Miksi isovanhemmat ostaa kysymättä lapselle huonoja turvaistuimia, epäsopivia sänkyjä, kylmiä talvivaatteita jne?

Antaa väkisin tavaraa kielloista huolimatta ja odottaa vielä kiitosta?

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteidenkin tuominen on rajatonta käytöstä, ihan turha väittää muuta. Joululahjaksi vaikka hyvälaatuinen villakerrasto on ihan eri asia kun säkkikaupalla vaatteita kirpparilta ja halpakaupoista. Eiköhän jokainen halua valita vaatteensa itse ja tiedä mitä tarvitsee, pienen lapsen kohdalla tietysti vaatteista vastaa vanhemmat jotka päivittäin niitä vaatteita pukevat. 

Meille tuotiin kirppikseltä tues mitä riepuja. Koko saattoi olla mitä tahansa, aivan liian pieni tai muutama vuosi kasvuvaraa. Rikkinäistä, kun eihän pienen vauvan äidillä ole muuta tekemistä kuin kursia kokoon euron maksaneen potkupuvun saumoja tai liotella ikitahroja. Mä myös kuulemma hemmottelen lapsia liikaa, kun ostin lapsilleni muun muassa ryhmä hau -vaatteita. "Tavallisten" vaatteiden pitää riittää lapsille. Mieluusti lapset olisi pitänyt pukea ruskeankirjaviin vaatteisiin, ettei näy tahrat. 

Anoppi itse pukeutuu siististi, ei osta itselleen rikkinäisiä riepuja kirppikseltä. Mun lapsille ne rievut kuitenkin kelvata. Kirpputorilta löytää hyvääkin vaatetta, jostain syystä anoppi osti vain roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Pidä rahasi! Hyi!

Perheitä on monenlaisia. Joillekin ne isovanhempien raijaamat tavarat kelpaavat hyvin, toiset ovat tarkempia malleista, merkeistä, kuoseista jne. Me olemme vieneet lapsenlapselle käytettynä ostettuja isojakin tavaroita mm. pinnasängyn ja vaunut. Olemme toimineet näin, koska tunnemme lapsen vanhempien tavan toimia. He ovat hyvätuloisia, mutta erittäin tarkkoja rahasta. Mitään ei osteta, jos sen saa ilmaiseksi, kirjaimellisesti vaikka roskiksesta kaivettuna.  Katselen lapsen elämää ja ostan pikkuiselle toisinaan vaatteita tai leluja. Lisänä se on rikka rokassa. Eipähän tarvitse vanhempien jokaista nuttua tai lelua itse kustantaa. Kaikki on kelvannut, kaikesta on kiitelty ja kaikkea on käytetty. Vain yhden asian olen tarkistanut vanhemmilta. Lapsella on turvaistuin häntä varten myös meidän isovanhempien autossa ja se on tietenkin uusi. Mallin olen hyväksyttänyt vanhemmilla ennen ostoa. 

Täällä höpistään vallankäytöstä sun muusta. Uskoisin, että isovanhempia ohjaa useimmiten puhtaasti auttamisenhalu. Kaikki isovanhemmat eivät kuitenkaan ajattele samalla tavalla kuin heidän lapsensa, joten en ihmettele yhteentörmäyksiä. Hiukan kuitenkin toivoisin järkeä noihin juttuihin. Isovanhemmista on täälläkin maalailtu aikamoisia paholaisia.

Kuka tahtoo mitään kolmella eurolla? Meillä heitetään kolikot roskikseen, jo kaksivuotias osaa viedä sekajäteastiaan jos eno antaa 50 centtiä.

Kun lasten kaverisynttäreiden lahjat keskenään on vöhintään 30 euroa niin mummot kehtaa tuoda väriliidut ja paperilehtiön. Hävetkööt. On On 712

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Huomenta boomboom. 😎 Sinähän olet sen verran köyhä, ettei sinulla tosiaan ole varaa eikä kyllä haluakaan lahjoittaa mitään kunnollista. Kyllä sinä nyt joudut ihan itse paitsi keittämään myös juomaan kahvisi omassa parhaassa seurassasi. Yksinäisyyttä voi helpottaa trollailemalla facessa ja silloin kun sieltä on banni päällä täällä vauvalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Täällä yksi anoppi, terve. En opi sinulta mitään tuollaista. En ole marttyyri. Ehkä haluat oppia minulta jotain? Kas tässä ohjetta: nuori pari on nyt muodostanut oman perheyksikkönsä, jossa tehdään päätökset sängyistä, istuimista ym. Ei ole ilahduttamista ostaa kysymättä ja pyytämättä tällaisia tuliaisia, vaan se on ylitse kävelemistä. Meidän suurin läksymme anoppeina on: hienotunteisuus ja tahdikkuus. 

