Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
24.10.2024 |
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
Olen kokenut burnoutin ja oma kokemukseni kertoo että yksi vuosi burnoutin aiheuttanutta uraa vaatii yhtä monta vuotta toipumista. Aloitin 2010 ja lopetin 2017. Nyt 2024 alan seistä omilla jaloillani. Työelämästä minulla on nyt ikuinen kammo. Tilanne tällä hetkellä vaatii että olen työnhakija joten haen töitä - läpällä ja oikeasti haluamatta - saadakseni työmarkkinatuen. Asumistuki ja toimeentulotukin tulee :)
Luonto on se suurempi apu ollut ja ilmaista. Luonto on aina saatavilla ja se ei vaadi tuottavuutta, aikataulussa pysymistä, tehokkuutta. Vain läsnäoloa. Luonto ja läsnäolo. Isoin lääke. Läsnäolo luonnossa, suurin lääke. Televisio, media, uutiset ja some: myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pystytte liikkua luonnossa tai muualla jos olette fyysisesti romahtaneet ettekä jaksa fyysisesti tehdä mitään? Tätä minä en ymmärrä. Enkä kysy ilkeilläkseni vaan yritän ymmärtää.
Luin hoitosuosituksia: irtautuminen stressistä, palautumisen vaaliminen ja liikunta. Nämä mainittiin kaikissa ohjeissa.
Liikunta, miten? Romahtaneena ja fyysisesti jaksamattomana?
Onko teille romahtaneillekin tarjottu hoitokeinoksi liikuntaa vai onko tilanteenne ymmärretty ja liikunnan sijaan tarjottu muita hoitokeinoja, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte liikkua luonnossa tai muualla jos olette fyysisesti romahtaneet ettekä jaksa fyysisesti tehdä mitään? Tätä minä en ymmärrä. Enkä kysy ilkeilläkseni vaan yritän ymmärtää.
Luin hoitosuosituksia: irtautuminen stressistä, palautumisen vaaliminen ja liikunta. Nämä mainittiin kaikissa ohjeissa.
Liikunta, miten? Romahtaneena ja fyysisesti jaksamattomana?
Onko teille romahtaneillekin tarjottu hoitokeinoksi liikuntaa vai onko tilanteenne ymmärretty ja liikunnan sijaan tarjottu muita hoitokeinoja, mitä?
Ei se nyt varmaan kovinkaan monella ole niin ettei mitään pysty tekemään. Mun ex pysty kävellä hiljakseen metsässä ja metsä tosiaan auttoi aina palautumisessa. Mut esim lenkkeily nosti heti kortisoli tasoja ja sit piti nukkua..
Toi on oikeasti varmasti tosi vaikeaa ymmärtää jos ei ole vierestä nähnyt tai kokenut...
Just vaikka tää et heräät 07. oot nukkunut 10h. Olo tuntuu hyvältä. Lähdet juoksemaan 07.15. tulet himaan 08. Ja 08.10 olet takas sängyssä kun et jaksa mitään. Heräät 15.00. nouset vähän siivoilet ym ja menet 20.00 nukkumaan ja nukut koko yön.
104 jatkaa. Tai vaikka tää. Olet odottanut jotain tapahtumaa. Lähdette sinne kotoa ja just ennen kun pääsette perille onkin pakko lähteä kotiin nukkumaan. Kun alat jännittää onko siellä tuttuja/ löydettyäänkö perille, onko siellä hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 104 + 105 ! Tämä selittääkin. Eli ilmaisut "ei jaksa mitään", "keho on romahtanut", "ei pysty liikkua" eivät ole sanatarkkoja kuvauksia uupumuksen toimintakyvystä, enemmänkin puhekielisiä, tunnepitoisia, hieman liioittelevia ilmaisuja (kuten inhimilliseen kielenkäyttöön usein kuuluu), jos ymmärsin oikein?
Enkä edelleenkään halua ilkkua kenellekään vaan yritän ymmärtää.
107 korjaa: "vaan" -sana jäi pois tuolta keskeltä mutta ehkä ja toivottavasti tarkoituksen kuitenkin ymmärtää.
Eli kaikkea ei pidä ottaa siis ihan sananmukaisesti. Näinkö?
Ja väsymystä vähättelemättä tätä siis sanon ja kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen elämässäni uupunut ja palanut loppuun, useamman kerran, ei siitä ikinä täysin toivu tai se toipuminen vie monta vuotta
Jokaisella lienee vähän omanlaisensa uupumus omanlaisine oireineen ja omanlaisine taustatekijöineen. Siksi toipuminenkin on kaikilla erilaista. En tiedä voiko toipumisesta sanoa mitään yleissääntöjä. Ehkä sen että mitä pitempään stressi on jatkunut sitä pitempään kestää toipuminenkin.
