HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
"Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin"
Millä voimilla siitä parisuhteesta pitäisi jaksaa huolehtia jos kaikki voimat menevät yksin arjen pyörittämiseen? Se jos mies heittäytyy vapaamatkustajaksi eikä huolehdi perheestään on myös hyvin tehokas halun ja kunnioituksen tappaja parisuhteessa.
Tämä. Jos nainen hoitaa yksin kotityöt, lapset ja arjen pyörittämisen niin kyllä siinä alkaa ihan loppu olemaan. Siinä kun sitten katsoo puolison omaa aikaa, pitkiä aamu-unia, harrastamista ja vapaa-ajan viettoa niin alkaa enemmän vituttaa kun haluttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.
Mitä siinä lapsen tulon aikaan tapahtui sinun omassa käytöksessä ja toiminnassa miestä kohtaan?
Vai väitätkö että olet täsmälleen samanlainen miestä kohtaan haluaisi ja vaatimustesi kanssa mikä olit ennen lapsen tuloa?
Kävikö se perinteinen että sinä muutuit ja oletit että mies muuttuu mukana sinun haluamaksi ja sinua alkoi vituttamaan ja ahdistamaan kun mies ei muuttunutkaan niin kuin halusit?
Kenenkään ei pidä olla tismalleen samanlainen lasten jälkeen kuin ennen lapsia. Jo niin käy, niin sitten on jotain pahasti vialla. Se puolen metrin pötkylä laittaa ihan kaiken uusiksi ja siihen on pakko sopeutua, jos ei halua menettää perhettään.
Huh huh mitä susia miehet ovat! Sukunimioikeus, seksi ja useat vaimot kelpaa mutta mitään ei tehdä kodin eteen. Sitten vielä jankkaatte koko ajan miten naisten pitää tehdä sitä ja tätä syntyvyyden eteen.
En hanki koskaan perhettä miehen kanssa. Niin kauan kun näen yhdenkin vaihtuvan sukunimen ja huivin vain naisella, en tee mitään.
Älkää ihmetelkö miksi syntyvyys laskee. Miehet ahnehtivat eivätkä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Heh. Ex haki kaupasta päivittäin kaljaa ja tästä syystä, että hän kävi ruokakaupassa PÄIVITTÄIN, ei suostunut tekemään mitään muuta. Eikä osallistumaan mihinkään laskuihin, vaikka käytännössä asui saman katon alla, koska rahaa meni niin paljon ruokakauppaan päivittäin.
Pelkkä seurustelu kyseessä onneksi, että oli helppo kipata pihalle.
Suosittelen pitkää seurustelua ja myös uskomaan sen, mitä sinä aikana toisesta oppii. Juoppo = juoppo, laiska = laiska ja niin edelleen. Lapset, avioliitto tai mikä tahansa muu asia ei tule näitä muuttamaan.
Ja kun oma taso ja älyllinen kapasiteetti tuo luokse vain tuollaisia miehiä, niin niihin on vain tyytyminen. Lukemattomilla mammoilla sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
"Miehet tarvis paremmat mallit siihen, miten hoitaa se vauva-aika niin, että nainen (ja vauva) voivat hyvin ja miten muutenkin pitää oma perhe koossa. Mies hyötyy perheestä enemmän, mutta panostaa usein vähemmän."
Suomessa pitäisi palata aikaan, jolloin oli perheet tiiviimpiä yksikköjä. Toisaalta naisista on tullut tyhjänruikuttajia, kun vertaan omaan äitiini. Meitä on 5 lasta ja kun isä sairastui vakavasti ja vietti yli vuoden sairaalassa, äitini hoiti meidät lapset ja pyöritti kahta yritystämmekin siinä samalla. Joskus olimme mummolassakin, mutta pääosin äitini hoiti kaiken. Siihen aikaan oli tosiaan käytössä pulsaattorikone, vesi lämmitettiin muuripadassa, astiat tiskattiin käsin. Saunassa käytiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Puulämmitteinen kiuas ja muuripata. Kodissa puulämmitys, joten myös halkojen teko kuului kotitöihin. Kasvot, kädet ja hampaat pestiin päivittäin. Paskalla käytiin ulkohuussissa, myös talvel
Parissa päivässä ei pesukoneeseen jääneet pyykit eikä pyykkikone ehdi homehtua.
