Millaista on olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolta puuttuu empatiakyky?

Miksi kukaan olisi tuollaisessa suhteessa? 

Miks ei voi...   Ihan voi olla.

Kohtaat kaikki ongelmat yksin, sairastat yksin, tulee turhia riitoja ja todennäköisesti sinä pyydät anteeksi empatiakyvyttömältä. Empatiakyvytön ei näe kuinka painit jonkun henkisen ongelman kanssa, vaikka esim masennuksen. Hän ei ymmärrä sitä olenkaan. 

Olen narsistin kanssa, jolla tuntuu olevan empatiaa, mutta sitä ei oikeasti ole. Empatia on näyteltyä ja opittua. Saattaa sanoa oikeita lauseita ja kuulostaa tosi empaattiselta, mutta minulla meni kaksi vuotta ymmärtää mitä on narsistin empatia. Oppikirjojen mukaan sitä ei ole, mutta narsisti osaa käyttäytyä hyvin empaattisesti varsinkin naapureita ja kavereitansa kohtaan, joten empatian puuttuminen oli todella vaikea havaita.

Vierailija kirjoitti:

Kohtaat kaikki ongelmat yksin, sairastat yksin, tulee turhia riitoja ja todennäköisesti sinä pyydät anteeksi empatiakyvyttömältä. Empatiakyvytön ei näe kuinka painit jonkun henkisen ongelman kanssa, vaikka esim masennuksen. Hän ei ymmärrä sitä olenkaan. 

Olen narsistin kanssa, jolla tuntuu olevan empatiaa, mutta sitä ei oikeasti ole. Empatia on näyteltyä ja opittua. Saattaa sanoa oikeita lauseita ja kuulostaa tosi empaattiselta, mutta minulla meni kaksi vuotta ymmärtää mitä on narsistin empatia. Oppikirjojen mukaan sitä ei ole, mutta narsisti osaa käyttäytyä hyvin empaattisesti varsinkin naapureita ja kavereitansa kohtaan, joten empatian puuttuminen oli todella vaikea havaita.

Miksi et eroa?

Läheisriippuvaista. Ei kukaan terve ihminen aloita suhdetta empatiakyvyttömän kanssa. 

Sairastaessa minun piti pysytellä makuuhuoneessa ovi kiinni. Siellä ei ollut televisiota. Kerran menin miehen työpäivän aikana sohvalle katsomaan telkkaria (kuumeessa siis) ja nukahdin. Mies suuttui kotiin tullessaan ja pakotti minut siivoamaan, koska olin liannut olohuoneen. Jääkaapista olin ottanut cokiksen. Tyhjän tölkin mies paiskasi päähäni. Rytisti siis tölkin minun päätäni vasten.

Entinen mies on, juu. Parisuhteessa elelee. Onnea vaan sille naiselle.

Hän luulee, että kaikki on sellaisia kuin itse. Esim sanoo asioita, joista luulee minun kiihottuvan, vaikka en ole koskaan sanonut niin. Kun hänelle kertoo miten joku asia menee itsellä, sillä ei ole mitään vaikutusta hänen mielipiteeseensä, ellei näe konkreettisesti tuloksia. Esim. Sanon että olen huolissani rahasta niin sanoo, että etkö juuri saanut rahaa. Sanoin että teen yhtä projektia, niin ei usko että olen tehnyt, ellen näytä sitä prosessia tai tuloksia. Sanon että en petä, niin ei usko ellei näytä puhelinta jne.

On lisäksi myös suoraan sanonut, että kukaan ei voi ymmärtää toisen näkökulmaa ellei ole itse kokenut samaa. Sen takia jos joku häntä loukkaa jollain tavalla, niin yrittää järjestää sen saman tilanteen takaisin, koska vain sillä tavalla se ihminen voi ymmärtää miltä se tuntui. Pelkkä sen sanominen ei siis riitä, koska ei usko että jotkut osaa oikeasti eläytyä toisen kokemukseen.

On sanonut, että pyysi anteeksi suhteen takia vaikka ei halunnut, eikä ymmärrä sitä näkökulmaa, että anteeksipyynnöllä ei ole arvoa jos sen takana ei ole mitään tunteita tai ymmärrystä, että teki väärin. Luulee, että kaikki muutkin pyytää anteeksi siksi, että sen jälkeen pystyään taas olemaan.

