En jaksaisi enää etsiä kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksista. Ilman muuta on hyvä keskittyä muihin asioihin. Kuitenkin läheisyyden tarve on käsittääkseni ihan normaalia ja tervettä.

Olen keski-ikäinen. Toki ymmärrän, ettei kenellekään ole luvattu parisuhdetta, mutta minua ihmetyttää miesten käytös. Ihmetyttää myös se, että monet tavallistakin tavallisemmat löytävät suhteen heti edellisen kariuduttua ja jotkut, kuten itse, ei ketään. En toki ihan ketä vain huolisikaan, eli voi johtua osittain siitäkin.

Ap

Ei varmaan lohduta, muutta täällä toinen täysin samoja kokenut, nyt jo +50. Olen ollut jo 7v yksin. En jaksa / viitsi enää etsiä ja eihän kukaan tule kotoa hakemaan eikä edes tiedä että olen vapaa. Uskon että ulkoisesti todellakin kelpaisin jollekin ikäiselleni vallan mainiosti, olen omillani toimeentuleva koulutettu ja hyvässä työssä

Kiva sulle.

Meille monelle muulle asiat eivät lutviudu oikein mitenkään. Oli yritystä tai ei.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla ihan vain huonosta tuurista. Tai siitä, että jostain syystä vedät puoleesi / haet tyyppejä, jotka eivät sovellu sinulle. Tai ehkä siitä, että pidät liikaa kiinni niistä kriteereistä. Enpä tiedä, kun en sinua tunne. Ehdotan, että puhut tästä jonkun hyvän ystäväsi tai vaikka siskon, serkun, veljen tms. kanssa. Jonkun, joka tuntee sinut ja voisi ehkä tunnistaa ongelmakohdat, jos niitä on. Pyydä heiltä rehellistä arviota ja älä loukkaannu, jos sellaisen saat. Niin, ja tosiaan kyse voi olla huonosta tuuristakin, kuten jo sanoin, eikä sinussa ole mitään erityistä "vikaa".

Omasta elämästäni: Minulla ei ollut mitään suhteita ennen kuin parikymppisenä, jolloin yhtäkkiä kaikki tuntuivat kiinnostuvan minusta. En osaa tätä selittää muuten, kuin ympäristön vaihdoksella. Uudessa ympäristössä olin seikkailunhaluisempi, avomielisempi, innostuneempi, sosiaalisempi ja ties mitä enemmän kuin ennen, ja varmaan tämä jotenkin sä

Olen jutellut asiasta muutamien minut tuntevien kanssa. Olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, miten voinkin sinä löytää noin tökeröitä tyyppejä. Alkoholiongelmia, elämänhallinnan haasteita tms. näillä ei ole ollut, vaan käytös on ollut ikävää ja epäjohdonmukaista.

Kiitos muuten asiallisista vastauksista. Ja kiitos myös vertaistuesta, se lohduttaa <3

Ap

Se voi olla, että nykymiehistä ei ole tarjoamaan tuollaista

Tiedän yhden ns. kiiltokuva-aviomiehen, monogamisen ja miellyttävän. Itse en jaksaisi häntä varmaan viikkoakaan samassa tilassa. Vaimonsa on aika paljon häntä vaatimattomamman näköinen ja todella maalainen

Miehet eivät kerta kaikkiaan vastaa naisten tarpeisiin, eivätkä ole varmaan koskaan vastanneetkaan. Naiset osaavat kyllä kirjoittaa kirjoja ja sarjoja, missä mieshahmot näin tekevät - tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse voi olla ihan vain huonosta tuurista. Tai siitä, että jostain syystä vedät puoleesi / haet tyyppejä, jotka eivät sovellu sinulle. Tai ehkä siitä, että pidät liikaa kiinni niistä kriteereistä. Enpä tiedä, kun en sinua tunne. Ehdotan, että puhut tästä jonkun hyvän ystäväsi tai vaikka siskon, serkun, veljen tms. kanssa. Jonkun, joka tuntee sinut ja voisi ehkä tunnistaa ongelmakohdat, jos niitä on. Pyydä heiltä rehellistä arviota ja älä loukkaannu, jos sellaisen saat. Niin, ja tosiaan kyse voi olla huonosta tuuristakin, kuten jo sanoin, eikä sinussa ole mitään erityistä "vikaa".