Minunkin anoppi sanoi viettäneensä hyvän elämän miehensä rinnalla. Mies oli täysi juoppo joka haukkui kännipäissään anoppia huo*raksi iltakausia ja tappeli /paini lastensa kanssa, oli kai joskus riehunut puukonkin kanssa. Hävitti perheen rahat ryyppyreissuillaan ja ei koskaan pitänyt edes omia lapsiaan sylissä, vaan kaiken hoiti anoppi.
Nykyään naiset ehkä vaatii mieheltä vähän enemmän, kuin enenvanhaan. Onkohan se liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
"Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin"
Millä voimilla siitä parisuhteesta pitäisi jaksaa huolehtia jos kaikki voimat menevät yksin arjen pyörittämiseen? Se jos mies heittäytyy vapaamatkustajaksi eikä huolehdi perheestään on myös hyvin tehokas halun ja kunnioituksen tappaja parisuhteessa.
Kyllä sen itsekin tiedät että mikään ihmissuhde ei toimi yksipuoleisesti.
Sinun mielestä siis naisen ei tarvi panostaa ja huolehtia parisuhteesta arjen perusaskareiden jälkeen mutta kuitenkin oletat että mies panostaa yksipuoleiseen parisuhteeseen samalla kun tekee ne arjen perusaskareet?
Kun itsekin aikaisemmin sanoit että lapsen myötä nainen sulkeutuu vauvakuplaan miehen pitää ottaa vastuu perheestä ja kotitöistä sekä panostaa parisuhteeseen
Jos minun puoliso jättäisi minut yksin selviämään lapsen tulon jälkeen niin kokisin sen niin isona luottamuksen pettämisenä että suhde kärsisi peruuttamattomasti enkä voisi katsoa toista enää kuten ennen. Näissä ei ole kyse vain siitä kuka tyhjentää astianpesukoneen vaan paljon isommista asioista. Se että suhtautuu välinpitämättömästi omasta perheestään huolehtimiseen kertoo sen tason kunnioituksen ja empatian puutteesta, että jotain menisi peruuttamattomasti rikki.
Eräässä omassa suhteessani kun remontoin makuuhuonetta sain valitukset että en ole tehnyt mitään koko viikon aikana kun ulkopuolelta katsottuna ei ollut mitään muuttunut. Totuus kuitenkin oli että olin sen viikon aikana purkanut seinät ja katon, uusinut sähköjohdot runkorakenteisiin ja vahvistanut seinä rakennetta että kestää ison telkkarin painon jonka jälkeen uusin seinälevyt ja katon mutta se katto oli samanlaisista mdf levyistä kun se vanha oli ja uudet seinälevyt maalasin samanväriseksi mitä vanhat oli.
En usko pätkääkään tarinastasi. Kyllä ne pinnat näyttää uudelta ja varsinkin haisee uudelta. Naisella oli ilmeisesti koonan jälkeen hävinnyt hajuaisti ja näkö.
Monella naisella ei vaan ole hälytyskeikkoja ennen kuin lapsi syntyy. Ei ehkä oikein koskaan tarvinut miestä mihinkään ennen lapsia. Sitten synnytys-, raskaus-, imetyskomplikaatioiden, unettomuuden ym. aikaan yhtäkkiä ensimmäistä kertaa kaipaisi mieheltä vastuunkantoa, kun ei itse olekaan täysissä voimissaan. Se siis selviää liian myöhään, että mies on itsekäs, eikä välitä pätkääkään vaimonsa voinnista. Harvalla on mitään esim. terveysongelmia ennen lasta, joten ei tuollainen välttämättä käy ilmi, kun ei ole ollut tarvetta.
