"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

25-v valmistunut, lapsia? Eli olet vähintään 37'v, jos lapsia on 2. Tuskin kukaan pitää nelikymppistä liian nuorena.

Jos on valmistunut 25-v ja päässyt heti töihin, on voinut saada lapset vaikka 26-v ja 27-v. Tai 26-v ja 27-v. Hyvin mahtuu kolmeenkymppiin.

Jotkut saavat lapsia opiskellessaankin, tai ennen opintoja.

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Se ei ole mitään. 89-vuotias äitini on harvinaisen kokematon, tietämätön ja ymmärtämätön, mutta silti hän on aina vähätellyt itseään nuorempia.

Tekstistäsi tulee hiukan mieleen, ettet vain itse ruokkisi tätä käytöstä? Kyllähän se on nyt aika selvää, että ikä tuo elämänkokemusta ja tietoa. Jos ajattelen omaa työyhteisöä, ei siellä kukaan näille nuoremmille kerro, että et vielä ymmärrä. Toki jos joku jatkuvasti toisi esille, kuinka kokenut on, niin ehkä joku voisi näpäyttää, että odotas muutama vuosikymmen niin kypsyt ja tiedät paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Samaa ihmettelen itsekin, yliopisto tutkintoa ei kukaan saa kaksikymppisenä. 

Muuhun en ota kantaa kuin, että suoraan lukiosta yliopistoon ja 24v maisterintutkinto kasassa. Ja ihan perus 5v siellä opiskelin. 

Niin, 24 on ihan normaali valmistumisikä, mutta siihen päälle aloittajan 10 vuoden työura tekee jo 34 ja lapset vielä lisää, kun vanhempainvapaat eivät ole työssäoloaikaa.

Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään. 

Liikut oudoissa piireissä. Ole itsekin kolmekymppinen eikä minulle tai ystävilleni kukaan koska puhu tuollaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

25-v valmistunut, lapsia? Eli olet vähintään 37'v, jos lapsia on 2. Tuskin kukaan pitää nelikymppistä liian nuorena.

Jos on valmistunut 25-v ja päässyt heti töihin, on voinut saada lapset vaikka 26-v ja 27-v. Tai 26-v ja 27-v. Hyvin mahtuu kolmeenkymppiin.

Jotkut saavat lapsia opiskellessaankin, tai ennen opintoja.

Valmistumaan ja lapsia tekemään ehtii, mutta ei tule noilla spekseillä kolmikymppiseksi mennessä myös aloittajan mainitsemaa kymmenen vuoden työuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Se ei ole mitään. 89-vuotias äitini on harvinaisen kokematon, tietämätön ja ymmärtämätön, mutta silti hän on aina vähätellyt itseään nuorempia.

Totta, veljen mummo oli 93v ja hänellä oli hyvin suppea elämänkokemus, Asui koko elämänsä samassa pikkukylässä, hänellä ei ollut mitään käsitystä työelämästä koska ei itse ollut koskaan käynyt töissä kodin ulkopuolella. Asenteet hyvin lapsellisia eikä ymmärrystä siitä millaista toieten elämä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Tekoälyn kirjoittama. Tavoitteena haukkua 50+ naisia. 

Tai sitten aloittaja tekee töitä vähemmän fiksujen ihmisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Se ei ole mitään. 89-vuotias äitini on harvinaisen kokematon, tietämätön ja ymmärtämätön, mutta silti hän on aina vähätellyt itseään nuorempia.

Sama mulla. Tulee todellinen myötähäpeä kun maaseudulla kerrostalossa ikänsä asunut 80+ äitini vähättelee teini-ikäisiä lapsiani, jotka ovat matkustaneet ympäri maailmaa, opetelleet kieliä, lukeneet klassikoita, golfaneet ministerin kanssa, hankkineet itselleen kesätöitä tämän päivän Helsingissä yms. 