Omasta elämästäni: Minulla ei ollut mitään suhteita ennen kuin parikymppisenä, jolloin yhtäkkiä kaikki tuntuivat kiinnostuvan minusta. En osaa tätä selittää muuten, kuin ympäristön vaihdoksella. Uudessa ympäristössä olin seikkailunhaluisempi, avomielisempi, innostuneempi, sosiaalisempi ja ties mitä

Myös "kunnon miehet" voivat olla törppöjä. Eivät vaan tajua, puolet aivoista puuttuu. Siis kirjaimellisesti, miehet eivät välttämättä käytä esim. otsalohkoa ja oikeaa aivopuoliskoa ollenkaan, siinä missä naiset käyttävät

Mä en ymmärrä miksei miehet ja naiset keillä on vaikeuksia löytää kumppania katsele millaista tarjontaa on eri maissa. Ei se kielimuurikaan kovin paha voi olla koska kyllä nuoren ihmisen pitäisi suomessa osata jo hyvin englantia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun kokemuksiisi, olen kolmekymppinen nainen. Minulla on tapana epäonnistuneiden yritelmien jälkeen pitää taukoa niin pitkään kuin ajatus deittailusta tuntuu taas kivalta. Mitä pahempi pettymys, sitä kauemmin pidän taukoa - olen ollut vuosiakin deittailematta. Jossain vaiheessa tulee aina fiilis että ehkä nyt yritän uudelleen ja ehkä tällä kertaa saan jotain hyvää, vain pettyäkseni uudelleen XD Tälläkin hetkellä pidän taukoa. Joskus itsekin mietin miten jaksan aina uudelleen yrittää, kun ei ole yhtäkään hyvää kokemusta tähän mennessä ollut.

Voi miten kurjalta tuntuu puolestasi. Halaus sinulle <3

Ap

Kiitos <3

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla, että nykymiehistä ei ole tarjoamaan tuollaista

Tiedän yhden ns. kiiltokuva-aviomiehen, monogamisen ja miellyttävän. Itse en jaksaisi häntä varmaan viikkoakaan samassa tilassa. Vaimonsa on aika paljon häntä vaatimattomamman näköinen ja todella maalainen

Miehet eivät kerta kaikkiaan vastaa naisten tarpeisiin, eivätkä ole varmaan koskaan vastanneetkaan. Naiset osaavat kyllä kirjoittaa kirjoja ja sarjoja, missä mieshahmot näin tekevät - tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta

Mitäpä sinä tiedät tämän pariskunnan yhteiselämästä? Ovat varmaan onnellisia omalla tavallaan. Sinä et sitä miestä kestäisi, mutta ei tarvitsekaan, hän ei ole sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla, että nykymiehistä ei ole tarjoamaan tuollaista

Tiedän yhden ns. kiiltokuva-aviomiehen, monogamisen ja miellyttävän. Itse en jaksaisi häntä varmaan viikkoakaan samassa tilassa. Vaimonsa on aika paljon häntä vaatimattomamman näköinen ja todella maalainen

Miehet eivät kerta kaikkiaan vastaa naisten tarpeisiin, eivätkä ole varmaan koskaan vastanneetkaan. Naiset osaavat kyllä kirjoittaa kirjoja ja sarjoja, missä mieshahmot näin tekevät - tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta

Mitäpä sinä tiedät tämän pariskunnan yhteiselämästä? Ovat varmaan onnellisia omalla tavallaan. Sinä et sitä miestä kestäisi, mutta ei tarvitsekaan, hän ei ole sinun.

Valitettavasti liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksei miehet ja naiset keillä on vaikeuksia löytää kumppania katsele millaista tarjontaa on eri maissa. Ei se kielimuurikaan kovin paha voi olla koska kyllä nuoren ihmisen pitäisi suomessa osata jo hyvin englantia

Voisin seurustella ulkomaalaisenkin kanssa. Ehkä eniten mietityttää se, miten kuormittavaksi vieraan kielen jatkuva puhuminen kävisi ja miten paljon suhde jäisi vajaaksi henkisen läheisyyden osalta yhteisen kielen puuttumisen takia.

Ap

Ap, sinun ratkaisevin ongelma on se ettei kumppanilla saa olla ennestään lapsia. Unohda se kriteeri ja saatat löytää onnesi.

En minäkään jaksaisi. Työpaikka TÄYNNÄ komeita ja fiksuja, aviomiesmatskua olevia miehiä mut tyyliin kaikki varattuja, miksipäs ei. Muualla en sitten miehiä tapaakaan 🤣

N32

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia monella, kiitos :)

Minulla on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja välit perheeseen ja sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin ym. kunnossa. Vedän kyllä puoleeni minua huonosti kohtelevia miehiä, sen kaavan olen tunnistanut. En vaan tiedä, miten osaisin vetää toisenlaisia, kun vaikka kuinka yritän toimia toisin, aina näistä paljastuu ikävää (sitoutumiskyvyttömyyttä etupäässä).

