Onpa hienoa rakastaa jotakuta, jota ei voi saada

Jos nyt oletetaan, että nämä ovat annetut faktat - että olet rakkaudettomassa liitossa, et pääse pois, ja piste - niin sitten yksinkertaisesti haet elämäsi merkityksen ja sisällön muualta kuin parisuhteesta. Jos pystyit siihen joskus 11-vuotiaanakin (että metkitys tuli perheenjäsenistä kavereista, harrastuksista uuden oppimisesta...), niin miksi et nyt pystyisi? Sinkullakin voi olla onnellinen elämä ilman romanttista rakkautta. Et sinä parisuhteessakaan sitä tarvitse onneen, jos nykyisestä parisuhteesta ei ole sinulle suoranaista merkittävää haittaa, vaan perhedynamiikka toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oletetaan, että nämä ovat annetut faktat - että olet rakkaudettomassa liitossa, et pääse pois, ja piste - niin sitten yksinkertaisesti haet elämäsi merkityksen ja sisällön muualta kuin parisuhteesta. Jos pystyit siihen joskus 11-vuotiaanakin (että metkitys tuli perheenjäsenistä kavereista, harrastuksista uuden oppimisesta...), niin miksi et nyt pystyisi? Sinkullakin voi olla onnellinen elämä ilman romanttista rakkautta. Et sinä parisuhteessakaan sitä tarvitse onneen, jos nykyisestä parisuhteesta ei ole sinulle suoranaista merkittävää haittaa, vaan perhedynamiikka toimii. 

Nuo nyt vaan ei ainakaan Suomessa voi olla annetut faktat, joten sen pohjalta ei kannata ketään neuvoa. Täällä ei voi ketään estää eroamasta. Muutto, raha-asiat, omaisuus kuin lastenkin asiat ovat järjestelykysymyksiä. Terveys on myös järjestelykysymys ja/tai avunpyyntökysymys. Jopa väkivallan uhka on lopulta vain avunoyyntö- ja järjestelykysymys. Mitä Ap tarvitsee on uskallus ja rohkeus. En keksi äkkiseltään yhtäkään syytä miksei Ap voisi päästä suhteesta pois. Uhrauksia se voi vaatia, mutta ei mikään estä. Jos mielenterveys on niin huono tai on fyysisesti jokin este niin niihinkin auttaa lähteä liikkeelle avun pyytämisestä. Mitään ei voi saada, jos ei uskalla ja viitsi. Jos odottaa eron tippuvan ilman mitään työtä silmien eteen kuin manulle illallinen niin sitten Ap:n varmaan onkin kai "pakko" pysyä ja jatkaa uhriutumistaan.

Mitä pitäisi tapahtua, jotta kokisit että voisit lähteä suhteesta? Onko sun rakkauden kohteen tunteet edes samansuuntaiset kuin sinun?

Jokainen on oman onnensa seppä. Jos et ole onnellinen tai tyytyväinen elämääsi, niin asialle täytyy tehdä jotain. Ei ole valitusoikeutta kenelläkään muulle kuin itselle, koska omasta päätöksestä tuossa on kyse. Nyt sun pitää vaan päättää, mitä haluat elämältä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi lähteä lätkimään, jos se ihastus sut ottaa. Hyvin usein sitä kuitenkin jonkin ajan kuluttua halutaan palata takaisin siihen alkuperäiseen suhteeseen. Se on niin vaikeaa arvostaa sitä mitä on, kunnes sen menettää.

Miten niin hyvin usein? Ihan perusjuttuhan se on vaihtaa pysyvästi kumppania, sitä tapahtuu jatkuvasti, jopa lapsiperheissä. Miksi ilman noinkin suurta syytä eroaville ei koskaan toitoteta tätä samaa, vaan silloin kannustetaan eroamaan mistä tahansa syystä.