T. 61v anoppi, jolla on sydämelliset välit miniöihinsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Täällä yksi anoppi, terve. En opi sinulta mitään tuollaista. En ole marttyyri. Ehkä haluat oppia minulta jotain? Kas tässä ohjetta: nuori pari on nyt muodostanut oman perheyksikkönsä, jossa tehdään päätökset sängyistä, istuimista ym. Ei ole ilahduttamista ostaa kysymättä ja pyytämättä tällaisia tuliaisia, vaan se on ylitse kävelemistä. Meidän suurin läksymme anoppeina on: hienotunteisuus ja tahdikkuus. 

T. 61v anoppi, jolla on sydämelliset välit miniöihinsä

Oletko ihan varma ettei juuri miniäsi valita täällä mikä riesa ja vaiva olet etkä raatsi antaa rahaa vaikka sulla on, olet vaan niin pihi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahtoo mitään kolmella eurolla? Meillä heitetään kolikot roskikseen, jo kaksivuotias osaa viedä sekajäteastiaan jos eno antaa 50 centtiä.

Kun lasten kaverisynttäreiden lahjat keskenään on vöhintään 30 euroa niin mummot kehtaa tuoda väriliidut ja paperilehtiön. Hävetkööt. On On 712

Kolmella eurolla voisi ostaa jotain kivaa, josta lapsi tykkäisi. Äitini ei osta väriliituja tai paperilehtiötä, koska hän ei pidä niistä. Äitini ostaa vaatteita, koska hän pitää niistä. Joskus hän ostaa myös kirjoja ja lasitavaraa, ei siksi että hän pitäisi niistä vaan koska ne ovat perinteisiä lahjoja ja niitä saa kolmella eurolla. Kaksivuotias saa kivat neonturkoosin väriset shortsit koossa 80 cm. Jaa ei mahdu päälle? No teillähän on aina oltu aika pullukoita hehheh.

Aika kamalaa tekstiä puolin ja toisin. Todennäköisesti kyse on muustakin kitkasta kuin tarpeettomasta tavarasta. En osaa antaa mitään ohjetta, enkä neuvoa, kuinka ratkaista ja selvittää skismat, jos puhuminen ei luonnistu. Itse pidän aika matalaa profiilia suhteessa lapsiini, heidän puolisoihin ja lapsiinsa. En ole ollut, enkä ole vieläkään täydellinen, joten en katso olevani viisaampi neuvomaan ja ojentamaan aikuisia ihmisiä. Olen tavoitettavissa, mutta en tunge päsmäröimään kenenkään elämää millään tavalla. Näin on selkeintä ja parasta, senkin perusteella, mitä täältä nyt saa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Täällä yksi anoppi, terve. En opi sinulta mitään tuollaista. En ole marttyyri. Ehkä haluat oppia minulta jotain? Kas tässä ohjetta: nuori pari on nyt muodostanut oman perheyksikkönsä, jossa tehdään päätökset sängyistä, istuimista ym. Ei ole ilahduttamista ostaa kysymättä ja pyytämättä tällaisia tuliaisia, vaan se on ylitse kävelemistä. Meidän suurin läksymme anoppeina on: hienotunteisuus ja tahdikkuus. 

T. 61v anoppi, jolla on sydämelliset välit miniöihinsä

Tämä on ihana asenne <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Täällä yksi anoppi, terve. En opi sinulta mitään tuollaista. En ole marttyyri. Ehkä haluat oppia minulta jotain? Kas tässä ohjetta: nuori pari on nyt muodostanut oman perheyksikkönsä, jossa tehdään päätökset sängyistä, istuimista ym. Ei ole ilahduttamista ostaa kysymättä ja pyytämättä tällaisia tuliaisia, vaan se on ylitse kävelemistä. Meidän suurin läksymme anoppeina on: hienotunteisuus ja tahdikkuus. 

T. 61v anoppi, jolla on sydämelliset välit mi

Olen varma, ettei miniäni valita täällä siitä, etten raahaa heille kirppislöytöjä. Rahastahan en puhunut mitään, jos luit tarkasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahtoo mitään kolmella eurolla? Meillä heitetään kolikot roskikseen, jo kaksivuotias osaa viedä sekajäteastiaan jos eno antaa 50 centtiä.

