Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi
18.10.2024 |
Olen kolmekymppinen nainen. Päällisin puolin minulla on asiat kunnossa: on yliopistotutkinto, takana vuosikymmen työelämässä, on mies ja lapsia. Kun tapaan 50+ ikäisiä naisia ja miehiä, he usein vähättelevät minua ikäni vuoksi. Kommentoidaan, miten sitä ei ikäisenäni vielä ymmärrä elämästä mitään ja sitten kun olen heidän ikäisensä, niin olen riittävän kypsä ja tajuan asioista jotakin. Ammatillisestikin minua saatetaan vähätellä ikäni takia, vaikka olen ollut ammatissani jo vuosikymmenen ja olen pärjännyt työssäni hyvin. Herkästi 50+ ikäiset niputtavat minut ikäni perusteella sellaiseen keskenkasvuisten mappiin.
Tämä tuntuu minusta kurjalta, sillä minulla on taustalla rankka elämä. Olen kokenut paljon isoja menetyksiä, väkivaltaa jne. Nykyisin painiskelen vaikeiden terveyshaasteiden kanssa. Taustallani on paljon sellaisia vaikeita elämänkokemuksia, joita harvemmalla ikätoverillani on. Päällepäin nämä kokemukset eivät toki näy, mutta ovat muokanneet sisäistä maailmaani. Koen kypsyneeni monissa asioissa jo nuorena, kun olen ottanut vastuuta asioista jo varhain. Olen toisille ihmisille ystävällinen, sillä monilla on takana kipeitä kokemuksia. Olen osalle näistä 50+ ikäisistä kertonut, että minulla on raskas tausta ja esimerkiksi terveyden kanssa isoja haasteita, mutta he eivät asiasta tunnu piittaavan.
Miten tätä iän vuoksi vähättelyä jaksaisi?
Kommentit (211)
Palstan "ylläpidolle" ihan ohimennen: teitä säälittävämpiä luusereita ei tältä planeetalta löydy. Jos pitäisi valita joko musta surma, tai kaveri vauvan ylläpidosta, musta surma voittaisi 6-0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on vähän samankaltainen kuin minulla. Lapsettomuuteni vuoksi kuvitellaan minun olevan lapsia vihaava itsekäs uraohjus. Todellisuudessa olen hoitanut, kasvattanut ja elättänyt epävirallisesti skitsofreniaa sairastavan siskoni lapset, maksanut hyvin paljon siskoni peruselämisen kuluja ja huolehtinut virastoasioista, hoitanut sairaan äitini hautaan asti ja ollut ystäväpiirissä se, jolle voi soittaa aina mihin vuorokauden aikaan tahansa tietäen saavansa varmasti apua ja niin edelleen ja niin edelleen. En puhu ulkopuolisille näistä mitään.
Se, että joku olettaa toisen ihmisen olevan tietynlainen jonkun yhden ominaisuuden perusteella, kertoo vain tämän olettajan kapeakatseisuudesta.
N50
Vanha ketju, mutta musta on vaan hyvä, että 30-vuotiaan mielestä 15-vuotiaalla on elämästä opittavaa; 50-60-vuotiaan mielestä on kolmekymppisellä elämästä opittavaa; 80-vuotaan mielestä on kuusikymppisellä oppimista ja 100-vuotiaan mielestä 80-vuotian on vielä nuori hupsu.
Älä välitä, mutta kun tuo on ihan totta!
Sitä luulee parikymppisenä vaikka mitä itsestään, kuten myös 30-35 -vuotiaana.
Nyt 70 v tajuaa, että oli silloin ihan eri ihminen, täysi lapsi; ajatukset, tyyli, kampaus, miehet, ympyrät ja tekemiset on muuttuneet niistä ajoista moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta musta on vaan hyvä, että 30-vuotiaan mielestä 15-vuotiaalla on elämästä opittavaa; 50-60-vuotiaan mielestä on kolmekymppisellä elämästä opittavaa; 80-vuotaan mielestä on kuusikymppisellä oppimista ja 100-vuotiaan mielestä 80-vuotian on vielä nuori hupsu.
