Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhemmat uhriutuvat perhe-elämästä?
23.10.2024 |
Jatkuvasti kuulee hirveää valitusta lapsista ja lapsiperhe-elämästä. Valitus tulee kuitenkin yllättäen itse vanhemmilta.
Kenelle tulee yllätyksenä, että lapsen saamisen jälkeen parisuhde joutuu koetukselle? Kenelle tulee yllätyksenä, että lähes puolet avioliitoista päättyy eroon? Kenelle tulee yllätyksenä se, että vauvan takia joutuu valvomaan?
Läheinen ystävä sai vähän aikaa sitten lapsen. Vakituista työpaikkaa ei ollut, asui vuokralla kaksiossa ja mies ei selkeästi ollut vielä valmis isäksi. Silti vauva pukattiin aluille ja jotenkin ihmeellisesti elämä nyt sitten on rankkaa.
Voiko joku lapsia saanut selittää mistä tämä ilmiö johtuu? Miksi lapsiperhe-elämän vaatimukset tulevat jotenkin ihan yllätyksenä?
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy ap äidiltäsi ja isältäsi.
Omat vanhempani eivät koskaan uhriutuneet. Halusivat lapsia ja olivat miettineet sen loppuun saakka. Siksi tämä tuleekin niin yllätyksenä.
ap
Joidenkin ihmisten small talk on valittamista
Perhe nähdään tärkeänä etappina, joka on monelle saatava hinnalla millä hyvänsä.
Erityisesti kun kyseessä on omasta puolisosta valittaminen. Jos ollaan tapailtu usean vuoden ajan, niin ihan varmana sitä tietää onko toisesta vanhemmaksi vai ei. Jos lapsi taas hankitaan lyhyen tuttavuuden kanssa niin se on rulettia se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitien uhriutuminen se vasta rasittavaa kuunneltavaa on. Onko sellainen yh-äiti hyvä äiti, joka on hankkinut lapsen väkivaltaisen hullun kanssa? Minusta se kertoo huonosta harkintakyvystä ja lapsen terveyden riskeeraamisesta (koska minä haluan lapsen). Tai yh-isä, joka inhoaa lapsiansa, mutta siittää niitä useammalle naiselle?
Kaikista karseimpia on ne, joilla on useampi lapsi ja valittavat. Jokaisen lapsen kohdalla voi aina päättää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten small talk on valittamista
Joo, tähän on tullut joskus sorruttua!
Toinen (huono) syy valittamiselle on se, että joskus tuntuu että kaikki tahot haluavat keski-ikäiseltä äidiltä jotain. Pitäisi ottaa tällainen lisävastuu töissä, jonkun pitäisi organisoida tuollainen juttu harrastuksissa tai kotipiireissä (vink vink) tai sitten joku kaveri haluaisi repäistä ja järjestää mökkiviikonlopun, ja ei auta kuin valittaa elämän raskautta, että saa kieltäydyttyä ja pakan pidettyä kasassa edes jotenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten small talk on valittamista
Joo, tähän on tullut joskus sorruttua!
Toinen (huono) syy valittamiselle on se, että joskus tuntuu että kaikki tahot haluavat keski-ikäiseltä äidiltä jotain. Pitäisi ottaa tällainen lisävastuu töissä, jonkun pitäisi organisoida tuollainen juttu harrastuksissa tai kotipiireissä (vink vink) tai sitten joku kaveri haluaisi repäistä ja järjestää mökkiviikonlopun, ja ei auta kuin valittaa elämän raskautta, että saa kieltäydyttyä ja pakan pidettyä kasassa edes jotenkin!
Lisävastuu töissä ja mökkiviikonloppu eivät liity äitiyteen millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Äitien uhriutuminen se vasta rasittavaa kuunneltavaa on. Onko sellainen yh-äiti hyvä äiti, joka on hankkinut lapsen väkivaltaisen hullun kanssa? Minusta se kertoo huonosta harkintakyvystä ja lapsen terveyden riskeeraamisesta (koska minä haluan lapsen). Tai yh-isä, joka inhoaa lapsiansa, mutta siittää niitä useammalle naiselle?
Kaikista karseimpia on ne, joilla on useampi lapsi ja valittavat. Jokaisen lapsen kohdalla voi aina päättää uudestaan.
