Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mes vie 1 lapsen harrastuksiin 3krt/vko ja hoitaa kaupassakäynnit, sekä yleensä se on hän joka kuskaa lapset jos joku meno (esim. kaverisynttärit ehkä pari krt/kk). Minä teen kaiken muun; hoidan lasten arkiaamut, vien pienemmän päiväkotiin ja haen sieltä, teen lapsille ruoat, hoidan kaikki Wilma-hommat ja huolehdin että lapsilla oikeat varusteet koulussa/päiväkodissa/harrastuksissa, kirjanpito pienistä vaatteista ja niistä mitä tarvii hankkia, pyykinpesu + ripustaminen +kaappeihinvienti, viestittelyt synttärikutsuihin/leikkitreffeille, siivoaminen (paitsi nykyään en enää oikein jaksa niin kämppä kuin pommin jäljiltä), jnejnejne.
Aina kun mainitsen etten jaksa enää, niin mies ottaa esiin kuinka HÄN hoitaa AINA kuskaamisesta + kauppahommat. Tiedän kyllä, että siinä on hommaa, mutta mielestäni minulla on kyllä enemmän, ja kaikki ajattelutyö siihen päälle. Tunnen olevani aivan loppu. Kuulostaako tämä teidän mielestä reilulta j
Kertokaa joku mitä mieltä ootte tästä tilanteesta? Mietin olenko oikeasti hullu ja vajavainen jaksamiseltani, kuten mies väittää, koska hänellä on vaativissa työtehtävissään työkaverina "5 lapsen yh jolla lapset kokoaikaisesti eikä sillä ole mitään jaksamisongelmia pyörittää vaativaa työtä ja arkea ja sä et oo edes töissä vaan opiskelija", vai onko tässä kuviossa jotain epäreilua???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaskaa
Ex vaimon kanssa oli tosi paljon kaikkea vääntöä vauva ja taapero aikana. Kaikki johtui siitä että ex-vaimo on perfektionisti.
Ihan kaiken piti olla tip/top. Ravattiin kaikissa mahdollisissa vauva/ taapero aktiviteeteista. Luettiin jatkuvasti mikä olisi vauvalle hyväksi. Kodista ja vauvasta tuli ihan mieletön työmaa ja projekti.. Itku tuli jos joskus harvoin joutu turvautumaan kaupan vauva ruokiin.
5v meni ihan sumussa kun yksinkertaisesti Vaimo ei vauva väsytti meidät kaikki, ollakseen täydellinen äiti. Harmi vaan että unohdettiin tän projektin aikana nauttia vauvasta ja toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
"Tilanne muuttuu kun perheeseen tulee vauva. Hänen tarpeistaan on huolehdittava 24/7 ja hänen ehdoillaan mennään. Parisuhteen dynamiikka muuttuu. Mies ei saa yhtä paljon huomiota. Ehkä se taannuttaa ja lamaannuttaa miehet, jos hän ei osaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen."
Niin eli sinä muutuit ja muutin miehesi kohtelua ja odotit ja oletit että mies muuttuu mukana sinun tahtomaksi. Kehtaat ihmetellä miksi miestä alkoi vituttamaan kun itse muutuit arvostavasti ja kunnioittavasta puolisosta nalkuttavaksi ja valittavaksi vaimoksi ja lopetit parisuhteeseen panostamisen kun sulkeuduit vauvakuplaan samalla kun odotit että mies ottaa täyden vastuun parisuhteen ylläpidosta ja jatkaa panostamista täysin yksipuoleiseen ihmissuhteeseen...
Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin
Kyllä "siittä" parisuhteestakin pitää huolehtia...Mitä pirua? Kun vauva syntyy perheeseen, naisen pitää sen jälkeen yksin hoitaa vauva, hoitaa yksin yöheräämiset(joita voi olla 10yössä, joten et juurikaan nuku, pätkittäinen yö uni ei virkistä) hoitaa ruuat, siivoukset, pyykit olla vauvan kanssa ja pitää tälle seuraa ja kaikki muu mahdollinen ja sitten naisen pitää vielä hoitaa mies, joka hyvin nukutun yön jälkeen menee reippaan töihin , tulee kotiin ja istuu valmiseen ruokapöytään ja siirtyy siitä sitten sohvalle makaamaan ja katsomaan urheilua, kun väsynyt nainen lapsi rinnoillaan alkaa siivoamaan pöytää, täyttämään tiskikonetta(sinne ei laiteta yksittään sitä lautasta ja lasia vaan myös kaikki ne ruuanvalmistuskessa tulleet astiat ym.) ja siivoamaan keittiötä jne jne. Vaimo on puolipökerryksissä jatkuvasta unettomuudesta, verta valuvasta/ kasaan kursitusta alapäästä ja maitoa tihkuttavista kenties kipeistä vauvan verille imemistä rinnoista .
