Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei suostu katkaisemaan napanuoraa
26.10.2024 |
Olen siis 19-vuotias nainen, ja äitini ei suostu katkaisemaan napanuoraa. Tämä ei muuten olisi varmaan mitenkään ihmeellistä tässä iässä, mutta olen asunut 16-vuotiaasta omillani.
Olen lähes joka viikonloppu vanhemmillani, koska suurin osa ystävistäni ja perheestäni asuu siellä päin. Mietin kuitenkin nyt ihan vakavissani, täytyykö minun lopettaa vanhemmillani yöpyminen
Tosiaan sen lisäksi, että näemme joka viikonloppu, äiti koittaa soittaa tai laittaa viestiä joka päivä. Kiva sinänsä, että hän haluaa tietää mitä kuuluu, mutta tekee tätä myös 10 vuotta vanhemmille sisaruksille, ja on selvästi loukkaantunut, jos joku ei heti vastaa. Eniten ärsyttää kuitenkin se, että varmistaa joka aamu olenko hereillä. Jos olen vaikka pesemässä hampaita enkä huomaa viestiä heti, soittaa 10 kertaa. Yleensä myös soittaa siskolleni, että katsoo sijaintini ja koska olen ollut viimeksi paikalla Snapchatissa ::D Olen sanonut monta kertaa, ettei tarvitse yrittää herättää, mutta äiti vaan sanoo Et sä heräisi muuten. Mietin tässä vaan, aikooko hän herättää mut vielä 50-vuotiaana töihin, vai missä välissä tässä pitäisi olla aikuinen?
Joka kerta nähdessämme äiti voivottelee, kuinka mun pitäisi usemmin soittaa ja laittaa viestiä. Mun mielestä 3x päivässä viestittely alkaa olla jo pikkusen outoa muun kuin oman kumppanin kanssa. Muistaa myös aina sanoa, kuinka pitäisi pitää kännykässä ääniä päällä, että hän saisi minut kiinni aina halutessaan
Äiti myös jatkuvasti utelee asioistani ja antaa suoraan sanottuna paskoja neuvoja. Jos esimerkiksi erehdyn kertomaan, että mulla on koulusta rästissä pari tehtävää, hän käskee aina ottamaan itseäni niskasta kiinni. Kuulostaa tosi pieneltä asialta, mutta ärsyttää. Niin että en sitten itse ole tajunnut, että ottamalla itseni niskasta kiinni saisin tehtävät tehdyksi Äiti syyllistää minua että olen laiska kun valmistumiseni viivästyy. Hän ei tiedä, että minulla on ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, jotka vaikuttaa opiskeluun, koska en yksinkertaisesti halua enää puhua hänelle kaikesta. Voisin siis kertoa tästä asiasta, mutta hän on niin utelias kaikesta, että mun on pakko pitää jotain itselläni.
Omilla asuvat ystäväni ovat paljon vähemmän tekemisissä vanhempiensa kanssa. Käsitykseni mukaan ehkä pari kertaa viikossa soittelevat, laittavat viestiä tai näkevät. Itsekin soittelen isän kanssa ehkä pari kertaa kuussa, mutta äiti on ihan mahdoton. Ja kyse ei siis ole mistään yksinäisestä mummelista, vaan työssä käyvästä ja harrastavasta aikuisesta, jolla on mies, lapsenlapsia ja lemmikkejäkin ihailtavana
Erehdyin kerran kertomaan että hankin ehkäisyn, ja oli ihan tosissaan ihmeissään että miksi. Olisi kai pitänyt äidille soittaa, että joo mulla on tommonen yhden yön tuttu kylässä.
Nojoo tämä oli nyt vähän turhan pitkä teksti, mutta itse asiaan: Rakastan äitiäni, ja haluan olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Miten saisin kuitenkin välejä etäännytettyä sen verran, ettei joka päivä tarvitsisi ainakaan useampaa viestiä laittaa?
Kommentit (48)
Tee selkeät rajat. Vaihdatte kuulumisia kun käyt kylässä ja yövy vähintään joka toinen kerta kavereillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä äitisi väliaikaisesti esto listalle, älä puhu mitään pistä vain estoon
Eli hyväksikäytät vanhempiasi sillä, että yövyt ilmaiseksi heidän luonaan, kun käyt kavereitasi tapaamassa, mutta et tykkää siitä, että heitä kiinnostaa sinun kuulumisesi?
On toki äitisikin käyttäytymisessä outoa. Mutta sinun ei ole pakko kertoa hänelle yhtään mitään, mitä et halua kertoa. Hyvä vastaus äidin kyselyihin on: "Olen elossa ja voin hyvin."
Vinkki 1: Kun vierailet kotipaikkakunnallasi, yövy jonkun sellaisen kaverisi luona, jota olet tapaamassa, tai hotellissa.
Vinkki 2:Harvenna käyntejä kotipaikkakunnallasi, ja vietä viikonloppuja siellä, missä asut. Näin annat itsellesi paremmat mahdollisuudet löytää kavereita sieltä, missä asut.
Ja vielä sellainen sivuseikka, että sitten kun äiti lakkaa olemasta huolissaan omista lapsistaan, on lasten aika huolestua äidistä. Emme me hankalatkaan äidit ole ikuisia.
