Onpa hienoa rakastaa jotakuta, jota ei voi saada

Miksi olet rakkaudettomassa liitossa ylipäänsä?

Samaa olen tässä pohtinut. Olenko oikeasti löytänyt elämäni rakkauden vai mikä harha saa minut näin uskomaan?

Elämäänsä voi tehdä muutoksia. Kuka käskee olla jumissa.

Mut niinhän se on usealla muullakin. Aina ei voi saada kaikkea, jos koskaan. Jotkut saa, eikä tarvi haikailla muualle.

Ihan kamalalta kuulostaa. Miten olet tommoseen edes päätynyt? Ihmisen pitää kuunnella sydämen ääntä ja välttää vääriin suhteisiin päätymistä, mutta en ymmärrä miten niihin kuitenkin päädytään? Missä opetetaan tekemään oikeita valintoja elämässä? Joku tarkoitus silläkin nyt on että elät tossa liemessä. Jos pääset siitä irti niin tuletko sitten joskus ymmärtämään jonkun eron asioiden, suhteiden yms välillä?

 

Tuskin on rakkautta! Se on kaipuuta jonnekin muualle.

Sä rakastat mielikuvaa et todellisuutta. Paha tossa on se että sun tunteilla ja ajatuksella nykysuhteesta ei välttämättä ole mitään perää. Vaan ne on sun ajatuksia et saisit erottua ja tän mielikuvitus henkilön kanssa mahkut.

Tuskin rakastat. Lapsiasi rakastat ja siksi jäät. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka sinä ja miehesi olette väsyneitä ja ärtyneitä. Jos eroasit ja tekisit uudet kaksi lasta tämän uuden kanssa, olisit ihan samassa mielentilassa kuin nyt.

Kuka pakottaa olemaan rakkaudettomassa liitossa? Ei kukaan. Uhrautumisesta ei sa palkintoa. Sinullakin on vain yksi elämä. Suosittelen kuluttamaan sen järkevästi, eikä kitkutellen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalalta kuulostaa. Miten olet tommoseen edes päätynyt? Ihmisen pitää kuunnella sydämen ääntä ja välttää vääriin suhteisiin päätymistä, mutta en ymmärrä miten niihin kuitenkin päädytään? Missä opetetaan tekemään oikeita valintoja elämässä? Joku tarkoitus silläkin nyt on että elät tossa liemessä. Jos pääset siitä irti niin tuletko sitten joskus ymmärtämään jonkun eron asioiden, suhteiden yms välillä?

 

Mä päädyin, kun en tiennyt paremmastakaan. Ajattelin silloin aikanaan, että mikä ettei, tyyppi oli ihan kiva ja kiinnostava kuitenkin. Vuodet vieri, alkoi tulla eteen näitä lapsikysymyksiä sun muita ja niihinkin suhtauduin sellaisella asenteella, että tällaista mun elämä nyt on. Olihan se sitten helvetinmoinen shokki tavata ihminen, johon ei vain voinut olla rakastumatta, uskokaa tai älkää, yrittänyt olen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin rakastat. Lapsiasi rakastat ja siksi jäät. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka sinä ja miehesi olette väsyneitä ja ärtyneitä. Jos eroasit ja tekisit uudet kaksi lasta tämän uuden kanssa, olisit ihan samassa mielentilassa kuin nyt.

"Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella?" Oletko siis sitä mieltä, että kuka tahansa voisi elää onnellisessa parisuhteessa kenen tahansa kanssa, jos kerran joku toinen ei voi olla toista sopivampi? Oletko itse edelleen elämäsi ensimmäisessä suhteessa, vai onko kenties nykyinen parempi kuin joku edellinen? 

No nyt on ihan puppua. Et ole jumissa, vaan ihan tietoisesti ihan itse valitset kärsimyksesi ja annat rakkauden mennä sivu suun. Epätyydyttävästä parisuhteesta saa erota jos haluaa. Voit siis seurata tunteitasi eikä tarvitse lopun elämää kärsiä. Lapset eivät ole mikään syy pysyä rakkaudettomassa suhteessa eivätkä he sitä aikuisena tule arvostamaan. Eivät he tule kiittämään sinua uhrauksesta, vaan toivovat että olisit eläisit noin isossa asiassa omaakin elämää. Tehnyt terveitä päätöksiä ja opettanut terveen mallin lapsillekin. Kai sinäkin toivoisit heidän olevan aikuisuudessa onnellisia ja kuuntelevan sydäntään? Hankit kodin lasten läheltä ja lasten ollessa tarpeeksi vanhoja viikko-viikko-systeemi. Pidät lasten arjen, suhteet läheisiin ja ympyrät muutoin samoina. Ihan itse tässä nyt teet elämästäsi hankalampaa kuin sen tarvitsee olla. 

Tää koko kirjoitus sopisi muhun. Mä otin riskin ja lähdin. Päädyin suhteeseen tän niin ihanan ihmisen kanssa. Joka sitten ei ollutkaan ihana.  Tajusin myös matkan varrella et tämän ihastuminen pilasi multa hyvän suhteen. Koska mun energia meni itselleni vakuutteluun miksi kannattaa erota. Eikä siihen miten jo olemassa olevasta suhteesta saa paremman. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on rakkautta! Se on kaipuuta jonnekin muualle.

