Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei töissäkään voi tehdä niin, että tekee "omalla tavalla" ja heittäytyy kädettömäksi jos joku tulee korjaamaan. Pitää opetella tekemään asiat oikealla tavalla jos ei jo osaa."
Ah tätä ironiaa johon tiivistyy koko homman pointti. On oikea tapa ja väärä tapa. Ja naisen tapa on se oikea. Vaikka kyse olisi makuasioista.
Annatko esimerkin tällaisesta puhtaasti makuasiasta. Yleensä asioiden tekemiseen on olemassa parempia ja huonompia tapoja, eikä ole mitään syytä olla opettelematta sitä parempaa vain siksi, että se on sen toisen tapa. Suu auki ja kysymään miksi teet noin, näytätkö ja kerrotko mullekin. On meinaan molempien etu tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Töissä tapaan säännöllisesti ihmisiä, jotka siivoavat väärin, ts. levittävät likaa. Joillakin on se asenne, ettei yksinkertaista työtä kan
Kyllä siivoamisessa on tietyt säännöt. Esim. ei käytetä samaa liinaa eteisen, ruokapöydän, vessan ja puhtaiden asioiden pyyhkimiseen. Miten imuroida kannattaa nurkatkin, pestä lakanat 60 tai 90 asteessa, lajitella pyykit värien mukaan ja tiskata kuumalla vedellä. Toisin tekemällä voi saada aika ikäviä tautikierteitä kotiin ja kyllä mua ainakin ällöttäisi, jos kahvimukini olisi kuivattu vessaliinaan. Mutta tee toki miten tykkäät. Niin teki eksänikin, ja siksi on eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Onko muuten oikeasti ihmisten elämä niin pirun hankalaa ja raskasta kuin mitä tän palstan perusteella vaikuttaa?
Meillä tosiaan 2 lasta ja tää viimeinen 10v ollut ihan mahtavaa aikaa. Nauttia perheestä.. En vaihtaisi päivääkään pois enkä usko et vaimoaan.
Sun vaimo taitaa tehdä kaiken sun puolesta. Helppo olla silloin tyytyväinen ja nauttia mahtavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itsellä tuo vaihe ohi. Erosimme tuosta syystä jo 5 v sitten. Elämme kaksin lapsen kanssa, mies valittaa kun on yksinäinen. Huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse olettaa että toinen hoitaa mitään niin ei tarvitse pettyä. Meillä mies harrasti kaiket illat ja viikonloput ja minä tein kaiken yksin. Ja mies oli se joka lapsen halusi. Hänen käsityksensä perheestä on se että nainen on aina kotona ja tekee kaiken mutta myös maksaa kaikesta puolet ja mies saa mennä kuten haluaa. Enää ei miehet napostele, en aio asua enää kenenkään kanssa yhteisessä kodissa.
Miten hän selitti asiat kun istuitte alas ja kirjasitte paperille asioita ennen perheen perustamista? Valehteli päin naamaa, vai eikö asioista puhuttu mitään, alettiin vain lisääntymään? Missä vaiheessa hän lopulta kertoi että hänen käsityksensä perheestä on se että hän harrastaa ja menee menojaan ja nainen istuu kotona lasta hoitamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet halua kumppania rinnalle, jonka kanssa jakaa elämänsä vaan he hakevat sen äiti 2.0.
Tuttavani mies teki tahallisesti kaiken väärin esimerkiksi pyykkien peseminen ja tahalleen antoi lapsille vääriä vaate kokoja ja kaikkea muuta. Tällä tavalla sitten pääsi pakoon kaikesta koti askareista ja lasten kasvatuksesta, kun vaimo koki että kaikki pitää tehdä itse, koska sitten kaikki sujuu. Kyllä mies hyvin osasi ja tiesi tasan tarkkaan kuinka esim. ne pyykit pestään, mutta oli laiska. Uskallan väittää, että varmasti osa miehistä osaa ja tietää, mutta heittäytyvät tyhmiksi liittyen sitten kotiaskareiden jakaminen tai lasten kasvatus.
#miesvihanäkyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi olla joka armas minuutti supertehokas, illalla työpäivänsä jälkeen, jotta se laskettaisiin miksikään tekemiseksi? Samaan aikaan mies voi pötköttää sohvalla kas kun on lepohetkensä ansainnut?
