Jos ihminen on ollut pitkään stressaantunut ja lopulta uupuu totaalisesti (erityisesti kehollisesti) niin voiko siitä enää toipua? Miten?

Onnistuuko kirjojen lukeminen uupuneena vai onko sekin yleensä liikaa pahimmassa vaiheessa?

Minä ainakin pystyn lukea ja kaipaan suosituksia kirjoista joista muut ovat saaneet hyviä neuvoja palautumiseen ja toipumiseen.  

Luulisin että keskittymisvaikeudet liittyvät vähän laajempiin tai erityistä tarkkuutta vaativiin (työ)tehtävin ja yksittäisen kirjan lukeminen kyllä onnistuu ihan normaalisti suurimmalta osalta uupuneita.

Ilmeisesti kukaan ei ole saanut apua mistään kirjasta. Harmi.

Miksi alapeukut viestissä 131? Onko keskittymisvaikeudet kuvattu teidän mielestänne väärin vai mitä?

En pystynyt lukemaan kirjoja ollessani pahimmin uupunut. Se, että pystyn keskittymään kirjan lukuun, on merkki minulle paremmasta voinnista. 

Luin toisesta ketjusta missä ihmiset kertoivat miten olivat toipuneet uupumuksesta. Useimmat kertoivat panostaneensa uneen ja ulkoilleensa paljon. Lisäksi oli pidetty tärkeänä työstää syitä jotka olivat johtaneet uupumukseen. Myös rennomman suhtaumisen opettelu tärkeää.

Moni kertoi katsoneensa paljon televisiota ja ulkoilleensa paljon. Mikähän televisionkatselun tekee erilaiseksi kuin kirjan lukeminen? Kuvittelisi että kumpikin kuormittaa aivoja yhtä lailla?

Kyllä lukeminen vaatii enemmän aivoilta kuin töllön katselu. 

Olen yllättynyt viesteissä ketjussa, joissa kerrotaan lääkäristä olleen apua. Itselläni on samanlaisessa tilanteessa lähinnä hyvin kylmäkiskoisia kokemuksia. Psykiatrisella puolellakin "hoito" on ollut lähinnä hyödyttömiä lääkkeitä, sättimistä, alentuvaa suhtautumista ja vikojen keksimistä, mikä pelkästään laittaa kropan syvemmälle fight or flight -stressikierteeseen, josta joutuu sitten yksikseen kotona toipumaan (yrittämään toipua). Sähkö"hoito" olisi ollut seuraavana, mutta onneksi pääsin ulos systeemistä ennen sitä. Potilaan sanomaa ei kuunnella eikä potilaalla oikein saisi olla omaa tahtoa. Eipä siellä oikein ole keinoja eikä oman kokemuksen mukaan haluakaan auttaa.

Se, että kohtaisi muuta kuin halveksuntaa tai aggressiota muilta ihmisiltä ympärillä auttaisi jo vähän. Sen sijaan kokemukseni on, että sosiaalinen status tippuu tällaisilla vaivoilla nollaan, ja yhteiskunnan reaktio tuntuu olevan lähinnä niska-perse-otteella ulos yhteiskunnasta heivaaminen.

Suosittelen uupuneille ja pitkittyneestä stressireaktiosta kärsiville mahdollisuuksien mukaan kaikkea tulehdusta laskevaa, niin ruokavaliossa kuin ylipäätäänkin. Ruokavaliossa esim. marjat ja tummanvihreät salaatit voivat olla hyviä. Suolistomikrobiomin paraneminen saattaa auttaa oireisiin ainakin jonkin verran, suolistomikrobiomihan vaikuttaa kaikkeen ja monilla potilailla on siinä häiriöitä. Itse olen saanut tuntuvaa apua hapatteista ja tietyistä probioottisista valmisteista. Myös verensokerin stabilointi on hyvin tärkeää. Pitkittyneestä stressistä kärsivillä on usein B-vitamiineista ja magnesiumista pulaa ja niiden puute voi pahentaa oireita.