Mulla kävi just näin. Itsenäisenä naisena en ollut todella tarvinnut mieheltä apua ennen lapsia ja kaikki asiat oli siihen asti hoidettu tasapuolisesti. Ei ollut mitään syytä olettaa, että mies ei osallistuisi ja auttaisi kun lapsi syntyy. No ei auttanut ja eikä osallistunut. Alkoi purkamaan jotain lapsuuden traumojaan ja tarvitsi aikaa. Oli virhe antaa mitään sopeutumisaikaa. Miehellä ei lähtenyt oikein koskaan isyys käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.
Mitä siinä lapsen tulon aikaan tapahtui sinun omassa käytöksessä ja toiminnassa miestä kohtaan?
Vai väitätkö että olet täsmälleen samanlainen miestä kohtaan haluaisi ja vaatimustesi kanssa mikä olit ennen lapsen tuloa?
Kävikö se perinteinen että sinä muutuit ja oletit että mies muuttuu mukana sinun haluamaksi ja sinua alkoi vituttamaan ja ahdistamaan kun mies ei muuttunutkaan niin kuin halusit?
Kenenkään ei pidä olla tisma
Perinteinen ongelma nainen muuttuu ja haluaa muutosta ja ahdistuu kun mies ei muutu kun ei hakua muutosta.
Onhan sitä jo vuosia sanottu kun parisuhde alkaa ja perhe perustetaan että "nainen haluaa että mies muuttuu mutta ei muutu ja mies haluaa että nainen ei muutu mutta muuttuu"
Tämä asia ei ole muuttunut sitten pimeän keski ajan jolloin alkoin ihmiskunnan kirjallinen historian kirjottaminen
No jos saisi seksipalkinnon kotitöiden tekemisestä niin voisi motivoida enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.
Lopeta sinäkin jo tuo mollaaminen. Jokaisessa parisuhteessa on kaksi osapuolta. Ihan turha kiillottaa omaa sädekehäänsä, koska myös sinä olet vastuussa parisuhteestanne.
Nainen on vastuussa siitä, että mies ei ala tekemään omaa osuuttaan kotona? Missäs se miehen vastuu tässä on?
Mies on vastuussa kun nainen jättää oman osuuten
"Mies on vastuussa kun nainen jättää oman osuutensa tekemättä kotona?" Mitä tarkoitat?
Tässähän on kyse siitä, että mies ON enen lapsen syntymää tehnyt osuutensa, mutta kun vauva on syntynyt mies jättää kauken tekemisen naisen vastuulle. Mieshän se silloin jättää hommansa naisen vastuulle. naisen vastuulla on hoitaa vauvaa yötä päivää(tulee sulle varmaan yllätyksenä, että vauvoja hoidetaan yölläkin) ja varmasti tekee oman osansa siellä kotona muutenkin, koska se mies jättää kaiken tekemättä. Mitä muuta naisella vielä pitäisi olla, kuin vastasyntyneen hoito 24/7 ja osa kotitöistä (monesti siis ne kaikki) Pitäiskö vielä huolehtia ja syöttää mies ja ottaa kengät pois miehen jaloita, kun tämä tulee töistä ja pestä miehen jalat. Kuten joku neropatti täällä joskus ehdotteli.
Nukkuakaan naisen ei tarvitse ollaenkaan, vaan ihan yksin joutaa valvomaan ja pätkissä nukkumaan, mies tarvii unta, että jaksaa käydä töissä. Ja silti valittaa, että on niin raskasta, kun pitää käydä töissä. No ei camoon, niin me kaikki käydään vaikka se vuosi saataa kotona sen lapsen kanssa kulua.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun puoliso jättäisi minut yksin selviämään lapsen tulon jälkeen niin kokisin sen niin isona luottamuksen pettämisenä että suhde kärsisi peruuttamattomasti enkä voisi katsoa toista enää kuten ennen. Näissä ei ole kyse vain siitä kuka tyhjentää astianpesukoneen vaan paljon isommista asioista. Se että suhtautuu välinpitämättömästi omasta perheestään huolehtimiseen kertoo sen tason kunnioituksen ja empatian puutteesta, että jotain menisi peruuttamattomasti rikki.
