"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi
Olen kolmekymppinen nainen. Päällisin puolin minulla on asiat kunnossa: on yliopistotutkinto, takana vuosikymmen työelämässä, on mies ja lapsia. Kun tapaan 50+ ikäisiä naisia ja miehiä, he usein vähättelevät minua ikäni vuoksi. Kommentoidaan, miten sitä ei ikäisenäni vielä ymmärrä elämästä mitään ja sitten kun olen heidän ikäisensä, niin olen riittävän kypsä ja tajuan asioista jotakin. Ammatillisestikin minua saatetaan vähätellä ikäni takia, vaikka olen ollut ammatissani jo vuosikymmenen ja olen pärjännyt työssäni hyvin. Herkästi 50+ ikäiset niputtavat minut ikäni perusteella sellaiseen keskenkasvuisten mappiin.
Tämä tuntuu minusta kurjalta, sillä minulla on taustalla rankka elämä. Olen kokenut paljon isoja menetyksiä, väkivaltaa jne. Nykyisin painiskelen vaikeiden terveyshaasteiden kanssa. Taustallani on paljon sellaisia vaikeita elämänkokemuksia, joita harvemmalla ikätoverillani on. Päällepäin nämä kokemukset eivät toki näy, mutta ovat muokanneet sisäistä maailmaani. Koen kypsyneeni monissa asioissa jo nuorena, kun olen ottanut vastuuta asioista jo varhain. Olen toisille ihmisille ystävällinen, sillä monilla on takana kipeitä kokemuksia. Olen osalle näistä 50+ ikäisistä kertonut, että minulla on raskas tausta ja esimerkiksi terveyden kanssa isoja haasteita, mutta he eivät asiasta tunnu piittaavan.
Miten tätä iän vuoksi vähättelyä jaksaisi?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toki viisikymppisen ja kolmikymppisen elämissä on iso ero, vaikka kolmikymppinen on toki täysin aikuinen. Muttei vielä tiedä esim näkymättömäksi muuttumisesta eri elämän osa-alueilla, tyhjäksi jääneestä kodista lasten muutettua plus mahdollinen avioero/puolison kuolema, vanhempien kuolemat jne jne
Eli jos ei ole lapsia ja pysyy puolison kanssa kuolemaan asti yhdessä, niin ei tiedä elämästä paljon mitään? Vanhemmat ja puoliso voi kuolla nuorempanakin. Entä jos on koko nuoruutensa ollut jo näkymätön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kokenut tuota myös. Toinen on kun kommentoidaan jotain että helppohan sun on olla positiivinen kun et ole kokenut asiaa x ja y. No, itse asiassa olen, mutta olen silti valinnut olla katkeroitumatta. Joskus turhauttaa joskus huvittaa.
Eihän se positiivisuus riipu pelkästään niistä kokemuksista vaan ennen kaikkea henkilöä ympäröivistä olosuhteista. Esimerkiksi Suomessa orvoksi jääneen, sisarustensa ja isäpuolensa kanssa turvallisen ja kaikin tavoin turvatun lapsuuden eläneen on aika paljon helpompaa olla positiivisempi kuin jossain toisessa maassa orvoksi jääneen, täysin heitteille jääneen, turvattoman lapsuuden kokeneen ja monin tavoin ahdingossa ja epätoivossa eläneen.
Huomaatko kuinka juuri sorruit tuohon helppohan sun on olla positiivinen? Totta kai aina vois olla huonomminkin, mutta usein myös pa
Käsittääkseni kirjoitin ihan yleisellä tasolla olosuhteiden vaikutuksista. Positiivisuus ei todellakaan ole mikään pelkkä päätös tai asenne, vaan siihen vaikuttaa monta tekijää.