Ap tässä. Yritin jo kerran lähteä; homma ei toiminut, kun nuorin lapsi olk vasta 2-vuotias. Lapset ramppas kotien väliä 3-4pv välein. Lisäksi eksä jäi asumaan yhteiseen asuntoomme, jossa on minun kaikki säästöt kiinni. Ja lisäksi rakkaudenkohde asuu hieman kaukana +hänelläkin lapset vuoroviikoin, joten emme aina edes onnistuneet tapaamaan lapsivapaillani, mikäli edes jaksoin, enkä ollut lopenuupunut. Eli en vaan jaksanut.. palasin kotiin. Eksäni oli toivonut paluutani, joten suostui siihen sillä ehdolla, että laitan yhteydet poikki rakkauden kohteeseen.

Sitten se vasta on suorastaan ihkua, kun se rakkauden kohde ei ole enää elossa.

Melkoinen erokiima tuntuu olevan kommentoijilla. Jos neuvoja kuuntelisi, taas olisi syntymässä yksi uusi palstan halveksutuin olio eli perheensä jättänyt mies.

Ap tässä taas. Neuvoja tai apua tilanteeseeni ei lie olemassa. Ainoa "onni" tässä tilanteessa on se, ettei nykyinen puolisonikaan mikään hirviö ole. Toki kohtaamattomuutta on, ja joskus hän tiuskii turhasta ja mököttää tai huutaa, ja tämä hänen tosi huono stressikäytös on osaltaan vaikuttanut siihen, että tunteeni häntä kohtaan himmentyneet ja suuntautuneet muualle. Mutta noin muuten hän kyllä osallistuu arjessa lasten hoitamiseen ihan hyvin ja myös esim koko perheen puisto/metsäretkihommiin yms. Eli en sinänsä kärsi.. paitsi rintaani raastavasta rakkaudesta, joka ei voi toteutua.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas. Neuvoja tai apua tilanteeseeni ei lie olemassa. Ainoa "onni" tässä tilanteessa on se, ettei nykyinen puolisonikaan mikään hirviö ole. Toki kohtaamattomuutta on, ja joskus hän tiuskii turhasta ja mököttää tai huutaa, ja tämä hänen tosi huono stressikäytös on osaltaan vaikuttanut siihen, että tunteeni häntä kohtaan himmentyneet ja suuntautuneet muualle. Mutta noin muuten hän kyllä osallistuu arjessa lasten hoitamiseen ihan hyvin ja myös esim koko perheen puisto/metsäretkihommiin yms. Eli en sinänsä kärsi.. paitsi rintaani raastavasta rakkaudesta, joka ei voi toteutua.

Jos tunteesi on yhtään samanvahvuisia kuin itsellä, voi sinulla olla monia tuskaisia vuosia edessä, mikäli päätät pysyä parisuhteessasi. Itse kärvistelin, ja yritin haudata tunteeni, välttelin rakkauden kohteen näkemistä, keskityin perheeseen, annoin ajan kulua, mutta mikään ei auttanut. Hän ei vain lähtenyt sydämestä. Tunteet puolisoa kohtaan sen sijaan näivettyivät olemattomiin, vaikka asiat olivat suunnilleen niinkuin sinulla. Tuntui hirveältä teeskennellä ja elää valheessa. Kuvittelin silti pitkään, että oli oikein pysyä siinä, vähintään perheen takia. Vuosien päästä yllättävien sattumusten johdosta asiat alkoivat kuitenkin muuttua, ja ero tuli muista syistä. Päädyin yhteen elämäni rakkauden kanssa, ja on vaikea enää ymmärtää miksi kukaan eläisi takkaudettomassa liitossa. Ex kertoi joskus eron jälkeen aavistelleensa, että minulla on ehkä joku muu mielessä. Hän on vähän katkera, että tuhlasin vuosia hänen elämästään. Ymmärrän nyt että hänelläkin olisi ollut oikeus kokea olevansa rakastettu. Olisi pitänyt päästää hänet vapaaksi aiemmin. Erosta on nyt 8 vuotta, ja olemme molemmat selkeästi onnellisempia kuin yhdessä ollessamme. 

Kiitos kommentistasi edellinen kommentoija.. Jostain syystä minun kommentit ei mene nyt läpi.. mutta tilanteeni on tosiaan hankala.