Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää etsiä kumppania
22.10.2024 |
Olen normaalipainoinen, kauniiksi sanottu, lapseton nainen. Haluaisin parisuhteen, koska kaipaan läheisyyttä, asioiden jakamista, yhdessä tekemistä, seuraa, tukeakin elämän käänteissä. Osaan puhua ja kuunnella, olen empaattinen ja epäitsekäs. Mutta. Saan pakkeja kerta toisensa jälkeen ilman, että minuun halutaan edes tutustua. Tai sitten saan osakseni ristiriitaista käytöstä (kuumaa, kylmää) ja suoranaista valehtelua ja ikävää puhetta. Alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo, etten halua enää kokea yhtäkään suhdeyritelmää :(
En tiedä, mitä tällä avautumisella haen, on vaan tosi paha mieli.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne aloittaja! Itse jäin sinkuksi 35+ iässä ja en tällä iällä edes kohtaa vapaita potentiaalisia miehiä missään. Helppoa se oli yliopistoaikoina nuorena kun riitti että meni bileisiin niin johan tapasi poikia.
Joo, kukaan ei myöskään lähesty missään arjessa kun oletus on, että yli 35v on varattuja. Tinderkin on niin nähty. Varattuja, polyjä, fwb scheissea. Ei jaksa. Kaverit elää ruuhkavuosia, pariskunnat pitävät pariskuntailtoja. Ei ne esittele sinkkukavereita toisilleen niin kuin joissain jenkkisarjoissa. Baariin en viitsi selvin päin (en juo) ja yksin mennä.
Just nämä! Sinkkua ei kutsuta mihinkään pariskuntaillsllisille. En minäkään tapaa miehiä missään kuin päiväkodin portilla, oletan kaikkien olevan varattuja. Tinderiä kokeilin kauan sitten mutta miehet jotenkin ongelmaisia.&
Itsekin miehenä olen kokeillut tinderiä ja pakko se on todeta, että naiset on jotenkin ongelmaisia.
Miehet ja naiset ovat siis molemmat ongelmaisia. Hyvä kun tämäkin fakta tuli nyt selvitettyä perin pohjin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuun on sosiaalistettu heteronormatiivinen rakkaushaave. On hyvin todennäköistä, että tuollaista rakkautta ei ole olemassakaan. Tulet järkiisi, kun sisäistät, että parisuhteiden muodostuminen on lasten hankintaa varten ja vanhan mallin mukaisesti nainen oli perheen palvelija. Todellinen rakkaus oli jo ennen vanhaan hyvin harvinaista. Nykyään tämä on vielä selkeämmin nähtävissä sarjadeittailun /suhteilun ja irtoseksin muodossa. Menee korkeintaan pari-kolme vuotta ja suhde on loppuun kaluttu, ihan biologisista syistä. Jahtaat haavetta. Miksi ihmeessä. Keskity itseesi. Kukaan muu ei kuitenkaan voi tehdä sinua onnelliseksi. Parisuhde usein tuo naiselle vain murhetta ja ongelmia.
Onhan se niin, että miehissä on paljon enemmän parisuhteeseen kelpaamattomia yksilöitä, siis narsisteja, empatiakyvyttömiä yms. Jos on pakko saada parisuhde, niin siiinä tapauksessa kannattaa ulkonäkövaatimuksista vähän joustaa. Seksiä sellaisessa suhteessa ei kyllä taida paljoa olla :D
Kriteerit on eläneet ja vaihtuneet ajan mittaan, nykyisin en oikeastaan edes ole pitkään aikaan miettinyt, mitkä ne voisivat olla. Aikaisemmin piti olla työssä käyvä, ei liian suuri ikäero ja mielellään komea. Nykyisin en jaksa huolehtia omasta ulkonäöstä oikein ollenkaan ja se lienee suurin ongelma, kun ei ole motivaatiota parisuhteeseen. Pelottaisi jos joku kiinnostuisi, vaikka voisihan se olla mukavaakin.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähemmän kuin hyviä naisia.
