HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle

Vierailija kirjoitti:

Eräässä omassa suhteessani kun remontoin makuuhuonetta sain valitukset että en ole tehnyt mitään koko viikon aikana kun ulkopuolelta katsottuna ei ollut mitään muuttunut. Totuus kuitenkin oli että olin sen viikon aikana purkanut seinät ja katon, uusinut sähköjohdot runkorakenteisiin ja vahvistanut seinä rakennetta että kestää ison telkkarin painon jonka jälkeen uusin seinälevyt ja katon mutta se katto oli samanlaisista mdf levyistä kun se vanha oli ja uudet seinälevyt maalasin samanväriseksi mitä vanhat oli.

En usko pätkääkään tarinastasi. Kyllä ne pinnat näyttää uudelta ja varsinkin haisee uudelta. Naisella oli ilmeisesti koonan jälkeen hävinnyt hajuaisti ja näkö.

Minunhan nyt lopulta ei kiinnosta vittuakaan uskotko vai et. Käytännössä uudet pinnat ja oikesti uudet pinnat näyttävät yllättävän samalta kun välissä ei ole kukaan asunut ja elänyt asunnossa ja niiden kaden remontin väillä ei ollut kun joku 3-6kk kun en tarkasti muista koska ne edelliset sen remontoi.

Ei se muuta lopputulosta että edelliset asunnon omistajat ei ollut vajaa puolivuotta aikaisemmin sitä makuuhuonetta remontoidessa huomioinut meidän tarpeita ja ei remontoinut meidän tarpeiden mukaan. Ne mdf ja seinälevyt Sekö muut tarvikkeet oli edellisten hankkimia niin ei tarvinut ostaa uusia ja silloin remontoimme muitakin huoneita niin silloin haisi remontille muutenkin koko ajan.

Otin nyt vain tämä makuuhuoneen esimerkiksi yhtenä esimerkkinä osana laajempaa remontti kun siittä tuli ongelma. Muualla asunnossa vaihdomme värejä seinissä niin siellä oli selkeitä eroja mistä minulle ei nalkutettu tekemättömyydestä. 

Sinulta meni muutenkin kommenttini pointti ohi kun tarkoitin sillä että nainen ei edes huomaa muutosta jos muutos ei ole suurta ja visuaalista

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11535 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11535 kirjoitti:

104. Molemmat käydään kokopäivä töissä. teltu

Toi vaan just itsellä niin äärettömän helppoa kun totutellut asioihin, esim noi tiskit ihan rutiini et kahvia odotellessa tyhjentää/ täyttää koneen.. Toinen vaihtoehto olis tuijottaa tyhjyyteen toi 3-4min.. aamupalan jälkeen pyyhkii keittiön pinnat 1-2min.

Tänään teen ruuaksi lohifileen uunissa ja uuni vihannekset. Aktiivinen valmistelu aika 10min Max.  Siinä olis tän pv kotityöt. Vaimo tuskin tekee muuta ku laittaa astiansa koneeseen. Pitäs varmaan erota.

Kumpi tuon ruuan on suunnitellut ja käynyt kaupassa? Se 10 min lounaaseen on vaatinut esivalmisteluita, joihin on mennyt paljon pidempään kuin se 10 min.

No ihan ite suunnittelin.. joo käytiin lidlis eilen ostin 5 fil

Ei hyvä jumala..  tosiaan selkeää miksi on niin hankalaa. 

Kyllä jopa se meidän 7v osaa ottaa ne muutaman ruodon pois ihan itsekkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

 

 

Isovanhemmat ulkomailla, joten...

Samaa aattelin mutta voihan ne isovanhemmat asua ihan vaan perinteisesti Espanjassa tai Portugalissa. Eläkepakolaisina nääs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.

Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin. 

Tai sanovat hoitavansa kuten palstamammatkin vaikka istuvat palstalla joka päivä klo 7-23 välisen ajan.

Kun lukee noita mielipiteen alkuperäisiä kommentteja niin onhan ne aika karua ja aosin järkkyäkin luettavaa. Ukot selittelee ja puolustelee ja vähättelee minkä kerkiää ja jokainen missaa pointin reilusti. Surkuhupaisaa.

275 liha, riisi, makaronit helpointa ruuanlaittoa. Joo mut ei kyl vaadi ihan hirveästi kun siellä kaupassa käydään 2* viikko ostaa kaikkea muutakin.

Ollaan pyöritetty tätä näin 10v nyt ja jotenkin tuntuu oudolta jos sun tarvii hirveästi suunnitella mitä sieltä kaupasta ostetaan..

Meille kun tuo on äärimmäisen helppoa, eikä siihenkään kaadu mailma jos joutuu kerran viikossa hakemaan kaupasta lisää vihanneksia tai maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsia näkee jo miten puoliso hoitaa kotia ja muita käytännön ja raha-asioita. 

