Lue keskustelun säännöt.
"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi
18.10.2024 |
Olen kolmekymppinen nainen. Päällisin puolin minulla on asiat kunnossa: on yliopistotutkinto, takana vuosikymmen työelämässä, on mies ja lapsia. Kun tapaan 50+ ikäisiä naisia ja miehiä, he usein vähättelevät minua ikäni vuoksi. Kommentoidaan, miten sitä ei ikäisenäni vielä ymmärrä elämästä mitään ja sitten kun olen heidän ikäisensä, niin olen riittävän kypsä ja tajuan asioista jotakin. Ammatillisestikin minua saatetaan vähätellä ikäni takia, vaikka olen ollut ammatissani jo vuosikymmenen ja olen pärjännyt työssäni hyvin. Herkästi 50+ ikäiset niputtavat minut ikäni perusteella sellaiseen keskenkasvuisten mappiin.
Tämä tuntuu minusta kurjalta, sillä minulla on taustalla rankka elämä. Olen kokenut paljon isoja menetyksiä, väkivaltaa jne. Nykyisin painiskelen vaikeiden terveyshaasteiden kanssa. Taustallani on paljon sellaisia vaikeita elämänkokemuksia, joita harvemmalla ikätoverillani on. Päällepäin nämä kokemukset eivät toki näy, mutta ovat muokanneet sisäistä maailmaani. Koen kypsyneeni monissa asioissa jo nuorena, kun olen ottanut vastuuta asioista jo varhain. Olen toisille ihmisille ystävällinen, sillä monilla on takana kipeitä kokemuksia. Olen osalle näistä 50+ ikäisistä kertonut, että minulla on raskas tausta ja esimerkiksi terveyden kanssa isoja haasteita, mutta he eivät asiasta tunnu piittaavan.
Miten tätä iän vuoksi vähättelyä jaksaisi?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuorempi ihminen sitä vakuuttuneempi hän on että tietää kaikesta kaiken eikä kukaan muu tiedä mitään
Viddu mitä paskaa. Joku voi ajatella noin. Ei kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ainakin osittain, mutta kyllä itsekin olen kokenut ymmärryksen jatkuvasti iän myötä kasvavan ja täältä 5-kympin korvilta oma 3-kymppinen itse tuntuu vielä nuorelta ja lapselliselta, toki viattomalta ja raikkaaltakin itsellänikin oli suht rankka tausta ja yliopistotutkinto tuossa iässä ja kokemusta monenlaisesta. Ehkä eivät tarkoita mitään kovin pahaa jos sanovat tuon small talk -hengessä.
Saisinko minä siis sanoa small talk -hengessä +viisikymppistä vaikka raikkaimmat päivänsä nähneeksi ja junasta pudonneeksi? Ihan sama tuo mielestäni on. Ei ole mikään kehu sanoa kolmekymppistä kypsymättömäksi. Eikä se ole kiltisti sanottu.
Omiin tunnereaktioihisi voit vaikuttaa, et toisten sanomisiin. Ihmiset ovat epätäydellisiä, kukin omalla tavallaan.
En lukenut yhtäkään tätä aiempaa vastausta.
Minulla on ystävä, joka on ikäluokkaa 60+, itse olen häntä kymmenen vuotta nuorempi. Tämä ystävä kuuluu näihin nuorempien vähättelijöihin. Hänen suustaan voi useasti kuulla ilmauksen "kolmekymppinen vastavalmistunut", ja hän kertoo, miten nuorilla ei ole minkäänlaista tajua ja hajua mistään, miten nuoret eivät osaa sitä eivätkä tätä. Kaikkein suurimman kauhistuksen aihe hänelle ovat kaksikymppiset, jotka ovat aivan osaamattomia, laiskoja, käytöstavattomia ja kykenemättömiä yhtään mihinkään, ja miten kamalaa on, kun tämä maailma jää näille täysille tumpeloille, jotka eivät ymmärrä mistään mitään eivätkä osaa mitään, pelaavat vain ja kenottavat pää 90 asteen kulmassa kännykkänsä ruutua tuijotellessaan.
En aina jaksaisi kuunnella tätä.
Jos sitten jossain on joku nuori, joka osoittautuukin fiksuksi ja hyväkäytöksiseksi, ahkeraksi ja kaikin puolin yhteiskuntakelpoisen oloiseksi, niin häntä tämä ystävä kyllä osaa kehua ja ihmetellä, että onpa kummallista, että on noin fiksu tyyppi, vaikka on noin nuori, voi ihmeen kumma!
Itse taidan olla mieleltäni nuorempi, koska ensinnäkin viihdyn hyvin nuorten seurassa ja toisekseen en näe nuorissa yhtenä joukkona mitään vikaa. Nykyajan kaksi-kolmekymppiset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä samassa iässä, saati sitten tämä minua kymmenen vuotta vanhempi ystävä. Nykyajassa on aivan erilaiset haasteet.
Totta on, että nuorella ei voi olla kaikkea samaa kokemusta, jota on vaikkapa 50+-ikäisellä, jollainen itse olen, mutta hänellä on freesi ajattelu, tuoreet opit, parhaimmillaan joustava ja vastaanottavampi mieli kuin "kalkkeutuneella" kuusikymppisellä. Toivon itse pysyväni vastaanottavaisena vielä hamaan vanhuuteen saakka, jos saan elää.
Jokainen 50- ja 60-vuotias on joskus itse ollut kaksikymppinen ja kolmekymppinen. Jos vanhempi halveksii nuorempaa, hän minusta samalla tulee halveksineeksi omaa menneisyyttään.
Jokainen ikä on hyvä ikä, ja myös vanhempi voi oppia nuoremmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?
Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.
Samaa ihmettelen itsekin, yliopisto tutkintoa ei kukaan saa kaksikymppisenä.
Jaa-a. Itse suoritin maisterintutkinnon 22-vuotiaana, tohtorintutkinnon 27-vuotiaana. Mutta hyvä tietää.
Tieteen ala oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä tässä:
Totta kai ihminen kasvaa ja kypsyy koko elämänsä ajan. En ole tarkoittanutkaan, että olisin jotenkin "valmis". Ei kukaan ole. Mutta mielestäni on ikävää olettaa, että kolmekymppinen olisi jotenkin kakara. Minulla ei tietenkään voi olla viisikymppisen elämänkokemusta kolmekymppisenä, mutta ei se minusta tyhmää tee.
Ap
Itsellä vähän sama tilanne. Mutta kaikki johtuu nuorekkaista geeneistä. Kolmikymppisenä kun astelen uuteen työpaikkaan niin sielä tädit kyselee olenko kesätöissä vai työharjoittelussa.
Totta kai, kaikkihan me olemme ikäistämme nuoremman näköisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kypsä ihminen ymmärtää oman keskeneräisyytensä ja kokemustensa rajallisuuden, eikä hernehdi siitä jos ei muut ymmärrä miten vaikeudet ovat häntä jalostaneet. Itse asiassa vaikeudet ei mitenkään automaattisesti ihmistä kasvata, vaan usein jumittavat, hidastavat tai estävät kehitystä, joten elämän rankkuudella en lähtisi muille perustelemaan kypsyyttäni.
Hmm,, jos puhuisin ystävälle tai koittaisin lohduttaa ystävää sanoisin..
Älä kuuntele heitä. He eivät tiedä mitä kaikkea tähän mennessä olet joutunut kokemaan tai mitä olet käynyt läpi ja miten ovat muovanneet sinua. Jokaisella on oma kokemuksensa tästä maailmasta. Antaa heidän päteä, kenellä on siihen tarve ja antaa kovaäänisten huudella olevansa parempia kuin muut. Kuitenkin tiedät sisimmässäsi sen, kuka olet ja mitä käyt läpi. On pinnallista tuomita ja vähättelyä ei ole oikein kenenkään kokea. Sinulla on siitä johtuen etulyöntiasema, jos he kuvittelevan sinun olevan jotain muuta kuin olet. Jätä reagoimatta millään tavalla heidän silmiensä alla heidän sanomisii ja todista heidän sanomiset vääräksi toimimalla ja käyttäytymällä kypsemmin kuin he!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nuoremmat eli 20 ja vähän päälle yrittänyt työelämässä pompotella. Ovat tosi epäkohteliaita yms. Olen pistänyt monelta 20 vuotiaalta likalta jauhot suuhun. Olen 34 vuotias.
No teetkö tai sanotko jotain lapsellisia asioita koko ajan? Ehkä sen takia olet vähän rasittava?
Itse en ainakaan jaa samaa kokemusta. Olen nyt 35 ja paljon on +50 v työkavereita, koen että ollaan hyvin tasavertaisia. Toki heillä on elämänkokemusta mitä mulla ei ole, mulla taas osaamista mitä heillä ei. Sama kuin minä taas suhteessa 20-vuotiaisiin, olen kokeneempi, mutta kyllä 20-vuotiailla on osaamista mitä mulla ei ole/mistä olen jo ikäni puolesta pudonnut kelkasta.
Työelämässä tarvitaan kaikenikäisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuorempi ihminen sitä vakuuttuneempi hän on että tietää kaikesta kaiken eikä kukaan muu tiedä mitään
Mä en ainakaan koe itseäni nuorempia ihmisiä automaationa noin, sehän olisi törkeän ylimielistä itseä nuorempia kohtaan.
Jotkut ihmiset ovat itseään täynnä koko ikänsä: Nuorena ilmeisesti kokevat tietävänsä kaikesta kaiken muuten vaan, kuvailemasi mukaisesti. Vanhana edelleen kokevat tietävänsä kaikesta kaiken, perustelevat sillä kertaa iällä ja kokemuksella. Halveksivat automaationa nuoria ihmisiä, johon projisoivat vain itsensä nuorina. Ei nöyrtymistä omalla kohdalla, muilta vaaditaan kyllä. Mikään ei muuttunut, ihminen vain vanheni. Sen pituinen se.
Outoa jos kolmekymppinen ei vielä ole ymmärtänyt, että ihmisiä on monenlaisia ja eri ikäisissä on kaikenlaisia luonteita. Nuoretkin kettuilevat, eli vähättelevät toisiaan. Vanhemmassa sukupolvessakin on niitä, jotka tsemppaavat nuoria kolleegoitaan eteenpäin. Ei ole yhtenäistä sukupolvea, jotka olisi samalla ajatusmaailmalla tai asenteella ohjelmoitu. On ihan omasta asenteesta kiinni miten muut ihmiset sinua kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sulla ärsyttäviä ihmisiä ympärillä.
Olen viisikymppinen nainen eikä tulisi mieleenkään vähätellä itseäni nuorempia tai heidän elämänkokemustaan. Omassa elämässä on todella kivoja ja fiksuja kolmekymppisiä, joiden kanssa meillä on hyviä keskusteluja ihan tasavertaisina aikuisina ihmisinä. En muutenkaan juuri kiinnitä huomiota aikuisten ikään.
Miten itse suhtaudut vanhempiin ihmisiin?
No johan nyt! Älä väitä tuollaista pazkaa. Et voi tietää mitä ihmiset ovat tehneet tai kokeneet nuorempana. Ja mä en ole vieläkään "näkymätön."
54v.