Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
Jatkan: Onko jopa kurkkukipuja, nuhaa ja sen tyyppisiä myös? Tai sairastelevatko uupuneet yleensä herkästi ja pitkittyneesti kaikenlaisia kiertäviä flunssatauteja ja muita?
Vierailija kirjoitti:
Onko uupuneen fyysinen olo samanlainen kuin kovassa flunssassa olevalla? Huterat ja voimattomat jalat, heikko keho, pää pöppyrässä ja kuumeisen tuntuinen ja särkyjä ja kolotuksia siellä täällä? Kyselee yksi joka yrittää myös ymmärtää.
Ainakin minulla vaikka vähän voi vaihdellakin. Lähes 40-vuotiaaksi asti sain pelkästä rasituksesta toisinaan kovan kuumeen, yli 39.
Vierailija kirjoitti:
Onko uupuneen fyysinen olo samanlainen kuin kovassa flunssassa olevalla? Huterat ja voimattomat jalat, heikko keho, pää pöppyrässä ja kuumeisen tuntuinen ja särkyjä ja kolotuksia siellä täällä? Kyselee yksi joka yrittää myös ymmärtää.
Olo voi olla vaikka erinomainen levossa. Mut esim just vaikka kävely saattaa väsyttää hirveästi. Jalat painaa, tuntuu ettei saa happea ymym. Nää on yksilöllisiä
Tai sit voit olla vaikka 9x kuumeessa 2kk sisään. Kaikki mahdolliset testit näyttää terve mies.
Vierailija kirjoitti:
Saako uupumus-diagnoosilla terapiaa vai pitääkö sen lisäksi olla masennus- tai ahdistusdiagnoosi tai joku muu vastaava?
Ei välttämättä millään diagnoosilla saa, nuoretkaan. Tai saa jos itse maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi enää jarruttaa ajoissa kun on jo rysähtänyt. Kunpa olisinkin ymmärtänyt mutta kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vasta jälkikäteen tajusin miten vähän olin levännyt vuosiin. En tiedä selviänkö tästä koskaan. Apua on tosi vaikea saada mistään kun olen työtön eikä ainakaan terveyskeskuksessa osata auttaa. Lääkäri ymmärtää etten ole masentunut mutta hän kehottaa vain ulkoilemaan ja lenkkeilemään mitä en nyt kykene tekemään.
Onko ainut hoito masennuslääke tai mielialalääke? Mikä on hoitona ellet ole masentunut vaan vain uupunut? Miten teitä jotka kuulutte työterveyden piiriin on kuntoutettu ja hoidettu uupumuksessa?
Minkä alan lääkärille voisin hakeutua yksityisesti? Se on tietysti hirveän kallista ja rahatkin ovat vähissä mutta jospa jostakin jotakin apua voisi saada.
Rauhoittava lääke voisi rauhoittaa, jos on stressistä pingoittunut olo.
Ainakin siihen tarvitsee lepoa ja mielellään tukea, esim terapiaa joka auttaa sua tunnistamaan miten uupuminen tapahtuu sulla ja auttaa löytämään uusia tapoja pitää huolta itsestäs. Luin juuri kirjan Aivoblues (Anders Hansen), siinä oli paljon kiinnostavaa juttua mm stressistä, ahdistuksesta, masennuksesta. Jos yhtään tykkäät lukea, suosittelen. Kyllä muutos ja elpyminen on mahdollista, mut se edellyttää sitä että jokin muuttuu sun elämässä. Ja joskus ympäristössäkin. Tärkeintä minusta on ettet jää yksin, vaan etsit tukea joka oikeasti auttaa sua.
Onko joku onnistunut toipua omin avuin? Miten teit sen?
Onko kokemuksia psykofyysisestä fysioterapiasta uupumuksen hoidossa? Onko sillä ollut teille jotain annettavaa? Jos, niin rentoutumisharjoituksia ja hengitysharjoituksiako vai mitä?
Kalliita näkyvät olevan nuokin palvelut.
Minkä tyyppiset muutokset ovat auttaneet teitä? Tietysti tämä on varmasti yksilöllistä mutta olisi mukava kuulla käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä.
__
Kiitos kirjasuosituksesta herra tai rouva 147 ! :)
Vierailija kirjoitti:
Ajatus long covidistakin on käynyt minulla kyllä mielessä, joku siihen viittasi. Läheinen nimittäin sairasti koronan juuri ennen uupumistaan. Uupuminen on tosi totaalinen, mieli ja pää ovat voimattomat ja hänen kehonsa on myös hyvin voimaton. Jalat ovat voimattomat ja ajatus ei kulje. Kaikki pienikin tekeminen väsyttää. Ensimmäisen koronan jälkeen hän on sairastanut jo kaksi uutta koronaa ja kolmanneseta koronasta alkoivat sydänvaivat. Mitään vakavaa ei sydämessä kuitenkaan onneksi ole todettu, se on tutkittu. Rytmihäiriöihin ja sykkeen heittelyyn tuli lääkitys. Lääkärit ovat sanoneet että long covidia ei ole olemassakaan ja läheinen uskoo heitä ja ajattelee olevansa uupunut pitkäkestoisesta stressistä kuten lääkäri sanoo. Voihan se niinkin olla mutta kertokaahan voiko uupumukseen kuulua sellainen fyysinen väsymys ettei normaali arki onnistu kun jo kauppareissulla jalat väsyvät niin että joutuu levätä monta päivää eikä mikään siivoamine
Minulle tuli koronan jälkitautina tällainen tila. Sen olisi voinut aiheuttaa muukin infektio. Taustalla pitkään jatkunut stressitila ja sitten koronan aiheuttama kuormitus oli hermostolle liikaa. Kyse on hermoston epätasapainosta. Elimistö ikäänkuin hyökkää itseään vastaan, ylireagoiden kuormitukseen, henkiseen ja fyysiseen. Itse aloin toipumaan kun ymmärsin tämän mekanismin taustalla.
