Millaista on olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolta puuttuu empatiakyky?

Jos sairastat tai satutat itsesi, saat kuulla, mitä olet tehnyt väärin. Sen sijaan, että saisit lohdutusta tai huolenpitoa.

Jos nimesi on Petteri, niin ei sulla ole hoksottimia, vaikka riikka antaa signaaleja.

Sulla on vaan hyvä hallitusohjelma.

-winner-

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

On itsekeskeinen. Vaatii tukea itse, mutta ei pysty antamaan sitä, vaan esimerkiksi toisen sairastuessa loukkaantuu siitä jotenkin ja vaatii huomiota.

Ei tee asioita vain toista ilahduttaakseen.

Ei osaa lohduttaa. Lähtee tai pyrkii pois tilanteesta jos itken (itkenyt olen 2 kertaa ja molemmilla kerroilla sama, ts en ole jatkuva "itkijä")

Siinä kaksi esimerkkiä jotka tapahtunut omalla kohdalla..yhdessä puoltoista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Täydellistä ihmistä ei ole, kaikissa meissä on tekovikoja.

Itse olen empaattinen, puoliso ei yhtään. Joskus luulin, ettei hän välitä minusta, kun ei esim. lohduta surussani. Mut kun ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Täydellistä ihmistä ei ole, kaikissa meissä on tekovikoja.

Itse olen empaattinen, puoliso ei yhtään. Joskus luulin, ettei hän välitä minusta, kun ei esim. lohduta surussani. Mut kun ei osaa. 

Se on kyllä entinen suhde se.

Yleisesti ottaen ei ymmärrä tekojensa vaikutusta kumppaniinsa, eli harvoin tekee vastavuoroisesti mitään ns. palveluksena toiselle jos ei saa siitä itse välitöntä hyötyä. Esim. täällä hyvin mainitut lohduttaminen, yllättävät ilahduttamiset ja pyyteettömät teot jäävät haaveiden tasolle.

Millainen-hullu.

Ihmisyys puuttuu. Ei tuollaisessa suhteessa voi olla.

Tulee järjettömiä haasteita ja sen jälkeen järjettömiä riitatilanteita. Toinen on täydellisen empatiakyvytön, jopa toisen sairauteen, läheisen kuolemaan, loukkaantumisiin ja nyt kirjoitan miehestäni, mutta kun hän sairastuu tai kaatuu portaissa, on se maailmanloppu ja minun pitää mennä puhaltamaan pipi pois. Äklöttää koko äijä !

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastat tai satutat itsesi, saat kuulla, mitä olet tehnyt väärin. Sen sijaan, että saisit lohdutusta tai huolenpitoa.

No herrantähden miten hyvin sen kuvasit, näin se todellakin pahimmasta pahimmassa tapauksessa on.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Eipä välttämättä ilmenekään, kokemusta on.

Onhan se välillä hermoja raastavaa ja haastavaa.

Erityisesti vaikeissa tunteissa, kun toivoisi tukea, mielellään vaihtaa puheenaihetta tai alkaa neuvomaan kriittisesti.

Kysy Melanialta.

Kaikki on vaikeaa kun toiselta puuttuu tunneäly, ei ymmärrä miksi hänen halutaan tekevän tiettyjä asioita ja miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun.

En ole koskaan ajatellutkaan että on noin äärimmäistä. Parisuhde ei kyllä luonnistuisi millään tavoin tuon kaltaisen naisen kanssa. 

Yksinäistä on olla empatiakyvyttömän ihmisen kanssa yhdessä. suhde tuntuu työltä ja pelkältä selviämiseltä. Sitten suhde loppuu, kun ei enää jaksa. 

Jaksoin ja sinnittelin ex-mieheni kanssa ihan liian pitkään. Yritin ymmärtää, yritin tukea ja toivoin, kunnes minulla ei ollut yhtään toivoa jäljellä. Tajusin, että jos haluan itse elää täyden elämän ja saada edes hippusen onnea elämääni, oli erottava.

Yksin oleminen on eri asia kuin yksinäisyys. 

Miksi pitäisi olla?