Jos näin on kannattaa miettiä, miksi on valinnut juuri tällaisen miehen? Muistuttaako isää? Vai onko päinvastainen? Soiko hälytyskellot seurusteluaikana? Jos soi miksi ei kuunnellut niitä?
Ja tästä päivästä kannattaa kysyä itseltään. Onko tämä sitä mitä haluan? Jos on, niin sitten kannattaa päättää jatkaa tyytyväisenä ettei pilaa enenn kaikkea omia päiviään ikuisella uhriutumisella ja valittamisella.
Ellei tämä ole sitä mitä haluaa, niin mitä pitäisi tehdä? Tehoaisiko keskustelu, pariterapia vai onko ero ai
Jos haluaa erota niin eroaa pois vain! Oma osa pitää siitä erosta kuitenkin kantaa ihan itse eikä sysätä toiselle. Vastuu on itsellä omista asioista. Vastuu siitä että on tehnyt lapset vätyksen kanssa, ja sitten siitä että eroaa vätyksestä. Se ei ole kenenkään toisen vika.
Niin mutta kun tämä olisi vastuun ottamista omista valinnoista ja omasta elämästä. Se ei tällä palstalla käy. Tällä palstalla nainen on ajopuu, jolle tapahtuu asioita, ja ne asiat ovat kaikkien maailman miesten vika.
Mitä ihmettä? Vastuunkannon vaihtoehdotko olisivat
1. Keskustelu miehen kanssa (luuleeko joku, ettei tätä ole yritetty?)
2. Pariterapia (kallista lätinää) tai
3. ero, ja siinä vaihtoehdot?
Minähän juuri olen kantanut vastuuta esimerkillisesti. Kun mies ei lapsista huolehtinut eikä millään keskustelulla tai huudollakaan siihen toennut, niin minä huolehdin. Hyvin huolehdinkin, muun oman elämäni kustannuksella jopa. Se oli valinta ja se oli silloin tärkeä asia hoitaa.
Kun lapset aikuistuivat, olen tietenkin lakkauttanut kotipalveluiden pyörittämisen. Se on sitä vastuunkantoa omasta elämästä, etten rupea aikuista miestä tai aikuisia lapsiakaan passaamaan. Nyt mies näyttääkin kykenevän kotitöihin ihan hyvin.
Minä taas tienaan nykyään häntä enemmän ja keskityn muun muassa töihini. Sekä kaikkeen siihen, mitä en lapsista huolehtiessa ehtinyt.
Ja jos seksi hiipuu miehen vanhetessa, otan vastuun omasta seksielämästäni myös. Vaikka sitten rakastajan. Kummasti nyt tämäkään ei kelpaa.
Minulle nimenomaan asiat eivät vain tapahdu, vaan täyttä vastuuta koko ajan kantaen elän itse omaa elämääni. En tarvitse mitään terapeutille avautumisia, enkä todellakaan neuvottele miehen kanssa siitä, miten aikani käytän.
Joku tuolla arvaili, että olen siis pakosti ruma ja lihava. No, en ole vielä kumpaakaan, mutta jos iän myötä sellaiseksi muutun, kuten useimmille miehille JA naisille käy, niin sekin on ihan ok. Olen itse vastuussa ulkonäöstäni, mutta vain itselleni. Kenenkään muun mieliksi minun ei tarvitse ulkonäköäni murehtia tai nähdä sen eteen vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta kun tämä olisi vastuun ottamista omista valinnoista ja omasta elämästä. Se ei tällä palstalla käy. Tällä palstalla nainen on ajopuu, jolle tapahtuu asioita, ja ne asiat ovat kaikkien maailman miesten vika.
Mitä ihmettä? Vastuunkannon vaihtoehdotko olisivat
1. Keskustelu miehen kanssa (luuleeko joku, ettei tätä ole yritetty?)
2. Pariterapia (kallista lätinää) tai
3. ero, ja siinä vaihtoehdot?
Minähän juuri olen kantanut vastuuta esimerkillisesti. Kun mies ei lapsista huolehtinut eikä millään keskustelulla tai huudollakaan siihen toennut, niin minä huolehdin. Hyvin huolehdinkin, muun oman elämäni kustannuksella jopa. Se oli valinta ja se oli silloin tärkeä asia hoitaa.
