En jaksaisi enää etsiä kumppania

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksista. Ilman muuta on hyvä keskittyä muihin asioihin. Kuitenkin läheisyyden tarve on käsittääkseni ihan normaalia ja tervettä.

Olen keski-ikäinen. Toki ymmärrän, ettei kenellekään ole luvattu parisuhdetta, mutta minua ihmetyttää miesten käytös. Ihmetyttää myös se, että monet tavallistakin tavallisemmat löytävät suhteen heti edellisen kariuduttua ja jotkut, kuten itse, ei ketään. En toki ihan ketä vain huolisikaan, eli voi johtua osittain siitäkin.

Ap

Keski ikäisenä ei kannata tavoitella niitä samoja top 10 miehiä mitä kaikki muutkin naiset tavoittelevat, siis ne nuoremmat ja kauniimmat naiset. Ja nämä miehet tietävät että naiset vätavoittelevat heitä niin heillä ei ole mitään tarvetta käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti naisia kun he saa joka tapauksessa aina naisia

Vierailija kirjoitti:

Kunnollinen ja hyvä mies ei sitten taaskaan kelpaa? Vaaditaan kohtuuttomia taas, hyvää työuraa, pituutta, jykevää leukaa sekä autoa. Suomessa on paljon hyviä ja tavallisia miehiä jotka suorastaan nauttivat kotona istumisesta sekä sivistävät itseään mm. videopelaten, lukien kirjoja tai katsoen elokuvia ja sarjoja.

Miehet ovat siinä taitavia, että he projisoivat omat ajatukset naisten ajatuksiksi. Teille hyvä nainen tarkoittaa ulkoisia asioita, kuten tiettyä ammattia (oi kyllä, mut on jätetty kun teen amistason töitä vaikka löytyy korkeampikin tutkinto, sillä kun ei ole väliä miehille että viihdyn töissäni hyvin ja energiaa jää muuhunkin), painoa, rintojen kokoa, hiusten pituutta jne. Kirjojen lukeminen ja sarjojen katsominen ei kerro sinusta ihmisenä yhtään mitään, suurin osa ihmisistä tekee näitä asioita. Lisäksi ne ovat asioita joita sinä teet yksin, ne eivät kerro mitään siitä miten kohtelet muita ihmisiä ja mitkä ovat vuorovaikutustaitosi yhdessä toisen kanssa.

Hyvä ja kunnollinen mies kohtelee arvostavasti (eli ei esim puhu alentavasti, tuomitsevasti), on aidosti kiinnostunut naisesta (eli puhuu muistakin kuin omista asioistaan) ja haluaa tietää mitä tällee kuuluu (eikä arvostele "naisten hömpötyksinä"). Hän on rehellinen, ja tämä tarkoittaa kaikkia henkilöitä elämässään, ei esim. yritä huijata pitkää vakavaa parisuhdetta etsivää naista kevyisiin suhteisiin. Hän pystyy suunnittelemaan tulevaisuutta ja toimii sen mukaisesti, eikä roikota vuosia "katsotaan"-kierteessä. Hän pystyy ottamaan vastuun omista toimistaan, ja kykenee väärin tehdessään pyytämään anteeksi. Tässä vain muutama, eikä näistä mikään liity siihen mitä luettelit.

Hyviä miehiä on todella vähän ja he löytävät halutessaan parisuhteen nopeasti. Itsekin olen lopettanut tapailun, kun tajusin että jo se että mies osaa keskustella, on liikaa. Kun rauhallisesti ja asiallisesti yritän keskustella mistä tahansa aiheesta mikä on mieleni päällä (esim. että mies ei huolehdi suuhygieniastaan ja henki haisee), mies menee saman tien puolutuskannalle, eikä asiaan voida löytää konkreettista ratkaisua. Miehet ovat todella tunteellisia olentoja, sillä erotuksella naisista, että he eivät niitä hallitse. Sitten he vielä luulevat, että tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen on hallinnan puutetta.