Kun lasten kaverisynttäreiden lahjat keskenään on vöhintään 30 euroa niin mummot kehtaa tuoda väriliidut ja paperilehtiön. Hävetkööt. On On 712

Kolmella eurolla voisi ostaa jotain kivaa, josta lapsi tykkäisi. Äitini ei osta väriliituja tai paperilehtiötä, koska hän ei pidä niistä. Äitini ostaa vaatteita, koska hän pitää niistä. Joskus hän ostaa myös kirjoja ja lasitavaraa, ei siksi että hän pitäisi niistä vaan koska ne ovat perinteisiä lahjoja ja niitä saa kolmella eurolla. Kaksivuotias saa kivat neonturkoosin väriset shortsit koossa 80 cm. Jaa ei mahdu päälle? No teillähän on aina oltu aika pullukoita hehheh.

No ei teillä kirjoja lueta jos luulet kirjoja, edes lastenkaan , saavan kolmella eurolla.  Tosin kirjastoja suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ostappa kuule lapselles vaikka kullattu turvaistuin jos haluat. Ihan ite omalla rahalla ja olet sitten tyytyväinen eikö?

Miksi kärjistät noin ilkeään sävyyn? Jos en halua tuntemattomien ikivanhaa ja alunperinkin huonoa turvaistuinta, niin tekeekö se sinun mielestä minusta snobin, jolle kelpaa vain kullattu istuin? Vai olisinkohan vain tavallinen äiti, jota kiinnostaa lapsensa turvallisuus siinä missä normaalia äitiä sen nyt kuuluukin kiinnostaa. Ap

Vaikka se turvaistuin olisi 5v vanha ja muutakin kuin mammojen suosikkibrändiä ei sen laatu ja turvallisuus sen kummempaa ole. Ei toki kirpputorilta kannata välttämättä hommata.

Liikenneturvakeskuksen ohjeiden mukaan istuin saa olla max. 7 vuotta vanha. Styroksi hapertuu ajan myötä eikä turvallisuutta voi enää taata. Eli miksi maksaa istuimesta, jonka käyttöikää on jäljellä 2 vuotta? Ja kuinka paljon luotat siihen, että myyjän ilmoittama ikä on oikea? Kyse voi olla lapsen hengestä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä me anopit opimme? Pidetään kurjat rahamme itse, ei viedä mitään ja mieluummin ei mennä kulueräksi , jolle pitää kahvia tarjota, käymäänkään.

Jos jotain annetaan,  annetaan sitten kunnolla, arvokamaa, osakkeita, mopoja, autoja... Mutta muistetaan kysyä kävisikö nyt 15 000 talletus rahastoon. Ettei vaan mene väärin ja liian halpaa.

Ah, kuinka täydellinen uhriutuminen. 😄

Kuinkahan mones vastaava keskustelu tämä on tämän palstan historiassa ja ainut toive näissä on aina tyttäriltä ja miniöiltä, että ihan oikeasti tultais kylään tyhjin käsin - jos haluaa tulla!, - ihan vain itsenänsä. Antais lapsen perheelle sitä läsnäoloa. Ei tavaraa, ei tuputtamista, ei neuvoja, joita ei pyydetä, ei arvostelua. Ihan vain läsnäoloa. Tavallista jutustelua, kuulumisten vaihtoa, lasten kanssa touhuilua. Lapsen perheeseen ja perheen tapoihin tutustumista. Lapsen perheen tapojen kunnioittamista. Avointa mieltä nykyajan vanhemmuutta kohtaan ja uusia oivalluksia. Sitten on niitä asioita, mitkä ei muutu. Miniä voi hyvinkin kaivata neuvoa sen kukkapenkin hoidossa tai villasukan kantapään kutomisessa tai ihan mitä vaan. Kun luottamus on saavutettu, neuvoja kysyy mielellään, ylijyräävältä ei halua mitään.

Mut hei joo, siis autoja ja osakkeitahan me halutaan, niinhän täällä joka viestissä sanotaan. Mut heiii, älä ole noin pihi, pistä nyt parikyttonnii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä täysin sama ongelma. Olen koittanut kauniisti tehdä selväksi, että ostetaan lapsille tiettyjä hyväksi havaittuja merkkejä, ei käytetä muuta. Miksi on niin vaikeaa kysyä, mitä TARVITTAISIIN?