Noin muuten mm. piikkimatto ja punavalohoito auttavat itseäni jonkin verran. Ensimmäinen parantaa verenkiertoa ja jälkimmäinen parantaa mitokondrioiden, jotka tuottavat soluissa energiaa, toimintaa. Mitään yhtä hopealuotia ei ole, mutta jos vain mahdollista, suosittelen kokeilemaan erilaisia (ei liian raskaita) hoitoja. Itselläni nämä keinot ovat ainoita, joilla olen päässyt pahimmista uupumisesta vähän eteenpäin, mikään määrä lepoa tai rentoutumista tai ajatusten uudelleenjärjestelyä ei ole yksinään sitä tehnyt. Omana strategiana on "kasata" kaikkea tulehdusta laskevaa (sopiva määrä liikuntaa, tekemisen jaksottaminen ja ylirasituksen välttäminen, ulkoilma, mukava seura, riittävä uni, hyvä ruoka, mielekäs tekeminen ja stimulaatio kuten musiikki, auringonvalo silloin kun sitä on + tulehdusta laskevat hoidot), kunnes lopulta yhteisvaikutus riittää sysäämään kroppaa toipumisen puolelle. Tosin tätäkään ei saa liikaa suorittaa vaan tehdä oman jaksamisen ja mahdollisuuksien mukaan. Tietynlainen välinpitämättömyys voi oikeasti auttaa sekin. Olen jonkun verran toipunut, mutta hidasta se on silti. Suolistomikrobiomin paraneminen ensin on antanut voimia toteuttaa muitakin asioita.

Pakko vielä mainita, että lämpöpeitto on ollut itselleni näin kylminä kuukausina hyvin rentouttava ja helpottanut uupumuksen kanssa elämistä.

Olen kokenut hyödyllisenä myös mm. tämän vagushermohieronnan ja kanavan muutenkin:

Sitä tässä olen miettinyt useamman vuoden jo. Työt oli pakko lopettaa ja opiskelusta ei meinaa tulla yhtään mitään. Perhe-elämä ja kodinhoito sakkaa. Pari vuotta jo mennyt näin. 

Aika vahva stigmahan uupumiseen valitettavasti liittyy. Moni jää töistäkin mieluummin huilaamaan ja hengähtämään "opintovapaalle" kuin sairaslomalle... (Tai on jäänyt, nythän se ei taida olla enää niin helposti mahdollista aikuiskoulutustuen leikkausten vuoksi.)  On sosiaalisesti hyväksyttyä ja jopa hienoa olla opintovapaalla mutta auta armias niitä surkeita sairaslomalaisia, ja vielä joitain tekosairaita ja laiskoja uupuneita...

Näinhän se menee, valitettavasti.

Ja kun papereihesi on kerran kirjattu uupumus tai vastaava, se pahimmillaan leimaa kaikki loppuelämän lääkärikäyntisi ja aiheuttaa sen ettei lääkäri ota sinua vakavasti muissakaan asioissa.

Tälläilnen on niin, niin väärin.

Täällä yksi uupunut ja useamman vuoden työelämästä pois ollut.

Uupumuksella on kuitenkin monia tasoja, joten selvittäkää rakkaat kanssamatkustajat myös se, ettei taustalla ole mitään somaattista asiaa.

Mun uupumus meni superpahaksi viime kevään aikana ja taustalta löytyi romahtanut ferritiini (alle 30). Uupumus syveni kevään myötä samassa tahdissa nähtävästi kuin ferritiini tippui.

Väsymys-uupumus oireilla löytyy Pirhan sivuilta hyvä lista labroista.

https://pirha.fi/ammattilaiselle/ohjeet-ja-toimintamallit/laheteohjeet-…

Hyvä luettelo, kiitos ^ 

Vagushermon aktivointi voisi toimia. Ohjeita löytyy googlaamalla. 

Rosenterapiasta voi olla hyötyä, jos esim. jotain traumaa taustalla. 