Kävin HUS:n koronaklinikalla josta oli suuri apu. Ensimmäinen paikka jossa heti uskottiin minua, eikä esitetty että syy olisi korvien välissä.
Nyt olen melkein 3 vuotta sinnitellyt. 2 ensimmäistä vuotta meni hakatessa rajoitinta vasten. 1 vuosi täyttä toipumista takana.
Avanto, jooga ja pacing ovat olleet itselleni avainasemassa toipumisessa. Ja ihana mies, joka sanoo että kyllä me sut kuntoon vielä saadaan. Ja niin, olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Töissä käyn, mutta onneksi olen saanut hoitaa lähes kaiken etänä ja levätä tarvittaessa.
Muistakaa ihmiset, että emme ole koneita. Raja tulee vastaan, jos ei kuuntele omaa kehoaan.
Minuakin kiinnostaisi tietää millaisia asioita toipuneet tarkoittavat sanoessaan "piti tehdä muutoksia" ja "en voinut tehdä samalla tavalla kuin ennen". Millaisten asioitten on pitänyt siis muuttua?
Vierailija kirjoitti:
Onko uupuneen fyysinen olo samanlainen kuin kovassa flunssassa olevalla? Huterat ja voimattomat jalat, heikko keho, pää pöppyrässä ja kuumeisen tuntuinen ja särkyjä ja kolotuksia siellä täällä? Kyselee yksi joka yrittää myös ymmärtää.
On. Se on just tämmöinen.
Missään uupumuksen oirelistoissa ei mainita kyllä tälläistä..?
Eikä kukaan ole täällä keskustelussakaan maininnut tuollaisista oireista ja sentään jo 8 sivua juttua.
Eli flunssaoireet ja kovan flunssan kaltainen olo päässä, kehossa ja raajoissa ei taida kuulua yleisesti uupumuksen oireisiin?
Vierailija kirjoitti:
Eikä kukaan ole täällä keskustelussakaan maininnut tuollaisista oireista ja sentään jo 8 sivua juttua.
Eli flunssaoireet ja kovan flunssan kaltainen olo päässä, kehossa ja raajoissa ei taida kuulua yleisesti uupumuksen oireisiin?
Ei oo mitään listaa mikä kuuluu mikä ei. Mulle tuli vyöruusu stressin seurauksena.. en uskonut seuraava varoitus oli herpeksen puhkeaminen. En vieläkään uskonut niin kaljuuntuminen oli viimeinen varoitus joka oli pakko ottaa todesta.
Vierailija kirjoitti:
Minkä tyyppiset muutokset ovat auttaneet teitä? Tietysti tämä on varmasti yksilöllistä mutta olisi mukava kuulla käytännön esimerkkejä oikeasta elämästä.
__
Kiitos kirjasuosituksesta herra tai rouva 147 ! :)
No esim lopputili, liian kiireisestä työpaikasta auttoi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko uupuneen fyysinen olo samanlainen kuin kovassa flunssassa olevalla? Huterat ja voimattomat jalat, heikko keho, pää pöppyrässä ja kuumeisen tuntuinen ja särkyjä ja kolotuksia siellä täällä? Kyselee yksi joka yrittää myös ymmärtää.
Ainakin minulla vaikka vähän voi vaihdellakin. Lähes 40-vuotiaaksi asti sain pelkästä rasituksesta toisinaan kovan kuumeen, yli 39.
Itseasiassa he saavat olla onnellisia, joilla elimistö reagoi stressiin nopeasti fyysisenä sairastumisena. Sille ei oikein työnantaja voi mitään. Tyyppi saikulla ja sillä sipuli. Välitön palaute, kuinka paljon tyypille voi kaataa hommia niskaan.
Oma toipuminen burnoutista kesti monta vuotta. Opettele tunnistamaan omat rajasi, henkiset ja fyysiset ja kunnioita niitä.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaisi tietää millaisia asioita toipuneet tarkoittavat sanoessaan "piti tehdä muutoksia" ja "en voinut tehdä samalla tavalla kuin ennen". Millaisten asioitten on pitänyt siis muuttua?
Minä olen tehnyt sellaisia muutoksia, että olen luopunut somesta (korvikkeeksi luen joskus tätä palstaa), ajan autoa mahdollisimman vähän (ajaminen on germostolle raskasta), lepään pitkin päivää jos mahdollista, aikataulutan tekemiseni pitkin viikkoa siten että levolle jää paljon aikaa, lopetin alkon käytön (sen vähäisenkin), lopetin liian raskaan liikunnan (juoksu, hiihto), tilalle avantoa ja joogaa.
Lopetin kaiken ylimääräisen ja keskityn vain oleellisiin asioihin, koska jaksaminen ei riitä kaikkeen. Kivatkin asiat ovat kuormittavia hermostolle.
Onko uupuneen fyysinen olo samanlainen kuin kovassa flunssassa olevalla? Huterat ja voimattomat jalat, heikko keho, pää pöppyrässä ja kuumeisen tuntuinen ja särkyjä ja kolotuksia siellä täällä? Kyselee yksi joka yrittää myös ymmärtää.