HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle

Vierailija kirjoitti:

Näistä metatöiden valituksesta voi sano että se on todella sukupuolittuntta.

En ole koskaan kuullut yhdenkään miehen valittavan että pitää hoitaa normaalit arjen askareet, en sinkkumiehiltä, en varatuilta miehiltä enkä miehiltä jotka on parisuhteessa toisen miehen kanssa vaan se on aina nainen joka on parisuhteessa miehen kanssa joka siittä valittaa ja sekin valitus tiivistyy siihen että mies ei tee niin kuin nainen haluaa.

Esimerkkinä siivous mies miettii että pitää siivota ja siinä se. Se kattaa kaiken pölyjen pyyhkimisen, imuroinnin, tiskaaminen, lattioiden pesun jne. Ja näin sen siivoomisen suunnittelu kesti noin 2 sekuntia

Nainen kun miettii että pitää siivota niin nainen erikseen miettii miten pyyhkii pölyt miten imuroi miten tiskaa miten pesee lattiat jne. Ja näin siihen suunnitteluun on jo tuhlattu enemmän aikaa kun siihen mitä se itse työnteko vaatii aikaa.

Naiset tekee kaikesta pirun vaikeaa ja aikaa vie

Niin. Ketjussa onkin jo todettu, että jos esim. lapsen synttärit jättää miehen vastuulle, aika usein ne synttärit sitten vaan unohtuu. Ei ole kutsuttuna sukulaisia eikä kavereita. Ei sillä, ei ne synttärit pakolliset ole, eikä lomareissutkaan, mutta kyllä mä luulen, että se lapsikin siitä vähän katkeroituu, kun muille järjestetään ja hänelle ei. Että ei ne metatyöt (eli se suunnittelu, mitä pitäisi tehdä) pakollista ole, muttei kovin huomioivaa vanhemmuutta ole, jos sen kaiken jättää välistä. Esim. mun exä alkoi miettimään talvihaalaria lapselle vasta sinä aamuna, kun lumet oli jo maassa (onneksi minä olin ennakoinut ja ostanut sellaisen jo edellisenä keväänä alennusmyynneistä). Muuten olisi muksulla ollut kylmä päiväkodissa sinä päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet haluaa hankaloittaa elämäänsä autoilla ja pelikonsoleilla? Sitten on rahat loppu ja tulee riitaa ajankäytöstä. 

Onnellinen perhe jättää tuollaisen krääsän kautta elettävän metaelämän, pyöräilee, pelaa lautapelejä ja hoitaa kotia yhdessä.

Pelaaminen miehille on vähän sama asia kuin meikkaaminen naisille kiva pieni poistuminen arjesta ja todellisuudesta. Ei naisetkaan jätä vaatteita ja meikkejä ostamatta ja tyydy niihin vanhoihin mitä on jo kun pitää saada uusia jonka jälkeen alkaa valitus kun on rahat loppu ja tulee riitaa ajankäytöstä kun nainen viettää aikansa kauppoja pyörimässä etsiä sopivia vaatteita ja meikkejä.

Onnellisessa perheessä nainen ei jätä panostamista omaan hyvin vointiin ja mukavuuteen niin miksi miehet ei saisi tehdä samaa vai onko sinulle onnellinen ja hyvinvoiva perhe semmoinen missä vain naisen ja lapset voi

 No meillä ei nainen meikkaa eikä mies pakene todellisuudesta pleikkaan. Tärkeintähän näissä on, että löytää omanhenkisen puolison ja toteutetaan yhdessä unelmia. Sekä toki myös se, ettei anna ulkoisten paineiden vaikuttaa käsitykseen hyvästä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

 

Siinä mielessä samaa mieltä, että itse olen kyllä tarkka kenen kanssa naimisiin asti tai edes avoliittoon menisin.

Sen takia en kai sitten olekaan niin suosittu miesten keskuudessa, koska en tingi muutamista asioista ja yksi on se, että kun ja jos yhdessä asutaan vastuu on yhteinen. Tasan molempien kannettava.

