Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He luulevat olevansa hyödyksi.

Parasta on, että ei anna lahjoja, rahaa tai aikaansa. Isovanhempana kannattaa keskittyä elämään täysillä omaa elämäänsä, ei lastensa perheiden elämää. Jos väsyttää, niin nukkuu eikä mieti, että lapsensa eivät voi lastenlasten takia nukkua aina halutessaan.

Millä tavalla ihminen, joka ostaa pinnasängyn yllätyksenä yhtään etukäteen kysymättä että onko teillä kenties jo ostettuna pinnasänky, niin voi luulla olevansa hyödyksi?

Ei hän edes halua olla hyödyksi. Hän vaan haluaa käyttää valtaa tavaroilla.

Meille ei tullut pinnasänkyä, vaan anoppi raahasi meille kylmässä varastossa vuosikymmeniä säilytetyn vaunun heti seuraavana päivänä, kun me oltiin hankittu tulevalle vauvalle vaunut. Koska kyllä yksi vauva kahdet vaunut tarvitsee? Varsinkin sellaiset, joiden kumiset renkaat murenevat, kun niitä lykkää eteenpäin. Mutta kun anopin lapset ovat niissä vaunuissa nukkuneet, niin PITÄÄ kelvata myös lapsenlapsille. Oli jopa petattuna valmiiksi. Kyllähän vauvalle on hyväksi joku epämääräisestä ryönäläjästä löytynyt vaahtomuovin pala.

"Isovanhemmat ovat saaneet omat lapsensa 80, 90 ja 00 -luvuilla, eikä silloin oltu niin mahdottoman tietoisia haalarien vesipilareista tai turvaistuinten ominaisuuksista."

Höpö höpö. Jo 70-luvulla oli myynnissä enstex-kankaisia hyviä ja kestäviä ulkovaatteita lapsille. Myöhemmillä vuosikymmenillä jo ihan kunnon laadukasta ja vedenpitävää.

"Eikös kouluissakin lapsia kiusata jos menisivät tokmannin vaatteissa?"

Ei kiusata. Ostin omallekin lapselleni Peuhun haalarin, hyvä hinta-laatu suhde. Terv. Vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheet vaikertavat lapsiperheköyhyyttä. Tämäkin keskustelu osoittaa ettei sellaista ole, rahaa on mällätä.

Kun olin lapsiperheen äiti ei ollut turvaistuimen tarvetta kun ei ollut autoakaan. Fillarissa kummallakin lastenistuin.  Ja kävin töissä.  

Okei, eli lapsiperhe ei saisi omistaa edes autoa ettei mummoille tule paha mieli. :D

Niin , valittakaa, valittakaa, se taito teillä.on.  

Oma äitini on samanlainen. Joka kerta tullessaan meille käymään, siis noin kerran viikossa kun lähekkäin asutaan, hän tuo jonkun huonekalun, maton tai pussillisen lapsille pussillisen leluja ja vaatetta, jotka on ostellut kirppareilta, saanut joltakin naapurilta, ostanut jostakin alelaarista. Yleensä aina sellaisia, jota meillä jo on, ei ole tarvetta tai ovat muuten esim. vääränkokoisia tai epäsopivia. 

Olemme tästä riidelleet sata kertaa, mutta ei sillä ole juuri vaikutusta. Luulen, että tämä tavaran hamstraaminen ja se, että aina täytyy ostaa, jos saa halvalla, on joku sukupolvikysymys. Oma sukupolveni lähinnä karttaa ostamista ja ylimääräistä tavaraa, äitini sukupolvi ajattelee ja toimii ihan toisin. 

Äiti on ihana ja lapsille rakas mummo, joten koitan vain kestää. Ja noiden huonekalujen ja mattojen yms kanssa olen myös sanonut, että vie pois, en ota vastaan, ei ole tarvetta. Suutahtaa tietysti, mutta ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Alkakaa viemään samalla tyylillä heille päin tavaraa tai ostakaa esim. lahjaksi liput johonkin tapahtumaan kysymättä sopiiko päivä. Omin päin vaan ihan kaikkea mahdollista. Odotatte koska sanovat ettei ole tilaa, tarvetta tai käyttöä. Sitten voitte ottaa puheeksi ettei ole teilläkään ja ajattelit, mutta että on ok toimia näin kun hehän toimivat itsekin. 