Olen mies huomannut ettei tämä sun mainitsema keskustelutaito koske vain meitä kaksilahkeisia. Kun olen joillekin tyttöystävilleni/tapailunaisille yrittänyt asiallisesti kertoa, että heidän rintansa riippuvat ja ovat kaiken lisäksi liian pienet, joten olisiko hyvä idea mennä hankkimaan silarit, niin nämä naiset menevät saman tien puolustuskannalle, eikä asiaan voida löytää konkreettista ratkaisua. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että naiset ovat useimmiten erittäin tunteellisia ja eivät osaa keskustella rakentavasti. 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään, kun ikää alkoi olemaan yli 30 niin huomasi että saman ikäiset naiset ei hae edes kumppania vaan ne hakee lasten siittäjää ja kaiken maksajaa jossa miehellä itsellään ei ole mitään arvoa ihmisenä

Noh, monet miehet etsivät vain kotitalouskonetta ja runkkusäkkiä sekä muita ulkoisia hyötyjä. Parikymppisenä naiset kuvittelevat löytävänsä rakkautta ja romantiikkaa, ja karu totuus iskee kyllä kasvoihin. Sitten kun lisääntymisvietti iskee, naiset siirtyvät deittailemaan kuten miehet eli tarkoitus edellä, ihminen itsessään toisena. Sitten lasten saannin jälkeen voidaan taas erota ja molemmat etsiä sitä aitoa rakkautta, valitettavasti monet samanaikaisesti naisen ollessa vielä kotona vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, kauniiksi sanottu, lapseton nainen. Haluaisin parisuhteen, koska kaipaan läheisyyttä, asioiden jakamista, yhdessä tekemistä, seuraa, tukeakin elämän käänteissä. Osaan puhua ja kuunnella, olen empaattinen ja epäitsekäs. Mutta. Saan pakkeja kerta toisensa jälkeen ilman, että minuun halutaan edes tutustua. Tai sitten saan osakseni ristiriitaista käytöstä (kuumaa, kylmää) ja suoranaista valehtelua ja ikävää puhetta. Alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo, etten halua enää kokea yhtäkään suhdeyritelmää :(

Yleensä olen tavannut heitä tuttujen kautta kun ollaan porukalla jossain (en käy baareissa). Olen huono flirttailemaan ujouden takia, mutta olen joskus antanut yhteystietoni tai ottanut selville miehen numeron ja laittanut viestiä. Jonkun olen tavannut töissä tai opiskeluissa.

Kieltämättä miehet ovat olleet ulkoisesti keskivertoa paremman näköisiä, ei kuitenkaan useimmiten pitkiä tai treenattuja. 



Eli et ole nettideiteissä, et käy yöelämässä. Et juurikaan panosta siihen että sinua voidaan lähestyä. Joitain aloitteita teet hyvännäköisille miehille tai saat heiltä aloitteita kun olette porukalla jossain, mutta sitten saat jatkuvasti pakkeja näiltä miehiltä. 



Olet todella passiivinen ja deittaat vain ehkäpä itseäsi paremman näköisiä miehiä kun deittaat ylipäätään. Ehkäpä kannattaisi aktivoitua deittirintamalla esim. nettideiteissä, yöelämässä tai harrastuksissa jne. ja antaa mahdollisuuksia muillekin kuin vain komeille miehille joita muutkin naiset haluavat, niin saattaisi ehkäpä lykästää paremmin. Aktiivisuutta peliin.

 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksista. Ilman muuta on hyvä keskittyä muihin asioihin. Kuitenkin läheisyyden tarve on käsittääkseni ihan normaalia ja tervettä.

Olen keski-ikäinen. Toki ymmärrän, ettei kenellekään ole luvattu parisuhdetta, mutta minua ihmetyttää miesten käytös. Ihmetyttää myös se, että monet tavallistakin tavallisemmat löytävät suhteen heti edellisen kariuduttua ja jotkut, kuten itse, ei ketään. En toki ihan ketä vain huolisikaan, eli voi johtua osittain siitäkin.

Ap

määrittele normaalipaino?

Tukeva?

paksu maksamakkara?

