Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
"Ja miehet jättävät opettelematta. "
Eivät jätä. Aika monet miehet kykenevät elämään normaalisti myös lapsiperheessä, mutta media tietysti mässäilee näillä kauhutarinoilla. Ja lapsiperheen brändi senkuin menee surkeammaksi ja syntyvyys laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!
Tässä on kyllä ihan vinha pe
Jaah..no aina on uimahalleissa niitä varauikkareita saatavilla, samoin koulun keittiöstä saa muutaman oppilaan eväät, jos on unohtunut. Eli ei ole haudanvakavia asioita nämä. Ja kyllä niitä unohduksia sattuu kaikissa perheissä välillä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun lapsi on tuntia aikaisemmin koulussa, jos on joku poikkeuspäivä. Lapsilla on kännykät, joten ei ole mitään hätää.
t. koulunkäynninohjaaja
Ei osaa valitettavasti siivota kaikki. Tullut nähtyä. Osa tosiaan siirtelee likaa mopilla/luutulla. Moppi liikkuu siivottavassa paikassa, mutta se jää yhtä likaiseksi kuin ennen siivousta. Lika on siirtynyt hiukan eri kohtaan ja muodostelmaan.
Nro 203: Rennompi ote Wilmassa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että siellä ei käydä vähän väliä, vaan muutaman kerran viikossa ja liikuntapäivien aamuna, ja sen mukaan elellään. Eli etsitään sellainen wilmailun määrä, jossa käytetty aika ja vaiva kohtaavat hyödyn. Samalla ehkä myös opettajat hahmottavat, että asiat kannattaa kertoa hyvissä ajoin.
Lapsilla on aina repussa vähän rahaa, juomapullo ja välipalakeksit. Jos muutaman tunnin varoitusajalla kysellään maitopurkkeja, niin se on sitten voi voi.
Viimeksi juuri pari viikkoa sitten keskimmäisellä lapsella ei ollut uimavarusteita mukana, kun tieto uinneista oli tullut viime tingassa ja jäänyt meiltä huomaamatta. Hän sitten opettajan luvalla kävi pitkällä välkällä kotona hakemassa uimavarusteet. Kuopus ei vielä tuota voisi tehdä, mutta hän on tottunut kuuntelemaan tunnilla opettajan ohjeet, ja muistuttaa sitten meitä vanhempia.
Koska olen äiti ja suorittaja, pysyn suosiolla poissa Wilmasta. Kuitenkin kävisin siellä yötä myöten.
"Tämä.. Koneet hoitaa tiskit ja pyykit. Lattiat imuroi robotti. Kauppa ostokset saa tilattua kotiin tai valmiiksi kerättynä kauppojen noutoon. Lapsille on harrastuksia jolloin saa omaa aikaa. Ruuan valmistus on helpottunut hirveästi jopa jauhelihan saa valmiiksi ruskistettuna.
Silti ihmiset kitisee työn määrästä kotona."
Vaikea uskoa, että näillä palstamammoilla olisi oikeasti perhettä, eli mies ja lapsi/lapsia. Missä ihmeen välissä nämä muka mitään kotitöitä tekisivät, kun länkyttävät miesvihaa klo 7-23 välisen ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat nuoret on jo teinejä, mutta muistan edelleen sen shokinomaisen tunteen, kun ennen niin tasa-arvoinen, iloinen ja aktiivinen puoliso muuttui kotona kädettömäksi, vastuutaan pakoilevaksi mörökölliksi. Ihan kuin olisi muuttunut koko mies nappia painamalla. Esim. ennen lapsia hän oli taloudessamme se parempi kokki, se jolla oli pääosin kokkausvastuu. Se vaan loppui, hyvä kun kerran viikossa enää kokkasi, vaikka lämpimän ruoan tarve toki kasvoi lapsiperheessä. Siivoaminen typistyi kerran viikossa vihaisena imuroimiseen. Ikävintä oli kuitenkin se negatiivinen asenne kaikkeen. Uraa loi samalla raketinomaisesti, eli kädettömyys rajoittui vain lapsiperhearkeen.