Juuri näin. Yritin kovasti pitää perhettä kasassa. Oli kaksi pientä lasta. Mutten enää voinut edes katsoa miestä silmiin. Alkuun oli vaikeampaa ja kiereät välit eron jälkeen, mutta nyt paljon helpompaa ja isäkin osallistuu mm. lasten harrastuksiin. Enempää en häneltä enää odota. Hyväksyin, että hän hoitaa vain itsensä ja hengailee lasten kanssa. Ja tämä on mies, joka on vastuullisessa asemassa työelämässä, on taloyhtiön hallituksessa, urheiluseuran hallituksessa jne. Ei moni uskoisi, miten ei sitten lapsistaan osannut vastuuta ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapsuuden mallit vaikuttaa tosi paljon. Osallistuva mies taantuu itsekin passattavaksi lapseksi, jos se on ollut se, miten hänen oma isänsä on kotona ollut.
Olen omassa äitiydessänikin huomannut reagoivani tiedostamattani kuten omat vanhempani - yleensä kohottamalla herkästi ääntäni, omassa lapsuudenkodissani kun huudettiin helposti. Olen sitten tietoisesti koittanut opetella siitä pois, mutta aika työ on ollut, kun stressitilanteessa taannun helposti sinne pää punaisena huutamiseen.
Kannattaa jutella miehen kanssa, millainen isän malli hänellä oli. Oliko isä poissaoleva, passasiko äiti kaiken, raivosiko isä, mitä ikinä mikä voisi selittää miehen omaa käytöstä. Se ei tietenkään anna mitään vapaudut vankilasta -korttia, vaan on tultava tietoiseksi omasta käytöksestään ja haluttava itse korjata asia. Muuten sitten ollaan ihmeissään, kun puoliso väsyy ja eroaa.
<
Tämä. En uskonut, että mun exälle olisi käynyt noin. Hänen kaverinsa oli tosi osallistuvia isejä ja hän oli ns. kauas puusta pudonnut, esim. kouluttautunut paljon vanhempiaan korkeammalle. Ennen lapsia arki oli reilua ja tasapainoista. Lasten tultua kuvioon hän ei kerta kaikkiaan osannut ottaa isäroolia, vaikka kaverinsa tosiaan olivat todella aktiivisia isiä ja mies halusi lapsia. Tajusin, että isänsä oli aina ollut ns. itsekäs ja äitinsä oli aika tossukka ja hyväksynyt mieheltään kaikenlaisen käytöksen ja passannut perhettä, vaikka nalkuttikin kokoajan. En olisi ikinä uskonut, että exäni olisi tuohon malliin lopulta kuitenkin pyrkinyt, kun ei ollut alkuunkaan sen oloinen ennen lapsia. Noh, minä en ole hänen äitinsä ja me erosimme.
Eli suomennettuna sinä halusit lapsen ja mies suostui vain sun takia. Ei exäs halunnu lasta.
Samalla tapaa naiset ja lapset mankuu lemmikkiäkin "kyllä minä sen sitten joidan" ja suuttuu kun mies ei koiraa käytä ulkona tai kissanhiekkaa vaihda.
"Oisin tosi onnellinen, jos mulla ja miehelläni olisi tiskikone. Tyhjentäisin ihan mielelläni sanomatta sanaakaan!"
Kuule, niitä tiskikoneita myydään kodinkonekaupoissa ja ihan Prismassakin, myös lukuisia nettikauppoja löytyy. Tilaat siihen mukaan kotiin tuonnin ja koneen asennuksen, niin pääset käyttämään konetta. Onhan se sitten hankalaa, jos sinulla ei ole rahaa tai mies kieltää ostamisen vetoamalla turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.
Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.
Osaat korjata autoa, tietokonetta ja taloa, mutta ei onnistu tiskikoneen ja imurin käyttö? Jepjep.
Mä olen myös kuullut, että vedotaan renkaiden vaihtoon eikä siksi tarvitse enää osallistua kodin töihin. Ne renkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa ja silti jollain äijällä on pokkaa vedota tuohon.
Onneksi ei tarvitse omassa kodissa katsella yhtäkään kaksilahkeista. Enkä tule katselemaankaan. Suurin osa miehistä on äitinsä passaamia ja siksi jääneet teinipojan tasolle.
Meillä myös mies on kaikkien talouden töide
Ei kukaan usko, ei edes muut naiset, että miehesi ei tee muuta kuin vaihtaa renkaan 2x vuodessa."
Eikä me uskota sitäkään, että sinä olet kotonasi purkanut katot/seinät ja tehnyt sähkötöitä ym ja vaimosi valittaa, ettet ole tehnyt mitään. Vähän rotia näihin liioitteluihin:D vaikka vaimosi olisi sokea, olisi hän ainakin kuullut, kun seinää kaatuu:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.
Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin.
Mä olen tällainen "vähän tieteellis-taiteellinen" luonne, enkä tosiaan mikään kodinhengetär ja organisoinnin kanssakin on ollut opettelemista. Olis ihanaa, jos mulla olis perhekeskeinen ja organisoiva mies. Se oliskin ainoa tapa mun tehdä lapsia ja saada niistä jokseenki täyspäisiä, koska mun metatytaidoilla ei perhettä pyöritetä (hyvä jos oma elämä pyörii). Siksi olenkin lapseton sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Isovanhemmat ulkomailla, joten...
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minun arkeni vaikeutuisi aivan huomattavasti, jos yrittäisin elää sitä noiden sinun oppiesi mukaan.
Paljon helpompaa katsoa kotona, mitä kaapeissa on ja kuinka paljon, ja tehdä kunnon ostokset kerralla, kuin yrittää töistä päiväkotiin rynniessä arpoa, mitä tänään haluaisi syödä, ja kaivella muistin perukoilta, mitä ehkä saattaisi puuttua. Onko perunajauhoja tai currya, entä vessapaperia?
Toki sitten minäkin lenkkeilen isojen ostosreissujen välissä hakemaan sen maitopurkin ja munarasian ja riisipiirakoita lähikaupan ilta-alesta, ja se on toki ihanan spontaania ja rentoa, mutta ei sillä ison perheen ruokahuolto pyöri."
Meissä nyt on muutenkin paljon eroja. Esimerkkinä minä tiedän mitä minulla on kaapeissa ja kuinka paljon ilman että minun tarvii erikseen sinne katsoa kun minun muisti toimii että tiedän mitä ja miten paljon on viime käyttökerran jälkeen jäänyt. E
Mitä jos vaimo olisi tehnyt lapsille munakkaan kananmunista ja lapset juoneet maidon siinä lisäksi? Mitä olisit tehnyt makaronista ja jauhelihasta?
Monella naisella ei vaan ole hälytyskeikkoja ennen kuin lapsi syntyy. Ei ehkä oikein koskaan tarvinut miestä mihinkään ennen lapsia. Sitten synnytys-, raskaus-, imetyskomplikaatioiden, unettomuuden ym. aikaan yhtäkkiä ensimmäistä kertaa kaipaisi mieheltä vastuunkantoa, kun ei itse olekaan täysissä voimissaan. Se siis selviää liian myöhään, että mies on itsekäs, eikä välitä pätkääkään vaimonsa voinnista. Harvalla on mitään esim. terveysongelmia ennen lasta, joten ei tuollainen välttämättä käy ilmi, kun ei ole ollut tarvetta.