En ole tippaakaan sinisilmäinen, en katso läpi sormien ja ajattele että no kyllä se siitä sitten muuttuu. Ei muutu,  arkitodellisuus on sen näyttänyt noin monen kohdalla. 

Lupauksia on helppo antaa, silloin täytyy toisen olla niin napakka että pitää huolen että ne myös pidetään.

Olen itse lujaluonteinen, en ilkeä enkä paha mutta vaadin että lupaukset pidetään ja vastuu kannetaan. Ja siihenhän se tyssää monen miehen kanssa sitten; onko se nyt niin tärkeää ja eikö nyt voi koskaan jne jne. 

Onneksi olen tyyppiä joka pärjää mainiosti yksin, pareminkin kuin miehen kanssa joka lusmuilee ja pakoilee vastuuta.  En ole etsimässä ketään sillä olen elämääni tyytyväinen.

Kysymyshän on viime kädessä siitä, että toinen menee perheen etu ja toinen oma etu edellä. Ei ihme, että asiat menevät epätasapainoon, ja tulee kuormitusta, katkeruutta ja ero. Eipä tuota oikein voi välttää, jos kumppani ei ole aidosti parisuhde ja perhekeskeinen ja arvosta sekä puolisonsa että lastensa hyvinvointia. Sellaisen kanssa voi perheen perustaakin. Valitettavasti moni on laiska ja itsekäs, kumpikaan ominaisuus ei sovi lapsiperheeseen.

"Miehet tarvis paremmat mallit siihen, miten hoitaa se vauva-aika niin, että nainen (ja vauva) voivat hyvin ja miten muutenkin pitää oma perhe koossa. Mies hyötyy perheestä enemmän, mutta panostaa usein vähemmän."

Suomessa pitäisi palata aikaan, jolloin oli perheet tiiviimpiä yksikköjä. Toisaalta naisista on tullut tyhjänruikuttajia, kun vertaan omaan äitiini. Meitä on 5 lasta ja kun isä sairastui vakavasti ja vietti yli vuoden sairaalassa, äitini hoiti meidät lapset ja pyöritti kahta yritystämmekin siinä samalla. Joskus olimme mummolassakin, mutta pääosin äitini hoiti kaiken. Siihen aikaan oli tosiaan käytössä pulsaattorikone, vesi lämmitettiin muuripadassa, astiat tiskattiin käsin. Saunassa käytiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Puulämmitteinen kiuas ja muuripata. Kodissa puulämmitys, joten myös halkojen teko kuului kotitöihin. Kasvot, kädet ja hampaat pestiin päivittäin. Paskalla käytiin ulkohuussissa, myös talvella. Joskus kaivosta loppui vesi ja esim. talvella sitten vesi haettiin avannosta ja saunaan vettä sulatettiin lumesta.

Ei olisi tämän päivän ruikuttajanaisista sellaiseen elämään.

Muistui mieleen tuosta erään maininnasta, ettei toisten vaatteita kannata alkaa pesemään. Seurustelin erään naisen kanssa ja alussa vaikutti ihan kelvolliselta. Minulle tuli sitten hälytyskeikka, joka kesti pari vuorokautta. Tämä neiti oli sitten ajatellut, ettei hänen kuulu tyhjentää pyykikonetta joka jäi pesemään vaatteitani, kun lähdin töihin. Siellä odottikin minua homehtuneet vaatteet ja homeinen pyykikone. Sekä pyykikone, että morsian vaihtuivat uusiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.

Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.

Osaat korjata autoa, tietokonetta ja taloa, mutta ei onnistu tiskikoneen ja imurin käyttö? Jepjep.

 

Mä olen myös kuullut, että vedotaan renkaiden vaihtoon eikä siksi tarvitse enää osallistua kodin töihin. Ne renkaat vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa ja silti jollain äijällä on pokkaa vedota tuohon.