Meillekin tuli lopulta ero, mutta ihan itse otti. Perheellistyminen oli tästä näkökulmasta itselleni traumaattinen kokemus. Meilläkin lapsiluku jäi suunniteltua alhaisemmaksi ja syynä oli pitkälti miehen käytös ja kielteinen asenne perhe-elämää kohtaan.
Olisin varmaan hyvin voinutkin kantaa päävastuun kodista, jos mies olisi sitten vastaavasti kantanut päävastuun perheen taloudesta. Mutta ei, kaikki kulut piti edelleen maksaa puoliksi.
Keski-Euroopaan muuttanut piinkova uraorientoitunut tuttuni sanoi, että Suomessa naiset tekevät tuplatyön ilman rahallista korvausta saati ilman arvostusta. Hänen mielestään keskieurooppalaisilla kotiäideillä oli parempi diili kuin Suomen työssäkäyvillä äideillä. Hän kävi töissä, mutta kotona olikin sitten palkattua apua. Mahdollisen eron sattuessa hänen asemansa olisi ollut turvatunpi kuin täällä Suomessa, jossa elatustuet minimaalisia. Hänen mielestään suomalaisia naisia on huijattu tekemään tasa-arvon nimessä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.
Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.
Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.
Onpa avuttomia lapsia, kun eivät osaa avata suutaan ja sanoa, että heillä on nälkä. Ja jos mies tuon jälkeen jättää antamatta ruokaa, niin joku on miehellä pahasti pielessä.
Jep, lasten vika jos aikuinen mies ei kykene huolehtimaan heidän perustarpeistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisikohan se se väsymys ja shokkina uudesta lapsesta. Kenties masennus."
Jos on 7 vuotta niin väsynyt, shokissa ja masentunut ettei pysty huolehtimaan kohtuullisesti lapsistaan, pitää hakea apua. Mielellään jo vähän aiemmin.
Miehillähän ei yksinkertaisesti ole hoivaamisviettiä. He olettavat, että lapset ovat pieniä aikuisia, jotka hoitavat itse omat asiansa. Eivät he halua tehdä mitään avuttomien olentojen eteen, keiltä ei itse saa mitään. Ennen lapsia saattoivat tehdä kyllä vaimonsa eteen asioita, koska saavat vaimolta palkinnoksi sitten hyvää seksiä. Mutta lapset ovat heidän mielestään kohtuuton työsarka, erityisesti jos lasta pitää hoitaa joidenkin normien mukaan, olivat ne normit sitten puolison tai yhteiskunnan asettamia
Miten paljastaa pitkällä lässytyksellä, ettei ole saanut miestä ikinä.
Erosin itsekin aikoinaan, kun mieslasta en enää jaksanut sietää. Ja kyllä, ennen lapsen syntymää oli 8 vuotta ns.normaali ja kantoi vastuunsa arjesta. Eron jälkeen hänestä kuoriutui ihan kelpo etävanhempi (kun ei kehdannut sluibailla sos.paineen vuoksi - hankala olisi ollut selittää miksi ei hoidakaan omaa lastaan).
Olen kasvattanut lapseni kantamaan vastuunsa omasta elämästään. Hän on jo aikuinen ja pärjää omillaan. En halunnut, että hän saa lapsuudenkodista vääristyneen mallin parisuhteesta (=äitivaimo hoitaa arjen). Avioliitosta jäi minulle kieltämättä epäluottamus miehiin ja olenkin vapaaehtoisesti sinkku. Ei nappaa varattujen ulinat ja pyynnöt hypätä sänkyyn, eivätkä vapaiden voimafantasiat saada ilmainen piika/sairaanhoitaja jne talouteen. Ei kiitos, kieltäydyn tällaisista rooleista.
