Millaista on olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jolta puuttuu empatiakyky?

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi olla edes parisuhde, jotta vaikutukset voi huomata. Tässä joitain esimerkkejä:

-Kertoopa sitten iloisesta tai surullisesta asiasta, niin toinen on hiljaa eikä ota kantaa. Vastakaikua asiaan ei vain tule ja kohta koko asia on jo unohdettu.

-Anteeksipyyntöä ei tule. Tulee korkeintaan jokin pahoittelu, kun asia meni nyt näin, mutta anteeksipyyntöä tai mitään korjausliikettä ei tapahdu. Toisen loukatut tunteet ovat lapsellisia.

-Kärsit elämäsi kovinta aikaa, mutta empatiaa tai yhteydenottoja ei tule. Sen sijaan yhteydessä ollaan siihen sinun loukkaajaasi ja kaikki sinun kärsimyksesi ovat pientä jonkun toisen kärsimyksen rinnalla.

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Siis ihan jokainen kohta osui ja upposi! Taidat kertoa mun miehestäni. Etenkin tuo viimeinen. Hän alkaa puolustamaan sitä mua loukannutta ihmistä, tuntee hän sitä ihmistä tai ei! Hän kertoo tarinan sillä tavalla, että minä olenkin se pahantekijä. 

Yhtä helvettiä kaikki on joutavaa  tai mun keksimää turhaa valitusta.

Minulla on söpö ja viehättävä puoliso (mies), joka on monien tuntemattomampien mielestä suloinen ja mielenkiintoinen, vähän mystinen hyvännäkönen mies. Lapsilleen ja minulle hän on jopa niin mystinen, että kohtelee täysin mielivaltaisesti, vailla empatiaa. Jos jollain meistä on jokin ikävä tunne, hän on äkäinen koska ei nyt jaksaisi mitään itkuja. Hän ei panosta sekuntiakaan mihinkään empatiaan, tai toisen huomioimiseen, hän huomioi vain häiritsevän itkun tai muun valituksen. En tiedä onko kyse autismista, ja ettei aistiärsytykseltä (kova ääni) kykene muuhun kuin vittuuntumaan tai panikoimaan, vai eikö oikeasti ole kykyä kokea empatiaa kärsivää lastaan tai vaimoaan kohtaan. Lapset onneksi saavat empatiaa minulta ja veikkaan, että kun lapset hieman kasvavat, tulee mies olemaan pinteessä kun ei enää komentelu käy päinsä. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on valtavan pidetty ja etenkin naisten mielestä suloinen jätkä. Kaikissa pariterapiasessioissamme hän on voittanut terapeutin suosion puolelleen kertomalla traumoistaan, ja terapia on sitten keskittynyt hänen hoivaamisen parisuhteemme ongelmien ratkomiseen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi olla edes parisuhde, jotta vaikutukset voi huomata. Tässä joitain esimerkkejä:

-Kertoopa sitten iloisesta tai surullisesta asiasta, niin toinen on hiljaa eikä ota kantaa. Vastakaikua asiaan ei vain tule ja kohta koko asia on jo unohdettu.

-Anteeksipyyntöä ei tule. Tulee korkeintaan jokin pahoittelu, kun asia meni nyt näin, mutta anteeksipyyntöä tai mitään korjausliikettä ei tapahdu. Toisen loukatut tunteet ovat lapsellisia.

-Kärsit elämäsi kovinta aikaa, mutta empatiaa tai yhteydenottoja ei tule. Sen sijaan yhteydessä ollaan siihen sinun loukkaajaasi ja kaikki sinun kärsimyksesi ovat pientä jonkun toisen kärsimyksen rinnalla.

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Pakko myös todeta, että osuu ja uppoaa nämä kohdat. Etenkin tuo vastakaiun puute. Se on oikeasti hämmentävää, jos kerrot jostain asiasta, josta olet ihan riemuissasi. Jos kerrot viestillä, ei toinen vastaa mitään. Jos kerrot puhelimessa tai kasvotusten, on reaktio tyyliä "ok". Sama juttu sitten jos olet jostain ikävästä tapahtumasta todella suruissasi.

