Uskovaisten kumppanivalinta?

Menin seuroihin salapullo mukana ja sieltähän se elämän kumppani löytyi :) En uskalla sanoa et olin aika päissään

Jollekin joka mietti uskon mustavalkoisuutta: raamatussa Jeesus sanoo, että minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan pääse Isän luo kuin minun kauttani. Se joka tuntee minut tuntee Isän. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?

Oletpa tietämätön. Heillähän on ihan eri Jumalat.

Kristitty uskoo kolmiyhteisen Jumalaan, Isään, Poikaan J eesukseen ja P yhään Henkeen, mutta muslimi uskoo kuun jumalaan. Siitä johtuu myös kuun sirppi muslimien lipuissa. 

Sekä kristityt että muslimit palvoo Abrahamin jumalaa, vaikka heidän käsityksensä monista asioista on erilaiset. Kristittyjen joukossa on paljon niitä, joiden mielestä myös hurskas muslimi (tai jonkun ei-abrahamilaisen uskonnon edustaja) voi päästä taivaaseen. 

Ei voi. Valhetta. Vain Jeesukseen sydämmestään uskova on pelastettu. Leu Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi ateistia. Uskontokunnista vältän dogmaattisia, mieslaumamaisia joissa naiset istuvat hiljaa seurakunnassa ja kasvattavat miehen siemeniä. Uskon jumalaan tulee olla elävää ja miehen täytyy ymmärtää, että hän on itse jumala. Hänen tulee ymmärtää, että paratiisissa on vain jumala, mies ja nainen - ei miehen kavereita, äitiä, ei uskonorganisaatioiden johtajia, jne. Hänellä täytyy siis olla henkilökohtainen jumalyhteys ja kunnioitus myös sielullisesti feminiinistä ja fyysistä naiseutta sekä äitiyttä kohtaan, joita hän ei tunne eikä pysty koskaan tavoittamaan, joten hän ei voi myöskään näitä johtaa. Yksikään patriarkaalinen uskonto tai uskovainen ei ole toistaiseksi osoittanut kykyä näihin

Mies ei ole Jumala. Kukaan ihminen ei ole Jumala. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän esimerkiksi Jehovan todistajat halua olla missään tekemisissä muiden uskontokuntien kanssa, koska kaikki muut ovat totaalisen väärässä. Vain toinen todistaja kelpaa.

Jehovan todistjat ovat oma kulttinsa. He eivät ole kristittyjä. He eivät usko Jeesukseen Kristuksena. Heidän raamattunsa on väärennös ja he ovat aivopestyjä. Siitä nuo heidän sääntönsä mm.  tämäkin sääntö kumpuavat. Ei Jumalan sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton. 

Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.

Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.

Niin varmaan, jos pelastuskäsitys on noin mustavalkoinen. 

Asia on mustavalkoinen.

Miten niin? Raamatussa kielletään tuomitsemasta muita. Mikä sinä olet sanomaan, että j

Sama Raamattu kertoo että jumalaton syntinen joutuu helvettiin. Siitä pelastaa vain Kristus jos pelastaa. Tuomiovalta on Kristuksella. Mutta toisia kunnioittava ja rakastava kristitty kertoo ja varoittaa synnistä ja helvetistä syntisen elämän seurauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?

En huolisi. Enkä ateistia.

En huoli missään nimessä. 

Niin, tämä oli se todellinen syy miksi jätin suuren rakkauteni nuorena. Se oli iso päätös. Kaikilla muilla tasoilla meillä meni yksiin, mutta ei ollut hengellistä yhteyttä. Hän oli myös eronnut ja oli muitakin erottavia tekijöitä. Meidän välillämme oli kuitenkin jotakin niin hienoa ja ainutlaatuista, joka kosketti meitä molempia. Aloitin sitten suhteen toisen uskovaisen kanssa ja siitä tuli avannut hirvittävä painajainen. Ihan kuin olisin kohdannut pahuuden. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä suhteesta. Eli ei se pelkkä uskovan nimi ole tosiaankaan mikään autuaaksitekevä asia. Sen toisen suhteen kauheuksista huolimatta, en olisi mennyt yhteen sen ensimmäisen rakkauteni kanssa.

En haluaisi uskovaista kumppaniksi. Elo on tarpeeksi vaikeaa ilman loputonta nyppimistä. Lihallinen kristillisyys ei miellytä.

