HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle

Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!

Käyttäjä11535 kirjoitti:

Onko muuten oikeasti ihmisten elämä niin pirun hankalaa ja raskasta kuin mitä tän palstan perusteella vaikuttaa?

Meillä tosiaan 2 lasta ja tää viimeinen 10v ollut ihan mahtavaa aikaa. Nauttia perheestä.. En vaihtaisi päivääkään pois enkä usko et vaimoaan.

Minulla sama, mutta silti pystyn asettumaan niiden asemaan ja ymmärtämään heitä, joilla näin ei ole. Etkö kykene katsomaan ja ymmärtämään myös toisenlaisia näkökantoja? Pystytkö kokemaan myötätuntoa, jos näet vanhuksen kaatuvan? 

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.

Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.

Osaat korjata autoa, tietokonetta ja taloa, mutta ei onnistu tiskikoneen ja imurin käyttö? Jepjep.

Olen tässä katsellut 30-vuotta veljeni taloutta. Vaimo on aivan kädetön kotitaloushommissa, ei tee mitään. Veljeni pyörittää yritystä ja hoitaa ruuanlaiton ja omakotitalon huoltotyöt. Siivooja heillä käy kerran kuukaudessa, nähtävästi vaimo ei pidä lapsista kun niitä ei ole siunaantunut. Olen implisiittisesti ilmoittanut veljelleni, että jätä se lehmä.

Ja sitten kun jotain on unohtunut, tekemättä tai tullaan myöhässä, niin sukulaiset (lähinnä isovanhemmat) aina kysyvät ÄIDILTÄ, että miksi näin on. Olen usein vastannut, että se asia oli isän vastuulla, kysykää häneltä. Eikä kukaan ikinä ole tentannut isää. Tai jos tenttaa niin isä vastaa jotain täysin epämääräistä ja sukulaiset antavat olla. Äidille kyllä alettaisiin jaella ohjeita ja suorastaan opettaa samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, kun ap:llä ei juuri ole sitä vanhempaa sukupolvea ympärillä, joka laittaisi nuokin wilmat ja muut asiat tärkeysjärjestykseen. Älä lue vain jotain näitä palstoja ja muuta, ne eivät ole oikeaa elämää. Keskustelemalla ja sopimalla monet asiat lähtevät menemään pikku hiljaa eteenpäin. Tässä muuten yksi elävä esimerkki oikeasta elämästä: lapsen osä ei halunnut halua lasta päiväkodista, syyksi lopulta paljastui, että päiväkodin portti oli hankala avattava ja hän koki keskustelut henkilökunnan kanssa ahdistaviksi. Ei ollut tottunut sellaiseen. 

Hahaha, juu, tottahan sen lapsen voi sitten vaan jättää hakematta, jos portti on hankala ja jutustelu henkilökunnan kanssa ahdistaa. Paree vaan ilmottaa lapsen äidille (joka todennäköisesti on suunnitellut tekevänsä jotain muuta, koska isän piti hakea lapsi), että äidin pitää sittenki hakea :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kun korjailen autoa, tietokonetta, taloa tai hoidan metsää.

Nainen käyttää heti weaponized incompetencea eikä muka osaa.

Metsänhoito onkin yksin tärkeimmistä kotitöistä, mitä perheissä voi olla. Lapset otetaan huostaan, jos kodissa ei ole raivaussahaa eikä sellaista käyttämään kykenevää aikuista.

Aikuistuisit jo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!

Kuulostaa lähinnä siltä, että rahat on tiukalla. Näin on varmasti aika monissa lapsiperheissä nyt. Jos ostaa käytettynä huonon, saa olla heti ostamassa uutta. Mutta ilmeisesti ei ole varaa hakea uutta hyvää tuosta noin vaan kaupasta. Sitten selvitellään paras hinta-laatusuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko vanhemmuus voi olla hyvä juttu kunhan et ala tehdä sen hommia omalla vapaaviikollasi. Eli wilmat kiinni ja katoat tutkasta aina viikoksi että saa pärjätä itsekseen.

Omien havaintojen mukaan myös niissä viikko-viikko-vanhemmuuksissa arjen pyörittäminen jää sitten äitipuolelle. Missään nimessä ei kannata muuttaa saman katon alle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!

Tässä on kyllä ihan vinha perä. Itsekin olen naisena huomannut, että mulla surraa päässä sellaisia tetrispalikoita, miten arki hoidetaan. Esikoisen talvivaatteet pitää pakata kuopusta odottamaan, mutta ensin pitää tyhjentää laatikko X, joka menee varastoon, josta ensin pitäisi myydä polkupyörä Y, joka taas menee kaupaksi vasta keväällä.