Mieslapsi on energiasyöppö ja musta aukko, joka vie onnellisuutesi joka päivä. Onneksi erolla pääsee mokomasta eroon. Ei ole ollut ikävä sekuntiakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!
Jaah..no aina on uimahalleissa niitä varauikkareita saatavilla, samoin koulun keittiöstä saa muutaman oppilaan eväät, jos on unohtunut. Eli ei ole haudanvakavia asioita nämä. Ja kyllä niitä unohduksia sattuu kaikissa perheissä välillä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun lapsi on tuntia aikaisemmin koulussa, jos on joku poikkeuspäivä. Lapsilla on kännykät, joten ei ole mitään hätää.
t. koulunkäynninohjaaja
Aiheena ei ole yksittäiset unohdukset joita sattuu kaikille vaan se, että toinen ei kanna vastuutaan. Ei se yksi lapsi voi olla aina väärissä varusteissa ja ilman eväitä vain sen takia, että iskä haluaa lukea wilmaa omalla tyylillään.
Ongelma on siinä että naiset ei kykene ja miehet kykenee elämään hetkessä ja naiset vaativat järkyttävää etukäteistä suunnittelua ja tämän takia naiset tekee niitä suunnitelmia ja ahdistuu kun mies ei toteuta kaikkia naisen tekemiä suunnitelmia täsmällisesti.
Naisille ei muutenkaan kelpaa mikään miehen tekemä jos se ei ole täsmällisesti niin kun nainen on vaatinut ja tottunut.
Miehen siivoaminen ei naisille juurikaan kelpaa kun se ei ole niin tehty kun nainen on tottunut ja haluaa ja muutenkin naiset vaativat aivan järkyttävästi kovempaa siisteystasoa mitä miehet vaatii.
Ruokakaupassa käyminen ei vaadi monen päivän suunnittelua vaan riittää kun katsoo mitä jääkaapista puuttuu ja hakee sen.
Tuo että naiset valittavat että mies ei saa edes lapselle vaatteita katsottua niin onko sillä lopulta mitään merkitystä sopiiko housut ja paita tyyliltään toisiinsa vai riittääkö että on jotkut vaatteet päällä? Aika harvaa miestä lopulta kiinnostaa edes omista vaatteista sopiiko ne tyyliltään toisiinsa kun riittää se että on jotkut vaatteet päällä.
Naiset käyttää aivan järkyttävästi energiaa ja aikaa siihen suunnitteluun että miten saa miehen tekemään mitä itse haluaa tapahtuvan kun itsekään ei niitä halua tehdä.
Otetaan esimerkki omasta suhteesta mikä tapahtui eilen nainen istui kolme tuntia puhelin kädessä sohvalla ja nalkutti minulle kun hän laittoi jo kome tuntia sitten minulle roskapussin ulos vietäväksi enkä minä sitä kerinnyt viemään ennen kun sain työni tehtyä ja kun kysyin että mikä sinua itseäsi esti tämän kolmen tunnin aikana vetämästä takkia päälle ja laittamasta kenkiä jalkaan että voisi viedä sen roskapussin itse niin vastaus oli että ulkona sataa. Riitahan siittä syntyi kun kysyin että sinä ennemmin nalkutat minulle kolme tuntia roskien viemisestä kun ainoa syy miksi itse sitä et voinut viedä oli se että ulkona sataa vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret on jo teinejä, mutta muistan edelleen sen shokinomaisen tunteen, kun ennen niin tasa-arvoinen, iloinen ja aktiivinen puoliso muuttui kotona kädettömäksi, vastuutaan pakoilevaksi mörökölliksi. Ihan kuin olisi muuttunut koko mies nappia painamalla. Esim. ennen lapsia hän oli taloudessamme se parempi kokki, se jolla oli pääosin kokkausvastuu. Se vaan loppui, hyvä kun kerran viikossa enää kokkasi, vaikka lämpimän ruoan tarve toki kasvoi lapsiperheessä. Siivoaminen typistyi kerran viikossa vihaisena imuroimiseen. Ikävintä oli kuitenkin se negatiivinen asenne kaikkeen. Uraa loi samalla raketinomaisesti, eli kädettömyys rajoittui vain lapsiperhearkeen.