Hyvä ja hyvä. Suomalaisella se kokemuksen (eli korkeamman iän) osoittaminen on lähestulkoon aina sen nuoremman vähättelemistä tai nöyryyttämistä. "Ei noin nuori voi mitään tietää". "Oot vielä niin nuori". "Mitä sä mistään tiedät, kun oot niin nuori". Jostain syystä suomalaiset eivät osaa olla olematta ylimielisiä tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toki viisikymppisen ja kolmikymppisen elämissä on iso ero, vaikka kolmikymppinen on toki täysin aikuinen. Muttei vielä tiedä esim näkymättömäksi muuttumisesta eri elämän osa-alueilla, tyhjäksi jääneestä kodista lasten muutettua plus mahdollinen avioero/puolison kuolema, vanhempien kuolemat jne jne
No johan nyt! Älä väitä tuollaista pazkaa. Et voi tietää mitä ihmiset ovat tehneet tai kokeneet nuorempana. Ja mä en ole vieläkään "näkymätön."
54v.
No mulla on ikää 40. Näytän ainakin vuosikymmenen nuoremmalta. Näkymätön olen aina ollut. Ja tuon ulkonäön ansiosta pidetään kakarana. Mitään mistään tietämättömänä. Vaikka kokemusta elämästä enemmän kuin keskiverrolla 50 -vuotiaalla.
-eri
Miten niin enemmän kokemusta elämästä? Ethän sinä voi sitä tietää millaisia kokemuksia toisilla ihmisillä on.
Käytännössä todistit koko pointtini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?
Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.
Lisäksi vaikeat terveyshaasteet ja rankka elämä takana. Aloittaja on ilmeisesti kyennyt salaamaan vaikeutensa muilta ja on poikkeuksellisen aikaansaava henkilö. Heitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta musta on vaan hyvä, että 30-vuotiaan mielestä 15-vuotiaalla on elämästä opittavaa; 50-60-vuotiaan mielestä on kolmekymppisellä elämästä opittavaa; 80-vuotaan mielestä on kuusikymppisellä oppimista ja 100-vuotiaan mielestä 80-vuotian on vielä nuori hupsu.
Hyvä ja hyvä. Suomalaisella se kokemuksen (eli korkeamman iän) osoittaminen on lähestulkoon aina sen nuoremman vähättelemistä tai nöyryyttämistä. "Ei noin nuori voi mitään tietää". "Oot vielä niin nuori". "Mitä sä mistään tiedät, kun oot niin nuori". Jostain syystä suomalaiset eivät osaa olla olematta ylimielisiä tuossa.
Niin. Se vanhemman kokemus voi ilmetä niinkin, että halutaan määrätä sen nuoremman henkilön tekemisiä. Ei haluttaisi että nuorempi ajattelee ja päättää tekemisistään itse, vaikka se nuorempi olisi 60-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toki viisikymppisen ja kolmikymppisen elämissä on iso ero, vaikka kolmikymppinen on toki täysin aikuinen. Muttei vielä tiedä esim näkymättömäksi muuttumisesta eri elämän osa-alueilla, tyhjäksi jääneestä kodista lasten muutettua plus mahdollinen avioero/puolison kuolema, vanhempien kuolemat jne jne
No johan nyt! Älä väitä tuollaista pazkaa. Et voi tietää mitä ihmiset ovat tehneet tai kokeneet nuorempana. Ja mä en ole vieläkään "näkymätön."
54v.
No mulla on ikää 40. Näytän ainakin vuosikymmenen nuoremmalta. Näkymätön olen aina ollut. Ja tuon ulkonäön ansiosta pidetään kakarana. Mitään mistään tietämättömänä. Vaikka kokemusta elämästä enemmän kuin keskiverrolla 50 -vuotiaalla.
-eri
Miten niin enemmän kokemusta elämästä? Ethän sinä voi sitä tietää millaisia kokemuksia toisilla ihmisillä on.
Käytännössä todistit koko pointtini
Miten? Et sinä tpsiaan voi tietää sitä, millaisia kokemuksia elämästä vaikka työkaverrillasi on, kaikki kun eivät niistä kerro ulkopuolisille. Siksi ihmettelen, miten voit väittää että sinulla on enemmän kokemusta elämästä kuin keskiverrolla jonkun ikäisellä ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä, mutta kun tuo on ihan totta!