Ymmärrän ainakin osittain, mutta kyllä itsekin olen kokenut ymmärryksen jatkuvasti iän myötä kasvavan ja täältä 5-kympin korvilta oma 3-kymppinen itse tuntuu vielä nuorelta ja lapselliselta, toki viattomalta ja raikkaaltakin itsellänikin oli suht rankka tausta ja yliopistotutkinto tuossa iässä ja kokemusta monenlaisesta. Ehkä eivät tarkoita mitään kovin pahaa jos sanovat tuon small talk -hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ainakin osittain, mutta kyllä itsekin olen kokenut ymmärryksen jatkuvasti iän myötä kasvavan ja täältä 5-kympin korvilta oma 3-kymppinen itse tuntuu vielä nuorelta ja lapselliselta, toki viattomalta ja raikkaaltakin itsellänikin oli suht rankka tausta ja yliopistotutkinto tuossa iässä ja kokemusta monenlaisesta. Ehkä eivät tarkoita mitään kovin pahaa jos sanovat tuon small talk -hengessä.
Saisinko minä siis sanoa small talk -hengessä +viisikymppistä vaikka raikkaimmat päivänsä nähneeksi ja junasta pudonneeksi? Ihan sama tuo mielestäni on. Ei ole mikään kehu sanoa kolmekymppistä kypsymättömäksi. Eikä se ole kiltisti sanottu.
Minusta se kertoo paljon, jos ihminen kokee tarpeelliseksi mollata toisen ikää ääneen. Oli sitten kyse nuoresta tai vanhasta ihmisestä. Yksikään fiksu tapaus ei mene sanomaan toiselle rumasti hänen iästään.
Ensi kerralla kun joku alkaa pätemään että et tiedä mitään elämästä tms, niin muista silloin että tyhjät tynnyrit kolisee eniten.
Yksikään järkevä ihminen ei mene ruotimaan toisen ikää tai muutakaan pysyvää ominaisuutta negatiivisesti ääneen. Kenestäkään ei ole kiva kuulla tuollaista arvostelua itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, jos ihminen kokee tarpeelliseksi mollata toisen ikää ääneen. Oli sitten kyse nuoresta tai vanhasta ihmisestä. Yksikään fiksu tapaus ei mene sanomaan toiselle rumasti hänen iästään.
Aivan. Koskee myös muita henkilökohtaisia ominaisuuksia, joille ihminen itse ei voi mitään. Useinhan se on niin, että jos toisesta ei keksi mitään oikeasti negatiivista, niin silloin tartutaan ikään, ulkonäköön, sukupuoleen tms. ominaisuuteen.
Millaisista asioista keskustelette ja mitkä mielipiteet kiistelevät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se kertoo paljon, jos ihminen kokee tarpeelliseksi mollata toisen ikää ääneen. Oli sitten kyse nuoresta tai vanhasta ihmisestä. Yksikään fiksu tapaus ei mene sanomaan toiselle rumasti hänen iästään.
Aivan. Koskee myös muita henkilökohtaisia ominaisuuksia, joille ihminen itse ei voi mitään. Useinhan se on niin, että jos toisesta ei keksi mitään oikeasti negatiivista, niin silloin tartutaan ikään, ulkonäköön, sukupuoleen tms. ominaisuuteen.
Eiköhän tällaista ole pohjimmiltaan näissäkin tapauksissa, joissa kolmekymppistä haukutaan tyhmäksi tai kypsymättömäksi. Itse olen saanut kuulla tuollaista kritisointia töissä vanhempien naisten taholta. Siitä huolimatta, että olen kouluttautunut työn ohessa todella pitkälle. Minä en usko hetkeäkään, että yksikään todella pitkälle kouluttautunut ihminen olisi tyhmä, onpa sitten 30 v tai 55 v.
Minusta on täysin normaalia, että yleensä vanhemmalla ihmisellä on enemmän elämänkokemusta kuin nuoremmalla. Se ei kuitenkaan tee siitä nuoremmasta ihmisestä jotenkin huonompaa, tyhmää tms.
Sydämen viisaus ei katso ikää. Jotkut ovat jo nuorina viisaita, empaattisia ja osaavat katsoa asioita monelta kantilta. Toisille ei noita taitoja kartu edes iän myötä.
Ei kannata vähättelijöiden seurassa viipyillä. Meitä 50+ ikäisiä on monenlaisia. Työpaikalla toimitat vaan välttämättömät noiden kanssa, älä jää muihin keskusteluihin. Noi vähätteljät on jo nuorina ollut vähättelijöitä, koko asia ei liity sun persoonaan mitenkään, kertoo vain heistä.