Kun lapset aikuistuivat, olen tietenkin lakkauttanut kotipalveluiden pyörittämisen. Se on sitä vastuunkantoa omasta elämästä, etten rupea aikuista miestä tai aikuisia lapsiakaan passaamaan.
Hyvin olet tehnyt💪 Vastuu erosta on kuitenkin sinulla myös, et eronnut siksi että mies sitä ja tätä, vaan siksi että valitsit väärän miehen lastesi isäksi. Sen myöntäminen on sitä vastuunkantoa, ei tuo että syytät miestä omista valinnoistasi.
Meillä ei koskaan ollut, eikä ole vieläkään mitään "tukiverkkoja". Ihan itse on asiat pitänyt hoitaa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa.
Mä en myöskään tänä päivänä ymmärrä tätä jakoa "naisten ja miesten" työt. Oikeasti? Tytöille vaaleanpunaista ja miehille sinistä?
Mä olen tässä omakotitalossa hoitanut aina kaiken. Lapset. Lemmikit. Kotityöt. Kauppahommat. Autojen huoltojen varaamiset/siellä käyttämiset, katsastukset. Kotiin tarvittavat palvelut kuten nokisutari, lämmitinlaite, paskakaivo... eli kaikki tilaukset ja niihin liittyvä mun vastuulla. Olen hoitanut puutarhahommat kesällä, syksyllä haravoinnit, talvella lumityöt. Mä seuraan talotekniikan pelittämistä ja tarvittaessa tilaan huollot siihenkin, jos en itse selviä. Mä käytän koirat ulkona ja lekurissa. Valvon öisin, jos lapset tai lemmikit sairastaa. Mä ostan lasten vaatteet. Osallistun päiväkodin ja koulun tilaisuuksiin. Seuraan Wilmat ja viestittelen opettajien kanssa. Lista on loputon...
Me oltiin yhdessä 19 vuotiaista asti. En mä siinä vaiheessa osannut ajatella, että minkälainen mies siitä nuoresta energiapakkauksesta kuoriutuu sitten vanhemmiten. Luulin, että yhdessä tehdään tätä hommaa, kunnes eräänä päivänä havahduin siihen, että pyöritän oman työni ohessa tätä kaikkea muuta - yksin.
Äijän mielestä seksiä olisi pitänyt saada, vaikka olin reilun 39 asteen kuumeessa. Vatsataudin horkassa sängyssä maatessani, hän kävi kysymässä, jatkuuko tätä vielä pitkään, kun olisi ruoka-aika... Kun hän kerran vuodessa tarttui imuriin, hän jäkätti koko ajan imuroidessaan, miten huonosti täällä on siivottu. Mä en ole koskaan ollut mikään pirttihirmu. Siivoan sen verran, että talo on siisti ja kaikilla hyvä olla.
No, nyt täällä on vain minä ja lapset. Mä en ottanut eroa. Hän otti. Tajusin lopettaa yksityisen 24/7/365 häntä koskevan palvelussuhteen, joten hän vaihtoi nuorempaan ja palvelualttiimpaan. Sama meno jatkuu uudessa huushollissa. Hän ei edelleenkään pysty käymään kaupassa, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä...
Mutta - tämä voisi yhtä hyvin olla mun kaverin perhe, jossa kuvio oli toisin päin - mies teki kaiken ja nainen oli siipiveikko, joka ei voinut tehdä mitään, koska "selityksiä". Mun äijällä oli myös lukemattomia selityksiä siihen, miksi hän ei voinut tehdä sitä tai tätä. Valintojahan nämä kaikki ovat.
Mä teen edelleen nämä ns. naisten ja miesten työt tässä huushollissa, mutta nyt mulla ei ole enää ketään, joka matkustaa siivellä. Tämä tuottaa mulle iloa ja teen mielelläni talouteen kuuluvat tehtävät. Lapsetkin ovat jo kasvaneet ja he osallistuvat oman ikänsä ja osaamisensa mukaisesti eli en tee enää yksin näitä hommia.
