Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret on jo teinejä, mutta muistan edelleen sen shokinomaisen tunteen, kun ennen niin tasa-arvoinen, iloinen ja aktiivinen puoliso muuttui kotona kädettömäksi, vastuutaan pakoilevaksi mörökölliksi. Ihan kuin olisi muuttunut koko mies nappia painamalla. Esim. ennen lapsia hän oli taloudessamme se parempi kokki, se jolla oli pääosin kokkausvastuu. Se vaan loppui, hyvä kun kerran viikossa enää kokkasi, vaikka lämpimän ruoan tarve toki kasvoi lapsiperheessä. Siivoaminen typistyi kerran viikossa vihaisena imuroimiseen. Ikävintä oli kuitenkin se negatiivinen asenne kaikkeen. Uraa loi samalla raketinomaisesti, eli kädettömyys rajoittui vain lapsiperhearkeen.
Meillekin tuli lopulta ero, mutta ihan itse otti. Perheellistyminen oli tästä näkökulmasta itselleni traumaattinen kokemus. Meilläkin lapsiluku jäi suunniteltua alhaisemmaksi ja syynä oli pitkälti miehen käytös ja kielteinen asenne perhe-e
Eihän täällä kukaan valita siitä, että pitää käydä töissä, vaan siitä, että kodin ja lapsenhoitoon liittyvät työt eivät tämän päälle jakaudu oikeudenmukaisesti. Monessa nykyajan perheessä ei myöskään jaeta kuluja suhteessa tulotasoon vaan 50-50. Tiedän naisia, jotka ovat velkaantuneet tai käyttäneet henk.koht. säästöjä perhevapaidensa aikana. Jostain syystä edelleen kaikki taloudelliset riskit kasaantuvat naisille (raskaussyrjintä, lyhennetty työaika yms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.
Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.
Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.
Mutta kotona hänelle on vaimo opettanut, että ruokaa on tietyllä kellonlyömällä eikä silloin, kun lapsilla on nälkä! Näin se menee monessa perheessä, ei ruoka ole pöydässä siksi, että on nälkä vaan siksi, että ennen sitä on ollut jokin elintärkeä rituaali (ulkoilu lähipuistossa, korttelin kiertäminen kahteen kertaan, portaita pitkin 4. kerrokseen jne.) ja vasta sitten saa ruokaa. Jos mies on yrittänyt lähteä kotiin suoraa lähipuistosta ja tulla hissillä kotiovelle, menevät naisen metatyöt ihan sekaisin. Kun lapsilla ei voi olla nälkä ennen kuin tietyt asiat on tehty, niin nyt meni lapsilta ja äidiltä päivä pilalle.
Joten mistä mies olisi tiennyt, että lapsilla on nälkä, kun se ruokahalua edeltävä rituaali puuttui?
Ap ei halua vuoroviikkovanhemmuutta elarien takia.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.
Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.
Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, siis sillä että joku ei osaa korjata tietokonetta, koska se on erikostaito, mutta wc:n pesemistä ei voi verrata tietokoneen korjaamiseen. Normaalin arjen askareet ei yleensä vaadi mitään erikoisosaamista, vaan jokainen joka haluaa, osaa siivota vessan, pestä pyykkiä, täyttää ja tyhjentää tiskioneen. Laittaa imurin käyntiin ja imuroida ja sammuttaa imurin. Pestä laiitian tai ikkunat. Tai vaihtaa omalle lapselleen vaipan. Muutaman kerran opettelee vaivanvaihtoa ja se on siinä. Nuo ei tarvitse mitään erikoistaitoja.
Autonkorjaaminen (kuinka moni sitäkäät tekee, kun auton viat määrittää tietokone? Kerrostaloissa ei ole edes paikkaa missä autoa remppaat) tai tietokoneen kotjaaminen on monesti ammatti-ihmisen hommia. Kotityöt poikkee juuri sillä noista työ-ja ammattia vaativista töistä, että niitä ei tarvii koulussa opiskella vuosikausia, vaan ne pitäisi jokaisen oppia ihan vaan siinä normaalissa elämässä, koska ne kaikki on ihmisen elämän perustaitoja.
Pitää osata siivota, jos ei halua asua sikolätissä. Pitää osata tehdä ruokaa, jos haluaa syödä jne. Toki jos on rikas vai nuo asiat ostaa rahalla.
Taloa ja metsää hoitaa kyllä hyvin moni nainenkin. Ja esim meillä minä teen kaikki pintaremontit sisällä.