Liput Apulannan konserttiin satojen kilometrien päähän🤔🤔😂😂

Vierailija kirjoitti:

"Isovanhemmat ovat saaneet omat lapsensa 80, 90 ja 00 -luvuilla, eikä silloin oltu niin mahdottoman tietoisia haalarien vesipilareista tai turvaistuinten ominaisuuksista."

Höpö höpö. Jo 70-luvulla oli myynnissä enstex-kankaisia hyviä ja kestäviä ulkovaatteita lapsille. Myöhemmillä vuosikymmenillä jo ihan kunnon laadukasta ja vedenpitävää.

Olen saanut lapseni 00-l ja oltiin ihan yhtä tarkkoja silloin kuin nyt esim turvaistuimista, lastenvaunuista jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen nousukas ymmärrä että ihmiset tekee jotain vain hyvästä sydämestään. Aloittaja ei näemmä osaa arvostaa muita ihmisiä millään tavalla, tuskin lapsiaan ja puolisoaankaan, ja opettaa samaa kylmäkiskoista ja itsekästä käytöstä omille lapsilleenkin. Se raha minkä isovanhempi käytti ihan ystävällisyyttään roinaan, saattoi ollakin aika iso raha budjetissa. Ei monellakaan eläkeläisellä ole rahaa laitella hienoihin merkkituotteisiin. Sen ymmärtää vasta sitten jos joutuu itse työttömäksi tai sairastuu. Aloittajan käytös on aivan käsittämättömän itsekästä toisia ihmisiä kohtaan.

Mutta: jos isovanhemman rahat ja budjetti on tiukalla, sitä suuremmalla syyllä olisi tarpeen keskustella mahdollisista hankinnoista. Ehkä se tarpeettoman tavaran hankkiminen on osasyy vähiin varoihin. Ymmärrän todella hyvin aloittajaa, mutta en sitä, ettei toisella ole ymmärrystä kysyä, eikä toisella kertoa. Omiin nuoriin vanhempiin luotan niin paljon, että tiedän heidän hoitavan lapsensa, ja huolehtivan heidän tarpeistaan. Sitten, jos tulee puhe, että jotain tarvitsevat, mietitään yhdessä, josko hankkisin tarvitsemansa, tai että laitan heille rahaa, ostaa itse. En osta itselleni, enkä kenellekään mitään kirpparilta, koska itsekin pidän laatua määrää tärkeämpänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko kukaan köyhää anoppia, se on kai satuolento kuten vaikka anoppi joka tulee hoitamaan lapsia ja kotonaankin tarjoaa vain ruokalajeja A ja B  jotka ovat miniän suppean aterioinnin hyväksymät.

Joo, koska miniähän on pyhä ihminen jonka tekemisistä ei saa sanoa sanaakaan. Anoppihan se on persoonallisuushäiriöinen hirviö jos miniän tekemisissä on pienintäkään kritisoitavaa. Neuvot ei kelpaa, tavara ei kelpaa, ruoka ei kelpaa eikä anoppi kelpaa. Vaikka olisi hieman enemmän jo elämänkokemustakin, näkemystä ja vuosikymmenin kokemus varsinkin siinä lastenkasvatuksessa. Mutta ei. Ei ei ei ei ja vielä kerran ei.

 

Oletko miettinyt, onko sulla jotain puutteita kyvyssä tunnistaa omia tunteitasi ja ilmaista kiintymystäsi läheisiisi? Epäilemättä lapsesi tai lastesi perheet ovat sulle tärkeitä, mutta mitä jos kokeilisit olla heille läheinen ilman neuvoja, tavaroita ja ruokaa? Kylään voi mennä tyhjin käsin ja keskustelua voi käydä ilman neuvomista, ja varsinkin ilman kritisointia.

Isovanhempi on rajaton, luulee tietävänsä ja päättävänsä teidän perheen asioista. Muistan joskus kun anoppi sanoi, että kun teillä on niin paljon ongelmia. Vastasin, että en ole koskaan sanonut että meillä on ongelmia.  Mutta hän koki meidän elämän ongelmalliseksi, koska elettiin eri tavalla kuin hän esim. nyt vaikka perhepeti. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi on rajaton, luulee tietävänsä ja päättävänsä teidän perheen asioista. Muistan joskus kun anoppi sanoi, että kun teillä on niin paljon ongelmia. Vastasin, että en ole koskaan sanonut että meillä on ongelmia.  Mutta hän koki meidän elämän ongelmalliseksi, koska elettiin eri tavalla kuin hän esim. nyt vaikka perhepeti. 

