Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?

Kyllä voi olla tämän päivän nuoret aikuiset empatiakyvytöntä ja tunteetonta porukkaa, ei voi muuta sanoa. Mutta kuten sanottua, pärjätköön omillaan kun tietävät kaikki niin paljon paremmin ja on rahaa millä mällätä. Ei tarvitse isovanhemman sitten osallistua eikä vaivata päätään.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pojastakaan tuntuu sen paremmalta, että sinä haukut hänen äitiään koko ajan siitä, että hän yrittää hyvästä sydämestään auttaa. Se on yhtä lailla loukkaus myös sinun puolisosi kohtaan, ja johtaa siihen että itse lyöt kuilua itsesi ja puolisosi väliin. Voihan olla että puolisonkin silmät avautuu jonain päivänä kun haukut hänen äitiään omille lapsillesi ja vähintään lasten kuullen, ehkä valitsee sitten oman perheensä sinun sijaan.

Yrittävät auttaa. Koko ajan toistuu vastauksissa yrittävät auttaa. Ihan kuin ap olisi joku ihme avustuskohde, jota yritetään tässä nyt sitten auttaa hankinnoilla, jotka ap puolisoineen on jo tehnyt. Mitä järkeä!!!?? Voisiko joku vastata, mitä järkeä on näissä auttamisyrityksissä, kun ostetaan sänky, joka taloudessa jo on, syöttötuoli, joka jo on, turvaistuin, joka jo on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksu kuitenkin kirpputoreja on niin paljon jossa äidit myyntipöydillö myyvät toisilleen lasten tavaroita?   Niitä anoppien tuomia?, koska hehän ostavat itse vain uutta ja kalleinta.

Meille tuotiin viime vuonna kierrätyskeskuksesta 90-luvun turvaistuin, sekä 80-luvulta pyörän istuin. Ensimmäiseen yhteiseen kotiin pyykkikoneeksi 70-luvun alussa valmistettu Upo Pesukarhu, sillä oli ikää 40 vuotta eikä lingonnut enää. Appiukko odotteli runsaita kiitoksia tästä mahtavasti kodinkoneesta ja muista löydöistään. Edes heidän omassa kodissaan ei ollut koskaan ollut noin vanhaa pesukonetta. Mutta totta kai toisten pihaan voi tuoda peräkärryllisen silkkaa ps kaa.

Älä viitsi. Ymmärrän kyllä että olet jostain maaseudulta ja appeksesi  myös mutta silti vähän överiksi laitat.  

....ja sitten loukkaantuneena sanotaan, ettei tiennyt, että ostitte jo sängyn. No niinpä. Kun asioista pitää kysyä etukäteen! 

Eikö kukaan anoppi ole vielä maininnut perinnöllä kiristämistä? :D :D Vanha klassikko.

Aivan klassinen piilonarsisti ketjussa. Minä minä ja minun tunteet, jos haluan auttaa niin se on apua vaikka avunsaajasta itsestään tuntuisikin enemmän vaivalta, voi kyyyyynel kun kaikki on pahoja ja tahallaan minut ymmärretään vääääärin...

Vierailija kirjoitti:

Tuskin pojastakaan tuntuu sen paremmalta, että sinä haukut hänen äitiään koko ajan siitä, että hän yrittää hyvästä sydämestään auttaa. Se on yhtä lailla loukkaus myös sinun puolisosi kohtaan, ja johtaa siihen että itse lyöt kuilua itsesi ja puolisosi väliin. Voihan olla että puolisonkin silmät avautuu jonain päivänä kun haukut hänen äitiään omille lapsillesi ja vähintään lasten kuullen, ehkä valitsee sitten oman perheensä sinun sijaan.

Pojan oma perhe on hänen puolisonsa ja lapsensa.

N60

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa, että isovanhemmat yrittävät auttaa ja pahimmillaan ap kiukuttelee niille ja käskee palauttaa 'roinan'. Tuleeko pieneen mieleesi, että isovanhemmat ovat sitä aikakautta eläneet, jolloin turvaistuimena kävi tyyny pepun alle. Ei he tiedä nyky lainsäädännöistä tai vanhempien vaatimuksista. He oikeasti olettavat olevansa avuksi ja varmasti tuntuu pahalta sinun reaktio, jos tuota et ole tajunnut. Mikset puhu heille asiasta suoraan ja nätisti ja pyydä vaikka jotain tiettyä hankkimaan tai muuten auttamaan lapsenlapsen kanssa. Esim. viemään lasta ulkoilemaan, kahvilaan tms. Kai sinäkin haluat luoda hyvät välit isovanhempien ja lapsesi välille