Pyytää anteeksi oudoista asioista, sellaisista mitä on kaavamaisesti oppinut, että saattaa olla ihmisten mielestä loukkaavaa. Sitten taas saattaa sanoa jotain paljon loukkavampaa, mutta sitä ei pyydä anteeksi. Lisäksi jos jossain vaiheessa anteeksipyynnön jälkeen tuo esille, että ne asiat/sanat silti tapahtuivat ja ikävät tunteet vaivaavat edelleen, niin ei tajua että vieläkin voi olla ongelma.

Ei tarvi olla edes parisuhde, jotta vaikutukset voi huomata. Tässä joitain esimerkkejä:

-Kertoopa sitten iloisesta tai surullisesta asiasta, niin toinen on hiljaa eikä ota kantaa. Vastakaikua asiaan ei vain tule ja kohta koko asia on jo unohdettu.

-Anteeksipyyntöä ei tule. Tulee korkeintaan jokin pahoittelu, kun asia meni nyt näin, mutta anteeksipyyntöä tai mitään korjausliikettä ei tapahdu. Toisen loukatut tunteet ovat lapsellisia.

-Kärsit elämäsi kovinta aikaa, mutta empatiaa tai yhteydenottoja ei tule. Sen sijaan yhteydessä ollaan siihen sinun loukkaajaasi ja kaikki sinun kärsimyksesi ovat pientä jonkun toisen kärsimyksen rinnalla.

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellutkaan että on noin äärimmäistä. Parisuhde ei kyllä luonnistuisi millään tavoin tuon kaltaisen naisen kanssa. 

No ei todellakaan kannata, siinä repii oman sielunsa ja kadottaa minuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvaista. Ei kukaan terve ihminen aloita suhdetta empatiakyvyttömän kanssa. 

Voin kyllä kuvitella, että kutsut kumppaneitasi läheisriippuvaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastat tai satutat itsesi, saat kuulla, mitä olet tehnyt väärin. Sen sijaan, että saisit lohdutusta tai huolenpitoa.

Ei. Empatiakyvytöntä ei kiinnosta, joten ei se ala moralisoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen ei ymmärrä tekojensa vaikutusta kumppaniinsa, eli harvoin tekee vastavuoroisesti mitään ns. palveluksena toiselle jos ei saa siitä itse välitöntä hyötyä. Esim. täällä hyvin mainitut lohduttaminen, yllättävät ilahduttamiset ja pyyteettömät teot jäävät haaveiden tasolle.

Exäni oli oli parisuhteen aikana pitkälti tuollainen. Kaiken kruunasi vielä se, että eron halutessaan kertoi ihan suodattamatta aloitelleensa jo suhdetta naistuttunsa kanssa. Ei omien sanojensa mukaan nähnyt asiassa mitään väärää ("kun kuitenkin erottiin"), kun itse olin tietysti kuulemastani hieman järkyttynyt.

Mietin että on olemassa kahdenlaista empatiakyvyttömyyttä. Jotkut on asperger-tyyppisiä ilman pahaa aietta. Tällaiset eivät vaan kertakaikkiaan tajua toisen tunteita. Ja jotkut ovat lainausmerkeissä malignant empatiakyvyttömiä, eli on paha aie ja intentio, kuten narsistit. 

Eli kaikki empatiakyvyttömät eivät ole välttämättä pahiksia.

Miksi joku haluaisi parisuhteeseen tällaisen kylmän robotin kanssa?

Kauheaa. Kun sairastuin, eksäni juoksi sukulaisille itkemään ja sääliä hakemaan, miten vaikeaa hänellä on, kun olen sairas. Minut hän jätti yksin sairastamaan. En ollut tarpeeksi viihdyttävää seuraa väsyneenä. 

Eron jälkeen kehtasi valittaa, että miten voin jättää hänet, kun hän on minua aina niin paljon tukenut. 

Seksistä ja läheisyydestä puuttui kaikki tunne. Tunsin itseni maailman yksinäisemmäksi ihmiseksi koko suhteen ajan. 

On todella raskasta. Monta tuntia päivässä joudut kertomaan toiselle miten kyvytön empatiaan tämä on eikä siltikään ymmärrä vaan uhriutuu itse. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin että on olemassa kahdenlaista empatiakyvyttömyyttä. Jotkut on asperger-tyyppisiä ilman pahaa aietta. Tällaiset eivät vaan kertakaikkiaan tajua toisen tunteita. Ja jotkut ovat lainausmerkeissä malignant empatiakyvyttömiä, eli on paha aie ja intentio, kuten narsistit. 

Eli kaikki empatiakyvyttömät eivät ole välttämättä pahiksia.