Validi ja järkevä syy lähteä etsimään sitä mitä kaipaa eli erota puolisosta kummin päin vain. Ei ole oikein puolisoakaan kohtaan. Ihan paskaa itseasiassa joutua elämään valheessa. Yksi pahimpia asioita mitä voi tehdä suhteessa joka muka perustuu rakkauteen ja luottamukseen. Rakkaudellisinta Ap:lta olisi päästää puoliso vapaaksi kun ei hänen kanssaan aidosti halua olla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin rakastat. Lapsiasi rakastat ja siksi jäät. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaikka sinä ja miehesi olette väsyneitä ja ärtyneitä. Jos eroasit ja tekisit uudet kaksi lasta tämän uuden kanssa, olisit ihan samassa mielentilassa kuin nyt.

Ei ole totta paitsi niillä jotka eivät opi virheistään ja valitse seuraavaksi itselleen sopivampaa kumppania ja tapaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalalta kuulostaa. Miten olet tommoseen edes päätynyt? Ihmisen pitää kuunnella sydämen ääntä ja välttää vääriin suhteisiin päätymistä, mutta en ymmärrä miten niihin kuitenkin päädytään? Missä opetetaan tekemään oikeita valintoja elämässä? Joku tarkoitus silläkin nyt on että elät tossa liemessä. Jos pääset siitä irti niin tuletko sitten joskus ymmärtämään jonkun eron asioiden, suhteiden yms välillä?

 

Mä päädyin, kun en tiennyt paremmastakaan. Ajattelin silloin aikanaan, että mikä ettei, tyyppi oli ihan kiva ja kiinnostava kuitenkin. Vuodet vieri, alkoi tulla eteen näitä lapsikysymyksiä sun muita ja niihinkin suhtauduin sellaisella asenteella, että tällaista mun elämä nyt on. Olihan se sitten helvetinmoinen shokki tavata ihminen, johon ei vain voinut olla rakastumatta, uskokaa tai älkää, yrittänyt olen. 

Miksi fiksut naiset valitsevat väärin jokav itun kerta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on rakkautta! Se on kaipuuta jonnekin muualle.

Validi ja järkevä syy lähteä etsimään sitä mitä kaipaa eli erota puolisosta kummin päin vain. Ei ole oikein puolisoakaan kohtaan. Ihan paskaa itseasiassa joutua elämään valheessa. Yksi pahimpia asioita mitä voi tehdä suhteessa joka muka perustuu rakkauteen ja luottamukseen. Rakkaudellisinta Ap:lta olisi päästää puoliso vapaaksi kun ei hänen kanssaan aidosti halua olla. 

Vaan sinä tai kukaan muukaan ei voi tietää miksi tilanteeseen on ajauduttu. Onko tilanne oikeasti paha. 

Eikä voida tietää sitäkään kuinka paljon tämä suhteen ulkopuolinen rakkaus sotkee naisen ajatusmaailmaa..

Ihminen ihastuu monta x elämänsä aikana ja sillon on täysin normaalia että oma suhde tuntuu laimealta.

1. Ihastuit ensisilmäyksellä miehesi lompakkoon.

2. Miehesi lompakko pitää teidät yhdessä.

3. Et löydä ulospääsyä. Pidät itseäsi uhrina.

Oletko TAAS rakastunut palavasti johonkin Hollywood tähteen?

Kuka ja mikä pakottaa sinut pysymään nykyisessä suhteessa? Sinä. Ja miksi? Jotta et vain näyttäisi ikävältä itsenäiseltä ihmiseltä muiden silmissä. Pelkäät tulevasi tuomituksi. Mitä sitten? Antaa tuomita. Mitä sitten jos ne ovat sinun vanhempasi tai ystäväsi? Tämä on sinun elämäsi ja sinä siihen heräät joka aamu seuraavat plus miinus 50 vuotta, eivät he. Eli ehkä olisi aika kaivaa pallit naftaliinista ja kasvaa aikuiseksi. Et tarvitse muiden lupaa elämäsi elämiseen. Et tarvitse muilta hyväksyviä nyökkäyksiä ja päätöstesi hyväksynnän osoituksia ennen kuin niitä itseäsi koskien teet. Et tarvitse heidän hyväksynnän leimaansa jälkikäteenkään.

Jos sinulta vaaditaan tiedonantoa perusteluineen, sitäkään ei tarvitse antaa vain koska joku haluaa niitä tivata. Vain suorille asianosaisille sinun tarvitsee kertoa mitä haluat ja aiot. Silloinkin riittää pelkkä päätös. Mitään muita miellyttäviä perusteluita sen kaveriksi ei tarvitse antaa. Hieno asia on perustella ja keskustella, mutta jos ne estävät sinua toimimasta, ei niitäkään tosiaan tarvita. Vain sinä voit määritellä mikä on itsellesi riittävän hyvä peruste. Jos se ei jollekin käy hän joutuu vain elämään asian kanssa. Päätöstä ei tarvitse pyörtää vain koska joku keksii olla eri mieltä ja toivoo sinun tekevän eri tavalla. Ei se sen kummempaa ole. Aikuisillekin saa aiheuttaa pettymyksiä. Koviakin pettymyksiä jos kyse on sinun elämästäsi. Suuttumus on heidän omansa ei sinun.

Jos tarvitset hyväksyntää, elät muiden elämää muille. Masennut, ahdistut, elät huonossa olossa ja katkeroidut. Luuletko että ne ihmiset joiden suuttumusta ja mielipidettää pelkäät suostuvat elämään noin? Luuletko että heille kävisi että sinä tulet mielipiteinesi ja suuttumuksinesi määräämään miten heidän tulisi elää? No eivät! Anna siis potut pottuina ja ala itselliseksi vapaaksi aikuiseksi. Niin hekin ovat.