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on todella vähän ja he löytävät halutessaan parisuhteen nopeasti. Itsekin olen lopettanut tapailun, kun tajusin että jo se että mies osaa keskustella, on liikaa. Kun rauhallisesti ja asiallisesti yritän keskustella mistä tahansa aiheesta mikä on mieleni päällä (esim. että mies ei huolehdi suuhygieniastaan ja henki haisee), mies menee saman tien puolutuskannalle, eikä asiaan voida löytää konkreettista ratkaisua. Miehet ovat todella tunteellisia olentoja, sillä erotuksella naisista, että he eivät niitä hallitse. Sitten he vielä luulevat, että tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen on hallinnan puutetta.

Olen mies huomannut ettei tämä sun mainitsema keskustelutaito koske vain meitä kaksilahkeisia. Kun olen joillekin tyttöystävilleni/tapailunaisille yrittänyt asiallisesti kertoa, että heidän rintansa riippuvat ja ovat kaiken lisäksi liian pienet, joten olisiko hyvä idea mennä hankkimaan silarit, niin nä

Jos ikinä mietit miksi olet sinkku, tämä kommentti kertoo kaiken millainen olet ihmisenä. Tämä kommenttisi oli tietysti huonoa sarkasmia, mutta jokaisella vitsillä on totuuden siemen. Huomaa myös jälleen miten ulkonäkökeskeisiä ja objektisoivia te miehet olette. Teille ei kelpaa luonnollinen nainen ja vaaditte jopa luonnonlakien vastaisia asioita kuten teinin kehoa aikuisella naisella, hengenvaarallisia leikkauksia yms jotta nainen voisi teille kelvata. 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on todella vähän ja he löytävät halutessaan parisuhteen nopeasti. Itsekin olen lopettanut tapailun, kun tajusin että jo se että mies osaa keskustella, on liikaa. Kun rauhallisesti ja asiallisesti yritän keskustella mistä tahansa aiheesta mikä on mieleni päällä (esim. että mies ei huolehdi suuhygieniastaan ja henki haisee), mies menee saman tien puolutuskannalle, eikä asiaan voida löytää konkreettista ratkaisua. Miehet ovat todella tunteellisia olentoja, sillä erotuksella naisista, että he eivät niitä hallitse. Sitten he vielä luulevat, että tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen on hallinnan puutetta.

Olen mies huomannut ettei tämä sun mainitsema keskustelutaito koske vain meitä kaksilahkeisia. Kun olen joillekin tyttöystävilleni/tapailunaisille yrittänyt asiallisesti kertoa, että heidän rintansa riippuvat ja ovat kaiken lisäksi liian pienet, joten olisiko hyvä idea mennä hankkimaan silarit, niin nä

Ymmärrän kyllä minäkin, että toisen suuhygienia on arka aihe. En keksi, millä tavalla siitä voisi puhua loukkaamatta toista. Toki ymmärrän, että se häiritsee eritoten suudellessa. Vaikea tilanne, jos mies (tai yhtälailla nainen) olisi muuten sopiva, mutta hygienia olisi retuperällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään, kun ikää alkoi olemaan yli 30 niin huomasi että saman ikäiset naiset ei hae edes kumppania vaan ne hakee lasten siittäjää ja kaiken maksajaa jossa miehellä itsellään ei ole mitään arvoa ihmisenä

Noh, monet miehet etsivät vain kotitalouskonetta ja runkkusäkkiä sekä muita ulkoisia hyötyjä. Parikymppisenä naiset kuvittelevat löytävänsä rakkautta ja romantiikkaa, ja karu totuus iskee kyllä kasvoihin. Sitten kun lisääntymisvietti iskee, naiset siirtyvät deittailemaan kuten miehet eli tarkoitus edellä, ihminen itsessään toisena. Sitten lasten saannin jälkeen voidaan taas erota ja molemmat etsiä sitä aitoa rakkautta, valitettavasti monet samanaikaisesti naisen ollessa vielä kotona vauvan kanssa.