N56
Kateellisia ovat. Turha tuollaisille on selittää mitään. Kysy takaisin, että onko sulla kaikki ok kun pitää arvostella toisia.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, itse en ehkä en antaisi kovin paljoa painoarvoa tuollaisten ihmisten sanomisille. Olen itsekin kuullut pari-kolmekymppisenä miten en tiedä elämästä vielä mitään, mutta olen ajatellut, että mitä sitten. Minulle tosin työ on vain työtä, teen sitä lähinnä taloudellsiten syiden vuoksi.
Aika tökeröä väittää tuollaista. On tietenkin tilanteita, että nuori alkaa liika viisaaksi, kun on juuri päässyt *koulusta* ja alkaa neuvoa muita, miten asiat pitäisi hoitaa. Tällöin tietenkin voi palauttaa maan pinnalle. Tuohon, ettei toinen tiedä elämästä mitään on usein sellaisten luuserien kommentti asiansa hyvin hoitaneille, kun nämä eivät ole käyttäneet aikaansa narkkaamiseen, ryyppäämiseen ja huoraamiseen ja saavat rahat muualta kuin tulonsiirtoina. Tätähän ap. ei tarkoittanut, mutta en malttanut olla kirjoittamatta, miten itse olen tuohon väittämään, ettei toinen tiedä elämästä MITÄÄN, törmännyt.
Vähättely on suomalaisten kansantauti. Voi ajatella, että ei ole henkilökohtaista - eihän kukaan tunne täysin toisen tilannetta ja historiaa, vaan jokainen edustaa vain itseään siinä, miten suhtautuu muihin. Sinulla on elämäntaitoa ja voit käyttää sitä toisten hyväksi. Itsellä on ollut vaikeuksia jäädä asumaan Suomeen, koska olen myönteinen ja innostunut ihminen. Välillä tuntuu että täällä eletään jalat sementissä eikä mitään uutta ole keksitty suunnilleen 15 vuoteen.
Vähättely on aika usein puolustautumista tilanteessa, jossa sitä on molemmin puolin. Se, että ap keskittyy vain vähättelijöihin kertoo ettei tunne erityisesti itseään vanhempia ihmisiä. Ei se vähättely ole kaikkien tapa ja asenne.
Ikärasismia esiintyy joka ikäluokassa.
Jos joskus sanon nuoremmalle tietäväni jonkun elämänasian häntä syvällisemmin teen sen kyllä hienovaraisesti. Kysyn yleensä voinko ehdottaa omasta kokemuksestani toisenlaista näkemystä, eikä se ole nuorempaa niin esitettynä loukannut. Keskustelu on siitä saattanut vain parantua.
Ap ei speksannut tarkemmin tilanteita, joihin kokemukset perustuvat. Siksi on vaikea vastata, miksi jotkut vähättelevät hänen ikäänsä. Mietin myös, miten ap itse esittää asiansa kohdatessaan väheksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata vähättelijöiden seurassa viipyillä. Meitä 50+ ikäisiä on monenlaisia. Työpaikalla toimitat vaan välttämättömät noiden kanssa, älä jää muihin keskusteluihin. Noi vähätteljät on jo nuorina ollut vähättelijöitä, koko asia ei liity sun persoonaan mitenkään, kertoo vain heistä.
N56
Näin on. Riittää kun tekee omat työt.
54v.
Mitä nuorempi ihminen sitä vakuuttuneempi hän on että tietää kaikesta kaiken eikä kukaan muu tiedä mitään
Yleensähän tällaisiin kommentteihin päädytään puheiden ja käytöksen perusteella. Jos puhut naiivisti ja käyttäydyt höpsösti tai tökerösti, saat sen mukaisen vastaanoton. Ainakaan ei kannata esittää viisaampaa kuin on, väitellä jatkuvasti joistakin pikkuasioista, olla nenäkäs tai suulas, aina oikeassa oleva tai ikuisesti kaikissa tilanteissa kilpaileva. Oma käytös ja puheet ratkaisevat, niin vanhana kuin nuorena.
Tuttua. Jotkut lamaantuvat vaikeista asioista ja jotkut eivät. Ei siihen voi välttämättä itse kauheasti vaikuttaa miten mihinkin reagoi ja miten sen jälkeen elämä jatkuu.