En tiedä enkä aio kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Eipä välttämättä ilmenekään, kokemusta on.

Tämä. Jotkut ihan oikeasti pitävät esitystä yllä alkuajan ja ovat oikein yliampuvan empaattisia ja ajattelevaisia, kunnes sitten eivät äkkiä enää olekaan. Kuin jonkinlainen kokeilujakso pysähtyisi kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastat tai satutat itsesi, saat kuulla, mitä olet tehnyt väärin. Sen sijaan, että saisit lohdutusta tai huolenpitoa.

Totta ja pätee kaikkiin ongelmiisi. Jos esim. saat potkut, on se sinun syytäsi tai vähintäänkin tunteesi ovat vääriä. Mitään apua on turha odottaa (poikkeuksena kulissia varten oleva). Varsinkaan emotionaalista tukea ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Eikös tuo ilmene usein vasta siinä vaiheessa, kun on saatu "pallo jalkaan" (avioliitto, yhteinen asunto, lapsi tms.)?

Vierailija kirjoitti:

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Jos kerroin miehelleni kuinka loukkaavasti joku oli käyttäytynyt minua kohtaan, hän alkoi puolustella tätä ja nähdä asian tämän loukkaajan kannalta, täysin piittaamatta siitä miltä minusta tuntui. Siis vaikka tämä loukkaava osapuoli oli hänelle aivan tuntematon. Vuosikausien suhteen aikana myös joku hänen kavereistaan puhui minulle/minusta todella loukkaavasti tai mauttomasti hänen ollessaan vierellä, eikä hän tehnyt elettäkään puolustaakseen minua. Jälkikäteen ottaessani asian puheeksi hän joko sanoi että ei huomannut koko asiaa tai puolusteli kaveriaan.

Kun mies itse loukkasi minua, ei hän kuunnellut ennen kuin murruin itkemään. Sitten hän alkoi huokaillen sellaisen isällisen mutta kylmäilmeisen paapomisen, että "voi sinua, sinun pitäisi mennä puhumaan ammattilaiselle, kun sinun kanssasi pitää koko ajan varoa miten puhuu ja käyttäytyy". Kaikki kääntyi aina niin, että minä olen vain liian herkkä, vaikka hän olisi tehnyt mitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on söpö ja viehättävä puoliso (mies), joka on monien tuntemattomampien mielestä suloinen ja mielenkiintoinen, vähän mystinen hyvännäkönen mies. Lapsilleen ja minulle hän on jopa niin mystinen, että kohtelee täysin mielivaltaisesti, vailla empatiaa. Jos jollain meistä on jokin ikävä tunne, hän on äkäinen koska ei nyt jaksaisi mitään itkuja. Hän ei panosta sekuntiakaan mihinkään empatiaan, tai toisen huomioimiseen, hän huomioi vain häiritsevän itkun tai muun valituksen. En tiedä onko kyse autismista, ja ettei aistiärsytykseltä (kova ääni) kykene muuhun kuin vittuuntumaan tai panikoimaan, vai eikö oikeasti ole kykyä kokea empatiaa kärsivää lastaan tai vaimoaan kohtaan. Lapset onneksi saavat empatiaa minulta ja veikkaan, että kun lapset hieman kasvavat, tulee mies olemaan pinteessä kun ei enää komentelu käy päinsä. Mutta kaikesta tästä huolimatta hän on valtavan pidetty ja etenkin naisten mielestä suloinen jätkä. Kaikissa parite

Joo. Tyyliin "hakkasin vaimon kun minulla oli niin vaikea lapsuus" "voi voi sinua ja vaikeaa lapsuuttasi, mitäs me sille tehtäisiin". NÄHTY

Empatiakyvytön on usein myös itsekeskeinen. 