Väärin. Nuorena naiset haluaa kokemuksia ja seikkailuja sekä jännien ja komeiden miesten kyurpiä. Naiset ajattelee, että voivat sitten siinä kolmenkympin kieppeillä "asettua aloilleen juoksut juostuna" tyylisesti sen vakaan ja hyvän isämateriaalimiehen kanssa. Mutta ei ne kyllikarusellin muistot sieltä mielestä enää poistu ja kummittelevat koko ajan kunnes on "pakko" erota, koska "kasvoimme erilleen". Näin nainen pääsee takaisin seikkailemaan jännien miesten kanssa. Joskus nämä naisten seikkailut myös alkavat vaikka ollaan edelleen parisuhteessa ja eletään lapsiarkea; tyttöjen illat, pikkujoulut ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, kauniiksi sanottu, lapseton nainen. Haluaisin parisuhteen, koska kaipaan läheisyyttä, asioiden jakamista, yhdessä tekemistä, seuraa, tukeakin elämän käänteissä. Osaan puhua ja kuunnella, olen empaattinen ja epäitsekäs. Mutta. Saan pakkeja kerta toisensa jälkeen ilman, että minuun halutaan edes tutustua. Tai sitten saan osakseni ristiriitaista käytöstä (kuumaa, kylmää) ja suoranaista valehtelua ja ikävää puhetta. Alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo, etten halua enää kokea yhtäkään suhdeyritelmää :(

Yleensä olen tavannut heitä tuttujen kautta kun ollaan porukalla jossain (en käy baareissa). Olen huono flirttailemaan ujouden takia, mutta olen joskus antanut yhteystietoni tai ottanut selville miehen numeron ja laittanut viestiä. Jonkun olen tavannut töissä tai opiskeluissa.

Kieltämättä miehet ovat olleet ulkoisesti keskivertoa

Olet varmaan oikeassa, vaikka suorat sanat kirpaisivatkin. Kiitos tästä :)

Ap

Jos ikinä mietit miksi olet sinkku, tämä kommentti kertoo kaiken millainen olet ihmisenä. Tämä kommenttisi oli tietysti huonoa sarkasmia, mutta jokaisella vitsillä on totuuden siemen. Huomaa myös jälleen miten ulkonäkökeskeisiä ja objektisoivia te miehet olette. Teille ei kelpaa luonnollinen nainen ja vaaditte jopa luonnonlakien vastaisia asioita kuten teinin kehoa aikuisella naisella, hengenvaarallisia leikkauksia yms jotta nainen voisi teille kelvata. 

En ole sinkku, joten ei ole tarvinnut sitten nuoruuden villien vuosien ajatella tällaisia. Olen siis perheellinen mies. Kirjoitin tuon viestini kieli poskessa ikään kuin vastineena sun hieman hassuun kirjoitelmaan, missä ihmettelit kuinka miehet eivät osaa suhtautua kylmänviileän rationaalisesti heidän olemukseensa/kehoonsa kohdistuvaan kritiikkiin. 

Nyt kun viestit lisää ajatuksiasi, niin ainakin minulle välittyy melko mustavalkoinen ja ennakkoluulojen värittämä ajatusmaailmasi miehiä kohtaan. Eikä siinä, saat sä tällaisia helliä mielesi perukoissa ja niitä yleiselle keskustelupalstalle suoltaa, mutta sitten pitää myös tottua siihen, että joku tai jotkut saattaa olla eri mieltä ja kertoa oman näkemyksensä.

Kaikkea hyvää ja tsemppiä keskusteluihin tulevien miesystäviesi kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on todella vähän ja he löytävät halutessaan parisuhteen nopeasti. Itsekin olen lopettanut tapailun, kun tajusin että jo se että mies osaa keskustella, on liikaa. Kun rauhallisesti ja asiallisesti yritän keskustella mistä tahansa aiheesta mikä on mieleni päällä (esim. että mies ei huolehdi suuhygieniastaan ja henki haisee), mies menee saman tien puolutuskannalle, eikä asiaan voida löytää konkreettista ratkaisua. Miehet ovat todella tunteellisia olentoja, sillä erotuksella naisista, että he eivät niitä hallitse. Sitten he vielä luulevat, että tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen on hallinnan puutetta.