Toki siis sen äidin vika, ettei mies osannut ajatella, että väkivaltaisena hulluna ei ole isämateriaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten small talk on valittamista
Joo, tähän on tullut joskus sorruttua!
Toinen (huono) syy valittamiselle on se, että joskus tuntuu että kaikki tahot haluavat keski-ikäiseltä äidiltä jotain. Pitäisi ottaa tällainen lisävastuu töissä, jonkun pitäisi organisoida tuollainen juttu harrastuksissa tai kotipiireissä (vink vink) tai sitten joku kaveri haluaisi repäistä ja järjestää mökkiviikonlopun, ja ei auta kuin valittaa elämän raskautta, että saa kieltäydyttyä ja pakan pidettyä kasassa edes jotenkin!
Lisävastuu töissä ja mökkiviikonloppu eivät liity äitiyteen millään tavalla.
Ne liittyy valitukseen :) Ihan sama ihminen yhden ihmisen resursseilla niitä eri rooleja pyörittää.
Pikkuvauvan äitiys on oma lukunsa, silloin on yleensä ottaen mahdollista ja ehkä pakollistakin pyöriä vain lapsen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uhriutuminen se vasta rasittavaa kuunneltavaa on. Onko sellainen yh-äiti hyvä äiti, joka on hankkinut lapsen väkivaltaisen hullun kanssa? Minusta se kertoo huonosta harkintakyvystä ja lapsen terveyden riskeeraamisesta (koska minä haluan lapsen). Tai yh-isä, joka inhoaa lapsiansa, mutta siittää niitä useammalle naiselle?
Kaikista karseimpia on ne, joilla on useampi lapsi ja valittavat. Jokaisen lapsen kohdalla voi aina päättää uudestaan.
Toki siis sen äidin vika, ettei mies osannut ajatella, että väkivaltaisena hulluna ei ole isämateriaalia.
Ei ole äidin vika, mutta itse ei tulisi mieleenkään asettaa mahdollista lasta vaaraan! Riskien otto ei kuulu hyvään vanhemmuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a.
Tätä touhu kun katselee niin pistää kaksi asiaa silmään. Ensin yhteiskunnallinen puhe on sellaita, että lapset pitää pystyä hankkimaan nuorempina, kyllä elämä kantaa, pakko uskaltaa, koska milloinkaan ei ole sopiva aika mikäli sitä alkaa odottamaan, pieniä ne on vain hetken, tulet vielä ikävöimään sitä aikaa, kyllä sen vaan ihmeellisesti jaksaa jne. jne.
Sitten, kun ne lapset on hankittu, yhteiskunnallinen puhe kääntyykin siihen, että iteppä läksit. Samaan aikaan sekä vanhemmuuden että työelämän vaatimukset nousevat koko ajan ja maailmalla ei ole tarjota muuta kuin epävakautta ja nousevia hintoja.
Enpä yhtään ihmettele, että alkaa piiputtamaan. Hatunnosto kaikille, jotka tuohon ovat hypänneet, itse päätin skipata.
Eräs nainen kertoi, ettei kaikkea voi ajatella järjellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a.
Tätä touhu kun katselee niin pistää kaksi asiaa silmään. Ensin yhteiskunnallinen puhe on sellaita, että lapset pitää pystyä hankkimaan nuorempina, kyllä elämä kantaa, pakko uskaltaa, koska milloinkaan ei ole sopiva aika mikäli sitä alkaa odottamaan, pieniä ne on vain hetken, tulet vielä ikävöimään sitä aikaa, kyllä sen vaan ihmeellisesti jaksaa jne. jne.
Sitten, kun ne lapset on hankittu, yhteiskunnallinen puhe kääntyykin siihen, että iteppä läksit. Samaan aikaan sekä vanhemmuuden että työelämän vaatimukset nousevat koko ajan ja maailmalla ei ole tarjota muuta kuin epävakautta ja nousevia hintoja.
Enpä yhtään ihmettele, että alkaa piiputtamaan. Hatunnosto kaikille, jotka tuohon ovat hypänneet, itse päätin skipata.
Tästä vastauksesta pidän. Mielestäni yhteiskunta tuputtaa lapsen saantia liiaksi ja abortti nähdään usein huonona vaihtoehtona.