Sellaiset ihmistyypit, jotka tykkäävät lytätä toista, keksivät kyllä aina keinot millä sen tehdä. Minäkään en tiedä elämästä mitään eräiden mukaan, kun en ole eronnut. Joskus on tehnyt mieli sanoa, että ehkä tiedän kuitenkin enemmän, koska olen onnistunut pitämään parisuhteen kasassa vaikeuksista huolimatta - toisin kuin te! 

50+ ikäluokka on melko suuri, siihen kuuluu siksi myös paljon henkilöitä joiden elämänkokemus ei ole tuonut viisautta ja jotka ovat jääneet kehityksessä melko nuoren henkilön asteelle. Se näkyy myös kuvailemasi kaltaisena väheksyntänä ja empatiakyvyttömyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Mitä ihmettä? Esim. 50-vuotiaana on elänyt 30 vuotta enemmän kuin 20-vuotiaana, ja jos ei nyt ihan suljetussa laitoksessa ole ollut, niin onhan sitä siinä ajassa ehtinyt nähdä, tehdä, kokea, tuntea jne sen 30 vuotta enemmän. Sehän se sitä elämänkokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään. 

Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Mitä ihmettä? Esim. 50-vuotiaana on elänyt 30 vuotta enemmän kuin 20-vuotiaana, ja jos ei nyt ihan suljetussa laitoksessa ole ollut, niin onhan sitä siinä ajassa ehtinyt nähdä, tehdä, kokea, tuntea jne sen 30 vuotta enemmän. Sehän se sitä elämänkokemusta on.

Eihän elämänkokemusta voi suoraan vuosissa mitata, koska eri ihmisten elämissä tapahtuu erilaisia asioita eri aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään. 

Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.

Koska on ymmärtämätöntä ja typerää olettaa, ettei 27-vuotiaalla voisi olla mitään kokemusta esimerkiksi läheisen kuolemaan liittyvistä asioista, varsinkin kun sen sanoo noin, että sinä et tietenkään tiedä vielä mitään näistä asioista. Se on vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään. 

Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.

On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.

Mitä ihmettä? Esim. 50-vuotiaana on elänyt 30 vuotta enemmän kuin 20-vuotiaana, ja jos ei nyt ihan suljetussa laitoksessa ole ollut, niin onhan sitä siinä ajassa ehtinyt nähdä, tehdä, kokea, tuntea jne sen 30 vuotta enemmän. Sehän se sitä elämänkokemusta on.

Eihän elämänkokemusta voi suoraan vuosissa mitata, koska eri ihmisten elämissä tapahtuu erilaisia asioita eri aikaan.

Ei tietenkään, mutta silti fakta on, että 20-vuotias ei ole voinut huhkia 30 vuotta työelämässä, nähdä omien vanhempiensa muuttuvan nuorista aikuisista vanhuksiksi, elää 25 vuotta parisuhteessa,  olla teini-ikäisten lasten vanhempi, mitä näitä nyt on. Eikä tämän päivän 20-vuotias omasta kokemuksesta tiedä, millaista oli olla lapsi 70-luvulla ennen tietokoneita ja älypuhelimia. Kaikki eivät koe kaikkea, mutta kaikki kokevat jotakin, sitä enemmän, mitä kauemmin elävät.

Ja viisaushan ei sitten ole sama asia kuin elämänkokemus; kaikissa ikäluokissa on törppöjä ja tulee aina olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään. 

Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.

On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä. 

Mitä ylentämistä se on, jos kertoo asioitaan työpaikalla? Omallani kyllä puhutaan vanhempien hautaamiset siinä missä lasten valmistumiset tai koirien kisatulokset, mutta eipä ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että se olisi vallan väline, että kertoo jotakin sellaista, mitä joku toinen ei ole itse kokemut. Ja varmaan keskimäärin oletus on, että aika harvan 27-vuotiaan vanhemmat olisivat kuolleet, ja jos olisivat, niin kai se työpaikalla olisi tiedossa.

Ja disclaimerina nyt vielä varmuudeksi, että olen itsekin ollut työpaikoissa, joissa on ollut p*ska ilmapiiri ja puhuttu p*skaa muista/muille, joten siinä kontekstissa kaikki tietysti asettuu toiseen valoon.