Olen mies huomannut ettei tämä sun mainitsema keskustelutaito koske vain meitä kaksilahkeisia. Kun olen joillekin tyttöystävilleni/tapailunaisille yrittänyt asiallisesti kertoa, että heidän rintansa riippuvat ja ovat kaiken lisäksi liian pienet, joten ol

Parisuhteessa täytyy kyetä keskustelemaan vaikeistakin asioista, jos ne ovat tärkeitä parisuhteen toimivuudelle tai koskettavat molempia. Ne voi tietysti keskustella moittimatta, mykkäkoulutta, haukkumatta tai muuten kuin passiviisaggressiivisesti. Jos ei kykene ottamaan asioita asioina ja yhdessä löytämään ratkaisua (varsinkin jos asia on ratkaistavissa, eikä esim toisen henkilön geeneistä johtuva ominaisuus), ja loukkaantuu kun toinen edes kehtaa ottaa aiheen esille, ei parisuhde ole oikea paikka olla alunperinkään.

Ymmärrän kyllä minäkin, että toisen suuhygienia on arka aihe. En keksi, millä tavalla siitä voisi puhua loukkaamatta toista. Toki ymmärrän, että se häiritsee eritoten suudellessa. Vaikea tilanne, jos mies (tai yhtälailla nainen) olisi muuten sopiva, mutta hygienia olisi retuperällä.

Ap

Tässä on normaalin naisen (ihmisen) mielipide tällaiseen asiaan. Aihe on arka meille kaikille, riippumatta sukupuolesta, joten sen kanssa täytyy todellakin olla tarkkana ja miettiä miten sen ottaa vai ottaako esille. Olen siis tuo mies, joka kirjoitti viestin mitä lainasit.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia monella, kiitos :)

Minulla on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja välit perheeseen ja sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin ym. kunnossa. Vedän kyllä puoleeni minua huonosti kohtelevia miehiä, sen kaavan olen tunnistanut. En vaan tiedä, miten osaisin vetää toisenlaisia, kun vaikka kuinka yritän toimia toisin, aina näistä paljastuu ikävää (sitoutumiskyvyttömyyttä etupäässä).

Kriteereinä minulla on mm. keskustelutaidot, riittävä itsetuntemus, toisen huomioon ottaminen, huumorintajuisuus, omillaan toimeen tuleminen. Kieltämättä ulkonäkökriteereitäkin on, mutta kalju ja vähän pulska on ihan ok. Superkomeat miehet lähinnä pelottavat, kun tulee tunne, että heillä on kovat vaatimukset naiselleen, eli six packiä ei tarvitse olla.

Olen koiraihminen :)

Ap

Todennäköisesti haet tietyn "viban" omaavia miehiä ja sinulle tuttu turvallinen viba on nimenomaan viesti sitoutumiskyvyttömyydestä. Jos kaikki suhdemiehesi ovat tuollaisia se tarkoittaa sitä, että sinä valikoit sitoutumiskyvyttömien joukosta itsellesi miehen etkä katso sillä silmällä niitä, josta tuo puuttuu. Jos haluat erilaisen lopputuloksen, joudut opettelemaan sen miten ihastutaan ihan toisen tyyppisiin miehiin. 

Esim tiedän naisia, jotka ihastuu aina "vilkkusilmiin". Yleensä vilkkusilmä tarkoittaa miestä, joka katsoo vähän kaikkia naisia viettelevästi. Sitten yllätytään, kun vilkkusilmä vilkuttelee silmiään myös niille muille naisille. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn tanssikurssilla ja siellä käy paljon miehiä, jotka vaikuttavat siltä, etteivät oikeastaan nauti tanssimisesta. Ei hymyn häivää ja kärsivä ilme, eivätkä oikein puhukaan mitään. Olen ajatellut, että ovat varmaan sinkkuja, jotka toivovat jossain vaiheessa tapaavansa sopivan kumppanin ja sitten saa tanssiminen jäädä. Mutta ei voi heitä siitä moittia, kiva kun käyvät. Joskus oikein harmittaa, kun on joku mukava, mutta parikymmentä vuotta liian nuori tällaiselle vanhalle mummelille. Silloin ajattelee, että kunpa en olisi näin vanha, tätä tyyppiä kyllä haluaisin tavata jossain muutenkin.

Minä olen 56v kaunotar tyyliin demi moore/nicole kidman.

Luuletko että tykkäisivät minusta?