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
Kuinka usein haluat käydä kaupassa jos ruokien suunnittelu viikoksi on liiallista varautumista? Itse tilaan aina viikoksi ruuat, jotka tuodaan ovelle ajansäästön vuoksi. Kuvittelisin, että lapsiperheissä on enemmän aika kortilla kuin tällaisella vapaaehtoisesti lapsettomalla. En ole ostanut haalaria ikinä mutta ainakin monet omat hankintani selvitän kohtalaisen huolella etukäteen, jotta saan sellaisen tuotteen kuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Onko muuten oikeasti ihmisten elämä niin pirun hankalaa ja raskasta kuin mitä tän palstan perusteella vaikuttaa?
Meillä tosiaan 2 lasta ja tää viimeinen 10v ollut ihan mahtavaa aikaa. Nauttia perheestä.. En vaihtaisi päivääkään pois enkä usko et vaimoaan.
Minulla sama, mutta silti pystyn asettumaan niiden asemaan ja ymmärtämään heitä, joilla näin ei ole. Etkö kykene katsomaan ja ymmärtämään myös toisenlaisia näkökantoja? Pystytkö kokemaan myötätuntoa, jos näet vanhuksen kaatuvan?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
En pysty ymmärtämään sitä miten monet saavat kuulostamaan perus arjen ja askareet siltä että niihin menisi 8h päivästä aikaa. Kun ei vaan mene edes tuntia jos on jonkinlaista
Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä samasta asiasta kuulee jatkuvasti, tuntuu ihan uskomattomalta. Väkisinkin naisena miettii kannattaako edes lisääntyä, jos edessä on tämä. Ihan sama kuinka hyvin yrittää puolisonsa valita ja puhua asioista etukäteen niin näköjään iso osa miehistä muuttuu ihan kädettömiksi myöhemmin. Mieluummin lapsi vaikka itsellisenä äitinä niin säästyy tällaiselta.
Eli siis ennemmin teet lapsen yksin kun joustaisit omista vaatimuksista ja totutusta teko tavasta ja tyylistä vain sen takia sinun ei tarvi hyväksyä sitä että mies tekee asiat eritavalla kun sinä olet tottunut kun sinun mielestä se sinun teko tapa ja tyyli on ainoat oikeat teko tavat ja tyylit?
Hän varmaan tarkoitti näitä tilanteita, jossa mies ei teekään enää mitään. Niistä on kerrottu tässäkin keskustelussa. Ymmärrän hyvin, että tuollaiseen asemaan joutuminen pelottaa jo etukäteen ja on ehkä osaltaan syy siihen, että lapsia ei kauheasti hankita ja sinkkuna eläminen on suositumpaa kuin koskaan. Itsekin olen vapaaehtoisesti lapseton ja tämä on yksi syy vaikkakaan ei läheskään tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
Kuinka usein haluat käydä kaupassa jos ruokien suunnittelu viikoksi on liiallista varautumista? Itse tilaan aina viikoksi ruuat, jotka tuodaan ovelle a
Siis just tästä puhuttiin vaimon kanssa. Käydään 2 x viikko kaupassa. Ostetaan hirveästi kaikkea. Mä teen tosiaan ruuat en juurikaan mieti vaan teen mitä milloinkin toivotaan/ itse haluan.
Jos toi kaupassa käynti rasittaisi tilaisin ruuat valmiiksi kerättynä( kävisin vaan hakemassa). Jos kokkailu rasittaisi käyttäisin paljon enemmän puoli valmiita aineita.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän kaikilla ole autoa, metsää tai taloa...
Mä luulen, että tänä on se ongelma. Ne miesten työt ovat kadonneet kun asutaan kaupungissa. Naisten työt eivät ole kadonneet mihinkään.
Me asutaan maalla ja mies tekee kaikki ulkotyöt kuten traktoria ja kaivinkonetta vaativat työt, minähän en sellaisilla osaa edes ajaa. Korjaa myös taloa, toki autan remonteissa jos osaan ja ohjeet selkeät.
Ei tulisi mieleenkään valittaa sisähommista, teen ne kaikki ihan ilomielin. Meillä ei ole ikinä tullut kotihommista mitään riitaa.