Mun mielestä ei ole mitään naisten ja miesten tehtäviä. Tärkeintä on, että jokainen osallistuu, koska yhdessä sitä perhettä ylläpidetään. Ja se perhe voi olla kahden hengen aikuistalous, suurperhe, uusperhe, sateenkaariperhe... jokaisen pitää osallistua ja antaa panos siihen hommaan. En ole 50/50 kannalla. Ei sellainen ole realismia. Mutta jokaisen tulee osallistua, ja siitä osallisuudesta tulee voida keskustella. Lapset mukaan, kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi olla joka armas minuutti supertehokas, illalla työpäivänsä jälkeen, jotta se laskettaisiin miksikään tekemiseksi? Samaan aikaan mies voi pötköttää sohvalla kas kun on lepohetkensä ansainnut?
Jos näin on kannattaa miettiä, miksi on valinnut juuri tällaisen miehen? Muistuttaako isää? Vai onko päinvastainen? Soiko hälytyskellot seurusteluaikana? Jos soi miksi ei kuunnellut niitä?
Ja tästä päivästä kannattaa kysyä itseltään. Onko tämä sitä mitä haluan? Jos on, niin sitten kannattaa päättää jatkaa tyytyväisenä ettei pilaa enenn kaikkea omia päiviään ikuisella uhriutumisella ja valittamisella.
Ellei tämä ole sitä mitä haluaa, niin mitä pitäisi tehdä? Tehoaisiko keskustelu, pariterapia vai onko ero ai
Kummasti tällä palstalla valitetaan, kun naiset ottavat eron lasten syntymän jälkeen ja syyllistetään naiset siitä. Eroaminen on vastuun ottamista, jos on tullut tehneeksi väärän valinnan.
Paitsi kun mies lähtee ja jättää naisen ja sen vastasyntyneen. Silloin se ei jostain syystä ole "vastuun ottamista"
Paitsi kun mies lähtee ja jättää naisen ja sen vastasyntyneen. Silloin se ei jostain syystä ole "vastuun ottamista"
Ei tietenkään ole. Siinähän mies jättää täysin avuttoman lapsen ja huonossa kunnossa olevan naisen. Tuon paskempaa jättämisaikaa ei taida olla. Jätä se nainen ennen kuin se on raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olet tehnyt💪 Vastuu erosta on kuitenkin sinulla myös, et eronnut siksi että mies sitä ja tätä, vaan siksi että valitsit väärän miehen lastesi isäksi. Sen myöntäminen on sitä vastuunkantoa, ei tuo että syytät miestä omista valinnoistasi.
Siis tosi omituinen logiikka sinulla. En minä valinnut väärää miestä lasten isäksi. Lapset ovat mahtavia, ja onhan heissä puolet isäänsä. Ja totta kai minä syytän miestä enkä itseäni siitä, että mies ei hoitanut osuuttaan lapsiarjesta, kuten lupasi ennen lapsia. Sehän ON miehen vika eikä minun vikani. Lapset silti rakastavat isäänsä, ja moni pitää häntä oikein hyvänä isänä. Isiltä kun odotetaan tässä maailmassa yhä edelleen aika vähän ja hyväksi isäksi pääsee varsin helpolla.
Kannan vastuuta vain omasta elämästäni, en nyt sentään muiden ihmisten valinnoista tai toiminnasta, tai vaikkapa siitä, että tällä hetkellä ulkona sataa.
Vierailija kirjoitti:
Arjen pyörittäminen ja metatyöt, kaksi mielikuvitustermiä jotka on luotu naisten uhriutumista varten.
Roskien vienti - kumma ettei siihen löydy seikkaperäisiä kuvakortteja vaihe vaiheelta. Sehän olis helppoa kunnon ohjeilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei koskaan ollut, eikä ole vieläkään mitään "tukiverkkoja". Ihan itse on asiat pitänyt hoitaa, eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa.
Mä en myöskään tänä päivänä ymmärrä tätä jakoa "naisten ja miesten" työt. Oikeasti? Tytöille vaaleanpunaista ja miehille sinistä?