Ex-miehelleni omat menot, työ, harrastukset jne olivat tärkeitä, tykkäsi tehdä itsekseen ja omien kavereidensa kanssa. Minun ja lasten asioista ei ollut oikeastaan yhtään kiinnostunut, eikä meidän kanssa viihtynyt. Ei ollut tahallaan ilkeä, vaan yksinkertaisesti vain hyvin välinpitämätön. Häntä eivät minun asiani (esim. sairastuin vakavasti) kiinnostaneet pätkääkään eikä ikinä osannut ajatella, miltä jokin asia tuntuu toisen ihmisen mielestä tai hänen kannaltaan. Jos yritin kertoa omista huolistani, hän saattoi sanoa kyllästyneenä "jaa" ja yksinkertaisesti käveli pois huoneesta. Se, että lapsi olisi toivonut isän tulevan katsomaan vaikka omaa esitystään koulun juhlassa, ei merkinnyt mitään. "Mä menen työkavereiden kanssa baariin".

Joku tuolla alussa kirjoitti, että empatiakyvyttömän ihmisen kanssa elämä on yksinäistä. Se on aika osuva ja hyvä kuvaus.   

Sinun tunteesi eivät kiinnosta. Paitsi, jos niistä on hänelle haittaa tai hyötyä. Silloin niistä joko rangaistaan tai hän käyttää niitä omaksi edukseen. Vaikka läheisesi sairastuisi vakavasti tai kuolisi, niin sinulta ei kysytä miten voit tai mitenkään yritetä auttaa, tukea tai lohduttaa.

Voi tulla vaikka t a p e t u k s i

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Eikös tuo ilmene usein vasta siinä vaiheessa, kun on saatu "pallo jalkaan" (avioliitto, yhteinen asunto, lapsi tms.)?

Mun aiemmassa suhteessa tuo onneksi ilmeni jo aiemmin. Olimme olleet kuukauden päivät "virallisesti" parisuhteessa, kun mies muuttui kylmäksi ja ihan erilaiseksi. Kun kyselin mitä tapahtui, niin hän totesi että arki astuu jokaiseen suhteeseen ja alkuhuuma menee ohi, enkä minä voi toivoa kenenkään kanssa mitään loppuelämän kuherruskuukautta. Niin no, ei se minusta silti kuukaudessa yleensä ohi mene niin, että sitten vaikutetaan toisiinsa täysin kyllästyneiltä... Olen hänelle kuitenkin kiitollinen, että näytti todellisen minänsä noin varhain. Hänellä kyllä olisi ollut kiire muuttaa yhteen ja laittaa lapsikin alulle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kun joku toinen loukkaa sinua, niin alkaa järkiselitykset sen toisen käytökselle. Tai jos hän loukkaa sinua itse ja reagoit, niin alkaa yhteydenpidon vähentäminen. 

Jos kerroin miehelleni kuinka loukkaavasti joku oli käyttäytynyt minua kohtaan, hän alkoi puolustella tätä ja nähdä asian tämän loukkaajan kannalta, täysin piittaamatta siitä miltä minusta tuntui. Siis vaikka tämä loukkaava osapuoli oli hänelle aivan tuntematon. Vuosikausien suhteen aikana myös joku hänen kavereistaan puhui minulle/minusta todella loukkaavasti tai mauttomasti hänen ollessaan vierellä, eikä hän tehnyt elettäkään puolustaakseen minua. Jälkikäteen ottaessani asian puheeksi hän joko sanoi että ei huomannut koko asiaa tai puolusteli kaveriaan.

Kun mies itse loukkasi minua, ei hän kuunnellut ennen kuin murruin itkemään. Sitten hän alkoi huokaillen sellaisen isällisen mutta kylmäi

Narsistimiehen oireilua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on haastavaa. Ei ymmärrä toisen mielenliikkeitä ollenkaan. Lähtisin karkuun ja lujaa jos joku empatiakyvytön ehdottelee parisuhdetta. Yleensä tuo vika ilmenee jo seurusteluvaiheessa.

Eikös tuo ilmene usein vasta siinä vaiheessa, kun on saatu "pallo jalkaan" (avioliitto, yhteinen asunto, lapsi tms.)?