Onneksi ei tarvitse omassa kodissa katsella yhtäkään kaksilahkeista. Enkä tule katselemaankaan. Suurin osa miehistä on äitinsä passaamia ja siksi jääneet teinipojan tasolle.

Meillä myös mies on kaikkien talouden töiden kuningas, koska hän vaihtaa kaksi kertaa vuodessa

Ei kukaan usko, ei edes muut naiset että miehesi ei tee kotona koko vuoden aikana mitään muuta kun vaihtaa kaksi kertaa renkaat. Naiset ei edes näe mitä miehet tekee kun ne miehen tekemät asiat ei liity mitenkään visuaalisuuteen ja niihin asioihin mitä pystyy näkemällä toteamaan.

Eräässä omassa suhteessani kun remontoin makuuhuonetta sain valitukset että en ole tehnyt mitään koko viikon aikana kun ulkopuolelta katsottuna ei ollut mitään muuttunut. Totuus kuitenkin oli että olin sen viikon aikana purkanut seinät ja katon, uusinut sähköjohdot runkorakenteisiin ja vahvistanut seinä rakennetta että kestää ison telkkarin painon jonka jälkeen uusin seinälevyt ja katon mutta se katto oli samanlaisista mdf levyistä kun se vanha oli ja uudet seinälevyt maalasin samanväriseksi mitä vanhat oli.

Oli kauheaa kiva kuunnella nalkutusta ja haukkumista laiskuudesta kun mitään en ollut tehnyt...

Vierailija kirjoitti:

Ne lapsuuden mallit vaikuttaa tosi paljon. Osallistuva mies taantuu itsekin passattavaksi lapseksi, jos se on ollut se, miten hänen oma isänsä on kotona ollut.

Olen omassa äitiydessänikin huomannut reagoivani tiedostamattani kuten omat vanhempani - yleensä kohottamalla herkästi ääntäni, omassa lapsuudenkodissani kun huudettiin helposti. Olen sitten tietoisesti koittanut opetella siitä pois, mutta aika työ on ollut, kun stressitilanteessa taannun helposti sinne pää punaisena huutamiseen. 

Kannattaa jutella miehen kanssa, millainen isän malli hänellä oli. Oliko isä poissaoleva, passasiko äiti kaiken, raivosiko isä, mitä ikinä mikä voisi selittää miehen omaa käytöstä. Se ei tietenkään anna mitään vapaudut vankilasta -korttia, vaan on tultava tietoiseksi omasta käytöksestään ja haluttava itse korjata asia. Muuten sitten ollaan ihmeissään, kun puoliso väsyy ja eroaa.

Tämä. En uskonut, että mun exälle olisi käynyt noin. Hänen kaverinsa oli tosi osallistuvia isejä ja hän oli ns. kauas puusta pudonnut, esim. kouluttautunut paljon vanhempiaan korkeammalle. Ennen lapsia arki oli reilua ja tasapainoista. Lasten tultua kuvioon hän ei kerta kaikkiaan osannut ottaa isäroolia, vaikka kaverinsa tosiaan olivat todella aktiivisia isiä ja mies halusi lapsia. Tajusin, että isänsä oli aina ollut ns. itsekäs ja äitinsä oli aika tossukka ja hyväksynyt mieheltään kaikenlaisen käytöksen ja passannut perhettä, vaikka nalkuttikin kokoajan. En olisi ikinä uskonut, että exäni olisi tuohon malliin lopulta kuitenkin pyrkinyt, kun ei ollut alkuunkaan sen oloinen ennen lapsia. Noh, minä en ole hänen äitinsä ja me erosimme. 

