Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi olla tämän päivän nuoret aikuiset empatiakyvytöntä ja tunteetonta porukkaa, ei voi muuta sanoa. Mutta kuten sanottua, pärjätköön omillaan kun tietävät kaikki niin paljon paremmin ja on rahaa millä mällätä. Ei tarvitse isovanhemman sitten osallistua eikä vaivata päätään.

Ei tarvitse vaivata päätään yhtään kun kysyy ja uskoo vastauksen.

Onkohan tässä nyt kyse siitä, että vanhemmat toivoisivat isovanhempien läsnäoloa lasten elämässä? Ihan tavallisia juttuja, yhteistä aikaa, vaikka palapelin tekemistä. Ja isovanhemmat eivät tähän kykene, kuten eivät kyenneet olemaan aikanaan läsnä lapsilleenkaan. Sitten isovanhempi haluaa paikata tätä riittämättömyyden tunnetta ostoksilla, joita voi tehdä rauhassa itsekseen ilman aitoa läsnäoloa, ja silti kokea itse että välittää ja huolehtii. Ostokset toimivat myös kätevänä puskurina vierailuilla, niitä voi esitellä ja niistä puhua ilman että tarvitsee vaikka aidosti kysyä ja kuunnella mitä perheelle kuuluu.

Ja tähän kaikkeen ei enää riitäkään normaali synttärilahja kerran vuodessa, vaan pitää ostaa jatkuvasti. Ja koska se taas maksaa, ostokset ovat halpoja ja huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun appivanhemmat teki samaa. Kunmes meni jakeluun laitan kaikki samantien kirppikselle. Pientä suuttumista, loukkaantumista jne, kunnes ymmärsivät.

Siitä meni muutama vuosi, kunnes alkoivat itse tuomaan meille kirppistavaraa, josta olin tosi illinen.  Miehenikin lopulta, kun sanoin joku pv sun pitää tyhjentää heudän talo. Kaikki, mitä itse tuo , on pois meidän urakasta joskus.

Yli 10 v he toivat meille kerran kk autolastillisen tarpeetonta ja sitten puolisen vuotta isolla otteella.

Mitä sössötät?

Jos teillä on omakotitalo niin pihalle voisi laittaa vanhan tynnyrin roskien polltoa varten. Sinne vaan haalarit ja puiset syöttötuolit palasiksi mummon nähden. Muoviset roskat takaisin mummolle ja sanotte ettette pysty käsittelemään myrkyllisiä jätteitä.

Nimenomaan rajojen ylittämistä. Meillä mummo, eli mun äiti, viittaa lapsilleni puhuessaan itseään jatkuvasti äidiksi ja komentelee ja sättii lapsiani ohittaen meidät vanhemmat aivan kuin he olisivat omia lapsiaan. Näkee lapsia kaksi kertaa vuodessa joten muksujt ymmärrettävästi hieman hämillään. Luulee tietävänsä paremmin lasten mielenkiinnon kohteet, ruokamieltymykset ja meidän päivärutiinit kuin me. Väitti kivenkovaan meille että meidän lapset tappelee ja siksi pitää tehdä niin tai näin. Ihan omasta päästään keksii tuota tarinaa. Ja tekee omia tulkintojaan lähetetyistä videosta. Kuvasin erään videon jossa lapsi söi nektariinia. Mummo päätti että lapsi syö lakkaa ja sai raivokohtauksen ja syytti ties miksi kun sanoin että oli nektariini. Koska kyllä hän tietää eikä mikään tälläinen pikkulapsi. Välillä tuntuu ettö hänelle meidän elämä on vain joku hänen Oma Yksityinen Nukkekotileikki, jossa me ihmiset olemme vain hänen keksimiä roolihahmoja. Toki samaa oli havaittavissa jo omassa lapsuudessa, kun Hän päätti mun kiinnostuksen kohteet ja mielipiteet, ja jos mä olin olevinaan jotain mieltä niin se oli esittämistä tai jotain. Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

No en vie. Mutta pystyn ymmärtämään ihmisten toimintaa silloinkin kun en itse toimi samoin.

No jos kerran ymmärrät niin selitätkö sitten mitä ihmeen järkeä siinä toiminnassa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

(Tokmannin Peuhu-sarjan lastenvaatteet ovat itse asiassa ihan ok.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

(Tokmannin Peuhu-sarjan lastenvaatteet ovat itse asiassa ihan ok.)