Eli miniöiden ja tyttärien vika, kun isovanhemmat eivät kykene alkeellisimpaan kommunikaatioon? Miten kellekään tulisi edes mieleen, että isovanhemmat kantaa yllärinä pinnasängyn, turvaistuimen tmv., että voisi etukäteen ohjeistaa? Kyllähän tässä on ne isovanhemmat, joiden pitää katsoa toimintaansa peilistä. Ihan sellainen yksinkertainen kysymys, että kuinka voitaisiin olla avuksi, tarvitsetteko jotain? Aika simppeliä. Jos vastaus on, että kiitos, mutta meillä ei ole nyt mitään tarpeita, niin tätä on myös kunnioitettava, eikä kannettava silti jotain, koska minäminä. Tuo vaikka sitten paketin kahvia ja pussin pullaa, jos ei pääse yli pakosta ostaa jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

Meillä mummo on hillonnut omaan varastoonsa kaiken roinan ja nyt pikkuhiljaa kuljettaa niitä meille. Ikivanhoja, aikansa eläneitä kirjoja, jotain outoja pikkurättejä ja rikkinäisiä tyynyliinoja, hapertuneita sateenvarjoja. Myös pakastimen sisältöä sieltä vanhimmasta päästä, eli kaikenlaista kymmenen vuotta vanhaa lakkaa ja korvasientä, koska nehän säilyy vaikka ydinpommin jäljiltä kun on pakkasessa. Haalii myös kirppareilta ja kavereiltaan ilmaiseksi rähjäisiä lasten vaatteita ihan koosta riippumatta ja esittää jotain supermummoa kun taas tulee rääsyjään esittelemään. 

Mitään isoa eivät onneksi ole raahanneet meille, varmaan siksi että ne maksaa. Lähinnä noita varaston aarteita ja ilmaistavaraa. 

Paketti kahvia ja pullaa? Semmosilla tuomisillako muka pitäisi anoppia passata? Meillä ei edes pullaa syödä. 

Anoppi kyllä laittaakin aina lasten ja poikansa tilille ainakin satasen joka kerta jos aikoo käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

Juuri näin. Anoppi tuo turhaa krääsää joka menee roskiin heti kun silmä välttää. Anoppi voi tulla kyläilemään tuomatta yhtään mitään muuta kuin itsensä!

Vallankäyttöä: tarkoituksena rikkoa teidän perheen rajat, tunkeutua päsmäröimään ja ottaa ylin valta. Narsistinen mummo kyseessä.

Mummoa ei pysry muuttamaan. Vähentäkä pikku hiljaa feidaamalla yhteydenpito tai kohta mummo syöttää teidän vauvalle karkkia ja keksiä sun selän takana ja muokkaa lapsen kasvatuksen uusiksi.

Mikäli kyseessä on anoppi, sulla on ihan kädet täynnä miehes kanssa, sikäli kun tuo anoppi on miehes kasvattanut. Miehellä on 2 vaimoa ja ykkönen on aina äiti.

T elämä opettanut n57

Vierailija kirjoitti:

Neljä sivua valitusta siitä että muut ihmiset yrittävät auttaa. Hyvä, kukaan ei auta ketään eikä käy kylässä, sitten on kaikilla mukavaa. Ei tarvitse kenekään menettää hermojaan kun ei olla toistemme kanssa tekemisissä. Jokainen selvitköön omillaan.

Rajattomuuden (tuodaan esimerkiksi isoja huonekaluja pyytämättä ja yllättäen) vastakohta ei ole välinpitämättömyys vaan toisen toiveiden kunnioittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi nyt sitten kenenkin mielestä on nousukasmaista, halpojen lahjojen ostelu vai vaatimus saada lahjat rahana.

Ei kukaan tässä ole vaatinut saada lahjoja rahana. Se on katkerien tuputtajamummojen keksintöä. Toive on, että EI TUOTAISI MITÄÄN, jos ei voi kysyä mitä toinen tarvitsee ja tuoda sitä. Ei mihinkään normaaliin ihmissuhteeseen kuulu se, että toiselle osapuolelle kannetaan koko ajan tavaraa. Viettekö ystävillekin jatkuvasti tuomisena huonekaluja ja tokmannivaatteita, ja loukkaannutte kun ei "apu" kelpaa?

No en vie. Mutta pystyn ymmärtämään ihmisten toimintaa silloinkin kun en itse toimi samoin.

Miksi kysyt sitä täältä? Oletatko että äitisi ja anoppisi lukee keskustelun ja tunnistaa siitä itsensä?

Miksi et puhu siitä heidän kanssaan suoraan?