Vierailija kirjoitti:

Omat nuoret on jo teinejä, mutta muistan edelleen sen shokinomaisen tunteen, kun ennen niin tasa-arvoinen, iloinen ja aktiivinen puoliso muuttui kotona kädettömäksi, vastuutaan pakoilevaksi mörökölliksi. Ihan kuin olisi muuttunut koko mies nappia painamalla. Esim. ennen lapsia hän oli taloudessamme se parempi kokki, se jolla oli pääosin kokkausvastuu. Se vaan loppui, hyvä kun kerran viikossa enää kokkasi, vaikka lämpimän ruoan tarve toki kasvoi lapsiperheessä. Siivoaminen typistyi kerran viikossa vihaisena imuroimiseen. Ikävintä oli kuitenkin se negatiivinen asenne kaikkeen. Uraa loi samalla raketinomaisesti, eli kädettömyys rajoittui vain lapsiperhearkeen.

Meillekin tuli lopulta ero, mutta ihan itse otti. Perheellistyminen oli tästä näkökulmasta itselleni traumaattinen kokemus. Meilläkin lapsiluku jäi suunniteltua alhaisemmaksi ja syynä oli pitkälti miehen käytös ja kielteinen asenne perhe-elämää kohtaan.

Olisin varmaan hyvin voi

Tämä kiteyttää kyllä kaiken. Voisivat kaikki alhaista syntyvyyttä taivastelevat asiantuntijat tulla lukemaan tätä ketjua niin ei varmaan tarvitsisi ihmetellä laskevia lastentekohaluja.

Meillä mies tekee osansa ja hyvin tekeekin. Yksi helppo lapsi. Silti lapsiperhearki väsyttää välillä perin pohjin. Ihan jo sekin, jos ihminen ei saa nukkua kunnolla ja tätä kestää liian pitkään.

Inhottavia miehiä ne, jotka heittävän vaimonsa yksin pärjäämään. Ehkä monen lapsen kanssa, ehkä vielä joku heistä erityinen. Onko se rakkautta? Edes niitä omia lapsiaan kohtaan?

Vaikuttaa siltä, että etsivät lähinnä hyötyä. Eivät kanna vastuuta kuin aikuinen mies. Heiltä menee elämässä tärkein ohi, oma perhe, omat lapset. Surullista kaikkien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.

Mitä siinä lapsen tulon aikaan tapahtui sinun omassa käytöksessä ja toiminnassa miestä kohtaan?

Vai väitätkö että olet täsmälleen samanlainen miestä kohtaan haluaisi ja vaatimustesi kanssa mikä olit ennen lapsen tuloa?

Kävikö se perinteinen että sinä muutuit ja oletit että mies muuttuu mukana sinun haluamaksi ja sinua alkoi vituttamaan ja ahdistamaan kun mies ei muuttunutkaan niin kuin halusit?

Olen eri, mutta ainakin meillä kävi niin (joka on miesten mielestä oikea tapa toimia, kun nainen jää äityislomalle, ainakin  jos vauvapalstaan on uskominen ja tähänkin ketjuun)että kun 13 vuoden yhdessä olon jälkeen ensimmäinen lapsi syntyi, minä jäin lasta hoitmaan ja tein kaikki kotityöt + yövalmomiset yksin. Mies oli siis ennen lapsen syntymää osallistunut siivoukseen ja tehnyt ruuat aina, koska oli ollut  kotona ennen minua.  No  äityisloma loppui, kun lapsi oli 9kk lähdin takin töihin, mutta jotakin oli tapahtunut ja minä tein edelleen kaikki kotityöt  yksin ja lapsen hoitamisen töiden päälle. Mies ei tehnyt enää mitään, koska oli valmiiseen tottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.

Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.

Osaat korjata autoa, tietokonetta ja taloa, mutta ei onnistu tiskikoneen ja imurin käyttö? Jepjep.

Erohan on toki siinä, että ensin mainitut saa tehdä omalla tavalla. Ilman, että joku tulee niitä arvostelemaan ja kertomaan, mikä meni "väärin".

Kyllä se naiset vaan on niin, että mikäli oikein etsimällä etsitte miesten tekemisistä "virheitä" (lainausmerkeissä siksi, että kyseessä on usein merkityksettömiä juttuja ja makuasioita), on turha valittaa jos heistä tulee aloitekyvyttömiä käskyläisiä. Miksi tehdä jotain kun se on kuitenkin väärin tehty.