Uskova on kokonaan eri asia.Tärkeintä olisi, että Jumala on ykkössijalla kummankin elämässä.

Kumppanilta odottaisin uskollisuutta ja että pitää sen minkä lupaa. 

Kenestäkään miehestä en ole näitä ominaisuuksia löytänyt.

Jumalaa on käytetty alistamiseen ja muihin omien tarkoitusperiensä esiin nostamiseen ja se ei minulle merkkaa kristillisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?

Oletpa tietämätön. Heillähän on ihan eri Jumalat.

Kristitty uskoo kolmiyhteisen Jumalaan, Isään, Poikaan J eesukseen ja P yhään Henkeen, mutta muslimi uskoo kuun jumalaan. Siitä johtuu myös kuun sirppi muslimien lipuissa. 

Sekä kristityt että muslimit palvoo Abrahamin jumalaa, vaikka heidän käsityksensä monista asioista on erilaiset. Kristittyjen joukossa on paljon niitä, joiden mielestä myös hurskas muslimi (tai jonkun ei-abrahamilaisen uskonnon edustaja) voi päästä taivaaseen. 

Legendan mukaan juutalaisuus sai alkunsa abriksen 1. Vaimon jälkeläisistä ja islam 2. Vaimon. Se selittää eron suhtatumisessa polygamiaan. Ja osoittaa myös hienosti sen, miten mehukkaan verekäs on aviorikoksen ja polygamisuuden perimä, jos vilkaisee vaikka israeliin

Vierailija kirjoitti:

Niin, tämä oli se todellinen syy miksi jätin suuren rakkauteni nuorena. Se oli iso päätös. Kaikilla muilla tasoilla meillä meni yksiin, mutta ei ollut hengellistä yhteyttä. Hän oli myös eronnut ja oli muitakin erottavia tekijöitä. Meidän välillämme oli kuitenkin jotakin niin hienoa ja ainutlaatuista, joka kosketti meitä molempia. Aloitin sitten suhteen toisen uskovaisen kanssa ja siitä tuli avannut hirvittävä painajainen. Ihan kuin olisin kohdannut pahuuden. Ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä suhteesta. Eli ei se pelkkä uskovan nimi ole tosiaankaan mikään autuaaksitekevä asia. Sen toisen suhteen kauheuksista huolimatta, en olisi mennyt yhteen sen ensimmäisen rakkauteni kanssa.

Todellakin. Pelkkä uskonlahkoon kuuluminen ei merkitse mitään ja tehdäänhän raamatussakin hirveitä asioita, joita pitää ennemminkin välttää ja vastustaa, kuin imitoida. Ja kun esim. evluttiin voi liittyä kuka tahansa koska tahansa, se ei tosiaan merkitse yhtään mitään. Vain tuntemalla henkilön sydämen voi tietää asustaako pyhä henki ruumista

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi uskovaista kumppaniksi. Elo on tarpeeksi vaikeaa ilman loputonta nyppimistä. Lihallinen kristillisyys ei miellytä.

Uskova on kokonaan eri asia.Tärkeintä olisi, että Jumala on ykkössijalla kummankin elämässä.

Kumppanilta odottaisin uskollisuutta ja että pitää sen minkä lupaa. 

Kenestäkään miehestä en ole näitä ominaisuuksia löytänyt.

Jumalaa on käytetty alistamiseen ja muihin omien tarkoitusperiensä esiin nostamiseen ja se ei minulle merkkaa kristillisyyttä. 

Juuri näin. Keppihevonen lihallisten ja patriarkaalisten arvojen ajamiseksi

Uskovaisten perheiden lapsissa on myös mitä ihmeellisimpiä tyyppejä, joilla ei ole mitään tekoa kristillisten arvojen kanssa. Raamattua luetaan kuin lakikirjaa lähinnä poraaanreikiä etsien, jotta pääsee elelemään kuitenkin enemmän himojen kuin jumalan tahdon mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi ateistia. Uskontokunnista vältän dogmaattisia, mieslaumamaisia joissa naiset istuvat hiljaa seurakunnassa ja kasvattavat miehen siemeniä. Uskon jumalaan tulee olla elävää ja miehen täytyy ymmärtää, että hän on itse jumala. Hänen tulee ymmärtää, että paratiisissa on vain jumala, mies ja nainen - ei miehen kavereita, äitiä, ei uskonorganisaatioiden johtajia, jne. Hänellä täytyy siis olla henkilökohtainen jumalyhteys ja kunnioitus myös sielullisesti feminiinistä ja fyysistä naiseutta sekä äitiyttä kohtaan, joita hän ei tunne eikä pysty koskaan tavoittamaan, joten hän ei voi myöskään näitä johtaa. Yksikään patriarkaalinen uskonto tai uskovainen ei ole toistaiseksi osoittanut kykyä näihin

Mies ei ole Jumala. Kukaan ihminen ei ole Jumala. 

