Uskovaisten kumppanivalinta?
Seurusteleeko uskovaiset lähinnä toisten uskovaisten kanssa vai kelpaako ateisti tai uskosta piittaamaton kumppani?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihastunut helluntailaiseen, eronneeseen naiseen. En uskalla lähestyä koska eronneeseen naiseen ei saa olla suhteessa. Lisäksi pelkään että nainen saattaisi olla menestysteologian kannattaja. Tästä jälkimmäisestä en siis tiedä, sen on arvaus ja toivottavasti väärä.
Luovupa sitten ihastuksesta ja mene eteenpäin. Asia on sillä selvä kun tiedät naisen olevan erottu, älä pyri tahraamaan häntä.
Raamatun mukaan on aviorikos olla suhteessa eronneen naisen kanssa.
Älä jauha potaskaa. Lue Raamattu uudestaan. Riippuu tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihastunut helluntailaiseen, eronneeseen naiseen. En uskalla lähestyä koska eronneeseen naiseen ei saa olla suhteessa. Lisäksi pelkään että nainen saattaisi olla menestysteologian kannattaja. Tästä jälkimmäisestä en siis tiedä, sen on arvaus ja toivottavasti väärä.
Luovupa sitten ihastuksesta ja mene eteenpäin. Asia on sillä selvä kun tiedät naisen olevan erottu, älä pyri tahraamaan häntä.
Raamatun mukaan on aviorikos olla suhteessa eronneen naisen kanssa.
Entäs eronneen miehen kanssa? Hän oli aviossa kolme vuotta, kun vaimonsa löysi uuden miehen, lähti siis hänen matkaansa. Me olemme olleet yhdessä 50 vuotta, parempaa miestä en voisi löytää.
Me löysimme toisemme tanssipaikalta. Olimme seurustelleet jonkin aikaa, kun tunnustin olevani uskovainen. Poikaystäväni vastasi, että niin minäkin. Loppu on historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.
Niin varmaan, jos pelastuskäsitys on noin mustavalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?
Oletpa tietämätön. Heillähän on ihan eri Jumalat.
Kristitty uskoo kolmiyhteisen Jumalaan, Isään, Poikaan J eesukseen ja P yhään Henkeen, mutta muslimi uskoo kuun jumalaan. Siitä johtuu myös kuun sirppi muslimien lipuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskova puoliso mieluummin. Ja uskovissakin on sitten isoja eroja. Saattaisi olla ongelma, jos toinen on harras katolinen ja toinen uskoo, että paavi on Antikristus.
Sekin voi olla ongelma, jos molemmat kuuluu ev.lut. kirkkoon mutta kokee eri herätysliikkeet hengelliseksi kodikseen. Esim. körtillä voi mennä sukset hyvin pahasti ristiin viidesläisen tai evankelisen kanssa. Ja lestadiolaiset on tietysti ihan oma lukunsa...
Tällaiselle perusluterilaiselle kelpaisi toinen samanlainen, mutta kyllä esim. vapaisiin suuntiin kuuluva kävisi, jos ei aleta kiistellä opillisista asioista. Toisaalta ortodoksiksikin myös, itsekin ehkä jossain määrin sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoliiko kristitty muslimin? Molemmat uskovaisia?
Oletpa tietämätön. Heillähän on ihan eri Jumalat.
Kristitty uskoo kolmiyhteisen Jumalaan, Isään, Poikaan J eesukseen ja P yhään Henkeen, mutta muslimi uskoo kuun jumalaan. Siitä johtuu myös kuun sirppi muslimien lipuissa.
Sekä kristityt että muslimit palvoo Abrahamin jumalaa, vaikka heidän käsityksensä monista asioista on erilaiset. Kristittyjen joukossa on paljon niitä, joiden mielestä myös hurskas muslimi (tai jonkun ei-abrahamilaisen uskonnon edustaja) voi päästä taivaaseen.
Avioliitto ja naimattomuus
Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.
Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.
Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.
Niin varmaan, jos pelastuskäsitys on noin mustavalkoinen.
Asia on mustavalkoinen.
No eihän esimerkiksi Jehovan todistajat halua olla missään tekemisissä muiden uskontokuntien kanssa, koska kaikki muut ovat totaalisen väärässä. Vain toinen todistaja kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.
Niin varmaan, jos pelastuskäsitys on noin mustavalkoinen.
Asia on mustavalkoinen.
Miten niin? Raamatussa kielletään tuomitsemasta muita. Mikä sinä olet sanomaan, että joku tietty ihminen joutuu helvettiin?
Koska olen vakaumuksellinen kristitty ja Jeesus on minulle tärkein koko elämässäni Ja uskon ja luotan Raamatuun Jumalan sanana niin tiedän että en seurustele uskosta osattoman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi ateistia kumppaniksi. Liian suuri kuilu näkemysten ja maailmankatsomusten välillä.
Juurikin tämä ja lisäksi Raamattu varottaa tästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos uskovan kumppani ei usko tekee se usein parisuhteesta haasteellisemman. Parisuhteella on kestävämpi pohja jos molemmat uskoo.
Aika mahdotonta on , tarkoitan kun en muuta yhteen enkä harrasta seksiä enen avioliittoa. Siihen ei uskomattomat kykene.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisen toive on uskova kumppani, mutta ei monet siitä ehdottomia ole. Itselläni mies on helluntailainen uskova, ja minä agnostikko. Eipä tuo ole kumpaakaan mitenkään haitannut, kun kumpikin osaa kunnioittaa toisen ajatusmaailmaa, eikä missään nimessä yritä käännyttää toista omalle kannalleen.
Valaisetko miten noin käytännössä?
Asutteko yhdessä?
Oletteko naimisissa?
Onko lapsia?
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Ei uskovaisistakaan useimmat niin tee.
Voi olla että ne ei kovinkaan uskossa ole. Tai ovat jotain luterilaisen kirkon nimellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein yrittävät ensisijaisesti löytää kumppanin omasta uskontokunnasta, mutta jos ei löydy joku toinen uskontokuntakin käy, jos on jotain yhteistä. Aika harvoin uskovan kumppani on ateisti tai uskosta piittaamaton.
Yksi syy on siinä, että harva ateisti tai uskosta piittaamaton tahtoo/jaksaa odottaa seksiä avioliittoon.
Vaikeampi pala olisi kestää tietoisuus siitä, että ikuisuus vietettäisiin eri paikoissa.
Niin varmaan, jos pelastuskäsitys on noin mustavalkoinen.
Sehän on hyvin selkeä Jeesus on tie totuus ja elämä ja kukaan ei pääse Jumalan tykö ilman Hänen armoaan. Jeesus on ainoa pelastaja. Muita reittejä ja pelastuksia ei ole.
Jumalattoman ikuisuudesta voit lukea Raamatusta.
Ateistina en haluaisi uskovaista kumppania. Jos jumala olisi olemassa, hän haluaisi ihmisten käyttävän aivojaan, eikä uskovan.
Kyllä minä huolisin, mutta se edellyttää, että molemmat kunnioittavat toisen vakaumusta. Kumpikaan ei halveksi toista eikä yritä muuttaa toista.