Kukako veisi lapsensa päiväkotiin  Tokmannin vaatteissa?  

No en osta enkä käsitä.

Meillä menee niin että yhdessä katsotaan tuotteita, mulla on joissain asioissa enemmän kokemusta siitä mitkä kestää käytössä. Kaikkea uutta ihanaa on tullut johon nuoripari on perehtynyt. Ostin uudet vaunut heille, halvemmatkin olisivat kuullemma kelvanneet. Turvaistuin löytyi Torista ja haluavat paljon käytettyä. Tykkään että saisivat mieleistään, käyttävät myös paljon lapseni vanhoja vaatteita. 

Alkakaa viemään samalla tyylillä heille päin tavaraa tai ostakaa esim. lahjaksi liput johonkin tapahtumaan kysymättä sopiiko päivä. Omin päin vaan ihan kaikkea mahdollista. Odotatte koska sanovat ettei ole tilaa, tarvetta tai käyttöä. Sitten voitte ottaa puheeksi ettei ole teilläkään ja ajattelit, mutta että on ok toimia näin kun hehän toimivat itsekin. 

Meillä lähipiirissä tietyt sukulaiset osoittaa rakkautta ja välittämistä tavaralla. Niistä onkin hankala kieltäytyä, kun heillä ei tunteiden käsittelykyky ole kehittynyt sellaiselle tasolle, että kykenisivät ottamaan muiden tunteita huomioon. Itsetunto on erittäin herkillä ja loukkaannutaan verisesti. Suvun lapsiperheelle ostetaan ylpeänä sisäliukumäkiä, polkuautoja yms aika suurikokoisia esineitä. Toistaiseksi varastoon mahtuu ja vanhemmasta päästä viedään tavaraa kierrätykseen.   

Rahalla saa niitä laskuja maksettua jos on yli varojen osteltu niitä kalleimpia mahdollisia tavaroita ja vaatteita ja vielä luottokortilla?  Että varmaan kaveriäidit näkee miten meillä on vain parasta.

Kannattaa valita fiksut isovanhemmat, ei tällaista vajakkilaumaa saa päästää lähellekään alaikäisiä

Täällä vedotaan usein siihen, että isovanhemmat eivät tiedä, kun ei 90-luvullakaan ollut sitä tai tätä tai tehty näin tai noin. Minua hämmentää tässä se, että miten ne isovanhemmat sitten muuten pärjäävät nykymaailmassa? Käyttävät älypuhelinta ja Internettiä, moni on vielä työelämässäkin. Eikö heille tule mieleen, että ehkä lasten kanssakin on jokin asia muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana, kun kaikki muukin on, ja ehkä syystä?

Lapsiperheet vaikertavat lapsiperheköyhyyttä. Tämäkin keskustelu osoittaa ettei sellaista ole, rahaa on mällätä.

Kun olin lapsiperheen äiti ei ollut turvaistuimen tarvetta kun ei ollut autoakaan. Fillarissa kummallakin lastenistuin.  Ja kävin töissä.  

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheet vaikertavat lapsiperheköyhyyttä. Tämäkin keskustelu osoittaa ettei sellaista ole, rahaa on mällätä.

Kun olin lapsiperheen äiti ei ollut turvaistuimen tarvetta kun ei ollut autoakaan. Fillarissa kummallakin lastenistuin.  Ja kävin töissä.  

Okei, eli lapsiperhe ei saisi omistaa edes autoa ettei mummoille tule paha mieli. :D

Itse jouduin kieltämään kaikkia sukulaisia ostamasta mitään, kun oli pari tuollaista sukulaista. Anoppini ja yksi vanhempi lapseton täti minun puolelta. En kehdannut kohdistaa kieltoa vain heihin, koska olisivat nostaneet äläkän.