Mä olen tässä omakotitalossa hoitanut aina kaiken. Lapset. Lemmikit. Kotityöt. Kauppahommat. Autojen huoltojen varaamiset/siellä käyttämiset, katsastukset. Kotiin tarvittavat palvelut kuten nokisutari, lämmitinlaite, paskakaivo... eli kaikki tilaukset ja niihin liittyvä mun vastuulla. Olen hoitanut puutarhahommat kesällä, syksyllä haravoinnit, talvella lumityöt. Mä seuraan talotekniikan pelittämistä ja tarvittaessa tilaan huollot siihenkin, jos en itse selviä. Mä käytän koirat ulkona ja lekurissa. Valvon öisin, jos lapset tai lemmikit sairastaa. Mä ostan lasten vaatteet. Osallistun päiväkodin ja koulun tilaisuuksiin. Seuraan Wilmat ja viestit
Syytä vaan itseäs! Olet totuttanut miehesi liian laiskaksi! Ihan järjetöntä! Onko sulla liian iso kontrolloinnin tarve joka on karannut kokonaan käsistä. Uhriutumisesi vaikuttaa vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet halua kumppania rinnalle, jonka kanssa jakaa elämänsä vaan he hakevat sen äiti 2.0.
Tuttavani mies teki tahallisesti kaiken väärin esimerkiksi pyykkien peseminen ja tahalleen antoi lapsille vääriä vaate kokoja ja kaikkea muuta. Tällä tavalla sitten pääsi pakoon kaikesta koti askareista ja lasten kasvatuksesta, kun vaimo koki että kaikki pitää tehdä itse, koska sitten kaikki sujuu. Kyllä mies hyvin osasi ja tiesi tasan tarkkaan kuinka esim. ne pyykit pestään, mutta oli laiska. Uskallan väittää, että varmasti osa miehistä osaa ja tietää, mutta heittäytyvät tyhmiksi liittyen sitten kotiaskareiden jakaminen tai lasten kasvatus.
#miesvihanäkyväksi
#talvisodanveteraanienlumihiutalepojat
Mun mies käveli ulos talosta ja parisuhteesta, kun odotin kuopusta. Olin kantanut vastuun kaikesta siihen asti ja kannoin sen jälkeenkin. Sekä lapsista, omakotikiinteistöstä että kaikesta muusta. Ei mitään "turvaverkkoja".
Ja täällä on kovasti julistettu sitä, miten helppoa on nykyaikana, kun ei enää ole kantovettä jne. Ihan pääkaupunkiseudulla asun ja ensimmäisen lapsen aikana meillä oli kantovesi, lämminvesipata, puukiuas ja puuliesi sekä ulkohuussi. Tämä siis 2000-luvun alussa. Mulle tämä oli tuttua lapsuudesta, joten homma hoitui helposti.
Tuohon tönöön ei parempia ratkaisuja saanut. Myöhemmin rakennettiin tontille moderni talo.
Ei kaikki ole niin vieraantuneita arjen perusaskareista kuin täällä jatkuvasti esitetään. Edelleen alueella on esim. pitkiä sähkökatkoja eli edelleen joutuu turvautumaan muihinkin ratkaisuihin arjessa kuin sähkölaitteisiin...
Kauhea tarve osalla täällä on vakuuttaa, että miehen laiskuus ja vastuunpakoilu on jotenkin jotakin kummallista kautta naisen vika. Valitsit väärän miehen, totutit sen liian hyvään ja niin edelleen.
Kun siis minun mieheni oli luvannut lähteä keskiviikkona aikaisin töistä ja laittaa lapsille ruokaa kello 17.30, ja hän yllättäen ilmoittamatta olikin töissä kello 19.30 asti ja lapset nälissään, sekö on siis minun vikani? Mitäs annoin paljaalla 11 vuotta aikaisemmin, olisi pitänyt tietää, ettei mies tulekaan kotiin laittamaan sitä ruokaa? Ja jos wilmat ja ruoat ja kaikki muu on naisen hoidettavana, niin oma vika, mitäs hoidat, mies tottuu kuule tuohon?
Nykyään minä jätän syötyäni kaikki likaiset astiat pöytään, ja mies sitten motkottaa kun joutuu ne viemään tiskikoneeseen. Mutta sehän on siis miehen oma vika, mitäs on totuttanut minut tähän. Nyt tälle ei kuulkaa kukaan mitään voi ja niin kauan kuin miehessä henki pihisee, hän on tuomittu viemään minun lautaseni tiskiin joka ppäivä, montakin kertaa päivässä 🤷
Alue: Aihe vapaa
Kummasti tällä palstalla valitetaan, kun naiset ottavat eron lasten syntymän jälkeen ja syyllistetään naiset siitä. Eroaminen on vastuun ottamista, jos on tullut tehneeksi väärän valinnan.