Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?
24.10.2024 |
Tavataan sanoa että jos ihminen ei kuuntele pitkäkestoisen stressin hälytysmerkkejä kehossaan eikä huolehdi palautumisestaan pitkään, pitkään aikaan niin lopulta keho voi tehdä totaalistopin, mistä toipuminen voi olla erittäin vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta.
Järkyttävää. Onko tämä tosiaankin näin? Eikö keho pysty oikeasti toipua enää sellaisen uupumis-romahduksen jälkeen? Eli jos on romahduksessa menettänyt kyvyn urheilla tai harrastaa mitään sykettä nostavaa toimintaa kuten vaikka kevyitten kotitöitten tekemistä tai rappusten kävelemistä, niin eikö ole olemassa mitään keinoja saada kehoa jälleen voimistumaan ja toimimaan kuten ennen?
Olen hirvittävän järkyttynyt ja peloissani. Kertokaa miten tälläisestä tilanteesta voi parantua? Mitä voi tehdä, mistä voi saada apua? Onko täällä ihmisiä jotka ovat kokeneet tälläisen uupumisen ja kehollisen romahduksen - mikä auttoi sinua toipumaan? Olisin kiitollinen kaiksita kokemuksista sillä seuraan lähelseni kamppailua totaaliuupumuksen kourissa ja olo on tosi keinoton ja avuton.
Kommentit (410)
22- vuotiaana sain pahasti koliikkisen vauvan , en nukkunut puoleen vuoteen kuin muutaman tunnin vuorokaudessa . Sen jälkeen en ole toipunut ennalleni. Tästä on nyt reilut 10 v ja oon kyl pystynyt opiskelee yliopistotutkinnon tahdon voimalla mutta työelämässä jaksaminen on todella vaikeaa. En usko et toivon koskaan kun aikaakin mennyt jo näin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa millaisista oireista ette ole toipuneet ennallenne, mitä teille jäi vaurioiksi tai ongelmiksi ja miten olette käytännössä romahtaneet. Mitä konkreettisesti tarkoitatte tälläisillä ilmauksilla? Millaiseksi kehonne on muuttunut, mitä ette pysty tehdä?
T. Toinen joka ei halua kokea mitään romahduksia joista ei palaa ennalleen kunhan ymmärtäisi mistä tässä on kyse ja mitä pitää tarkalleen ottaen varoa
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet uupumisesta / burnoutinsta toipumisen jjälkeen harrastaa liikuntaa entiseen malliin? Tehdä kävelylenkkejä, pyörälenkkejä, hiihtää, käydä kuntosalilla, käydä juoksulenkeillä?
Surettaa hirveästi jos en enää pysty harrastaa liikuntaa. Voiko henkinen uupuminen rikkoa fyysisen kehon niin totaalisesti? Mitään elimellisiä vaurioita minulla ei ole todettu.
Riippuu ihmisestä ja tasosta millä harrastaa. Kova liikuntakin luo elimistöön stressitilan joka nostaa kortisolia. Jos sulla ei ole ns kortisoli vaste kunnossa. Tuo kova rasitus on ihan sama kuin mikä vaan muukin stressi.
Minä olen miettinyt samaa. Olen kehitysvammaisen lapseni omaishoitaja, ja viime vuodet on menneet aivan sumussa. Fyysiset kivut vaivaavat ja paikkoja särkee. En usko että kunnossa on vikaa, koska kävelen paljon ja käydään ulkoilemassa ja uimassa. Ei huvita nähdä kavereita ja kaikki ärsyttää. Lapsi oli viime vuoden eskarissa ja nyt aloitti koulun, joten minulla on arkisin aina muutama tunti omaa aikaa. Lisäksi meillä käy hoitaja kerran kuukaudessa muutaman tunnin ajan. Silti olotila ei ole parantunut, ja päällimmäinen tunne on uupumus ja väsymys.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa millaisista oireista ette ole toipuneet ennallenne, mitä teille jäi vaurioiksi tai ongelmiksi ja miten olette käytännössä romahtaneet. Mitä konkreettisesti tarkoitatte tälläisillä ilmauksilla? Millaiseksi kehonne on muuttunut, mitä ette pysty tehdä?
T. Toinen joka ei halua kokea mitään romahduksia joista ei palaa ennalleen kunhan ymmärtäisi mistä tässä on kyse ja mitä pitää tarkalleen ottaen varoa
3 vuotta putkeen ison projektin johdossa. Elämä oli pelkästään sitä että saatiin joku pieni osuus valmiiksi ja sillä jaksoi taas seuraavan osa alueen. Kroppa teki 3v kohdalla totaalistopin ja pakotti mut sairaslomalle. Jonka aikana mä vasta tajusin kuin paha tilanne oli ja isrtisanouduin.
Parisuhde stressi päälle kun en osannut enää mitään muuta kuin tehdä töitä..