Meillekin raahattiin jotain sukulaisen vanhoja homeisia vaunuja, kun jo minä olin homeelle pahasti allerginen ja vauvoilla se nostaa kätkytkuoleman riskiä. Ja väärän kokoisia vaatteita. Anoppi myös sitkeästi osteli pojan vaatteita vaikka meidän lapsi on tyttö, koska olisi niin toivonut ensimmäisestä lapsenlapsestaan poikaa, kun kaikki hänenkin lapset on poikia. Meillä lapsi oli vähäuninen ja huusi kaikki yöt kolmevuotiaaksi. Oltiin ihan loppu eikä paljoa naurattanut nuo turhat rojut, joita sitten jouduttiin roudaamaan roskikseen itse puolikuolleena univelasta. Ja se rojun tuominen oli ainoa tapa auttaa heiltä. Muuten sitten vaan naristiin, kun ei tehty enempää lapsia.

Lapsi on nykyisin isompi, mutta anoppi ei ole muuttunut mihinkään. Kysyy lapselta mitä tämä haluaa lahjaksi ja ostaa sitten jotain ihan muuta. Ja viimeeksi loukkaantui, kun lapsi ei synttäreiden alla ollut jaksanut edes vastata tähän viestiin puhelimella. Sitten, kun anoppi kysyi lapselta kasvotusten, lapsi vastasi vain, että onko sillä väliä, kun et kuitenkaan osta mitä toivon. Rajattomuuttahan tuo on, mutta ehkä lapsellekin hyvä oppi jo nuorena, että miten noiden kanssa toimitaan, ettei jää jalkoihin sitten aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

(Tokmannin Peuhu-sarjan lastenvaatteet ovat itse asiassa ihan ok.)

Tämä on totta! Eikä sinänsä kalliitakaan vaatteita ole kyllä ok kantaa kysymättä toisen nurkkiin. Eli ei ole edes hinnasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat saaneet omat lapsensa 80, 90 ja 00 -luvuilla, eikä silloin oltu niin mahdottoman tietoisia haalarien vesipilareista tai turvaistuinten ominaisuuksista. Tai tuotemerkeistä, tuotemerkkejä oli vain muutamia. "Parempien " merkkien perässä juokseminen on alkanut vasta 15 vuoden sisään. Isovanhemmalla tuntuu olevan halu auttaa, muttei ole tajua siitä, että sinulle ei kelpaa mikä tahansa haalari tai whatever turvaistuin. Hänelle itselleen on kelvannut tarjottu apu tai hän ei ole saanut apua keneltäkään.

Oma äitini ihmetteli vuonna 2003, että mitä te sitä turvakaukaloa sinne synnytyssairaalaan viette, että eihän niin pientä vauvaa siihen voi laittaa. Että sylissähän pikkuvauvaa pidetään autossa. Juu. Tai jos hän hankki lapsilleni vaatteita, saattoivat pojat saada vaaleanpunaiseen taittavan takin ja tyttöni mekon, jossa oli tummansinistä ja valkoista raitaa. Todellakin halusin lapsilleni saada poikavärisiä vaatteita pojilleni ja tyt

Viestin alku on ihan puppua. Lapseni syntyivät -91 ja -93 ja todellakin tiedettiin haalareiden vesipilareista ja turvaistuimetkin osattiin valita ominaisuuksia vertaamalla.

Kannattaa jättää nuo vuosiluvut mainitsematta, kun ei niistä kuitenkaan mitään tiedä.

Siitä olen samaa mieltä, ettei pyytämättä ja kysymättä pidä toisten kotiin tavaraa kantaa. Se on yksinomaan huonoa käytöstä, ei apua.

Mun elokuussa syntynyt poikavauva sai joululahjaksi anopiltani koko 130cm vaaleanpunaisen 100% akryyliä olevan pörröfleece puseron ja housut. Kyseisellä mummolla oli myös 5v pojantyttö, joka oli hyvin isokokoinen. Ei kai ollu pörröpuku mahtunut, joten kätevää laittaa se 4kk poikavauvan joulupakettiin. Oli aika "yllätys" avata se paketti ;) puku meni eteenpäin vaikka vähän iletti niin muovista settiä kellekään ehdotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

(Tokmannin Peuhu-sarjan lastenvaatteet ovat itse asiassa ihan ok.)

 

 

 

Kukako veisi lapsensa päiväkotiin  Tokmannin vaatteissa?  

Eikös kouluissakin lapsia kiusata jos menisivät tokmannin vaatteissa?  Tai muissa ei muotivaatteissa.  Kotien  merkkitietoisuus, hintavaatimukset, heijastuu päiväkoteihin ja kouluihin. Lapset on hyviä oppimaan.