Eihän se perheen dynamiikka todellakaan ole miehen mielestä mitenkään muuttunut, mutta naisen perhedynamiikka kyllä on. Miehen pitäisi se huomioida, eikä tuijottaa omaan napaansa. Mikäpä hänen elämässän olisi muutunut, kun kaikki kerran kuuluu naisen hoitaa. Riittää kun mies entiseen malliin käy 8h päivässä töissä. Jos huonosti käy niin voi joutua joskus hakemaan vaippapaketin kaupasta ja se onkin sitten niin raskasta ;D
Fiuf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mes vie 1 lapsen harrastuksiin 3krt/vko ja hoitaa kaupassakäynnit, sekä yleensä se on hän joka kuskaa lapset jos joku meno (esim. kaverisynttärit ehkä pari krt/kk). Minä teen kaiken muun; hoidan lasten arkiaamut, vien pienemmän päiväkotiin ja haen sieltä, teen lapsille ruoat, hoidan kaikki Wilma-hommat ja huolehdin että lapsilla oikeat varusteet koulussa/päiväkodissa/harrastuksissa, kirjanpito pienistä vaatteista ja niistä mitä tarvii hankkia, pyykinpesu + ripustaminen +kaappeihinvienti, viestittelyt synttärikutsuihin/leikkitreffeille, siivoaminen (paitsi nykyään en enää oikein jaksa niin kämppä kuin pommin jäljiltä), jnejnejne.
Aina kun mainitsen etten jaksa enää, niin mies ottaa esiin kuinka HÄN hoitaa AINA kuskaamisesta + kauppahommat. Tiedän kyllä, että siinä on hommaa, mutta mielestäni minulla on kyllä enemmän, ja kaikki ajattelutyö siihen päälle. Tunnen olevani aivan lo
Pitäisi tietää todellisuus. Sun miehen kertomus ja sun ja sieltä kaivaa totuus mikä se tilanne on.
Sekä täällä että Hesarissa satoja kommentteja, joissa miehet ja jotkut pick me -naiset vähättelevät ja lyttäävät kirjoittajan kokemusta. Ei ole ihme, että.eroja tulee. Kirjoittajan miehen asenne tuntuu olevan yleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ndne
Vierailija kirjoitti:
Sekä täällä että Hesarissa satoja kommentteja, joissa miehet ja jotkut pick me -naiset vähättelevät ja lyttäävät kirjoittajan kokemusta. Ei ole ihme, että.eroja tulee. Kirjoittajan miehen asenne tuntuu olevan yleinen.
Eiks ole ihmeellistä. Elämä ei ole ikinä ollut niin helppoa kun nyt ja silti ei pärjärä
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekä täällä että Hesarissa satoja kommentteja, joissa miehet ja jotkut pick me -naiset vähättelevät ja lyttäävät kirjoittajan kokemusta. Ei ole ihme, että.eroja tulee. Kirjoittajan miehen asenne tuntuu olevan yleinen.
Eiks ole ihmeellistä. Elämä ei ole ikinä ollut niin helppoa kun nyt ja silti ei pärjärä
Se juuri on ihmeellistä ettei miehet vielä tänäkään päivänä tajua olevansa yhtä paljon vastuussa lapsistaan ja perhe-elämän sujumisesta. Miten se helppous voi olla heille niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun tulee riitaa, kun pyydän miestä ottamaan lapset edes joskus yksin vastuulleen ja lähtemään vaikka puistoon heidän kanssaan, niin mitä tekee mies.... No soittaa joka kerta äidilleen, että tulevat lasten kanssa kylään. Anoppi sitten siellä katsoo lasten perään kun mies kahvittelee. Haaveilen erosta
Vierailija kirjoitti:
Sekä täällä että Hesarissa satoja kommentteja, joissa miehet ja jotkut pick me -naiset vähättelevät ja lyttäävät kirjoittajan kokemusta. Ei ole ihme, että.eroja tulee. Kirjoittajan miehen asenne tuntuu olevan yleinen.