Tämä. Ihan oikeasti naiset, jos otatte heti yhteenmuuttaessa innolla vastuun kodinhoidosta, niin sitten ei kannata lasten saamisen jälkeen alkaa valittaa että mies ei tee mitään kun tilanne on täysin itse aiheutettu.

Höpö höpö. Kaikkihan yrittävät esittää parhaimpia puoliaan silloin ne ensimmäiset vuodet. Vähän sama kun itse käytin aina vain korkkareita käydessämme ulkona. Lasten myötä vaihtuivat pääsääntöisesti tennareihin vaunulenkkien lisääntyessä ja kahdenkeskisten treffailujen vähentyessä. 

 

Kuka menee naimisiin tai perusta perhettä jollei tunne toista kunnolla? Jos se vaatii muutaman vuoden niin se sitt

Ei se valitettavasti mene noin. Me tunnettiin 13 vuotta ennen lapsen tuloa ja asuttiin yhdessä. Mies kyllä osallistui ja olipa ennen meidän seurustelua osannut huolehtia itsestään, koska asui yksin, kun tavattiin. Mies kuitenkin taantui ihan täysin, kun esikoinen syntyi. Myöhemmin tajusin, että mies noudatti oman lapsuudenperheen mallia, jossa äiti oli yksin tehnyt kaikki sisähommat ja hoitanut kaikki 7 lasta yksin. Mies ei ollut pitänyt omia lapsiaan edes sylissään. Ennen tuokin kai oli normaalia . 

Vaikka mies oli meistä se, joka lasta halusi, hän oli kuvitellut, että se on sitten ihan minun vastuulla ja minun hoidettavana. Ei hän ollut ajatellut, että hänenkin pitäisi sitten sitä lasta esim hoitaa. Mutta hän kyllä ajatteli, että siinä sitten kun lasta imetän ja hoidan  niin samalla teen kaikki muutkin työt ja hän vaan käy töissä. 

Joskus mies sentään surkutteli, että kun en saa koskaan nukkua, kun vauva oli huono nukkumaan ja heräili jatkuvasti lähes vuoden vanhaksi, mutta ei kertaakaan tarjoutunut heräämään lasta hoitamaan edes yhtenä yönä. Ihmetteli vaan, että miten minusta oli tullut niin ärtyisä:D Krooninen unenpuutehan sen teki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä minun arkeni vaikeutuisi aivan huomattavasti, jos yrittäisin elää sitä noiden sinun oppiesi mukaan. 

 

Paljon helpompaa katsoa kotona, mitä kaapeissa on ja kuinka paljon, ja tehdä kunnon ostokset kerralla, kuin yrittää töistä päiväkotiin rynniessä arpoa, mitä tänään haluaisi syödä, ja kaivella muistin perukoilta, mitä ehkä saattaisi puuttua. Onko perunajauhoja tai currya, entä vessapaperia?

 

Toki sitten minäkin lenkkeilen isojen ostosreissujen välissä hakemaan sen maitopurkin ja munarasian ja riisipiirakoita lähikaupan ilta-alesta, ja se on toki ihanan spontaania ja rentoa, mutta ei sillä ison perheen ruokahuolto pyöri."

Meissä nyt on muutenkin paljon eroja. Esimerkkinä minä tiedän mitä minulla on kaapeissa ja kuinka paljon ilman että minun tarvii erikseen sinne katsoa kun minun muisti toimii että tiedän mitä ja miten palj

Mitä jos sitä maitoakin ja kananmunia on siellä kaapissa  reilusti.. Mäkin ihmettelen tosi paljon tämänkin asian vaikuttamista.. Teen 100% ruuista. Mä tiedän jos sieltä kaapista on riisit/ makaronit yms loppumassa. Hyvin usein ostetaan varmuuden vuoksi lisää.... Ostetaan vielä tarjouksista esim sitä makaronia 10pussia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

 

Ja sinä taidat kuvitella, että kaikki uskovat tuollaiset tarinat?

Omat lapset oli vielä pieniä, kun menin kaverin kanssa syömään ja elokuviin. Tein ruuan valmiiksi ja katoin pöydän, joten mies sai kävellä töistä tultuaan suoraan ruokapöytään. Katsoin, että lapset saavat syödäkseen. Lähdin ja tulin takaisin vähän ennen iltakymmentä. Vastassa oli itkevät lapset, sotkuinen asunto ja ruokapöytä, jossa oli likaiset astiat, maidot, juustot ja margariini. Kysyin mieheltä, onko lapset saaneet iltapalaa. Eivät olleet. No, siivosin pöydän, annoin lapsille iltapalat, hoidin iltapesut ja pusut ja kävin sitten mieheltä kysymässä miksei hän tehnyt mitään. Vastaukseksi tuli jotain önnönnönnöä ja selitys, että lapset oli ihan kiltisti aina siihen asti, että kuulivat ovelta avaimen rapinaa. Ymmärsin vasta myöhemmin sen tarkoittavan sitä, että lapset eivät pyytäneet mitään isältään siksi, koska heillä ei ollut kokemusta siitä, että isältä saa apua. Sydämeen sattuu vieläkin.