Iso osa naisten töistä on kadonnut, sitä ei vain sanota ääneen. Enää ei kanneta puita lämmitystä varten ja kattilakaupalla lämmitetä vettä, ei hoideta kasvimaata, ei tiskata käsin, ei siivota jollain satunnaisella rätillä (paitsi jotkut, kohta isoääninen kommentoija kertoo, että kyllä meillä tehdään edelleen noin), ei pestä pyykkiä pulsaattorikoneella, ei korjata lasten vaatteita moneen kertaan jne.
Naisten kotitöistä on kadonnut 50% 70 vuodessa, kaurapuuro valmistuu parissa minuutissa ja vettä tulee hanasta. Silti jaksetaan selittää, että naisten työtaakka se vasta mahdoton onkin, vaikka ei se ole. Lapset saa 50 tunniksi viikossa päivähoitoon jopa maksutta, ei olisi onnistunut 1940-luvulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen
230.. Jotain tuollaista mäkin luulen olevan pohjilla. + Ehkä tyytymättömyyttä omaan elämäänsä..
Kun ei toi kotityö määrä todellakaan ole mitenkään hirveä nykyään.. Kaikesta on tullu paljon helpompaa.
230: unohdat, että isä käy töissä ja maksaa kaikki laskut. Edelleen isän jäädessä lasten kanssa kotiin nainen kokee oman taloutensa paranevan, ei perheen talouden, koska naisella ei ole siitä päävastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä, mitä mun exälle tapahtui, ehkä jotkut lapsuuden traumat iski, kun syntyi omia lapsia tms. Ns. kunnollinen tyyppi, vastuullisesti hoiti asioita ennen lapsia. 4v yhdessä ennen lapsia, josta 3v asuttiin yhdessä
Hän suorastaan pakeni töihin, harrastuksiin jne. silloin, kun häntä olisi eniten tarvittu. Vaikka kuinka vaimonsa itkee keittiön lattialla, niin mikään ei saanut häntä skarppaamaan ja ottamaan vastuuta. Se oli suoranainen hylkääminen.
Kun sitten vauvavuodesta selvittyäni hain eroa, mies ei olisi halunnut erota. Mutta minä en olisi voinut ikinä antaa hänelle anteeksi ja riitelimmekin todella paljon silloin. Minun elämäni rauhoittui paljon, kun tuo riitely loppui, ja mies ei ollut enää arjessani muistuttamassa siitä, miten hän ns. petti yhteisen sopimuksen lapsesta.
Taloudellisesti en ollut miehestä riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.
Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.
Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään, siis sillä että joku ei osaa korjata tietokonetta, koska se on erikostaito, mutta wc:n pesemistä ei voi verrata tietokoneen korjaamiseen. Normaalin arjen askareet ei yleensä vaadi mitään erikoisosaamista, vaan jokainen joka haluaa, osaa siivota vessan, pestä pyykkiä, täyttää ja tyhjentää tiskioneen. Laittaa imurin käyntiin ja imuroida ja sammuttaa imurin. Pestä laiitian tai ikkunat. Tai vaihtaa omalle lapselleen vaipan. Muutaman kerran opettelee vaivanvaihtoa ja se on siinä. Nuo ei tarvitse mitään erikoistaitoja.
Autonkorjaaminen (kuinka moni sitäkäät tekee, kun auton viat määrittää tietokone? Kerrostaloissa ei ole edes paikkaa missä a
Tietokoneen korjaaminen ei vaadi oikein mitään erikoistaitoja riittää kun etsii tietoa miten se korjataan. Jopa 70 vuotia äitini oppi korjaamaan tietokoneen perus ongelmia kun en jokavälissä kerinnyt korjaamaan niitä ongelmia ja se sanoo itsekin että eihön nämä niin vaikeita asioita ole kun sai rohkeuden alkaa tekemään ja kokeilemaan että mikä auttaa
Teilläkin on siis sama jako mikä muissakin perheissä että nainen tekee kotitöitä sisällä ja ne pitää jakaa tasa miehen kanssa mutta kaikki ulkotyöt jotka on tehtävä kelistä riippumatta on miehen töitä joita ei tarvi jakaa tasan?