Juu sa sitten on sinun kaltaisia naisia että minä ja minun vauva määrittelee kaiken enkä hyväksy mitään muuta kuin omat tyylini ja tapani. Vaikka teille antaa neuvoja miten saat helpotettua arkeasi jatkuu tuo sama eikun minä ja minun vauva määrittelee kaikki mahdolliset ja mitään muuta tapaa tai tyyliä ei ole olemassa kuin se mitä itse teen. Ei ihme että miehet kyllästyy leikkimään perhettä sinun kaltaisten diktaattori äitien kanssa.
Kuinka kauan itse jaksaisit tuota jos käännetään roolit toisin päin että sinulle kerrotaan että on vain yksi tyyli ja tapa eikä mitään muuta tyyliä ja tapaa ole vaikka kuinka kertoisit että näin jos toimimme selviämme huomattavasti helpommalla arjesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun tulee riitaa, kun pyydän miestä ottamaan lapset edes joskus yksin vastuulleen ja lähtemään vaikka puistoon heidän kanssaan, niin mitä tekee mies.... No soittaa joka kerta äidilleen, että tulevat lasten kanssa kylään. Anoppi sitten siellä katsoo lasten perään kun mies kahvittelee. Haaveilen erosta
Eihän siinä sinun pyyntösi taustalla sitten ole se että itse pääsisit helpommalla vaan se että miehellä olisi vaikeampaa eli haluat kostaa sinun kokeman vääryyden.
"Kyllä miehen pitää kärsiä kun minäkin kärsin"
Miksi tehdä mitään vaikeasti kun on mahdollisuuksia tehdä asiat helpostikin?
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun tulee riitaa, kun pyydän miestä ottamaan lapset edes joskus yksin vastuulleen ja lähtemään vaikka puistoon heidän kanssaan, niin mitä tekee mies.... No soittaa joka kerta äidilleen, että tulevat lasten kanssa kylään. Anoppi sitten siellä katsoo lasten perään kun mies kahvittelee. Haaveilen erosta
Jos kerran sinulla on rankkaa niin mikset pyydä itse apua tukiverkoilta? Miksi haluat välttämättä että mieskin kärsii samalla tavalla kun itse kärsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mitä jos vaimo olisi tehnyt lapsille munakkaan kananmunista ja lapset juoneet maidon siinä lisäksi? Mitä olisit tehnyt makaronista ja jauhelihasta"
Meillä homma toimii niin että jos joku loppuu niin siittä sanotaan vaikka tekstiviestillä kaiken muun viestittelyn ohessa. Eiköä silloinkaan tarvi erityisesti suunnitella sitä kaupassa käyntiä
Kommunikointi on avainsana.
Toimiiko teillä asiat niin että ihan joka kerta on pakko katsoa kaappeihin onko siellä tarpeita jos vaikka toinen on käyttänyt sieltä kaikki tarvikkeet mitään sanomatta?
Meillä kyllä on pakko katsoa kaapiin. Puoliso ei sano koskaan, että joku on loppunut ja huomaa esim vasta aamulla, että kahvia ei ole yhtään (keitää aina kahvit ) Ei siis ajattele, kun ottaa tuotteesta loput, että pitää hankkia sitä lisää.
"Miten se liityy mihinkään, että teidän perhe on ihan avuton"
No se liityy siihen, kun joku tuossa kyseli, että onko se sitten aina pakko katsoa sinne kaappiin :D
Minä vastasin, että minä ainakin joudun katsomaan. Joo ja meidän perheessä on vain kaksi jäsentä tällä erää. Toinen osaa osaa katsoa sinne kaappiin ja huolehtia,että mikään ei lopu. Toiselle tulee yllätyksenä, että eilen tyhjäksi käyteyty asia,(jota ainoastaan itse käyttää) on vielä aamullakin loppu, jos ei ole uutta huolehtinut tilalle.
Siitähän tässä on koko ketjussa kysymys, että jotkut ei osaa hoitaa kotihommia ja esim huolehtia, että ruokaa on kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kun tulee riitaa, kun pyydän miestä ottamaan lapset edes joskus yksin vastuulleen ja lähtemään vaikka puistoon heidän kanssaan, niin mitä tekee mies.... No soittaa joka kerta äidilleen, että tulevat lasten kanssa kylään. Anoppi sitten siellä katsoo lasten perään kun mies kahvittelee. Haaveilen erosta
Eihän siinä sinun pyyntösi taustalla sitten ole se että itse pääsisit helpommalla vaan se että miehellä olisi vaikeampaa eli haluat kostaa sinun kokeman vääryyden.
"Kyllä miehen pitää kärsiä kun minäkin kärsin"
Miksi tehdä mitään vaikeasti kun on mahdollisuuksia tehdä asiat helpostikin?