En mä väitä että aina olisi kyse täll

opettelen sitte tekemään asiat puolison haluamalla tavalla oikein, ku puoliso opettelee pitämään auton vanteet ehjänä. Niin kauan, ku raapii niitä rotvallin reunaan, ni nalkuttan sen ajotaidoista ja teen asiat omalla tavallani välittämättä sen nalkutuksesta.

 

"Tilanne muuttuu kun perheeseen tulee vauva. Hänen tarpeistaan on huolehdittava 24/7 ja hänen ehdoillaan mennään. Parisuhteen dynamiikka muuttuu. Mies ei saa yhtä paljon huomiota. Ehkä se taannuttaa ja lamaannuttaa miehet, jos hän ei osaa sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen."

Niin eli sinä muutuit ja muutin miehesi kohtelua ja odotit ja oletit että mies muuttuu mukana sinun tahtomaksi. Kehtaat ihmetellä miksi miestä alkoi vituttamaan kun itse muutuit arvostavasti ja kunnioittavasta puolisosta nalkuttavaksi ja valittavaksi vaimoksi ja lopetit parisuhteeseen panostamisen kun sulkeuduit vauvakuplaan samalla kun odotit että mies ottaa täyden vastuun parisuhteen ylläpidosta ja jatkaa panostamista täysin yksipuoleiseen ihmissuhteeseen...

Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Miksi te likaiset lehmät vaihdatte nimenne ja pidätte huiveja tällaisten laiskojen ja kaksinaamaisten ihmisten takia? Miehet julistavat olevansa perheen päitä ja silti ette saa heitä tekemään MITÄÄN. Miksi ette kuuntele feministejä? Miksi vaihdatte sen nimenne? Teitä on varoitettu miehistä. Silti vain juoksette heidän syliin, nimikin omistettu heille. Ja mitään ette saa kaksinaamaiselta käärmeeltä takaisin.

Ironista on että akat ovat koko ajan puhumassa poikien ja miesten puolesta. Saman ajan miehet käyttää huoritteluun ja pettämiseen. Niin ja syyttävät aina teitä omasta väkivallasta ja laiskuudestaan. On siinä vasta valintaa kantaa kaikista sovinistisinta nimeä jolle ette ole mitään sukua :D

Vierailija kirjoitti:

"Miehet tarvis paremmat mallit siihen, miten hoitaa se vauva-aika niin, että nainen (ja vauva) voivat hyvin ja miten muutenkin pitää oma perhe koossa. Mies hyötyy perheestä enemmän, mutta panostaa usein vähemmän."

 

Suomessa pitäisi palata aikaan, jolloin oli perheet tiiviimpiä yksikköjä. Toisaalta naisista on tullut tyhjänruikuttajia, kun vertaan omaan äitiini. Meitä on 5 lasta ja kun isä sairastui vakavasti ja vietti yli vuoden sairaalassa, äitini hoiti meidät lapset ja pyöritti kahta yritystämmekin siinä samalla. Joskus olimme mummolassakin, mutta pääosin äitini hoiti kaiken. Siihen aikaan oli tosiaan käytössä pulsaattorikone, vesi lämmitettiin muuripadassa, astiat tiskattiin käsin. Saunassa käytiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Puulämmitteinen kiuas ja muuripata. Kodissa puulämmitys, joten myös halkojen teko kuului kotitöihin. Kasvot, kädet ja hampaat pestiin päivittäin. Paskalla käytiin ulkohuussissa, myös talvel

Luulenpa vaan, että aika monessa perheessä, jos tilanne olisi toisin päin ja naiselle tulisi yllättävä hälytyskeikka, jäisi ne pyykit myös homehtumaan sinne koneeseen.. ehkä olet niitä parempia miehiä, mutta kaikki eivät ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.

Lopeta sinäkin jo tuo mollaaminen. Jokaisessa parisuhteessa on kaksi osapuolta. Ihan turha kiillottaa omaa sädekehäänsä, koska myös sinä olet vastuussa parisuhteestanne. 