Tosin monet 30v miehet ovat jo plösöjä kaljupäitä..yökkk

Tämä on kyllä ollut pääsääntöisesti hyvä ja silmiäavaava keskustelu. Olen oppinut ainakin sen, että minulla on tiettyjä järkeviä kriteereitä miehille (esim. kunnioittava kohtelu, riittävä itsetuntemus), mutta käytännössä kiinnitän kuitenkin huomioni niihin miehiin, jotka eivät tällaisia ole. Lisäksi käyttäydyn passiivisesti miesten seurassa ja kuvittelen miehen löytyvän muuttamatta mitään (uudet ympyrät yms.). Saatanpa myös kiinnittää huomioni niihin komeimpiin miehiin.

Minulla taitaa olla taustalla jonkinlaista sitoutumisen pelkoa itselläkin. Kun (tiedostamattani) sabotoin mahdollisuuksiani löytää kunnon mies, vältyn joutumasta oikeaan suhteeseen. Ikävä huomata tällainen, mutta varmasti tarpeellista.

Kiitos siis teille :)

Ap

Parisuhteessa täytyy kyetä keskustelemaan vaikeistakin asioista, jos ne ovat tärkeitä parisuhteen toimivuudelle tai koskettavat molempia. Ne voi tietysti keskustella moittimatta, mykkäkoulutta, haukkumatta tai muuten kuin passiviisaggressiivisesti. Jos ei kykene ottamaan asioita asioina ja yhdessä löytämään ratkaisua (varsinkin jos asia on ratkaistavissa, eikä esim toisen henkilön geeneistä johtuva ominaisuus), ja loukkaantuu kun toinen edes kehtaa ottaa aiheen esille, ei parisuhde ole oikea paikka olla alunperinkään.

Oletko samaa mieltä, jos mies ottaa esiin naisen lihomisen parisuhteen aikana ja ehdottaa, että tuolle lihomiselle voisi tehdä jotain? Naisen pitäisi suhtautua tällaisen asian esiin nostamiseen rauhallisen rationaalisesti ja kehottaa miestä istumaan alas, niin voisivat yhdessä pohtia miten nainen laihtuisi ja miellyttäisi jälleen miehen silmään kuten aikaisemmin. Jos nainen suhtautuu tunteella ja negatiivisesti tällaiseen miehen huomautukseen naisen lihomisesta, niin ei tämä nainen ollut parisuhdemateriaalia alun perinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksista. Ilman muuta on hyvä keskittyä muihin asioihin. Kuitenkin läheisyyden tarve on käsittääkseni ihan normaalia ja tervettä.

Olen keski-ikäinen. Toki ymmärrän, ettei kenellekään ole luvattu parisuhdetta, mutta minua ihmetyttää miesten käytös. Ihmetyttää myös se, että monet tavallistakin tavallisemmat löytävät suhteen heti edellisen kariuduttua ja jotkut, kuten itse, ei ketään. En toki ihan ketä vain huolisikaan, eli voi johtua osittain siitäkin.

Ap

Keski ikäisenä ei kannata tavoitella niitä samoja top 10 miehiä mitä kaikki muutkin naiset tavoittelevat, siis ne nuoremmat ja kauniimmat naiset. Ja nämä miehet tietävät että naiset vätavoittelevat heitä niin heillä ei ole mitään tarvetta käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti naisia kun he saa joka tapauksessa aina naisia

Nämä top 10 miehet kohtelevat kyllä kaikkia ihmisiä hyvin, huolimatta iästä tai sukupuolesta. Jos on tarve kohdella jotain ryhmää huonosti, kertoo sen henkilöstä itsestään ja hänen patoumistaan sekä itsetunnostaan. Silloin henkilön elämässä on jokin pielessä, eivätkä nämä ole tällöin top 10 miehiä. Hyvinvoiva ihminen oikein säteilee, on vetovoimainen ja kerää ihmisiä ympärilleen kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa täytyy kyetä keskustelemaan vaikeistakin asioista, jos ne ovat tärkeitä parisuhteen toimivuudelle tai koskettavat molempia. Ne voi tietysti keskustella moittimatta, mykkäkoulutta, haukkumatta tai muuten kuin passiviisaggressiivisesti. Jos ei kykene ottamaan asioita asioina ja yhdessä löytämään ratkaisua (varsinkin jos asia on ratkaistavissa, eikä esim toisen henkilön geeneistä johtuva ominaisuus), ja loukkaantuu kun toinen edes kehtaa ottaa aiheen esille, ei parisuhde ole oikea paikka olla alunperinkään.