Säästän luontoa, rahaa ja ehkä lopulta vaivaakin, kun teen kaiken ns. oikein. Mutta kyllähän tuossa jää herkästi yksin. Jotkut asiat kannattaa vain tehdä rysäyttää.

Kaikille ilmainen vinkki: jakakaa vastuut niin, että mies ottaa Wilman. Siellä se huolettomampi ote on vain etu.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Ja miksi tämä mies on yhä miehesi?

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Miehet tosiaan hyvin usein miettivät vain omia ruokiaan ja vaatteitaan. Mutta niin miettivät lapsettomat naisetkin. Jokaisen pitää oppia itse se, mitä on olla täysin vastuussa pienestä ihmisestä. Naiset oppivat sen syvän pään kautta yleensä jo synnärillä jännittäessään, nouseeko maito vai ei, ja hormonimyrsky lyö opin aivojen syvimpiin osiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11535 kirjoitti:

Onko muuten oikeasti ihmisten elämä niin pirun hankalaa ja raskasta kuin mitä tän palstan perusteella vaikuttaa?

Meillä tosiaan 2 lasta ja tää viimeinen 10v ollut ihan mahtavaa aikaa. Nauttia perheestä.. En vaihtaisi päivääkään pois enkä usko et vaimoaan.

Kai se nyt miehen näkökulmasta on ollut mahtavaa kun ei ole itse tarvinnut tehdä mitään, on voinut heittäytyä miesvauvaksi ja pakottanut puolison ilmaiseksi kotiorjaksi. Samalla kun puolison kuormitus on äärimmillään mies itse laiskottelee ja tekee mitä huvittaa.

Just kertonut tässä että teen noin 90% kaikesta kotitöistä. Ja n 40-50% lapsiin liittyvistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Onpa avuttomia lapsia, kun eivät osaa avata suutaan ja sanoa, että heillä on nälkä. Ja jos mies tuon jälkeen jättää antamatta ruokaa, niin joku on miehellä pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Ja miksi tämä mies on yhä miehesi?

Olen eri, mutta miten ihmeessä elämä muuttuisi paremmaksi kenelläkään perheenjäsenellä salamaeron myötä? Jotain hyvää miehessä epäilemättä on, jos kaksikin lasta on yhdessä tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Miehet tosiaan hyvin usein miettivät vain omia ruokiaan ja vaatteitaan. Mutta niin miettivät lapsettomat naisetkin. Jokaisen pitää oppia itse se, mitä on olla täysin vastuussa pienestä ihmisestä. Naiset oppivat sen syvän pään kautta yleensä jo synnärill

Ja miehet jättävät opettelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän kaikilla ole autoa, metsää tai taloa...

Mä luulen, että tänä on se ongelma. Ne miesten työt ovat kadonneet kun asutaan kaupungissa. Naisten työt eivät ole kadonneet mihinkään.

Me asutaan maalla ja mies tekee kaikki ulkotyöt kuten traktoria ja kaivinkonetta vaativat työt, minähän en sellaisilla osaa edes ajaa. Korjaa myös taloa, toki autan remonteissa jos osaan ja ohjeet selkeät.

Ei tulisi mieleenkään valittaa sisähommista, teen ne kaikki ihan ilomielin. Meillä ei ole ikinä tullut kotihommista mitään riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Ja miksi tämä mies on yhä miehesi?

Olen eri, mutta miten ihmeessä elämä muuttuisi paremmaksi kenelläkään perheenjäsenellä salamaeron myötä? Jotain hyvää miehessä epäilemät

Jos mies jättää laittamatta ruokaa lapsille, ja lapset itkevät kotona nälkäänsä, niin en näe mitään syytä, miksi tuollaisen miehen kanssa pitäisi olla sekuntiakaan. Paitsi tietysti tämä: mies on hyväpalkkaisessa työssä, joka kustantaa itseasiassa kivan omakotitalon, mitä nainen voi sitten sisustella. Tämähän se suhteet yleensä kasassa pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!

Tässä on kyllä ihan vinha perä. Itsekin olen naisena huomannut, että mulla sur

Lainaus ei toimi, mutta miten huolettomampi ote Wilmassa olisi hyvä juttu? Sinnehän tulee kaikki, että mikä päivää pitää olla uikkarit ja mikä päivä 3 euroa johonkin retkeen, tai tietynlaiset vaatteet, tai poikkeusaikataulut? Jos noita ei seuraa, ni lapselta jää sitten uinnit ja retket välistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!

Kuulostaa lähinnä siltä, että rahat on tiukalla. Näin on varmasti aika monissa

Niinpä. Jos isä vie lapsen kauppaan ja ostaa sopivan kokoisen ja mieleisen värisen haalarin, kun taas äiti vertailee ja myy edelleen, herää kysymys että onko liitossa kaksi eri elintasoa.