Nainen on vastuussa siitä, että mies ei ala tekemään omaa osuuttaan kotona? Missäs se miehen vastuu  tässä on?

"Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin"

Millä voimilla siitä parisuhteesta pitäisi jaksaa huolehtia jos kaikki voimat menevät yksin arjen pyörittämiseen? Se jos mies heittäytyy vapaamatkustajaksi eikä huolehdi perheestään on myös hyvin tehokas halun ja kunnioituksen tappaja parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

"Miehet tarvis paremmat mallit siihen, miten hoitaa se vauva-aika niin, että nainen (ja vauva) voivat hyvin ja miten muutenkin pitää oma perhe koossa. Mies hyötyy perheestä enemmän, mutta panostaa usein vähemmän."

 

Suomessa pitäisi palata aikaan, jolloin oli perheet tiiviimpiä yksikköjä. Toisaalta naisista on tullut tyhjänruikuttajia, kun vertaan omaan äitiini. Meitä on 5 lasta ja kun isä sairastui vakavasti ja vietti yli vuoden sairaalassa, äitini hoiti meidät lapset ja pyöritti kahta yritystämmekin siinä samalla. Joskus olimme mummolassakin, mutta pääosin äitini hoiti kaiken. Siihen aikaan oli tosiaan käytössä pulsaattorikone, vesi lämmitettiin muuripadassa, astiat tiskattiin käsin. Saunassa käytiin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Puulämmitteinen kiuas ja muuripata. Kodissa puulämmitys, joten myös halkojen teko kuului kotitöihin. Kasvot, kädet ja hampaat pestiin päivittäin. Paskalla käytiin ulkohuussissa, myös talvel

Nyt ihan kysyn, että olisiko sinusta itsestäsi tuon kaiken hoitamiseen, vai olisitko sinäkin ruikuttahamies/nainen?

Vierailija kirjoitti:

"Perheen dynamiikka muuttuu kyllä mutta ei sen noin paljoa tarvi muuttua. Kyllä siittä parisuhteestakin pitää huolehtia ja siihen pitää panostaa vaikka vauvan saitkin"

Millä voimilla siitä parisuhteesta pitäisi jaksaa huolehtia jos kaikki voimat menevät yksin arjen pyörittämiseen? Se jos mies heittäytyy vapaamatkustajaksi eikä huolehdi perheestään on myös hyvin tehokas halun ja kunnioituksen tappaja parisuhteessa.

Tämä! Jos vaimon vastuulla on hoitaa vauvaan liittyvät asiat ja pitää huolta, että mies tuntee saavansa kaiken saman kuin ennenkin, mikä on miehen vastuu?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11535 kirjoitti:

246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen. 

Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.

Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.

Ai ei kaipaa suunnitelmallisuutta että tietää varmasti siellä kotona olevan niitä perustuotteita jäljellä ja tarpeeksi? Että ne vaan itsestään nanifestoituu sinne eikä koskaan lopu?

Sattuuko sua päähän olla noin yksinkertainen ja lapsellinen paskanlässyttäjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa

Kuule, kun mullakin oli ihan kykenevä mies ennen avioliittoa ja varsinkin ennen lapsia. Kun lapsien myötä mies taantui ja oli kohta kuin yksi lapsista, omasta mielestään aikuisen oikeuksin, mutta lapsen velvollisuuksin. Raskaaksi meni avioliitto.

Lopeta sinäkin jo tuo mollaaminen. Jokaisessa parisuhteessa on kaksi osapuolta. Ihan turha kiillottaa omaa sädekehäänsä, koska myös sinä olet vastuussa parisuhteestanne. 

 

Nainen on vastuussa siitä, että mies ei ala tekemään omaa osuuttaan kotona? Missäs se miehen vastuu  tässä on?

 

Mies on vastuussa kun nainen jättää oman osuutensa tekemättä kotona kun haluaa miehen tekevän sen? Missäs se naisen vastuu tässä on?