Mutta oikeesti en tiedä onko tämäkään aina näin vai onko siinäkin yksilöllistä vaihtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi tänä syksynä uupunut. Kovia stressinaiheita ja tapahtumia elämässä, elämä potkinut päähän ja lujaa. Joka päivä saanut itkeä. Ja kurjinta kun tulee useasti mieleen ne ikävät tapahtumat,mitä on kokenut ja toisen moittivat sanat, vaikka tietää että parhaansa on kuitenkin yrittänyt tehdä. Kukaan ei ole täydellinen.
Kävin labroissa ja minulla huomattiin vakava raudanpuutos, nyt puolen vuoden rautakuurilla sekä c-vitamiinia lääkärin ohjeiden mukaan.Toivon että helpottaa oloa. Onneksi olen tällä hetkellä kotiäitinä, helpompi toipua kotona kuin vielä olisi työelämässä.
Pakko vaan yrittää jaksaa lasten takia ja mies tukena. Ulkoilu tekee hyvää,vaikka ei kiinnostaisi aina.Kun seison lasten kanssa leikkipuistossa,välillä pyyhin kyy eleitä ja jatkan leikkejä lasten kanssa.
Luulen kanssa että mitä edellinen kirjoittaja kirjoitti,että stressistä toipuminen kestää ehkäpä pidempään, mitä pidempään stressiä ollut. Mutta kyllä kaikilla toivoa on! Yritetään jaksaa! Lääkärit auttavat ja murheista puhuminen läheisille/hoitohenkilökunnalle helpottaa.
Hei!
Minulla oli vuosien eriasteisten romahdusten jälkeen totaalinen uupumus 8 vuotta sitten.Sitä edelsi n. 2 vuoden erittäin huonot yöunet ja totaaliunettomuus. Se vei työkyvyn ja jopa kävelemään en pystynyt. Minulla oli silloin koiria, joita jouduin ulkoiluttamaan metsätiellä niin, että ajoin itse autolla perässä. Samoihin aikoihin en kestänyt mitään hyppyjä tai muuta "raskasta". Esim kerran jouduin hyppäämään pakastimen päälle, jotta ylsin kurottamaan lääkkeitä lääkekaapista. Minulla meni viikko toipua sen hypyn aiheuttamasta tykyttelystä ja voimien häviämisestä. Samaan aikaan en jaksanut painaa enää työpaikalla olleen pienkuormaajan kaasupoljinta tai nostaa maitoa kannuun tilasäiliöstä. Näistä lähtökohdista...8 vuotta myöhemmin olen täysyin työkykyinen nyt. Teen keskiraskasta työtä, mutta urheilemaan en pysty. En voi juosta tai hiihtää ilman seurauksia. Kokeiluluontoisesti voin käydä hiihtolenkillä, mutta sen jälkeen on huolehdittava lepopäivistä. Nousujohteinen treenaaminen ei onnistu laisinkaan. Olen kuitenkin onnellinen työkykyni palautumisesta ja yöunet ovat normaalit. Ahdistusta ilmenee ajoittain, mutta lääkkeitä en ole tarvinnut viiteen vuoteen. Itelläni uupumista hoidettiin aikoinaan ahdistuslääkityksellä ja beetasalpaajilla sydämen takykardioiden takia. Uupumiseeni johti toistakymmentä vuotta maatalon emäntänä oleminen, jossa lisänä monta lasta, liikunnallinen elämäntapa (juoksuharrastus, ratsastus, koirien ulkoiluttaminen) ja perfektionistinen luonne. Tsemppiä. Voit toipua todella hyvin, mutta stressin pitää lievittyä. Minulla se vaati työpaikan vaihdon ja runsaasti vapaa-aikaa ja totaalisia lepopäiviä. Itsellä myös positiiviset asiat tuppaa stressaamaan kun innostun liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käyttänyt infektion jälkeiseen ja muusta stressistä toipumiseen monta vuotta sillä tavalla etten ole koskaan saanut sairaslomaa uupumisen takia vaan jätän väliin kaikki pienetkin vapaa-ajanjutut ja kaiken tärkeän mikä ei ole juuri sillä hetkellä täysin pakottavaa (moni pakollinenkin asia silti väkisinkin jää).
Olen niin uupunut että monesta hyvää tarkoittavan ystävänkin tapaamisesta toipuminen henkisesti kestää minulla päiväkausia samalla kun fyysinen totaalinen uupumus riivaa. Ennen sairastumista olin huippukunnossa, minkä vuoksi kai näytän vieläkin paremmin voivalta kuin mitä omat tuntemukseni ovat.
Haaveilen vain ja ainoastaan levosta, luvasta pysähtyä lopullisesti, mutta kenelle tahansa kerron tämän, sitä ei alkuunkaan uskota. Ulkoinen olemukseni ei kai ole vielä tarpeeksi lässähtynyt. En ole nytkään lakannut yrittämästä ja yksi oikein kuuleva korvakin löytyi lopulta.