Hyviä naisia on vähemmän kuin hyviä miehiä. Kumpi meistä on oikeassa?
Ai niin, olemme Suomen suurimalla naisvaltaisella keskustelufoorumilla, joten totta kai naiset yläpeukuttaa heitä tukevia viestejä ja alapeukuttaa heitä kritisoivia viestejä. My bad.
Käynpä kysymässä samaa Suomen suurimmalla miesvaltaisella keskustelufoorumilla...
...joo, siellä Ylilaudalla sanottiin, että naisissa löytyy vähemmän hyviä kuin miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan sama tilanne kuin ap:lla. Ainoat miehet, jotka kiinnostuivat minusta, olivat tunne- tai luonnevammaisia, yleensä molempia. Minulla ei ollut edes ihmeempiä.kriteerejä, vaan hyvinkin avoimesti treffailin kaikenlaisia ihmisiä, kunnes lopulta loppui kiinnostus koko touhuun ja päätin elää sinkkuna. Siitä päätöksestä ei mennyt kuukauttakaan, kun löysin nykyisen kumppanini, jonka kanssa olen ollut 14 vuotta yhdessä.
Eli auttaisiko, jos lakkaisit etsimästä? Eläisit vain elämääsi, tekisit asioita, tapaisit ihmisiä ilman mitään painetta tai edes ajatusta löytää joku erityinen. Kotoa ei tule kukaan hakemaan, mutta tuskin sinä siellä jumitat muutenkaan 24/7.
Avaisitko tätä:
" päätin elää sinkkuna. Päätöksestä ei mennyt kuukauttakaan, kun löysin nykyisen kumppanini "
Et siis _oikeasti_ päättänyt elää sinkkuna.
Mistä tämä kumppani löytyi? Kenen aktiivisuus/aloite johti suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä on monia, jotka jakavat saman kokemuksen. Tuntuu, että kaikki kivet on käännetty, mutta missään ei ole ketään. Kivat miehet ovat aina varattuja, mutta heiltä saa huomiota ja siksi heihin on helppo ihastua. Mutta siitäkin seuraa lopulta pelkkää surua. Jotenkin uuvuttavaa elää yksin päivästä toiseen, ketään ei kiinnosta arkiset kuulumisesi.
Älä hyvä ihminen ihastu varattuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään ei näy ketään ihmistä, jolla olisi aikaa vaihtaa muutama sana tai edes hymyilisi tai sanoisi jonkin kohteliaisuuden. Päivästä toiseen.
Käyn tanssikurssilla ja siellä käy paljon miehiä, jotka vaikuttavat siltä, etteivät oikeastaan nauti tanssimisesta. Ei hymyn häivää ja kärsivä ilme, eivätkä oikein puhukaan mitään. Olen ajatellut, että ovat varmaan sinkkuja, jotka toivovat jossain vaiheessa tapaavansa sopivan kumppanin ja sitten saa tanssiminen jäädä. Mutta ei voi heitä siitä moittia, kiva kun käyvät. Joskus oikein harmittaa, kun on joku mukava, mutta parikymmentä vuotta liian nuori tällaiselle vanhalle mummelille. Silloin ajattelee, että kunpa en olisi näin vanha, tätä tyyppiä kyllä haluaisin tavata jossain muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne parisuhteet mitään ihmeellisiä ole. Ihan oikeasti. Onnellisempi olet yksinäs, usko pois.
t. 18 vuoden avioliiton kokemuksella, joka päättyi siihen, että mies petti ja jätti toisen naisen takia
Vierailija kirjoitti:
Missään ei näy ketään ihmistä, jolla olisi aikaa vaihtaa muutama sana tai edes hymyilisi tai sanoisi jonkin kohteliaisuuden. Päivästä toiseen.