Ei kukaan usko, ei edes muut naiset, että miehesi ei tee muuta kuin vaihtaa renkaan 2x vuodessa."

Eikä me uskota sitäkään, että sinä olet kotonasi purkanut katot/seinät ja tehnyt sähkötöitä ym ja vaimosi valittaa, ettet ole tehnyt mitään. Vähän rotia näihin liioitteluihin:D vaikka vaimosi olisi sokea, olisi hän ainakin kuullut, kun seinää kaatuu:D"

Missä vaiheessa edes sanoin että se silloinen kumppani oli kotona sen viikon aikana? Kun hän oli vanhempien mökillä sen viikon rentoutumassa ja minä sain remontoida rauhassa ja mistä sait päähäsi että hän oli vaimo kun en sitä missään vaiheessa sanonut? Kyseessä kuitenkin oli seurustelu kumppani ei vaimo ja asunnon ostin itselleni missä hänkin vähän aikaa asui ja remontoin silloin sitä muutenkin hänen tarpeet huomioiden kunnitse toivoin siittä suhteesta pidempi aikaista ennen kun suhde kaatui muihin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

 

 

Isovanhemmat ulkomailla, joten...

Esim Espanjassa asuu aikamoinen määrä suomalaisia isovanhempia/eläkeläisiä

Niin, ansiosidonnaista leikattiin lapsia hoitavalta äidiltä samalla kun eläkeläinen saa leskeneläkettä samalla, kun on uudelleen naimisissa 70-vuotiaana.

Meillä mes vie 1 lapsen harrastuksiin 3krt/vko ja hoitaa kaupassakäynnit, sekä yleensä se on hän joka kuskaa lapset jos joku meno (esim. kaverisynttärit ehkä pari krt/kk). Minä teen kaiken muun; hoidan lasten arkiaamut, vien pienemmän päiväkotiin ja haen sieltä, teen lapsille ruoat, hoidan kaikki Wilma-hommat ja huolehdin että lapsilla oikeat varusteet koulussa/päiväkodissa/harrastuksissa, kirjanpito pienistä vaatteista ja niistä mitä tarvii hankkia, pyykinpesu + ripustaminen +kaappeihinvienti, viestittelyt synttärikutsuihin/leikkitreffeille, siivoaminen (paitsi nykyään en enää oikein jaksa niin kämppä kuin pommin jäljiltä), jnejnejne.

Aina kun mainitsen etten jaksa enää, niin mies ottaa esiin kuinka HÄN hoitaa AINA kuskaamisesta + kauppahommat. Tiedän kyllä, että siinä on hommaa, mutta mielestäni minulla on kyllä enemmän, ja kaikki ajattelutyö siihen päälle. Tunnen olevani aivan loppu. Kuulostaako tämä teidän mielestä reilulta järjestelyltä? 

Ero tulee kalliimmaksi. Jos vastuiden epätasainen jakautuminen on ainoa syy erota, harkitsisin pientä vetäytymisasuntoa ylikuormittuneen osapuolen viikoittaista 1-2 yön lomaa varten. Loman aikana voisi käydä siivooja, jonka ei-kuormittunut osapuoli järjestelisi. Tulisi halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

 

Ja sinä taidat kuvitella, että kaikki uskovat tuollaiset tarinat?

Omat lapset oli vielä pieniä, kun menin kaverin kanssa syömään ja elokuviin. Tein ruuan valmiiksi j

Ei jessus. Mä vedin 14 vuotta uusperhettä, missä mies on adhd ja mt-eläkeläinen. Yhtään ainutta kertaa ei tarvinnut epäillä, että hän ei saa minun lastani ruokittua ollessani poissa. Kyllä se on sun mies, jolta puuttuu jokin nappula päästä. Ehkä empatia.

Vierailija kirjoitti:

"Oisin tosi onnellinen, jos mulla ja miehelläni olisi tiskikone. Tyhjentäisin ihan mielelläni sanomatta sanaakaan!"