Pitäisikö sinun ottaa selvää kuinka vanha autokanta suomessa on ja milloin ne ajotietokoneet on tullut niin kun väität että tietokone kertoo auton vioista kaiken tarpeellisen. Suurin osa suomalaisten autoista on vieläkin niin vanhoja että että kun moottori tilaan tulee vika syttyy vain varoitusvalo missä lukee check engine ja se ei kerro mitään mikä siellä on vialla. Olet aika pirun hyvässä taloudellisessa asemassa jos sinun autosi on niin uusi että se ajotietokone kykenee kertomaan yksityikohtaisesti mikä siellä on moottoritilassa on vikana. Ja kyllä siinä kerrostalon pihassakin pystyy remontoimaan auton
Ja vaikka olisi kuinka varakas niin onhan se nyt tyhmää maksaa asiasta minkä voisi hoitaa itsekin kun näkee hieman vaivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tartun nyt varmaan lillukanvarsiin, mutta kun tässä ketjussa toistuvasti väitetään äitien haluavan lapsilleen yhteen sointuja vaatteita, niin olisipa kiva jos saataisiin selville, kuinka yleistä tämä on.
Minun lapsillani ei pienempänä mikään sointunut yhteen, kuinka voisikaan, kun kaikki on kirppareilta ja alesta. Vaatimustasoni oli kuitenkin, että vaatteiden pitää olla ehjiä, koska ulkoilu on päiväkoti-ikäisten duuni. Nyt lapset ovat jo koululaisia ja valitsevat itse vaatteensa, ihan riippumatta isänsä tai minun mauista.
Meillä oikeastaan kaikki vauvan-ja lasten vaatteet tuli kierrätettynä. Eli minun vanhempien siskojen lasten vaatteet periytyi lopuksi meille. Ei ollut sävysävyyn, eikä ikinä käynyt mielessäkään, että niiden pitäisi olla. Olin jonkin aikaa päiväkodissa töissä ja ei sillä kyllä oikeastaan kenelläkään lapsella vaatteet olleet mitään sävysävyyn. Oisko tuo vaan jossain "paremmissa" piireissä noin, ei ainakaan tavallisissa keskiverto perheissä.
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Olipas erikoinen kommentti muka koulunkäynninohjaajalta, että olisi ihan ok, että jollain puuttuu tarvittavat varusteet, ja että tullaan vääriin aikoihin (monesti retkelle lähtö on ennen koulun normaalia aloitusta, että se lapsi kyllä jää sitten retkeltä pois). Ei todellakaan ole ok, että jossain perheessä wilma-vastuullinen isi ottaa vähän rennosti. Koko luokka kärsii, kun yhtä varten pitää koko ajan olla säätämässä jotain varavarusteita jne.
Ja vielä loppukommentti, että lapsilla on kännykät! Jestas. Ne on ensinnäkin koulutilassa päivällä ja meidän tokaluokkalaisella ei todellakaan ole omaa älypuhelinta, eikä ole monella muullakaan hänen luokkakaverillaan (asumme hyvällä alueella, jossa on järkeviä vanhempia).
Aikuinen ihminen
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Toinenkin tiimi jee.
Kyl tuntuisi oikeasti tosi oudolta riidellä jostain kotitöistä ja erota niiden takia 2020 luvulla.
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Toinenkin tiimi jee.
Kyl tuntuisi oikeasti tosi oudolta riidellä jostain kotitöistä ja erota niiden takia 2020 luvulla.
Ei näissä ole koskaan kyse mistään tiskikoneen tyhjennyksestä, vaan kokonaisvaltaisesti siitä, että toinen kokee jäävänsä yksin arjessa. Se tiskikone on vaan sellainen konkreettinen ja helppo sanoa, että tyhjentäisit edes tiskit. Todennäköisesti se, jolle sanotaan, ei osallistu yhtään mihinkään oma-aloitteisesti, eikä esim. tiedä lapsistaan juuri mitään. Miehet vetoavat monesti töihinsä jne., mutta esim. meillä tienasimme tasan saman verran, että luulisi töiden kuormittaneen minua ihan yhtä paljon.
"Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti."
Mielestäsi miehen siis pitäisi valvoa yöt lapsen kanssa että äiti saa nukkua rauhassa ja aamulla lähteä töihin hyvin valvotun yön jälkeen tienaamaan rahaa perheen laskuihin jotka on pakko maksaa joka tapauksessa ja illat pitäisi tehdä vielä vähintään puolet kotitöistä?
Eli siis ennemmin teet lapsen yksin kun joustaisit omista vaatimuksista ja totutusta teko tavasta ja tyylistä vain sen takia sinun ei tarvi hyväksyä sitä että mies tekee asiat eritavalla kun sinä olet tottunut kun sinun mielestä se sinun teko tapa ja tyyli on ainoat oikeat teko tavat ja tyylit?