Sille osapuolelle, joka empatiakyvyttömän kanssa elää on lopulta ihan sama mistä empatiakyvyttömyys juontaa juurensa. Tahallisuuden astetta miettiessä saa vain itsensä solmuun ja antaa aseet toiselle käteen.

Exäni on kirjolla ja empatiakyky oli aika olematon. Ei  tarkoittanut loukata, loukkasi silti. Anteeksipyyntö oli konemainen fraasi, jolla pääsi pois tilanteesta. Ei oppinut olemaan loukkaamatta, vaan teki samat ikävät asiat uudelleen ja uudelleen. Eikä tietenkään koskaan tarkoituksella. 

On ex ihan syystä ja olen jokainen päivä helpottunut, ettei olla enää yhdessä. En olisi jaksanut yhtään enempää.

Kaaduin portaissa ja nivelsiteet menivät. Sain lääkäristä kainalosauvat, niillä sitten yritin mennä kotona, joissa on myös 2 portaikkoa, mies ei edes kertaakaan kysynyt miten pärjäilen. Nivelsiteet eivät ottaneet toipuakseen ja lääkäri määräsi minut röntgeniin ja oli talviaika, mies ei edes tajunnut ottaa kädestäni kiinni kun yritin klinkata kainalosauvojen kanssa autoon, olis käsittämätön olo. Mieheni siis SUUTTUI siitä, kun olin loukkaantunut ja "poissa pelistä" ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja kaikista arjen askareista, eli empatiakyvyttömyys oli mielestäni jo sairaalla tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi olla edes parisuhde, jotta vaikutukset voi huomata. Tässä joitain esimerkkejä:

-Kertoopa sitten iloisesta tai surullisesta asiasta, niin toinen on hiljaa eikä ota kantaa. Vastakaikua asiaan ei vain tule ja kohta koko asia on jo unohdettu.

-Anteeksipyyntöä ei tule. Tulee korkeintaan jokin pahoittelu, kun asia meni nyt näin, mutta anteeksipyyntöä tai mitään korjausliikettä ei tapahdu. Toisen loukatut tunteet ovat lapsellisia.

-Kärsit elämäsi kovinta aikaa, mutta empatiaa tai yhteydenottoja ei tule. Sen sijaan yhteydessä ollaan siihen sinun loukkaajaasi ja kaikki sinun kärsimyksesi ovat pientä jonkun toisen kärsimyksen rinnalla.

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Pelottavan totta, olen nimittäin kokenut nämä. Miten osasitkin kuvata asian näin pelottavan hyvin, olet varmaan myös itse kokemusasiantuntija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin että on olemassa kahdenlaista empatiakyvyttömyyttä. Jotkut on asperger-tyyppisiä ilman pahaa aietta. Tällaiset eivät vaan kertakaikkiaan tajua toisen tunteita. Ja jotkut ovat lainausmerkeissä malignant empatiakyvyttömiä, eli on paha aie ja intentio, kuten narsistit. 

Eli kaikki empatiakyvyttömät eivät ole välttämättä pahiksia.

Sille osapuolelle, joka empatiakyvyttömän kanssa elää on lopulta ihan sama mistä empatiakyvyttömyys juontaa juurensa. Tahallisuuden astetta miettiessä saa vain itsensä solmuun ja antaa aseet toiselle käteen.

Exäni on kirjolla ja empatiakyky oli aika olematon. Ei  tarkoittanut loukata, loukkasi silti. Anteeksipyyntö oli konemainen fraasi, jolla pääsi pois tilanteesta. Ei oppinut olemaan loukkaamatta, vaan teki samat ikävät asiat uudelleen ja uudelleen. Eikä tietenkään koskaan tarkoituksella. 

On ex ih

Juuri näin. Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, mistä puolison empatiakyvyttömyys johtuu. Normaaliin empatiaan kykenevä polttaa itsensä loppuun, jos on koko ajan suhteessa se antava osapuoli saamatta itse empatiaa lainkaan osakseen. Oikeastaan se, että empatiakyvyttömyys johtuu ymmärtämättömyydestä ja kykenemättömyydestä tunnistaa muiden tunteita, on parisuhteen kannalta tavallaan vielä pahempi juttu kuin tahallinen loukkaaminen. Jos ei tajua oman käytöksensä ongelmallisuutta eikä pysty sitä muuttamaan, ei myöskään ole potentiaalia kehittyä huomioonottavaksi, empaattiseksi puolisoksi.