Kuule, niitä tiskikoneita myydään kodinkonekaupoissa ja ihan Prismassakin, myös lukuisia nettikauppoja löytyy. Tilaat siihen mukaan kotiin tuonnin ja koneen asennuksen, niin pääset käyttämään konetta. Onhan se sitten hankalaa, jos sinulla ei ole rahaa tai mies kieltää ostamisen vetoamalla turhuuteen.

Olipa nerokas ratkaisu. Ei kaikilla ole koneelle järkevää paikkaa tarvittavista liitoksista puhumattakaan. Toki rahallahan saa vaikka uuden kämpän.

Herää kysymys, että mikä piru niissä muissa hommissa on niin hankalaa, kun tämä täysin älytön kommentti kerää peukkuja kuin paskaläjä kärpäsiä? Eikö samalla suoraviivaisella logiikalla voisi toimia joka asian kohdalla?

"Mitä jos vaimo olisi tehnyt lapsille munakkaan kananmunista ja lapset juoneet maidon siinä lisäksi? Mitä olisit tehnyt makaronista ja jauhelihasta?"

On kyllä hyvin vaikeaa keksiä, mitä syötävää saa tehtyä pelkästä makaronista ja jauhelihasta.

Onko täällä joku "avuttomin kokki"-kisa käynnissä 

"Mitä jos vaimo olisi tehnyt lapsille munakkaan kananmunista ja lapset juoneet maidon siinä lisäksi? Mitä olisit tehnyt makaronista ja jauhelihasta"

Meillä homma toimii niin että jos joku loppuu niin siittä sanotaan vaikka tekstiviestillä kaiken muun viestittelyn ohessa. Eiköä silloinkaan tarvi erityisesti suunnitella sitä kaupassa käyntiä

Kommunikointi on avainsana.

Toimiiko teillä asiat niin että ihan joka kerta on pakko katsoa kaappeihin onko siellä tarpeita jos vaikka toinen on käyttänyt sieltä kaikki tarvikkeet mitään sanomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ei tajua perheen tunnejohtamisen päälle. Mies, jos haluaa pitää parisuhteensa, pitäis oppia toimimaan niin, että naisella on turvallinen olo siitä, että perheen langat ei oo vain hänen käsissään. Että nainen voi täysillä keksittyä vauvaan ne ekat kuukaudet, kun mies hoitaa elämän muuten. 

Ensimmäinen rehellinen tässä ketjussa joka sanoo todellisen ongelma että nainen haluaa miehen hoitavan ihan kaiken kun nainen haluaa sulkeutua vauvakuplaan että pääsee unohtamaan normaalin arjen ja siihen liittyvät vastuut velvoitteet mitkä on ihan jokaisella aikuisella ihmisellä

Naiset ei "halua sulkeutua vauvakuplaan" vaan se tulee luonnostaan, että vauva säilyisi hengissä. Se on taannut sen, että lapsi pysyy hengissä. Ihan sama on isolla osalla eläimistä, ei ne emot heti synnytyksen jälkeen lähde muihin maisemiin. Sitä luksusta suomalaisilla naisilla ei ole, että saisi alkuviikot keskittyä vain vauvaan, imetyksen opetteluun ja toipumiseen. Monella se isovauva eli mies, siis sellainen kuin itsekin olet, ei hyväksy sitä, että vaimon aika menee muuhun kuin miehen palvelemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräässä omassa suhteessani kun remontoin makuuhuonetta sain valitukset että en ole tehnyt mitään koko viikon aikana kun ulkopuolelta katsottuna ei ollut mitään muuttunut. Totuus kuitenkin oli että olin sen viikon aikana purkanut seinät ja katon, uusinut sähköjohdot runkorakenteisiin ja vahvistanut seinä rakennetta että kestää ison telkkarin painon jonka jälkeen uusin seinälevyt ja katon mutta se katto oli samanlaisista mdf levyistä kun se vanha oli ja uudet seinälevyt maalasin samanväriseksi mitä vanhat oli.

En usko pätkääkään tarinastasi. Kyllä ne pinnat näyttää uudelta ja varsinkin haisee uudelta. Naisella oli ilmeisesti koonan jälkeen hävinnyt hajuaisti ja näkö.

Minunhan nyt lopulta ei kiinnosta vittuakaan uskotko vai et. Käytännössä uudet pinnat ja oikesti uudet pinnat näyttävät yllättävän samalta kun välissä ei ole kukaan asunut ja elän

No ehkä sun vaimos ei vaan käy täysillä, kun ei viikon aikana ehdi huomata, että sinä teet niskalimassa remonttia, kaatelet seiniä ja purat kattoja. 

Mutta voit kyllä uksoa, että sun vaimo on tuossa kohtaa uniikki lumihiutale. Normaali ihminen, oli nyt sitten mies tai nainen kuomaa kyllä, kun kotona seinää kaatuu ja kattoa revitään alas.