Äiti ei suostu katkaisemaan napanuoraa
Olen siis 19-vuotias nainen, ja äitini ei suostu katkaisemaan napanuoraa. Tämä ei muuten olisi varmaan mitenkään ihmeellistä tässä iässä, mutta olen asunut 16-vuotiaasta omillani.
Olen lähes joka viikonloppu vanhemmillani, koska suurin osa ystävistäni ja perheestäni asuu siellä päin. Mietin kuitenkin nyt ihan vakavissani, täytyykö minun lopettaa vanhemmillani yöpyminen
Tosiaan sen lisäksi, että näemme joka viikonloppu, äiti koittaa soittaa tai laittaa viestiä joka päivä. Kiva sinänsä, että hän haluaa tietää mitä kuuluu, mutta tekee tätä myös 10 vuotta vanhemmille sisaruksille, ja on selvästi loukkaantunut, jos joku ei heti vastaa. Eniten ärsyttää kuitenkin se, että varmistaa joka aamu olenko hereillä. Jos olen vaikka pesemässä hampaita enkä huomaa viestiä heti, soittaa 10 kertaa. Yleensä myös soittaa siskolleni, että katsoo sijaintini ja koska olen ollut viimeksi paikalla Snapchatissa ::D Olen sanonut monta kertaa, ettei tarvitse yrittää herättää, mutta äiti vaan sanoo Et sä heräisi muuten. Mietin tässä vaan, aikooko hän herättää mut vielä 50-vuotiaana töihin, vai missä välissä tässä pitäisi olla aikuinen?
Joka kerta nähdessämme äiti voivottelee, kuinka mun pitäisi usemmin soittaa ja laittaa viestiä. Mun mielestä 3x päivässä viestittely alkaa olla jo pikkusen outoa muun kuin oman kumppanin kanssa. Muistaa myös aina sanoa, kuinka pitäisi pitää kännykässä ääniä päällä, että hän saisi minut kiinni aina halutessaan
Äiti myös jatkuvasti utelee asioistani ja antaa suoraan sanottuna paskoja neuvoja. Jos esimerkiksi erehdyn kertomaan, että mulla on koulusta rästissä pari tehtävää, hän käskee aina ottamaan itseäni niskasta kiinni. Kuulostaa tosi pieneltä asialta, mutta ärsyttää. Niin että en sitten itse ole tajunnut, että ottamalla itseni niskasta kiinni saisin tehtävät tehdyksi Äiti syyllistää minua että olen laiska kun valmistumiseni viivästyy. Hän ei tiedä, että minulla on ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta, jotka vaikuttaa opiskeluun, koska en yksinkertaisesti halua enää puhua hänelle kaikesta. Voisin siis kertoa tästä asiasta, mutta hän on niin utelias kaikesta, että mun on pakko pitää jotain itselläni.
Omilla asuvat ystäväni ovat paljon vähemmän tekemisissä vanhempiensa kanssa. Käsitykseni mukaan ehkä pari kertaa viikossa soittelevat, laittavat viestiä tai näkevät. Itsekin soittelen isän kanssa ehkä pari kertaa kuussa, mutta äiti on ihan mahdoton. Ja kyse ei siis ole mistään yksinäisestä mummelista, vaan työssä käyvästä ja harrastavasta aikuisesta, jolla on mies, lapsenlapsia ja lemmikkejäkin ihailtavana
Erehdyin kerran kertomaan että hankin ehkäisyn, ja oli ihan tosissaan ihmeissään että miksi. Olisi kai pitänyt äidille soittaa, että joo mulla on tommonen yhden yön tuttu kylässä.
Nojoo tämä oli nyt vähän turhan pitkä teksti, mutta itse asiaan: Rakastan äitiäni, ja haluan olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Miten saisin kuitenkin välejä etäännytettyä sen verran, ettei joka päivä tarvitsisi ainakaan useampaa viestiä laittaa?
Kommentit (48)
Kuka ylipäätään haluaa olla kaveri kaltaisesi hyväksikäyttäjän kanssa? Hyi miten inhottava, itsekäs ja ilkeä ihminen olet. Puhut niin rumasti äidistäsi että toivon, että joudut kuolonkolariin jo heti tänä vkloppuna, saa vanhemmatkin hiukan levätä, iäkkäät ihmiset. En voi käsittää, että ihminen , joka odottaa palvelua joka vknloppu kehtaa kirjoittaa noin äidistään. Toivottavasti olet maho, ettei kukaan lapsi joudu kaltaisesi pirun kanssa kasvamaan.
Provolta taisi karata mopo käsistä, että tää keskustelu kiehuisi.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vätylä makaa viikonloput äitinsä hoiteissa, syö, tekee pyykkiä, sotkee paikat ja sitten valittaa. Apn pitää ilmeiseksi päästä kavereita treffaamaan mutta yhtään ei voi antaa aikaansa omalle äidilleen. Sietämättömän itsekeskeinen paska olet ap, siis jos tämä olisi totta. Typerä provohan tämä vaan.