Oot todella nuori vielä, ei sun ikäisen kuuluu vielä mitään napanuoraa katkaista äitisi. Anna hänen olla tukenasi.
Sun äiti on yli huolehtivainen. Laita äänettömälle aamuisin hänen puhelut ja viestit. Vastaa siinä vaiheessa päivää kun se sulle on helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea, mutta eikö kätilöt yleensä hoida tuon homman?
Käyt joka vkl vanhemmillasi ja yövyt ja valitat napanuorasta?? Mietipä vähän.
Hanki ystäviä myös muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut suoraan sille äidillesi? Huutamatta.
Normaali teini jyrsii murrosiässä sen napanuoran poikki itse.
Se kirjoitetaan: 16 vuotiaasta. 19-vuotias meni oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli hyväksikäytät vanhempiasi sillä, että yövyt ilmaiseksi heidän luonaan, kun käyt kavereitasi tapaamassa, mutta et tykkää siitä, että heitä kiinnostaa sinun kuulumisesi?
On toki äitisikin käyttäytymisessä outoa. Mutta sinun ei ole pakko kertoa hänelle yhtään mitään, mitä et halua kertoa. Hyvä vastaus äidin kyselyihin on: "Olen elossa ja voin hyvin."
Vinkki 1: Kun vierailet kotipaikkakunnallasi, yövy jonkun sellaisen kaverisi luona, jota olet tapaamassa, tai hotellissa.
Vinkki 2:Harvenna käyntejä kotipaikkakunnallasi, ja vietä viikonloppuja siellä, missä asut. Näin annat itsellesi paremmat mahdollisuudet löytää kavereita sieltä, missä asut.
Ja vielä sellainen sivuseikka, että sitten kun äiti lakkaa olemasta huolissaan omista lapsistaan, on lasten aika huolestua äidistä. Emme me hankalatkaan äidit ole ikuisia.
"Hyväksikäytät" - mitä -ttua???
Äitisi elää puutteessa. Hommaa sille joku jännis niin saa muuta ajateltavaa. Jänniksen kanssa voi myös ryypätä yhdessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kirjoitetaan: 16 vuotiaasta. 19-vuotias meni oikein.
Hae kaljaa.
Äitisi on läheisriippuvainen. Pidä omat rajasi äläkä kuuntele syyllistämistä yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä tuskastumisesi. Vaikea tilanne. Ehkä sun on pikkuhiljaa vedettävä rajoja. Et mene joka viikonloppu vanhemmillesi.
Itse olen 18-vuotiaan omilleen muuttaneen nuoren äiti ja jotenkin vaikea on irti päästää, vaikka yritän. Viestittelemme päivittäin, mutta tämä tapahtuu nuoren aloitteesta. Yritän olla puuttumatta menemisiin ja tekemisiin. Aluksi lapsi tuli kotiin joka viikonloppu, mutta ei enää.
Sanoisin että vanhemman huoli vähenee kun hän näkee että lapsi pärjää. Teillä tämä on kesken koska olet vielä toisen asteen koulussa, asut viikonloput kotona, olet luultavasti taloudellisesti jonkin verran riippuvainen hänestä jne. Tämä kaikki on luonnollista, olet vasta 19. Yleensä itsestään ja pikkuhiljaa poistuu ja tilalle tulee kahden aikuisen uudenlainen suhde.
Taitaa ap itse rasvata napanuoraa kun vieläkin käy joka vkl vanhemmillaan ja uskoutuu ehkäisyasioistaankin äidilleen. Ei kuullosta kovin itsenäiseltä vielä. Ymmärrän äidin huolen.
Vähennä käyntejä ja kutsu ystäviäsi sun luokse. Sano tiukasti että soitellaan kerran viikossa etkä vastaa muihin puheluihin.
Jos silti yrittää kävellä rajojesi yli niin katkaise välit kokonaan. Ei ole normaalia roikkua aikuisissa lapsissaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sanonut suoraan sille äidillesi? Huutamatta.
Normaali teini jyrsii murrosiässä sen napanuoran poikki itse.
Luulin kyllä tehneeni niin. Itse asiassa oon ihan pienestä lapsesta saakka ollut todella itsenäinen, 3-vuotiaana tein välipalaleipää itselleni ja 6-vuotiaana kävelin eskarista kotiin ja siellä odottelin pari tuntia rauhassa että joku tulis kotiin. Varmaan 10-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa yksin yötä kotona
Että en nyt ihan ymmärrä, miksi tän ikäisenä pitää olla niin huolehtiva. Olisi paaponut silloin kun olin pieni
Ja mä en huuda, mutta en kauheen mielelläni myöskään puhu äidilleni, koska hän kyllä huutaa vihasena ja mä oon aika herkkä
Ei kai se auta kuin sanoa suoraan. Äiti, en haluaisi pahoittaa sinun mieltä, mutta olen aikuinen ja osaan huolehtia itsestäni. Voidaan soitella x kertaa päivässä/viikossa, en halua että soittelet monta kertaa päivässä.
Sanot suoraan nätisti ja jos ei mene perille, niin et vaan vastaa niin kauan että menee.
Kuulostaa pakko-oireilta.