Menee vähän off topic, mutta oma anoppini huokaili synkästi "kyllä te tulette olemaan ongelmissa kun lapset kasvaa". No, alkavat olla jo aikuisuuden kynnyksellä. Edelleen odotellaan mitä ne ongelmat voisivat olla.

Mun anoppini samanlainen rojun lahjoittaja. Eikä rajoitu vain lapsiin, vaan miehellenikin antaa kaikenmoista. Viime kesänä toi terassikalusteet ja aurinkovarjon suoraan ysäriltä. On muuten epäkäytännöllisin varjo ikinä, rikki juuri oikealla tavalla ettei saa säädettyä kunnolla. 

Yleensä antaa kaikenlaista pikkurojua. Kuten niitä hel vatan tupperikippoja. Hän taisi aikanaan ostaa kaikki Tupperwaret mitä vaan sai ja nyt lahjoittaa niitä yksi kerrallaan meille. Mielellään mahdollisimman epäkäytännöllisiä, kuten joku evästarjotin tai kanneton pikkurasia. 

Lapsille hän tuo mieheni vanhoja lastenvaatteja ja leluja. Toisinaan mietin, mikä saa ihmisen säilömään 30 vuodeksi rikkinäisiä ja tahraisia vaatteita. Leluista koitan aina sanoa, että pidä siellä itselläsi niin lapset voivat siellä leikkiä niillä, mutta tuo silti. 

Olen järkeillyt, että tuo on hänen tapansa osoittaa rakkautta. Hänen on aina pakko tuoda meille jotain rompetta, vaikka on kieltäydytty ja on jopa sanottu että pistetään roskiin jos ei ole käyttöä. Pyynnöt olla tuomatta mitään menevät kuuroille korville, kai hänelle se olisi sama kuin kieltäytyisimme hänen rakkaudestaan. Ei kai muu selitä miksi sitä tavaraa on pakko tuoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkakaa viemään samalla tyylillä heille päin tavaraa tai ostakaa esim. lahjaksi liput johonkin tapahtumaan kysymättä sopiiko päivä. Omin päin vaan ihan kaikkea mahdollista. Odotatte koska sanovat ettei ole tilaa, tarvetta tai käyttöä. Sitten voitte ottaa puheeksi ettei ole teilläkään ja ajattelit, mutta että on ok toimia näin kun hehän toimivat itsekin. 

Liput Apulannan konserttiin satojen kilometrien päähän🤔🤔😂😂

Tuo olisi ihan kiva yllätys. Olen mummo, ja tykännyt Appareista aina. Mutta, ostan kyllä ihan itse liput heidänkin keikoille. 

Maailman pitää maata niinkuin minä tahdon ja ihmisten käyttäytyä kuten minä tahdon. Olenhan nuori, fiksu, ja ennenkaikkea olen Äiti. 

Meillä tuota tavaran kuskaamista teki nimenomaan se isovanhempi, josta kaikkea vähiten tuli mieleen termi "hyvä sydän". Hänellä sitä ohjasi ihan omistushalu ja mustasukkaisuus, omasta lapsestaan ja lapsenlapsesta. Halusi että käyttäisimme lapsellamme kaikkia tavaroita mitä hän on omalta vauvaltaan säilyttänyt yli 30 vuotta. Toi juurikin syöttötuolin ja pinnasängyn, ja loukkaantui erityisesti kun oltiinkin jo toisen vanhemman suvusta saatu uudehkot ja hyväkuntoiset käytettynä. Toi joka vierailullaan muovipussillisen kirpparivaatteita ja suurieleisesti hyväntekijänä esiintyen levitteli vaatteet pöydälle ja odotti kehuja upeista löydöistään. Vauva oli tyttö ja isovanhempihan oli päättänyt, että hänen lapsenlastaan ei tyttömäisesti vaaleanpunaiseen pueta. Kertoi aina varmistaneensa, ettei yhtäkään vaaleanpunaista vaatetta eksy hänen ostoksiinsa. Hahhah. Laitettiin leikille loppu useiden keskustelujen jälkeen kun mikään ei muuttunut. Nykyään tapaamme pari kertaa vuodessa ja ehkä vähän kiusallani satun pukemaan tytön silloin pinkkiin prinsessamekkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen nousukas ymmärrä että ihmiset tekee jotain vain hyvästä sydämestään. Aloittaja ei näemmä osaa arvostaa muita ihmisiä millään tavalla, tuskin lapsiaan ja puolisoaankaan, ja opettaa samaa kylmäkiskoista ja itsekästä käytöstä omille lapsilleenkin. Se raha minkä isovanhempi käytti ihan ystävällisyyttään roinaan, saattoi ollakin aika iso raha budjetissa. Ei monellakaan eläkeläisellä ole rahaa laitella hienoihin merkkituotteisiin. Sen ymmärtää vasta sitten jos joutuu itse työttömäksi tai sairastuu. Aloittajan käytös on aivan käsittämättömän itsekästä toisia ihmisiä kohtaan.