Fyysisiä oireita, ruuansulatus, migreeni, ihottumia. Psyykkisiä muisti ongelmat, hermostuneisuus, äkkipikaisuus, moraaliin heikkeneminen. Tunteiden katoaminen. Päätöksien teon vaikeus..
Oireet mitä jäänyt. En kestä enää yhtään stressiä. Pienikin elämän ongelma tai työ ongelma saa minut lamaantumaan. Olen myös väsyneempi ja saamattomampi..
Mun 5 senttiä on. Älkää pilatko elämäänne työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes 16 vuotta omaishoitaja erittäin haastavassa elämäntilanteessa. Jo ennen sitä olipaljon vastoinkäymisiä, itse asiassa lapsuudesta saakka. Myös tuon omishoitajuuden jälkeen on ollut lähinnä takaiskuja pettymyksiä.
Elin käytännössä 16 vuotta hirveässä univelassa, söin epäterveellisesti, enkä pystynyt harrastaa tai tehdä kodin ulkopuolella juuri mitään. Fysiikka romahti täysin.
Omaishoidon päätyttyä itkin puoli vuotta, olin niin uupunut. Vuoteen en tehnyt juurikaan ruokaa, söin vain leipää ym. helppoa. Olin vuoden sairaslomalla. Tämän jälk aloin siinä määrin toipua, että sain tehtyä ns. kotihommat. Kolmisen vuotta meni fyysiseen toipumiseen, mutta henkistä stressiä en kestä ollenkaan. En kestä lapsia, kotieläimiä, en mitään/ ketään, josta minun pitäisi huolehtia/ ottaa vastuuta. Jos en pysty määrittelemään omia aikataulujani täysin itse, ja puhelin soi paljon, menen black out-tilaan. Muisti ja keskittymiskyky ovat kadonneet. En esim. pysty enää lukemaan, vaikka se oli aiemmin minulle tärkeä "harrastus".
En toivu koskaan.
65, täällä ihan samanlainen tilanne ja samat aatokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen hämmentyneenä tätä ketjua. Mistä puhutaan kun puhutaan "uupumuksesta"? Sellaista diagnoosia ei ole olemassakaan. Tarkoitetaanko masennusta?
Tässä puhutaan kroonistuneen stressin vaikutuksesta ihmisen fysiikkaan ja mieleen.
Nyt alan ymmärtää, ja ymmärrän olevani myös saman kuilun reunalle ellen jo tipahtanutkin kuiluun.
Paljon tuttua teidän kertomuksissanne ja kokemuksissanne.
Millaiset asiat teitä auttoivat? Mitä teitte tai ette tehneet? Saitteko ulkopuolista apua, lääkkeitä tai keskusteluapua? Jos niin mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ole saaneet mitään apua mistään?
Miksei kukaan kerro mistä on ollut apua?
Onko se jotenkin salaista vai mitä merkillistä?
Miten olette saaneet sairaslomaa, tukea ja hoitoa, masennusdiagnoosillako? Aiheuttaako pitkäaikainen voimakas stressi käytännössä myös masennuksen? Vai saako "pelkkään" uupumukseen ilman masennusta nykyään jo hoitoa? Ennen ei saanut koska sitä ei pidetty ns oikeana diagnoosina. Jouduin sitten vaan sinnittelemään enkä ole ikinä tullut uupumista edeltävään kuntoon. Vanhenin kymmenessä vuodessa ainakin kymmenen ylimääräisen vuoden verran lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt alan ymmärtää, ja ymmärrän olevani myös saman kuilun reunalle ellen jo tipahtanutkin kuiluun.
Paljon tuttua teidän kertomuksissanne ja kokemuksissanne.
Millaiset asiat teitä auttoivat? Mitä teitte tai ette tehneet? Saitteko ulkopuolista apua, lääkkeitä tai keskusteluapua? Jos niin mistä.
Suosittelen terapiaa. Ihmiset jotka tipahtaa tonne kuiluun heissä on jtn vialla. Mikä Saa ihmisen tuhoamaan itseään tietoisesti?
Mulla oli reilu kymmenen vuotta sitten ihan kamala vuosi töissä, muutenkin olin tehnyt välillä kolmea työtä (yksinhuoltaja , 2 lasta) mutta sitten tuli vuosi jolloin päivätyöni työkaveri jäi sairauslomalle vuodeksi ja tein yksin molempien työt. En ole siitä koskaan täysin toipunut, hengissä kyllä ja keskivaikea masennus diagnoosi. Töistä olin poissa kerran kuukauden mutta muuten töissä koko ajan. Oli (kuukausia, vuosi?) sen jälkeen, etten koko viikonlopun aikana poistunut kotoa ulos edes roskapussia viemään, haahuilin aamutakki päällä perjantaista maanantaiaamuun. Lääkitystä kokeiltiin muttei se mitään auttanut ja luovutin, tunteet on täysin kuolleet. Ikää 60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette saaneet sairaslomaa, tukea ja hoitoa, masennusdiagnoosillako? Aiheuttaako pitkäaikainen voimakas stressi käytännössä myös masennuksen? Vai saako "pelkkään" uupumukseen ilman masennusta nykyään jo hoitoa? Ennen ei saanut koska sitä ei pidetty ns oikeana diagnoosina. Jouduin sitten vaan sinnittelemään enkä ole ikinä tullut uupumista edeltävään kuntoon. Vanhenin kymmenessä vuodessa ainakin kymmenen ylimääräisen vuoden verran lisää.