Höpsis. Miksi valehtelet? Nainen on onnellisimmillaan sinkkuna. Enjoy and just do it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla ihan vain huonosta tuurista. Tai siitä, että jostain syystä vedät puoleesi / haet tyyppejä, jotka eivät sovellu sinulle. Tai ehkä siitä, että pidät liikaa kiinni niistä kriteereistä. Enpä tiedä, kun en sinua tunne. Ehdotan, että puhut tästä jonkun hyvän ystäväsi tai vaikka siskon, serkun, veljen tms. kanssa. Jonkun, joka tuntee sinut ja voisi ehkä tunnistaa ongelmakohdat, jos niitä on. Pyydä heiltä rehellistä arviota ja älä loukkaannu, jos sellaisen saat. Niin, ja tosiaan kyse voi olla huonosta tuuristakin, kuten jo sanoin, eikä sinussa ole mitään erityistä "vikaa".
Omasta elämästäni: Minulla ei ollut mitään suhteita ennen kuin parikymppisenä, jolloin yhtäkkiä kaikki tuntuivat kiinnostuvan minusta. En osaa tätä selittää muuten, kuin ympäristön vaihdoksella. Uudessa ympäristössä olin seikkailunhaluisempi, avomielisempi, innostuneempi, sosiaalisempi ja ties mitä
Nämä miehet ovat sinun tasosi, tasokkaat miehet katselevat tasokkaita naisia. Vakka kantensa valitsee.
Niin se menee, että jos naisena saat vain niitä ongelmaisia miehiä, niin yhteinen nimittäjä löytyy peiliin katsomalla. Jokaiselle tasonsa mukaan eli ongelmaiset miehet saavat ongelmaisia naisia. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin viisikymppisillä naisilla aika pitkälti game over. Saman ikäiset haluavat nelikymppisen tai ovat yksin. Kuusikymppinen ei kelpaa. Kun Suomessa asutaan, niin pientä kaljoittelua, ehkä tupakointiakin on vaan siedettävä. Deittiapeissa on niin paljon kilpailua, ettei niistä kannata edes yrittää. Jalkautuminen menomestoihin, vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Opettele meikkaamaan, ja trendikkäät vaatteet. Rohkeasti sitten vaan itse tekemään tuttavuutta heti jos joku vähänkin mielenkiintoinen löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä miehiä on vähemmän kuin hyviä naisia.
No se riippuu vähän, mitä pitää hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin viisikymppisillä naisilla aika pitkälti game over. Saman ikäiset haluavat nelikymppisen tai ovat yksin. Kuusikymppinen ei kelpaa. Kun Suomessa asutaan, niin pientä kaljoittelua, ehkä tupakointiakin on vaan siedettävä. Deittiapeissa on niin paljon kilpailua, ettei niistä kannata edes yrittää. Jalkautuminen menomestoihin, vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Opettele meikkaamaan, ja trendikkäät vaatteet. Rohkeasti sitten vaan itse tekemään tuttavuutta heti jos joku vähänkin mielenkiintoinen löytyy.
Viisikymppisetkin ovat löytäneet kumppaneita, kun eivät etsi niitä netistä.
Tervetuloa kerhoon. Välillä saatan luoda muutamaksi päiväksi profiilin johonkin deittipalveluun, mutta kiinnostus kaikkiaa hyvin matalalla. Lisäksi treenaan tai valmennan liki päivittäin ja minulla ei ole kiinnostusta muuttaa omia aikataulujani, joten olen aika huonoa miesystävämatskua. Pitäisi arjessa kohdata joku, kenen kanssa olisi tekemisissä ilman parisuhdetarkoitusta samalla ihastuen. Luultavasti ihastuttuani priorisoisin ajankäyttöäni toisella tavalla, mutta nyt harastus menee parisuhteen edelle.
Vastailen myöhemmin, kiitos teille :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ne parisuhteet mitään ihmeellisiä ole. Ihan oikeasti. Onnellisempi olet yksinäs, usko pois.
t. 18 vuoden avioliiton kokemuksella, joka päättyi siihen, että mies petti ja jätti toisen naisen takia
Katso peiliin. Kukaan mies ei petä jos seksielämä kotona on kunnossa.
Hyviä miehiä on vähemmän kuin hyviä naisia.