Otan kyllä omat pyykit mukaan aina kotiin, kuten kai ihmisillä yleensä on tapana? Yöpaikan ja ruuan saan ilmaiseksi, mutta kai nyt jokainen yli 5-vuotias osaa omat jälkensä siivota? Annan kyllä aikaa äidillenikin, juttelen kun olen kylässä ja soitan sillon kun on oikeasti asiaa. Olen sitten kai itsekeskeinen, kun mielestäni henkilökohtaiset asiani eivät enää tässä iässä kuulu kenellekään, jos en niitä itse halua kertoa, enkä ole aina tavoitettavissa minuutilleen silloin kun äiti haluaa
Ja sekö asiaa auttaa, että morkkaat julkisesti äitiäsi täällä? Juttele äitisi kanssa asiallisesti, ja pelkkä veisti; kaikki hyvin, jutellaan lisää vkloppuna ei kyllä keneltäkään aikaa paljoa vie. Ja muista, että kun elämässäsi tulee takaisku, et ole apua vanhemmiltasi vailla, et ole sitä ansainnut, niin inhottava ihminen olet. Olet vanhempiesi vaivoina roikkuva paskiainen. Niin moni äiti kaltaisistasi lapsista puhuu, kertovat kuinka väsyneitä ovat vaatimuksiin, mutta eivät uskalla sanoa että rauha säilyisi. Olisipa inhottavaa jos aikuinen lapsi joka viikonloppu työntäisi vaivoiksiksi, kyllähän hyvät ihmiset sanovat, että tule vain, mutta toivovat, että penikka jo lopultakin kasvaisi aikuiseksi ja vastaisi omasta elämästä. Sinä et osaa, ei ihme, että äitisi on kaltaisestasi bätylästä huolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tänne on pesiytynyt joku samanlainen sairas äiti uhriutumaan. :D
Ap näytä tuo aloituksesi viesti hänelle. En pystyisi itse elämään tuommoisen äidin kanssa hyi hitto kun ahdisti pelkkä lukeminen.
Sama provoilija samasta aiheesta, eri hahmona vain.
Onpas nyt todella ilkeiltä kommentteja tullut aikuisilta ihmisiltä. Ymmärrän kyllä, että minun pitää lopettaa viikonloppuna vanhemmillani yöpyminen ilman haukkumista ja kuoleman toivotuksiakin
En ole ajatellut itseäni hyväksikäyttäjäksi, koska äiti on aina niin surullinen kun kerron etten nyt tulekaan. Välillä olen ihan velvollisuudentunnostakin tullut, vaikka oikeastaan olisin halunnut olla yksin. Mutta alan nyt kyllä harventamaan pidempiä vierailuja nyt pikkuhiljaa
Aloitus tuli nyt ehkä vähän liian rajuna, kun tilanne on alkanut tosissaan ärsyttämään esim. tuon sijainnin utelun takia, mutta oikeasti rakastan äitiäni ja haluan vain itsenäistyä enemmän
Ymmärrän, että aamusoitot ärsyttää. Kun kerran sana ei kuulu, niin herää viikon verran aikaisemmin kuin äitisi. Soita tälle heti herätessäsi, mutta niin, ettei hän ehkä ehdi vastata. Kun hän soittaa takaisin, niin lähetä hetken päästä viesti: en pysty puhumaan , olen bussissa/kuntosalilla/ kirjastossa opiskelukavereiden kanssa ryhmätyötä tekemässä. Muutaman kerran toki vastaan, ja sanot, että ilmoitit, että olet hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että aamusoitot ärsyttää. Kun kerran sana ei kuulu, niin herää viikon verran aikaisemmin kuin äitisi. Soita tälle heti herätessäsi, mutta niin, ettei hän ehkä ehdi vastata. Kun hän soittaa takaisin, niin lähetä hetken päästä viesti: en pysty puhumaan , olen bussissa/kuntosalilla/ kirjastossa opiskelukavereiden kanssa ryhmätyötä tekemässä. Muutaman kerran toki vastaan, ja sanot, että ilmoitit, että olet hereillä.
Olen joskus yrittänyt tätäkin, että laitan viestin jo ennen häntä (yleensä oikeasti herään häntä aikaisemmin) mutta sitten kun en laitakaan viestiä, hätääntyy hän vaan entistä enemmän että olen nukkunut pommiin :D Ja tosiaan olen monta kertaa sanonut äidilleni, että se soittaminen on ihan turhaa kun puhelimeni on äänettömällä yöllä (muuten häiritsisi nukkumista kaikki turhat ilmoitukset, herätykset kuuluu kuitenkin) mutta sanoo vaan että laita äänet. Ja kyllä, voin myöntää olevani niin vastuuton että olen joskus nukkunut pommiin (en kyllä ikinä mistään tärkeästä tapahtumasta) mutta kai se on minun oma ongelmani eikä äitini, vaikka nukkuisin pommiin joka viikko :)
Tänne on pesiytynyt joku samanlainen sairas äiti uhriutumaan. :D
Ap näytä tuo aloituksesi viesti hänelle. En pystyisi itse elämään tuommoisen äidin kanssa hyi hitto kun ahdisti pelkkä lukeminen.