Johan se on 10 käskyn ensimmäinen käskykin. *minä* olen jumala. Kaikki me olemme jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?

Oletpa tietämätön. Heillähän on ihan eri Jumalat.

Ei, vaan ihan se sama Aabrahamilainen jumala, jonka nimi on Jumala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton. 

Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.

Ei uskovaisistakaan useimmat niin tee.

Voi olla että ne ei kovinkaan uskossa ole. Tai ovat jotain luterilaisen kirkon nimellisiä.

Miten sinä arvioit muiden ihmisten uskon laatua ja määrää? Ettet vaan olisi niin kuin se itseään täynnä ollut fariseus, joka kiitti Jumalaa siitä ettei ollut niin kuin se syntinen publikaani joka ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti pyytäessään nöyrästi Jumalalta armoa. 

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi ateistia kumppaniksi. Liian suuri kuilu näkemysten ja maailmankatsomusten välillä.

Toisaalta monesti sitä kuilua liioitellaan kun kuvitellaan että ateistit ovat aina jotain hedonistisia ja itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. Itse olen ainakin jollain tavalla uskossa ja mieheni on ihan täysi ateisti. Mutta hän on myös todella empaattinen, avulias ja ajattelevainen ihminen enkä koe että arvomaailmamme olisivat oikein mitenkään törmäyskurssilla. Minä ehkä perustan ajatteluni enemmän uskoon ja hän siihen että ajattelee itse mikä on oikein ja kaikille hyvää mutta lopulta päädymme aika lailla samanlaiseen toimintaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jollekin joka mietti uskon mustavalkoisuutta: raamatussa Jeesus sanoo, että minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan pääse Isän luo kuin minun kauttani. Se joka tuntee minut tuntee Isän. 

Ja mitä on Jeesuksen ja Jumalan tunteminen? Joiltain tuntuu unohtuvan, ettei Jeesus ole/ollut pelkästään ihmiseksi syntynyt Jumala, joka eli synnittömän elämän ja kuoli ristillä. Jeesus on ja on aina ollut myös paljon muuta. Jumala on rakkaus ja Jeesus on Jumalan Sana. Miksei Jeesusta voisi tuntea, vaikkei olisi koskaan kuullutkaan siitä että hän eli n. 2 000 vuotta sitten ihmisenä maan päällä? 

Ei ateisti halua uskovaista kumppania.

"Juuri näin. Keppihevonen lihallisten ja patriarkaalisten arvojen ajamiseksi

Uskovaisten perheiden lapsissa on myös mitä ihmeellisimpiä tyyppejä, joilla ei ole mitään tekoa kristillisten arvojen kanssa. Raamattua luetaan kuin lakikirjaa lähinnä poraaanreikiä etsien, jotta pääsee elelemään kuitenkin enemmän himojen kuin jumalan tahdon mukaan"

En kuitenkaan ole samaa mieltä kanssasi siitä, mitä näiden ihmisten sisällä lepää tai ei lepää. Sen tietää yksin Herra. Kaikki me olemme yhtä syntisiä. En vain halua kumppanin kanssa kilpailla siitä kumpi on enemmän syntinen tai enemmän synnitön. Liian raskasta. Joillekin sopii suorittavampi kristillisyys, joten miksi emme sallisi sitä heille, kunhan eivät käytä sitä toisten ihmisten satuttamiseen.  

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokaisen toive on uskova kumppani, mutta ei monet siitä ehdottomia ole. Itselläni mies on helluntailainen uskova, ja minä agnostikko. Eipä tuo ole kumpaakaan mitenkään haitannut, kun kumpikin osaa kunnioittaa toisen ajatusmaailmaa, eikä missään nimessä yritä käännyttää toista omalle kannalleen.

Hyväksyvätkö miehen vanhemmat (jos ovat helluntailaisia) ja ystävät suhteenne?