Kun tulee edes oikein nähdyksi, alkaa helpommin itse löytää konkreettisia keinoja joilla elämäänsä saa vähä vähältä järjestykseen.
En ole mielestäni itse aiheuttanut sotkua muulla kuin olemalla aika tunnollinen kaikessa sellaisessa joka liittyy muiden ihmisten inhimilliseen kohteluun. Plus että alkujaan (jo ennen korona-aikoja) siis somaattiset sairaudet syöksivät minut pois kiertoradaltani.
Vierailija kirjoitti:
olen elämässäni uupunut ja palanut loppuun, useamman kerran, ei siitä ikinä täysin toivu tai se toipuminen vie monta vuotta
Ei vie ja et ole. Olet kohdannut jonkun varsin arkipäiväisen vastoinkäymisen ja sen sitten ottanut tekosyyksi koko elämän kestävään itsesääliin ja uhriutumiseen, päämääränäsi elää veronmaksajien rahoilla vailla huolta huomisesta. Pari talvea pakkasessa sillan alla saattaisi kummasti piristää sinua olemaan jälleen hyödyllinen yhteiskunnan jäsen sen sijaan että istut ja valitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut burnoutin ja oma kokemukseni kertoo että yksi vuosi burnoutin aiheuttanutta uraa vaatii yhtä monta vuotta toipumista. Aloitin 2010 ja lopetin 2017. Nyt 2024 alan seistä omilla jaloillani. Työelämästä minulla on nyt ikuinen kammo. Tilanne tällä hetkellä vaatii että olen työnhakija joten haen töitä - läpällä ja oikeasti haluamatta - saadakseni työmarkkinatuen. Asumistuki ja toimeentulotukin tulee :)
Luonto on se suurempi apu ollut ja ilmaista. Luonto on aina saatavilla ja se ei vaadi tuottavuutta, aikataulussa pysymistä, tehokkuutta. Vain läsnäoloa. Luonto ja läsnäolo. Isoin lääke. Läsnäolo luonnossa, suurin lääke. Televisio, media, uutiset ja some: myrkkyä.
Sitä voi sitten muuttaa sinne luonnon keskelle ihan vapaasti. Ei siitä yhteiskunnan tukia makseta mutta jos kerran on mahdollisuudet niin sehän on hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän läheisesi saata olla sairastunut uupumuksen lisäksi esimerkiksi long covidiin? Sehän saattaa romahduttaa fyysisen suorituskyvyn joillakin hyvin heikoksi. Tämä tuli vaan mieleeni kun luin otsikon ja mietin että eikös uupumuksella yleensä tarkoiteta etupäässä henkistä uupuneisuutta ja henkistä jaksamisen romahdusta eikä niinkään fyysistä?
Kyllä se henkinen ja fyysinen vointi kulkee aika pitkälti käsi kädessä. Ihminen on kokonaisuus.
Joku ilkeilijäkin tuli ketjuun. Esim. sinun kaltaiset ihmiset saattavat lisätä ihmisten pahoinvointia ja lisäävätkin.
Vierailija kirjoitti:
107 korjaa: "vaan" -sana jäi pois tuolta keskeltä mutta ehkä ja toivottavasti tarkoituksen kuitenkin ymmärtää.
Eli kaikkea ei pidä ottaa siis ihan sananmukaisesti. Näinkö?
Ja väsymystä vähättelemättä tätä siis sanon ja kysyn.
Kyllä ihan kirjaimellisesti fyysiset voimat voivat mennä, kun uupuu henkisesti. Se on totaalista
Vierailija kirjoitti:
Miten pystytte liikkua luonnossa tai muualla jos olette fyysisesti romahtaneet ettekä jaksa fyysisesti tehdä mitään? Tätä minä en ymmärrä. Enkä kysy ilkeilläkseni vaan yritän ymmärtää.
Luin hoitosuosituksia: irtautuminen stressistä, palautumisen vaaliminen ja liikunta. Nämä mainittiin kaikissa ohjeissa.
Liikunta, miten? Romahtaneena ja fyysisesti jaksamattomana?
Onko teille romahtaneillekin tarjottu hoitokeinoksi liikuntaa vai onko tilanteenne ymmärretty ja liikunnan sijaan tarjottu muita hoitokeinoja, mitä?
Kävin terapiassa.
Saako uupumus-diagnoosilla terapiaa vai pitääkö sen lisäksi olla masennus- tai ahdistusdiagnoosi tai joku muu vastaava?
Kuinka lihava olet? Paljonko painat? Kysyn siksi koska reilusti ylipainoisilla saattaa olla alentunut kyky sietää vastoinkäymisiä. Romahtavat helposti ja on vaikea nousta omin avuin ylös koska ylipaino.