Meillä anoppi roudasi kotiin vanhan potan. Ihan oikeasti. "Isäs vanha potta!" Muikisteli lapselle tyytyväisenä. Mies oli tuolloin 30, eli melkein yhtä vanha potta kyseessä. Juupa juu. Roskiin meni saman tien ja ihan anopin ja appiukon silmien edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko kukaan köyhää anoppia, se on kai satuolento kuten vaikka anoppi joka tulee hoitamaan lapsia ja kotonaankin tarjoaa vain ruokalajeja A ja B  jotka ovat miniän suppean aterioinnin hyväksymät.

Joo, koska miniähän on pyhä ihminen jonka tekemisistä ei saa sanoa sanaakaan. Anoppihan se on persoonallisuushäiriöinen hirviö jos miniän tekemisissä on pienintäkään kritisoitavaa. Neuvot ei kelpaa, tavara ei kelpaa, ruoka ei kelpaa eikä anoppi kelpaa. Vaikka olisi hieman enemmän jo elämänkokemustakin, näkemystä ja vuosikymmenin kokemus varsinkin siinä lastenkasvatuksessa. Mutta ei. Ei ei ei ei ja vielä kerran ei.

Siinä vaiheessa kun on tarpeeksi monta kertaa pidellyt sylissä ja lohduttanut lapsuudentraumojaan itkevää puolisoa tai käynyt tämän kanssa pariterapiassa läpi näitä anopin ja apin laste

Tuotiinko sille traumojaan itkevälle puolisolle siis jo lapsenakin vääränlaisia tavaroita?

Isovanhemmat ovat saaneet omat lapsensa 80, 90 ja 00 -luvuilla, eikä silloin oltu niin mahdottoman tietoisia haalarien vesipilareista tai turvaistuinten ominaisuuksista. Tai tuotemerkeistä, tuotemerkkejä oli vain muutamia. "Parempien " merkkien perässä juokseminen on alkanut vasta 15 vuoden sisään. Isovanhemmalla tuntuu olevan halu auttaa, muttei ole tajua siitä, että sinulle ei kelpaa mikä tahansa haalari tai whatever turvaistuin. Hänelle itselleen on kelvannut tarjottu apu tai hän ei ole saanut apua keneltäkään.

Oma äitini ihmetteli vuonna 2003, että mitä te sitä turvakaukaloa sinne synnytyssairaalaan viette, että eihän niin pientä vauvaa siihen voi laittaa. Että sylissähän pikkuvauvaa pidetään autossa. Juu. Tai jos hän hankki lapsilleni vaatteita, saattoivat pojat saada vaaleanpunaiseen taittavan takin ja tyttöni mekon, jossa oli tummansinistä ja valkoista raitaa. Todellakin halusin lapsilleni saada poikavärisiä vaatteita pojilleni ja tytölleni vaaleanpunaista röyhelöä. Hänellä oli erilainen vaatemaku kuin minulla, enkä sitten kehdannut muuta kuin kiitellä kovasti saaduista vaatteista. Arvostin kyllä kovasti hänen hankintojaan, ne eivät ihan aina vaan sopineet nappiin. 

Omien lasteni suhteen aion tehdä siten, että jos joku heistä lisii, niin kyselen, mitä voisivat tarvita. Tai jos teen löytöjä kirpparilta, niin videopuhelua ennen ostoa kehiin ja suora kysymys oisko tää hyvä. Jos perhe pukee lapsiaan unisex-tyyliin, niin en todellakaan ostele vaaleanpunaisia röyhelöitä. Jos perhe on vegaani, niin en todellakaan päivittele kuinka ihmeessä lapset pysyvät terveinä ilman lihaa.Jos vanhemmat on väsyneitä, voin kysyä, haluaisivatko hoitoapua. Jos perheen ikkunat on likaiset, voin kysyä, että haluaisivatko, että pesisin heidän pari ikkunaa. Jos päädyn heille lastenhoitoavuksi, saatan pyyhkiä keittiönpöydän ja tasot, kun lapset ovat nukkumassa. Mutta en todellakaan tee niin, miten oma äitini teki usein kun meille tuli: Teatraalisin elkein lampsi olohuoneen läpi parvekkeen ovelle ja humautti sen apposen auki ja kiljaisi: kylläpä teillä on ruuanhajua / tunkkaista!

Se ois kyllä ollut helpompaa jos olisi ollut tyttöjä. Katson poikieni kodissa, heidän anoppinsa, puolison äiti, majailecat tyttärensä luona, suunnittelevat sisustusta ja teinien vaatteita.  Lastenhoitoapua annoin aikoinaan minä kun silloin vielä kummankin pojan anoppi oli työelämässä. 

Varovasti yritän olla, ehkä kerran vuoteen köyn. Synttärit muistan pankkitilille.