Yhteiskunnan tulisi kannustaa järkevään vanhemmuuteen ja korostaa myös aikuisen vastuuta valita kumppaninsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien uhriutuminen se vasta rasittavaa kuunneltavaa on. Onko sellainen yh-äiti hyvä äiti, joka on hankkinut lapsen väkivaltaisen hullun kanssa? Minusta se kertoo huonosta harkintakyvystä ja lapsen terveyden riskeeraamisesta (koska minä haluan lapsen). Tai yh-isä, joka inhoaa lapsiansa, mutta siittää niitä useammalle naiselle?
Kaikista karseimpia on ne, joilla on useampi lapsi ja valittavat. Jokaisen lapsen kohdalla voi aina päättää uudestaan.
Toki siis sen äidin vika, ettei mies osannut ajatella, että väkivaltaisena hulluna ei ole isämateriaalia.
Ei ole äidin vika, mutta itse ei tulisi mieleenkään asettaa mahdollista lasta vaaraan! Riskien otto ei kuulu hyvään vanhemmuuteen.
Ei tietenkään kuulu.
Pointti oli se, että tuo kirjoittaja vastuuttaa äidin siitä, että lasten isä on väkivaltainen hullu, eikä sitä väkivaltaista hullua. Olisi aika hiljalleen päästä eroon siitä ajatuksesta, että naisten täytyy lasten lisäksi kantaa vastuu myös aikuisten miesten toimista.
Ja tuohan se yksi uuvuttavuustekijä muutenkin on. Äiti joutuu kantamaan lasten lisäksi vastuuta lasten isästä tavalla tai toiselle.
Jokaisen tilanne on erilainen joten aloituksesi on lyhytnäköinen... elämäntilanteita on niin paljon erilaisia ja eri vaikeuksina joten suosittelen että katsotte muiden elämiä eri perspektiivillä. Miksi syyttää muita vääristä valinnoista, onko teidän oma elämä sitten niin täydellinen että pitää muita syyttää. Miettikää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen kertoi, ettei kaikkea voi ajatella järjellä.
Usein tuntuu, että ne lapsettomat on kaikista järkevimpiä, näin siis myös parhaita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a.
Tätä touhu kun katselee niin pistää kaksi asiaa silmään. Ensin yhteiskunnallinen puhe on sellaita, että lapset pitää pystyä hankkimaan nuorempina, kyllä elämä kantaa, pakko uskaltaa, koska milloinkaan ei ole sopiva aika mikäli sitä alkaa odottamaan, pieniä ne on vain hetken, tulet vielä ikävöimään sitä aikaa, kyllä sen vaan ihmeellisesti jaksaa jne. jne.
Sitten, kun ne lapset on hankittu, yhteiskunnallinen puhe kääntyykin siihen, että iteppä läksit. Samaan aikaan sekä vanhemmuuden että työelämän vaatimukset nousevat koko ajan ja maailmalla ei ole tarjota muuta kuin epävakautta ja nousevia hintoja.
Enpä yhtään ihmettele, että alkaa piiputtamaan. Hatunnosto kaikille, jotka tuohon ovat hypänneet, itse päätin skipata.
Tästä vastauksesta pidän. Mielestäni yhteiskunta tuputtaa lapsen saantia liiaksi ja abortti nähdään usein huono
Kyllä se on ihan parisuhteen molempien osapuolten vastuulla punnita se onko kykeneväinen vanhemmaksi vai. Ne suhteet missä toinen ottaa vastuun aikuisen ihmisen omaa elämää koskevista päätöksistä on holhoussuhteita, joihin tehdään ihan edunvalvontapäätökset.
Ai siis siitä ei saisi puhua, että lapsiperhe-elämä on joskus rankkaa ja lapset rajoittaa elämää? Vai mitä tällä "uhriutumisella" tarkoitetaan?
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että on tosi hyvä jos lapsiperhe-elämän kurjistakin puolista voi puhua. Eipähän ole liian ruusuiset kuvitelmat niillä lapsista haaveilevilla ja toisilta vanhemmilta usein saa vertaistukea.
En minäkään ymmärrä sitä uhriutumista. Minulla on aikuista kaksi lasta, ja rankkaa oli vain vauva-aika kun ei saanut nukkua.
Pahinta on syyllistää lapsia siitä että vanhemmat ovat joutuneet luopumaan niin paljosta, jopa omasta elämästään, lasten olemassaolon takia. Kukaan ei pyydä syntyä tänne.