En ihan ymmärrä kommenttiasi, voisitko jotenkin tarkentaa. En siis ymmärrä miten päädyt tuohon johtopäätökseen.
Minä yritin tuolla kirjoituksellani kertoa, kuinka mieheni ei oikeastaan koskaan ota vastuuta itselleen, vaan järjrstelee asiat niin, ettei hänen tarvitse olla lapsista vastuussa. Joko se on minä tai esim. äitinsä, joka lasten perään katsoo ja heistä huolehtii. Mummolassa mummo vahtii, huolehtii ruoan, jne., kun mieheni istuu palveltavana. Kotona sama, minä joudun pyytää häntä jatkuvasti tekemään asioista, ohjeistamaan, kuin olisin työnjohtaja ja hän vaan alainen joka odottaa, että joku muu ottaa vastuun organisoinnissa. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhtiliike nyt.
Mä en tehnyt mitään. Mies teki.
Jätti sitten.
Ryhtiliike nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mes vie 1 lapsen harrastuksiin 3krt/vko ja hoitaa kaupassakäynnit, sekä yleensä se on hän joka kuskaa lapset jos joku meno (esim. kaverisynttärit ehkä pari krt/kk). Minä teen kaiken muun; hoidan lasten arkiaamut, vien pienemmän päiväkotiin ja haen sieltä, teen lapsille ruoat, hoidan kaikki Wilma-hommat ja huolehdin että lapsilla oikeat varusteet koulussa/päiväkodissa/harrastuksissa, kirjanpito pienistä vaatteista ja niistä mitä tarvii hankkia, pyykinpesu + ripustaminen +kaappeihinvienti, viestittelyt synttärikutsuihin/leikkitreffeille, siivoaminen (paitsi nykyään en enää oikein jaksa niin kämppä kuin pommin jäljiltä), jnejnejne.
Aina kun mainitsen etten jaksa enää, niin mies ottaa esiin kuinka HÄN hoitaa AINA kuskaamisesta + kauppahommat. Tiedän kyllä, että siinä on hommaa, mutta mielestäni minulla on kyllä enemmän, ja kaikki ajattelutyö siihen päälle. Tunnen olevani aivan lo
Mä olen kyllä aika pöllästynyt nyt kun sä luettelet noita ns hommiasi. Miksi pidät kirjaa jostain vaatteista? Kai sun lapsella on enemmänkin vaatteita kuin yksi kerros? Mistä sä tiedät, kuinka paljon sun miehesi joutuu miettimään noita omia hommiaan? Vai onko niin ettei hän kitise ja kaadu työtaakkansa alle vaan hoitaa ne?
voin ihan rehellisesti sanoa, että tässä kohtaa on oma adhd/autismi kyllä hyvinkin hyvä asia. Ei todellakaan tule mietittyä jotain kännykällä roikkumista eli Wilma viestien katselua tai toisten vanhempien kanssa tsättäilyä isona mietintätyönä tai ajateltua jotain lasten roitteja kuukausia tai päiviä etukäteen. Sitten kun joko mieheni tai minä totean, että lapsella on pieni paita päällä niin joko ostaa uuden netistä tai vaikka kauppareissulla. Ainakin Prisma keskuksissa on yleensä myös lastenvaateliike tai jopa Prismassa itsessään on. Tai sitten käyn lounastauolla ostamassa jonkun paidan hänelle. Lapsen harrastuksiin vie kuka ehtii ja sen sopiminen hoidetaan siinä iltapäivän aikana, ei ole iso ajattelutyö. Vaatehuolto on mulle niin mukavaa työtä, että teen sen mielelläni. En jaksa asiaa stressailla ja ei olla kertaakaan vielä jääty ilman puhtaita vaatteita. Ruoan ja kaupassa käynnin tekee yleensä mies kun hän tykkää siitä. Meillä siivotaan kun ehditään ja lapsi on opetettu siihen, että jäljet putsataan ja jokaisella tavaralla on paikka niin ei ole kaaosta kotona. Mun mies saattaa kyllä neurotyypillisenä kaatua tähän sekasortoon, mutta vielä ei ole merkkejä näyttänyt. Aika lungia meillä taitaa olla. Täytyykin kysyä häneltä, että onko meillä parannettavaa ja pitäisikö ottaa enemmän painetta tästä touhusta.
Mun mies sanoi ettei vessoja oikeasti tarvitse pestä koska eihän ne nyt niin likaisiksi mene. Täydellinen esimerkki siitä minkälaisia kuvitelmia ihmisillä on kun ovat aina asuneet jonkun muun kanssa joka ne vessat sitten pesee (äitinsä, kämppiksen ja nyt minun).