Ex sairasloma todistuksessa tais olla jotain.. pitkäkestoinen stressi reaktio.
Ei tarvinnut paljon kerjätä saikkua kun lääkäri sanoi tervetuloa ja kuinka voisin auttaa? Vaimo alkoi itkeä hysteerisesti ja se jatkui 15min.
Aika auttaa, kunhan malttaa antaa itselleen riittävästi aikaa toipumiseen. Minulla pysähdyksen jälkeen ensimmäisenä iski valtava fyysinen väsymys ja henkinen kireys, tunsin myös itseni älyllisesti taantuneeksi. Olisin voinut nukkua lähes vuorokauden ympäri, mikään ei oikein tuntunut miltään, en jaksanut keskittyä ja hermot olivat riekaleina eli stressinsietokyky olematon.
Useampi vuosi ilman suuria stressitekijöitä ja kiirettä, säännöllistä ulkoilua ja tasaista unirytmiä alkoi hiljalleen korjaamaan tilannetta.
Kuunnelkaa itseänne ja kehoanne. Ei ole normaalia, jos tuntuu siltä, että pitäisi nukkua koko päivä tai koko viikonloppu. Ei ole normaalia, jos töihin meno ahdistaa jatkuvasti. Ei ole normaalia jos iloisetkaan asiat eivät enää tunnu oikein miltään. Ei ole normaalia jos hermostut pienistäkin asioista. Ei ole normaalia käyttäytyä itsetuhoisesti tai välinpitämättömästi muita kohtaan (päihteiden liikakäyttö, liikenneraivo, yms). Nämä ovat vakavia hälytysmerkkejä, joihin tulisi reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette saaneet sairaslomaa, tukea ja hoitoa, masennusdiagnoosillako? Aiheuttaako pitkäaikainen voimakas stressi käytännössä myös masennuksen? Vai saako "pelkkään" uupumukseen ilman masennusta nykyään jo hoitoa? Ennen ei saanut koska sitä ei pidetty ns oikeana diagnoosina. Jouduin sitten vaan sinnittelemään enkä ole ikinä tullut uupumista edeltävään kuntoon. Vanhenin kymmenessä vuodessa ainakin kymmenen ylimääräisen vuoden verran lisää.
Kyllä nuo yleensä masennusdiagnoosilla taidetaan hoitaa.
Useampi vuosi meni, toivuin n. 80-90% ja suoriudun arjesta ok. Vieläkin tulee välillä ns. pahenemisvaiheita, jos ei ehdi levätä tarpeeksi. Itsellä todennäköisesti on/oli longvax. Julkinen terveydenhuolto käännytti jo ovella takaisin, jonkin verran sain apua yksityisesti, mutta muutoin etsin itse verkosta tietoa ja apua ja lepäsin ja tein voimien mukaan harjoitteita, esim. hengitys- ym. niiden ohjeiden mukaisesti.
Tsempppiä! Aikaa se vie.
Vierailija kirjoitti:
Luen hämmentyneenä tätä ketjua. Mistä puhutaan kun puhutaan "uupumuksesta"? Sellaista diagnoosia ei ole olemassakaan. Tarkoitetaanko masennusta?
se on jotain muuta kuin väsymystä tai masennusta. sen tietää ja tunnistaa vasta, kun on sen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Luen hämmentyneenä tätä ketjua. Mistä puhutaan kun puhutaan "uupumuksesta"? Sellaista diagnoosia ei ole olemassakaan. Tarkoitetaanko masennusta?
Eikös pitkäaikainen uupuminen johda usein masennukseen, näin ainakin itse omalla kohdallani ajattelen. Stressi, unettomuus jne pitkäkestoisena ja sain masennusdiagnoosin - en ymmärtänyt olevani masentunut. Elämässä kaikki hyvin ja ajattelin että miten ihmeessä muka olen masentunut. Olin kyllä aivan toimintakyvytön, aloitteeton, keskittymiskyvytön, muisti meni jne.
Luen hämmentyneenä tätä ketjua. Mistä puhutaan kun puhutaan "uupumuksesta"? Sellaista diagnoosia ei ole olemassakaan. Tarkoitetaanko masennusta?