Oletko samaa mieltä, jos mies ottaa esiin naisen lihomisen parisuhteen aikana ja ehdottaa, että tuolle lihomiselle voisi tehdä jotain? Naisen pitäisi suhtautua tällaisen asian esiin nostamiseen rauhallisen rationaalisesti ja kehottaa miestä istumaan alas, niin voisivat yhdessä pohtia miten nainen laihtuisi ja miellyttäisi jälleen miehen silmään kuten aikaisemmin. Jos nainen suhtautuu tunteella ja negatiivisesti täl

Huomaa lähtökohta, haluat siis että nainen on olemassa miellyttääkseen miehen silmää. Totta kai jos kumppani lihoo niin paljon, että se jo vaikuttaa yhteiseen arkeen vahvasti hankaloittaen, ymmärrän että asiasta voi keskustella. Mutta tällöinkin pitäisi kertoa kuinka se hankaloittaa sinun elämääsi ja miten se hankaluus saa sinut tuntemaan, ja löytää näille asioille ja hankaluuksille yhdessä ratkaisu, ei vain käskeä toista laihduttamaan ja moittia ulkonäöstä. Ja sitten jos toinen haluaa laihduttaa, niin tukea häntä siinä kannustavasti. Mutta teidän miesten pitäisi oikeasti opetella että aito rakkaus tapahtuu sisimpään, ja tällöin myös hyväksyy kumppanin ikääntymisen, ulkonäön muutokset sekä sairastumiset, ne kun kuuluvat elämään. Kun aidosti rakastat, et mieti koko ajan mitä toiselta saat, vaan mitä voit toiselle antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään, kun ikää alkoi olemaan yli 30 niin huomasi että saman ikäiset naiset ei hae edes kumppania vaan ne hakee lasten siittäjää ja kaiken maksajaa jossa miehellä itsellään ei ole mitään arvoa ihmisenä

Noh, monet miehet etsivät vain kotitalouskonetta ja runkkusäkkiä sekä muita ulkoisia hyötyjä. Parikymppisenä naiset kuvittelevat löytävänsä rakkautta ja romantiikkaa, ja karu totuus iskee kyllä kasvoihin. Sitten kun lisääntymisvietti iskee, naiset siirtyvät deittailemaan kuten miehet eli tarkoitus edellä, ihminen itsessään toisena. Sitten lasten saannin jälkeen voidaan taas erota ja molemmat etsiä sitä aitoa rakkautta, valitettavasti monet samanaikaisesti naisen ollessa vielä kotona vauvan kanssa.

Väärin. Nuorena naiset haluaa kokemuksia ja seikkailuja sekä jännien ja komeiden miesten k

Väärin. Jälleen teidän miesten projisointia omista haluistanne. Suurin osa naisista (toki, ei kaikki, naiset ovat yksilöitä vaikka teidän on vaikea sitä uskoa) etsii sitä pitkäaikaista, loppuelämän rakasta kumppania. Miehet vain huijaavat ja valehtelevat haluavansa pitkän suhteen naisesta, ja sitten myös pitkissä suhteissa kohtelevat naista itsestäänselvyytenä, jonka vuoksi suhteet eivät kestä tai rakennu. Ja sitten naisen on taas etsittävä uutta kumppania... Ihan oikeasti, kuinka monta parikymppistä sinkkumiestä tiedät, jotka haluavat sitoutua ja etsivät nimenomaan vaimoa ja tapailevat se mielessä, eivätkä siinä sivussa yritä mitään muuta? Tai parisuhteessa olevaa parikymppistä miestä, joka suunnittelee itse sormuksen ostamista oma-alotteisesti muutaman vuoden seurustelun jälkeen, ja julistavat koko maailmalle että haluavat olla tämän yhden naisen kanssa loppuelämänsä?