Sitä luulee parikymppisenä vaikka mitä itsestään, kuten myös 30-35 -vuotiaana.
Nyt 70 v tajuaa, että oli silloin ihan eri ihminen, täysi lapsi; ajatukset, tyyli, kampaus, miehet, ympyrät ja tekemiset on muuttuneet niistä ajoista moneen kertaan.
Totta kai elämässä tapahtuu kaikenlaista, mutta ei kaikilla välttämättä mene noin.
Itse olen nyt kolmekymppinen ja kun vertaan itseäni vaikka 24v itseeni niin elämäni oli kyllä periaatteessa aika samanlaista kuin nykyään, samantyyliset ajatukset, arvot, tavoitteet ja haaveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kysymys: miksi ajatellaan, että sen vanhemman ihmisen kokemus olisi jotenkin parempi tai oikeampi?
Olen 36 v ja ainakin itse ajattelen, että monet nykynuoret ovat paljon viisaampia kuin nuoret omassa nuoruudessani. Toki on heitä, joilla asiat ovat huonommin, mutta monet nuoret voivat nykyisin todella hyvin ja ovat fiksuja.
Kyllä minäkin koen kypsyneeni vuosien aikana. En silti sano, että nuoren minun ajatukset olisivat kypsymättömiä. Ne ovat sukupolveni edustajan ajatuksia.
Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken". Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma pelkän kansakoulun käynyt kahdeksankymppinen äitini kuvittelee omaavansa valtavan elämänkokemuksen. Hän on elänyt koko ikänsä pienessä käpykylässä, ollut aikanaan (suoja)töissä valtiolla, perinnyt sen verran ettei ole edes asuntolainaa koskaan maksanut. Yleissivistys kaikin puolin madon tasoa. Ei lue kirjoja. Ei käy missään. Tokihan hän pitää itseään keskiverto ihmisenä ja arvostelee, vähättelee ja kyseenalaistaa kaikkia jotka elävät elämäänsä toisin. Ihan järkyttävää, mutta teini-ikäiset lapseni ovat kaikessa äitiäni edellä. Itse olen 46- vuotias ja en voi kuin taivasella tilannetta. Minkäs teet.
Olen 55vee ja vanhempani syntyivät 1930-luvulla. Sitten nämä joiden vanhemmat olivat samanikäisiä kuin minun mutta ovat minua joku kymmenen vuotta vanhempia, selittävät että kyllä silloin ennen kuin me saatiin kunnon kasvatus!
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken". Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.
Puhun nyt työelämästä. Omalla alallani huomaan että nuoret ovat nykyään todella fiksuja. Tuovat uusinta tietoa ja ravistelevat vanhoja luutuneita toimintatapoja. Tekee hyvää vanhoillekin vähän avata niitä silmälappuja eikä tehdä kaikkea niin kuin aina ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken". Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.
Anna esimerkkejä, että millaiailla tilanteissa se risoo sinua.
Entä mitä tarkoitat sillä, että kolmekymppisillä ei olisi elämääkään juuri vielä mittarissa? Mitä siis on se elämänkokemus, mitä tässä niin peräänkuulutat
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken". Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.
Mitä se aikuisuus sitten kenellekin on. Itselleni oli nuorena, noin 15-20v, aika hämmentävää tajuta, että ei se aikuisuus ollutkaan oikeastaan mitään niin ihmeellistä kuin joskus lapsena oli kuvitellut, joten kyllä jo parikymppisenä tunsin olevani aikuinen.
Meinaisin kans tulla sanomaan että niputtavat sinut koska eivät voi sietää ajatusta että joku on kaunis, nuori ja fiksu ja he eivät enää ole. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tai voihan sitä myös sanoa että tuo ei ole korrektia nykypäivänä ja on ikärasismia siinä missä vanhempienkin ihmisten vähättely ja sivuuttaminen.
Minut sivuutetaan vielä näin 40-vuotiaanakin välillä ja syy on etten ole voinut saada lapsia. Silloin ei kuulemma voi tietää elämästä mitään. Ihmiset osaa olla uskomattoman loukkaavia ja typeriä.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin enemmän kokemusta elämästä? Ethän sinä voi sitä tietää millaisia kokemuksia toisilla ihmisillä on.