Ei tuollainen romunroudaaja mitään tuo tai anna "hyvästä sydämestään", vaan nostaakseen omaa profiiliaan. "Enkös olekin antelias ja hieno ihminen! Kai ne naapuritkin nyt näki!"

Lisäksi saa tästä lyömäaseen tulevaisuudessa, että "kyllähän te nyt voitte ottaa minut teille asumaan, ettei tarvitse mennä vanhainkotiin, kun silloinkin teille hankin kaikkea kun lapsenne olivat pieniä". Itsekkäillä antajilla on aina oma lehmä ojassa. Epäitsekäs kysyy mitä tarvitaan ja tuo vain sellaista.

Itsekkään romunroudaajan tunnistaa myös siitä, että tämä suuttuu, ellei vastaanottaja ota roinaa riemusta kiljuen ja tuhannesti kiitellen. Koska vain hänen näkemyksellähän on väliä ja hän päättää, mitä toiset haluavat tai tarvitsevat. Muiden ihmisten tahdolla ei ole mitään väliä, vain antajan omahyväisyys lasketaan. Kuten näillä täälläkin kommentoijilla hyvin näkee.

Aihe saa minut näkemään punaista. Ette uskoisi, jos kertoisin, miten isovanhempi on hallinnut lapsen vaate- ja muuta varastoa. Vaikka olen kieltänyt vuosikaudet, alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Maailman pitää maata niinkuin minä tahdon ja ihmisten käyttäytyä kuten minä tahdon. Olenhan nuori, fiksu, ja ennenkaikkea olen Äiti. 

Mikä pahempaa, sama pätee silloinkin, kun on MUMMO. 

Eipä tähän taida olla vastausta. Meillä sentään ei noita isoja juttuja tuoda. Mutta kaikkea pientä roskaa kuitenkin. Kirppisvaatteet on ok (itsekin hankin paljon vaatetta sieltä lapselle), mutta lapsella on nykyisin oma maku joten sitä ei noudateta yhtään (ei siis pidä mitään yksiväristä paitaa tai eläinkuvioita - ja juuri noita tuodaan kokoajan). Kokoja ei kysellä, tuodaan pientä. Ja sitten ostellaan outleteista, Temusta ja muualta just sellaisia vaatteita ja kenkiä, mitkä ei kestä Suomen talvisäässä...Kirjoja kannetaan kirjaston poistolaatikosta (just sellaisia mitä lapsi ei halua katsoakaan, käydään kyllä itse ahkerasti lainaamassa sellaisia josta lapsi tykkää. Ja olen sanonut että saadaan kertaluettavat kirjat kyllä kirjastosta.). Onkohan siis tietyn ikäisten (sukupolven) tapa toimia? Sama noillla on kun mennään sukulaislasten synttäreille. Äitini kantaa jotain ihme roinaa (mitä vain on halvalla saanut - mutta sitä on iso paketti tyyliin 50e/lapsi, tuolla hinnalla saisi yhden kunnon lahjankin) . Itse kyllä kysyn mistä tykkäävät ja jos ei löydy niin sitten vien vaikka lahjakortin....

Vaatteidenkin tuominen on rajatonta käytöstä, ihan turha väittää muuta. Joululahjaksi vaikka hyvälaatuinen villakerrasto on ihan eri asia kun säkkikaupalla vaatteita kirpparilta ja halpakaupoista. Eiköhän jokainen halua valita vaatteensa itse ja tiedä mitä tarvitsee, pienen lapsen kohdalla tietysti vaatteista vastaa vanhemmat jotka päivittäin niitä vaatteita pukevat.