Meillekin tuli lopulta ero, mutta ihan itse otti. Perheellistyminen oli tästä näkökulmasta itselleni traumaattinen kokemus. Meilläkin lapsiluku jäi suunniteltua alhaisemmaksi ja syynä oli pitkälti miehen käytös ja kielteinen asenne perhe-elämää kohtaan.
Olisin varmaan hyvin voi
Minä taas olen kurkkuani myöten täynnä näiden etuoikeutettujen urahörhöjen sössötystä keskieurooppalaisen kotiäitiyhteiskunnan eduista. Tosiasia on, että Suomessa eläminen ja menestyminen on aina vaatinut kahden aikuisen työpanoksen ja yhteen hiileen puhaltamisen. Tehkööt ensin perässä ja moittikoot sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.
Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.
Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.
Onpa avuttomia lapsia, kun eivät osaa avata suutaan ja sanoa, että heillä on nälkä. Ja jos mies tuon jälkeen jättää antamatta ruokaa, niin joku on miehellä pahasti pielessä.
Jep,
Eli siis ongelma on lopulta siinä että mies ei kykene lukemaan ajatuksia mitä naiset vaatii eli siis miehen pitäisi tietää onko jollain nälkä ilman että kukaan sanoo miehelle että minulla olisi nälkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemans
Olen toiminut koulunkäynninohjaajana 10 vuotta. Tällaisia ns. normaaleja perheitä ei ole, joita tarkoitat. Jos lapsi on sellainen, jolla ei ole sopivia vaatteita mukana tai eväitä koskaan, niin perhe on tavalla tai toisella sosiaalihuollon kanssa tekemisissä.
Näistä puheista täällä tulee mieleen Ensitreffit Alttarilla -Anna. Monella naisella on se sama persoona, joka viedään sitten perhe-elämään.
Oletteko miesten haukkujat ja valittajat antaneet miehen ottaa vastuuta? Kelpaako teille se, mitä mies tekee? Vai korjaatko asiat mieleiseksesi? Onko oikein tehty vain sinun tekemäsi? Eipä siinä paljon kiinnostele tehdä mitään, jos aina tekee mukamas väärin! Parempi vetäytyä taustalle ja äkkiä siitä tulee tapa.
Tästä samasta asiasta kuulee jatkuvasti, tuntuu ihan uskomattomalta. Väkisinkin naisena miettii kannattaako edes lisääntyä, jos edessä on tämä. Ihan sama kuinka hyvin yrittää puolisonsa valita ja puhua asioista etukäteen niin näköjään iso osa miehistä muuttuu ihan kädettömiksi myöhemmin. Mieluummin lapsi vaikka itsellisenä äitinä niin säästyy tällaiselta.
Tartun nyt varmaan lillukanvarsiin, mutta kun tässä ketjussa toistuvasti väitetään äitien haluavan lapsilleen yhteen sointuja vaatteita, niin olisipa kiva jos saataisiin selville, kuinka yleistä tämä on.
Minun lapsillani ei pienempänä mikään sointunut yhteen, kuinka voisikaan, kun kaikki on kirppareilta ja alesta. Vaatimustasoni oli kuitenkin, että vaatteiden pitää olla ehjiä, koska ulkoilu on päiväkoti-ikäisten duuni. Nyt lapset ovat jo koululaisia ja valitsevat itse vaatteensa, ihan riippumatta isänsä tai minun mauista.
Aikuinen ihminen.
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
En pysty ymmärtämään sitä miten monet saavat kuulostamaan perus arjen ja askareet siltä että niihin menisi 8h päivästä aikaa. Kun ei vaan mene edes tuntia jos on jonkinlaista suunnittelu kykyä..
Sit erotaan sen takia. Vauva arki erikseen.