Kriteereinä minulla on mm. keskustelutaidot, riittävä itsetuntemus, toisen huomioon ottaminen, huumorintajuisuus, omillaan toimeen tuleminen. Kieltämättä ulkonäkökriteereitäkin on, mutta kalju ja vähän pulska on ihan ok. Superkomeat miehet lähinnä pelottavat, kun tulee tunne, että heillä on kovat vaatimukset naiselleen, eli six packiä ei tarvitse olla.

Olen koiraihminen :)

Ap

Mielenkiinnosta, minkälaisia ulkonäkökriteereitä sinulla on?

Mun elämään on tullut kumppaneita ihan vaan siten, että olen elänyt elämääni, etsimättä ketään. Mutta pitänyt silmäni ja sieluni auki, kun sopiva on tullut vastaan. Tosin tässä on nyt sellainen koukku, että tämä kaikki tapahtui ikävuosina 20-30, ja sen jälkeen olen ollut pysyvässä parisuhteessa, eli enpä tiedä, miten tuo olisi myöhemmällä iällä onnistunut ja voi olla, ettei päde sitten enää sinun tilanteeseen Lisään vielä, että jos nyt myöhäiskeski-iässä menettäisin kumppanini, en varmaankaan viitsisi enää ottaa uutta, vaikka sellainen tipahtaisi suoraan syliin. Mutta tiedän monia, jotka on löytäneet kaverin vielä vanhainkoti-iässäkin. Mitä se vaatii, no varmaan tuuria ja sopivaa elämäntilannetta molemmin puolin.

Keskustelutaitoista miestä on vaikea löytää. Ties vaikka olisi mitä hyviä asioita kerrottavana, mutta ujous tai oikeiden sanojen löytäminen ei vaan onnistu ja sitten istutaan hiljaa "joo" tai "niin". Mä luulin että mun mies ajan kanssa osaisi kertoa ajatuksiaan paremmin. Ei osaa eikä edes yritä. Odotan häntä juuri kotiin että voin kertoa ettei tarvitse tästä lähin kertoa mitään minulle, koska aion muuttaa pois. Ei tule ongelmien ratkomisesta mitään ilman keskusteluja ja niinpä ne vaan paisuu. Hanki koira ja lenkkeile paljon, ties vaikka siellä tutustut johonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä ajatuksia monella, kiitos :)

Minulla on pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja välit perheeseen ja sukulaisiin, työkavereihin ja naapureihin ym. kunnossa. Vedän kyllä puoleeni minua huonosti kohtelevia miehiä, sen kaavan olen tunnistanut. En vaan tiedä, miten osaisin vetää toisenlaisia, kun vaikka kuinka yritän toimia toisin, aina näistä paljastuu ikävää (sitoutumiskyvyttömyyttä etupäässä).

Kriteereinä minulla on mm. keskustelutaidot, riittävä itsetuntemus, toisen huomioon ottaminen, huumorintajuisuus, omillaan toimeen tuleminen. Kieltämättä ulkonäkökriteereitäkin on, mutta kalju ja vähän pulska on ihan ok. Superkomeat miehet lähinnä pelottavat, kun tulee tunne, että heillä on kovat vaatimukset naiselleen, eli six packiä ei tarvitse olla.

Olen koiraihminen :)

Ap

Mielenkiinnosta, minkälaisia ulkonäkökriteereitä sinulla on?

No miehen pitäisi olla ainakin suurinpiirtein mittaiseni tai pidempi. Jostain syystä en tunne vetoa tosi laihoihin miehiin, se on jokin turvallisuudentunnejuttu. Sairaalloisen lihavat eivät myöskään vetoa. Muuten ihan tavallisen näköinen. Ulkonäkö komistuu silmissä, jos sisus on miellyttävä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaitoista miestä on vaikea löytää. Ties vaikka olisi mitä hyviä asioita kerrottavana, mutta ujous tai oikeiden sanojen löytäminen ei vaan onnistu ja sitten istutaan hiljaa "joo" tai "niin". Mä luulin että mun mies ajan kanssa osaisi kertoa ajatuksiaan paremmin. Ei osaa eikä edes yritä. Odotan häntä juuri kotiin että voin kertoa ettei tarvitse tästä lähin kertoa mitään minulle, koska aion muuttaa pois. Ei tule ongelmien ratkomisesta mitään ilman keskusteluja ja niinpä ne vaan paisuu. Hanki koira ja lenkkeile paljon, ties vaikka siellä tutustut johonkin. 

