Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolta puuttuu empatiakyky?
Kommentit (112)
Nostan ketjua, mielenkiintoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on söpö ja viehättävä puoliso (mies), joka on monien tuntemattomampien mielestä suloinen ja mielenkiintoinen, vähän mystinen hyvännäkönen mies. Lapsilleen ja minulle hän on jopa niin mystinen, että kohtelee täysin mielivaltaisesti, vailla empatiaa. Jos jollain meistä on jokin ikävä tunne, hän on äkäinen koska ei nyt jaksaisi mitään itkuja. Hän ei panosta sekuntiakaan mihinkään empatiaan, tai toisen huomioimiseen, hän huomioi vain häiritsevän itkun tai muun valituksen. En tiedä onko kyse autismista, ja ettei aistiärsytykseltä (kova ääni) kykene muuhun kuin vittuuntumaan tai panikoimaan, vai eikö oikeasti ole kykyä kokea empatiaa kärsivää lastaan tai vaimoaan kohtaan. Lapset onneksi saavat empatiaa minulta ja veikkaan, että kun lapset hieman kasvavat, tulee mies olemaan pinteessä kun ei enää komentelu käy päinsä. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on valtavan pidetty ja etenkin naisten mielestä suloinen jätkä. Kaikissa parite
Varmaan terapeutti oli sinänsä jäljillä, sillä juurisyy empatian puutteeseen lienee lapsuus ja kun ihminen ymmärtää syy-seuraussuhteen hän ehkä pystyy jossain määrin jopa muuttamaan ajatteluaan empaattiseen suuntaan. Aikuisen terapiassa tuo on ihan hyvä lähtökohta.
mutta ei pariterapiassa pitäisi keskittyä vain toisen osapuolen lapsuustraumojen säälimiseen, vaan ohjata kyseinen tapaus yksilöterapian puolelle, ennenkuin pariterapiaa voitais jatkaa
Noudatan sydämeni täydellistä sanomaa ja kirjoitan näin: ELÄMÄ ILMAN MIEHEN EPÄLOJAALISUUTTA JA EMPATIAKYVYTTÖMYYTTÄ on tuonut elämääni laatutyön, hyvän elämän kaikin puolin, miksi nainen tuhlaa aikaansa odottaessaan, että joku kaksilahkeinen vie hänet onneen ja autuuteen. Olen kokeillut 2 kertaa ja molemmilla kerroilla haksahdin ilkeisiin, välinpitämättömän kylmiin ja tunteettomiin tyyppeihin. Kiitos miehet - mutta ei kiitos!
Erotkaa. Ei ole pakko olla empatiakyvyttömien tunnevammaisten kanssa missään tekemisissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä täällä menee vähän puurot ja vellit sekaisin.
Ei heikon empatiakyvyn omaava ihminen ole aina (väittäisin ettei edes yleensä) psykopaatti, narsisti, sadisti jne. Nuo ovat jo todella vakavia persoonan ja mielenterveyden ongelmia, jotka johtavat usein myös moniin muihin ongelmiin yhteiskunnassa - esimerkiksi vankilaan.
Olen seurustellut kahden miehen kanssa, joilla molemmilla oli mielestäni huono empatiakyky, mutta eivät he mitään narsisteja tai psykopaatteja olleet. Lähinnä hyvin itsekeskeisiä ja yksinäisiäkin, introverttejä. Eivät olleet kiinnostuneita muiden ihmisten asioista ja tunneilmaisu oli jotenkin köyhää. Toinen myönsikin ihan suoraa, että hänen on vaikea näyttää positiivisia tunteita ja osoittaa toiselle esim. tykkäävänsä tai rakastavansa. Tiedä sitten, mistä lapsuuden traumasta se johtuu. Joku sanoi joskus, että empatiakyky vaatii älyä, sillä älykkyys mahdollistaa sen, että pystyy ajattelemaan
Kiitos tästä kommentista. Mieheni on epäempaattinen, mutta ei hän aggressiivinen väkivaltainen, narsistinen tai mielenvikainen ole.
Ei voi kun näin miehenä ihmetellä että mistä te näitä helmiä oikein löydätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kun näin miehenä ihmetellä että mistä te näitä helmiä oikein löydätte?
Monet miehet myös kuvittelevat olevansa hirveän empaattisia ja huomioonottavia.
Mutta kyllä näitä löytyy, etenkin moni alkuun vaikuttaa erilaiselta kuin millainen lopulta on. Joillakin se empaattisuus on esitys joka kuuluu hurmausvaiheeseen, ja mies uskookin kuuluvan. Että sitten arki vakiintuu ja on luonnollista että molemmat hoitavat omat ongelmansa ja naisesta tulee pelkkä huonekalu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku haluaisi parisuhteeseen tällaisen kylmän robotin kanssa?
Jospa se on hyvännäköinen ja seksikäs. Ei kai siinä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä (pari)suhde sellaisen empatiakyvyttömän henkilön kanssa, joka näyttelee normaalia? Siis ei manipuloidakseen tai huijatakseen, vaan ennemminkin sopeutumiskeinona. Onko kenelläkään kokemusta? Huomaako mistään, että hän ei ole normaali?
Itse näyttelen normaalia heille joiden haluan olevan lähipiirissäni, koska muuten jäisin yksin. Kukaan ei halua kaveerata tai olla parisuhteessa tunnekylmän henkilön kanssa, kun annan oikean persoonani näkyä se tarkoittaa että kaveri- tai parisuhde ei enää kiinnosta minua. Olen töissä asiakaspalvelussa ja töykeät asiakkaat saavat takaisin takaisin samalla mitalla, ongelmanani on muiden käytöksen peilaus. Uutiset ja maailman tilanne ei pahemmin kiinnosta minua ellei se häiritse jokapäiväistä elämääni, en voi sietää lapsia enkä vanhuksia.
Todella vaikeaa olla ihmissuhteessa empatiakyvyttömän ihmisen kanssa. Minun oli pakko erota kun huomasin miten erilaiset arvot meillä on. Hän ei itkenyt vaikka äitinsä kuoli, ei reagoinut mitenkään,eikä osannut suruaan käsitellä. Ei myöskään pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa vaikka toisella oli psyykkisiä ongelmia mihin varmasti olisi isänsä tukea kaivannut. Kun olin kipeänä,kuumetta 39,hoki vaan että lähetään nyt jonnekin, tehdään jotain. Yritin sanoa että mun pitää levätä. Naureskeli aina ns. kadun miehille ja otti valokuvia kun joku oli sammunut maahan, ei siis käynyt katsomassa on tällä kaikki hyvin. Olisi pitänyt heti alussa pistää peli poikki, kaksi vuotta tätä kattelin kunnes mitta tuli täyteen.
Samaistun tähän täydellisesti, yhtään sanaa en lisäisi tai pois ottaisi. Elämänilo ja positiivinen ajattelu, suunnittelu ja kaikki saavat merkityksensä välittömästi takaisin, kun mies on poissa silmistä ja piakkoin myös mielestä. Hän sabotoi kaikkea mitä tein, ajattelin, suunnittelin ja hankin. Hän on saanut kaiken tuntumaan merkityksettömätlä, mutta kun hän on poissa, oman ammattinsa vuoksi pidempään, saan taas ilon tehdä niitä asioita ja kodin tehtäviä, joista hän juuri ilon vei pois. Meidän suhde ei enää kauan vanhene!