Ihan tavallinen hierontakin, kun ei ole liian tosissaan hierottu, vaan rentoutustarkoituksessa. 

Joku kyseli millaisia keskittymisvaikeuksia. Ja onko samanlaisia kuin nepsyillä. Aika usein uupumisen taustalla voi ollakin diagnosoimaton nepsy-jokin. Sellaisella se voi ilmetä niin, ettet enää saa pidettyä niitä nepsyoireitasi kurissa kuten ennen, koska ei riitä energia. Eli nepsyoireet pahenevat. Jos ennen pystyit pakottamaan itsesi keskittymään johonkin tylsään, niin enää ei onnistu. Jos osasit pakottaa itsesi olemaan hiljaa ja kuuntelemaan, ei onnistu enää. Jos ennen siedit melua ja ihmisiä, niin enää et jaksa. Jos ennen esitit normaalia, niin sekään ei enää onnistu. 

Joka tapauksessa oireita pitää verrata jokaisen omaan normaaliin. Voi tulla ärtymystä, virheitä, ajattelu on hitaampaa ja työläämpää kuin ennen. Päässä on sekava kaaos, et tiedä mistä aloittaa. Kirjojen lukemiseen keskittyminen vaikeutuu. Myös elokuviin voi olla vaikea keskittyä. Ei oireile kaikilla samalla tavalla, eikä välttämättä näy kovin nopeasti ulospäin, jos lähtötilanne on erityisen pystyvä.

Tämä avasi hyvin keskittymisvaikeuksien puolta, kiitos.

Kirjoitin hakuun vagushermo ja jestas että alkoi tulla juttua. Vagushermo onkin tainnut olla jonkin aikaa esillä melkeinpä poppakonstinomaisena (ja halpana!) itsehoitomenetelmänä ja sillä on luvattu parantuvan monen sortin väsymykset ja unihäiriöt.

Onko joku saanut oikeasti apua vagushermoharjoitteista? Tiedän pari ihmistä jotka ovat tehneet niitä mutta eivät ole saaneet niistä mitään apua vaikka ovat tehneet yli vuoden tai pitempäänkin kai jo.

Jos apuja on saatu niin olisi hienoa jos vinkkaisitte teillä toimineet harjoitteet.

Ensimmäiseksi kuormittavat tekijät pois. Jos tuttusi mies on ns vaoaamatkustaja eli ei osallistu kotitöihin, niin ero. Tuohan on yhdenlaista pahoinpitelyä tuokin. Työkuvioihin myös helpotusta.

Töllön katselusta tarkennusta: Elokuviin keskittyminen uupuneena voi olla vaikeaa, sarjojen seuraaminen putkeen suoratoistopalvelusta onnistuu. Siinä pääsee pois omasta elämästä. 

Toipuminen kannattaa tehdä niin hitaasti kuin kehtaa. Perfektionistina aloin suorittamaan toipumistakin ja sain melkein uuden burnoutin toipumisesta. Vanhojen tapojen pitää antaa kuolla. Ruokaa pitää antaa paremmille tavoille.

Minun mies toipui tavanomaista nopeammin. Kannattaa huomata, että fyysinen väsymys voi olla myös lääkkeen sivuvaikutus. Mieheni lopettu masennuslääkkeen, kun tuli siitä niin väsyneeksi. Samoin psykoosin eston lääkkeestä, mutta sama lääke puolikkaana tablettina toi tasapainoa sen verran, että jaksoi ulkoilla ja syödä terveellisesti. Auttaa voit keventämällä ilmapiiriä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni 3 vuotta, etten jaksanut mitään. En tehnyt muuta, kun katsoin telkkaa ja kävelin ulkona. Sitten hiljalleen alkoi asiat kiinnostaa taas.

Varmasti totaalisessa uupumuksessa on tärkeää olla itse armollinen, ja lopulta pikku hiljaa jaksaa alkaa tekemään taas asioita.