Olet varmaan oikeassa, että oikeasti keskustelutaitoiset miehet ovat vähemmistössä. Johtunee paljolti siitäkin, miten suomalaisia poikia on kasvatettu. Joten tämä kriteerini lienee yksi iso ongelma. En vaan pysty luomaan läheisyyttä ihmisen kanssa, josta ei saa mitään irti.

Ap

Mä en edellytä edes keskustelutaitoa. En halua höpöttäjää, onneksi miehissä onkin aika vähän asioiden vatvojia.

Mutta ei vaan tärppää. Alkuvuodesta luulin löytäneeni mahdollisen tulevan kumppanin, mutta aika pian kävi ilmi, että hän on itsekeskeinen ripustautuja. Hän tarvi jonkun, jolle purkaa "huonoa kohteluaan" työpaikalla. Oli myös edelleen katkera exälleen, vaikka erosta 15 vuotta. Tunneälyä ei omannut lainkaan, eikä kyennyt itsereflektioon; s.o. ei nähnyt omaa toimintaansa objektiivisesti, eikä millään tavoin osoittanut kiinnostusta minun tekemisiini.

Mitä minä olisin tuommoisella tehnyt? Parisuhde vain siksi, että olisi parisuhde. Oh no.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaitoista miestä on vaikea löytää. Ties vaikka olisi mitä hyviä asioita kerrottavana, mutta ujous tai oikeiden sanojen löytäminen ei vaan onnistu ja sitten istutaan hiljaa "joo" tai "niin". Mä luulin että mun mies ajan kanssa osaisi kertoa ajatuksiaan paremmin. Ei osaa eikä edes yritä. Odotan häntä juuri kotiin että voin kertoa ettei tarvitse tästä lähin kertoa mitään minulle, koska aion muuttaa pois. Ei tule ongelmien ratkomisesta mitään ilman keskusteluja ja niinpä ne vaan paisuu. Hanki koira ja lenkkeile paljon, ties vaikka siellä tutustut johonkin. 

Olet varmaan oikeassa, että oikeasti keskustelutaitoiset miehet ovat vähemmistössä. Johtunee paljolti siitäkin, miten suomalaisia poikia on kasvatettu. Joten tämä kriteerini lienee yksi iso ongelma. En vaan pysty luomaan läheisyyttä ihmisen kanssa, josta ei saa mitään irti.

Ap

Niin, ei siinä oikein auta muu kuin elää elämäänsä ja toivoa. Tuntemani keski-ikäiset naiset ovat kaikki löytäneet kumppaninsa nettisovelluksista ja ne jotka eivät, työpaikan juhlista tms. Mitään "miesten lähestymisiä" ei kannata tässä maassa odotella. Ne ajat ovat takana päin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksei miehet ja naiset keillä on vaikeuksia löytää kumppania katsele millaista tarjontaa on eri maissa. Ei se kielimuurikaan kovin paha voi olla koska kyllä nuoren ihmisen pitäisi suomessa osata jo hyvin englantia

Olen seurustellut vuosia ja ollut naimisissakin ulkomaalaisen kanssa. Viimeisin oli aussi, jonka takia muutin sinne hevon kuuseen. Kävi ilmi, että mies kuvitteli minun muuttuvan "aussiksi" samalla hetkellä. Häntä pänni kaikki ulkomaalaisuuteen viittava, kun en toiminut ja ollut kuten paikalliset. Höh, olin oma itseni, totta kai. Asuimme ennen muuttoa toisessa Euroopan maadsa, mikä siihen aikaan oli oma vakituinen asuinmaani. Siellä hän oli se poikkeava, mm. käytös, pukeutuminen, mutta en minä siitä vetänyt hernettä. 

Myöhemmin on pohtinut, että nämä suhteet ulkomaalaisten miesten kanssa on loppuviimeksi kariutuneet siihen, etten ole toteuttanut rooliani naisena/vaimona siten, kuin he ovat odottaneet, osin varmaan tiedostamattaankin. Kummallista ryhtyä vakavaan suhteeseen, ja sitten pikkuhiljaa todeta, "emmä haluakaan". Pöh.

AP:n tilanne kuulostaa oudolta. Luulisi kelpaavan?

Jotain vääriä miehiä yrität? Millainen miehesi pitäisi olla?