Että niitä hyviä tuotteita saa kyllä mielelläänkin tuoda, ei niitä halpiskamoja. Mikä järki pitää lapsella kylmiä ja heti kastuvia hanskoja, kun hyviäkin on olemassa? Meillä on myös ympäristöön ja kulutukseen liittyvät arvot tärkeitä. 

Ei nämä ihmiset suunnittele asioita. He näkevät kirppiksellä jotain mielestään kivaa halvalla, ja saavat siitä idean että ostavat sen jollekin suvun lapselle kun kerran halvalla saavat. Kuten äitini sanoo niin on sellainen kiva tunne kun saa ostaa ja tehdä lahjoja ja viestitellä siitä kavereille että täällä on lahjatalkoot pystyssä. Tuohon asti toimiii hyvin, mutta ongelmallisempi osio on siinä kun lahjansaajan pitä

Täydellinen ratkaisu tähän on se, että sitten kun kuva lahjasta on lähetetty ystäville, lahja laitetaan johonkin muualle kuin oman lapsen kotiin. Ei kai ne ystävät asiaa tule tarkistamaan? Kirppareilla voi säästää ja kuvata vaatteet ostamatta, kaikki voittaa tässä.

Mutta ihan oikeasti, ei ihme että syntyvyys sakkaa jos isovanhempia kiinnostaa enemmän kavereille päteminen  ei-toivotulla lahjoilla kuin ajan viettäminen omien lastenlasten kanssa. Meillä mun oma äiti on kanssa tollanen omaan napaan tuijottelija, anoppi onneksi ihana mummo joka tykkää oikeasti tuntea meidän lapset ja viettää meidän kanssa aikaa <3 

Meillä isovanhemmat osaa onneksi kysyä mitä tarvitsemme, mutta kaverit, jestas sentään. Kaikki heidän lapsien vanhat vaatteet, ykkösluokkalaisen jalkaan sopivat ja valmiiksi kuluneet kengät, "ei tarvitse kuin tuo haarus ommella niin on kuun uusi" -ulkovaatteet, tyystin likaantuneet ja monta vuotta jo varastossa säilytetyt valmiiksi käytetyt turvaistuimet ja muut dumppasivat jo ENNEN lapsen syntymää meille.  Siinä vaiheessa kun meille tuli jo neljäs turvapenkki/istuin +35 kiloiselle ennen kuin esikoisemme oli edes syntynyt, niin piti ihan äkäisesti jo sanoa, että me ei olla jätteen loppusijoituspaikka! Tästähän herne otettiin nenään monikin.

No ei teillä kirjoja lueta jos luulet kirjoja, edes lastenkaan , saavan kolmella eurolla.  Tosin kirjastoja suosittelen.

Voi kuule saa, Prisman poistokorista saa halvemmallakin. Joka joulu saan tällaisen kirjalahjan. Mieleenjäävin oli joku pokkari joka kertoi Renny Harlinista ilman että siihen oli edes haastateltu Rennyä vaan joku rahapulassa oleva sisko runoili hänestä ja jakoi perhekuviaan. Itse asiassa nämä randomien henkilöiden muistelmat on hyvin yleisesti saatavilla alekorista. Arvaa mistä tiedän. 😂 Ja eihän lapsille myöskään osteta mitään kiinnostusten tai ikätason mukaisia kirjoja vaan edullisia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä täysin sama ongelma. Olen koittanut kauniisti tehdä selväksi, että ostetaan lapsille tiettyjä hyväksi havaittuja merkkejä, ei käytetä muuta. Miksi on niin vaikeaa kysyä, mitä TARVITTAISIIN?

Että niitä hyviä tuotteita saa kyllä mielelläänkin tuoda, ei niitä halpiskamoja. Mikä järki pitää lapsella kylmiä ja heti kastuvia hanskoja, kun hyviäkin on olemassa? Meillä on myös ympäristöön ja kulutukseen liittyvät arvot tärkeitä. 

Aikoinaan anoppi kysyi, mitä tarvitaan. Jos sanoin että hanskat tarvittaisiin, saatiin kaulaliina. Jos sanottiin, että uusi pipo olisi kiva, niin saatiin kilo lakuja. Ilmeisesti anoppi kysyi toiveita, ettei vahingossakaan ostaisi mitään meille tarpeellista. Joka. Ikinen. Kerta.