Tässä keskustelussa toistuu nykynaisen ajattelumalli ja kaava:
Minä, minä, minä. Minun totutut tyylit ja tavat on ainoita oikeita. Minä, minä, minä eikä kukaan muu
Vierailija kirjoitti:
Ero tulee kalliimmaksi. Jos vastuiden epätasainen jakautuminen on ainoa syy erota, harkitsisin pientä vetäytymisasuntoa ylikuormittuneen osapuolen viikoittaista 1-2 yön lomaa varten. Loman aikana voisi käydä siivooja, jonka ei-kuormittunut osapuoli järjestelisi. Tulisi halvemmaksi.
Monesti naisen taloudellinen tilanne paranee eron myötä. Ei tarvi maksaa puolta perheen kuluista, jos ei itse kuluta läheskään puolta. Monesti naiset makselee parisuhteessa lasten kuluja paljon enemmän kuin mies, ja eron jälkeen mieskin alkaa osallistua elarin myötä. Jos on pienituloinen, saa myös enemmän tukia (ja kaikki saa sen n. 30e lisää lapsilisään).
Asumiskulut voi nousta, mutta silloinkin voi mitoittaa asumisensa omien tulojensa mukaan (vs. esim. jos mies halusi väkisin omakotitalon, josta naisen piti maksaa puolet, mutta nainen on ihan ok edullisemmmassa kerrostaloasunnossa). Ei siinä välttämättä ota taloudellisesti takkiin juuri yhtään.
Itse sain myös paljon parempipalkkaisemman duunin, kun ex-mies ei ollut enää lyttäämässä mun urahaaveita (minkä hän aloitti lasten synnyttyä, sitä ennen hän oli kovinkin kannustava).
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa toistuu nykynaisen ajattelumalli ja kaava:
Minä, minä, minä. Minun totutut tyylit ja tavat on ainoita oikeita. Minä, minä, minä eikä kukaan muu
Ironinen projektio, ottaen huomioon että naisten uupumus johtuu nimenomaan siitä miten TOISTEN tarpeisiin vastaaminen yksin on raskas taakka kantaa. Naiset eivät valita siitä, että lapset pitää huolehtia ja elättää vaan siitä, että mies ei osallistu arjen pyörittämiseen tasavertaisena kumppanina, vaan taantuu yhdeksi huollettavista.
Naiset eivät saa mitään valmista käsikirjoitusta tai listaa tehtävistä asioista lapsista ja kodista huolehtimiseen, vaan joutuvat miettimään, havannoimaan ympäristöään ja toimimaan sen perusteella, mitä on tehtävä. Kukaan ei tule naiselle kertomaan, että "Hei, Pikku-Mirkku on kasvanut yli viime talven talvihaalarista ja nyt ennenkuin pakkaset tulevat, pitäisi hankkia uusi", vaan asia on tajuttava itse ennenkuin Pikku-Mirkku tulee nenä sinisenä hytisten ulkoa sisään kun välikausihaalari ei ole tarpeeksi ja vanha haalari ei mahdu.
Yksin asuessa metatöiden määrä on mitätön. Lähinnä sitä että "Jaa, nyt meni viimeinen vessapaperirulla käyttöön, pitääpä ostaa lisää seuraavalla kauppareissulla". Mikään ei ole akuuttia koska on vastuussa vain itsestään. Kahden aikuisen taloudessa sitä on vähän enemmän, mutta ei niin paljoa että epätasapainoa välttämättä huomaisi tai kokisi kuormittavaksi. Kun kyseessä on kahden aikuisen ja yhteisen lemmikin talous, on helppo edelleen sopeutua siihen että toinen nyt vaan hoitaa asioita enemmän ja toinen vähän sinne päin. MUTTA kun kuvioon tulee lapsia ja homma ei enää kertakaikkiaan toimikaan yhden ihmisen päävastuun vetämisellä... Ollaankin kertaheitolla suon syvässä päässä uppoamassa.
Naiset opetetaan pikkutytöstä asti huomioimaan muut ja miettimään muiden tarpeita. On absurdia, että kun naisen voimat loppuvat loputtomaan muiden hyvinvoinnista huolehtimiseen, miesten ensimmäinen reaktio on syyttää naisia "minä-minä"-ajattelusta. Tämä romahdus tulee tilanteessa, jossa naisella ei ole ollut pitkään aikaan minuuttiakaan, sekuntiakaan aikaa miettiä "entäs minä".
Erittäin hyvin sanottu siellä perällä