Mun aiemmassa suhteessa tuo onneksi ilmeni jo aiemmin. Olimme olleet kuukauden päivät "virallisesti" parisuhteessa, kun mies muuttui kylmäksi ja ihan erilaiseksi. Kun kyselin mitä tapahtui, niin hän totesi että arki astuu jokaiseen suhteeseen ja alkuhuuma menee ohi, enkä minä voi toivoa kenenkään kanssa mitään loppuelämän kuherruskuukautta. Niin no, ei se minusta silti kuukaudessa yleensä ohi mene niin, että sitten vaikutetaan toisiinsa täysin kyllästyneiltä... Olen hänelle kuitenkin kiitollinen, että

Hahah tarkka aikataulu. 1kk ja kuherrus loppuu siihen kuin seinään

Empatiakaakatus on yksi vaihdevuosien aiheuttaman dementia seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsekeskeinen. Vaatii tukea itse, mutta ei pysty antamaan sitä, vaan esimerkiksi toisen sairastuessa loukkaantuu siitä jotenkin ja vaatii huomiota.

Juu tämä on kyllä kaiken huippu. Ja siis saattaa jopa itse pahoinpidellä toista, mutta uhriutuukin itse

Jos laittaa tällaiselle ihmiselle rajoja, väkivalta muuttuu epäsuoraksi. Eli alkaa sukulaisten, tuttujen, viranomaisten manipulointi ja sitä kautta epäsuora väkivalta. Esittää uhria, valehtelee, keksii juttuja tai vääristelee niitä rajusti, manipuloi. Tyyliin: haukkuu naista, nainen itkee. Menee ulkopuoliselle kertomaan, kuinka on niin huolissaan naisesta, kun tämä vaan itkee. Uhriutuu itse, jos nainen puolustautuu/antaa takaisin. Kuin sellainen pikkupiski joka räkyttää ja jopa puree, mutta sitten kun saa pienenkin reaktion takaisin, ulisee yhtä kovaan ääneen kuin haukkui

Tuo on sairasta, että provosoidaan toista kunnes saadaan reaktio ja sitten leimataan hankalaksi, aggressiiviseksi, hulluksi jne. Taustalla voi olla, vaikka kuukausien rankka provosointi, jota ei toki ulkopuolisille kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Jos sairastat tai satutat itsesi, saat kuulla, mitä olet tehnyt väärin. Sen sijaan, että saisit lohdutusta tai huolenpitoa.

Exä yritti estää minua menemästä lääkäriin, kun sain sairaalahoitoa vaativan tulehduksen. Hän jankutti jankuttamistaan, että oireet ovat teeskentelyä ja minulla ei ole mitään hätää.  Kun tätä kertoo ihmisille, he eivät halua uskoa sitä. He kuvittelevat minun valehtelevan. Tietojeni mukaan ainakin neljä eri naista on jättänyt kyseisen luomakunnan kruunun pitkän liiton tai suhteen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvytön on usein myös itsekeskeinen. 

Ex-miehelleni omat menot, työ, harrastukset jne olivat tärkeitä, tykkäsi tehdä itsekseen ja omien kavereidensa kanssa. Minun ja lasten asioista ei ollut oikeastaan yhtään kiinnostunut, eikä meidän kanssa viihtynyt. Ei ollut tahallaan ilkeä, vaan yksinkertaisesti vain hyvin välinpitämätön. Häntä eivät minun asiani (esim. sairastuin vakavasti) kiinnostaneet pätkääkään eikä ikinä osannut ajatella, miltä jokin asia tuntuu toisen ihmisen mielestä tai hänen kannaltaan. Jos yritin kertoa omista huolistani, hän saattoi sanoa kyllästyneenä "jaa" ja yksinkertaisesti käveli pois huoneesta. Se, että lapsi olisi toivonut isän tulevan katsomaan vaikka omaa esitystään koulun juhlassa, ei merkinnyt mitään. "Mä menen työkavereiden kanssa baariin".

Joku tuolla alussa kirjoitti, että empatiakyvyttömän ihmisen kanssa elämä on yksinäistä. Se on aika osuva ja hyvä kuvaus.   

Kiitos kirjoituksestasi, kuulostaa tutulta. Tavallaan raskasta on juuri se, ettei toinen tee sitä tarkoituksella loukatakseen, vaan että hän ei oikeasti edes välitä. Ei osaa välittää.