"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi

Mua on vähätelty joskus etten ymmärrä vanhemmuudesta mitään, kun ei ole omia lapsia.

Kun käynyt ilmi, että olen ollut ohjaajana 30 vuotta lastenkodeissa, niin vähättelyt on loppuneet.

Noin 500 lasta on kulkenut mun ohjaamisen kautta omaan elämäänsä. Jotkut laitoksessa olleet kuukausia, jotkut 10 vuotta.

M55

Vierailija kirjoitti:

Meinaisin kans tulla sanomaan että niputtavat sinut koska eivät voi sietää ajatusta että joku on kaunis, nuori ja fiksu ja he eivät enää ole. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tai voihan sitä myös sanoa että tuo ei ole korrektia nykypäivänä ja on ikärasismia siinä missä vanhempienkin ihmisten vähättely ja sivuuttaminen. 

Minut sivuutetaan vielä näin 40-vuotiaanakin välillä ja syy on etten ole voinut saada lapsia. Silloin ei kuulemma voi tietää elämästä mitään. Ihmiset osaa olla uskomattoman loukkaavia ja typeriä. 

Kaikki tuo on tietynlaista vallakäyttöä. Nuo ihmiset eivät kyllä todennäköisesti ole olleet koskaan kauniita saati fiksuja. 

Länsimaissa vanhempia ihmisiä aina vähätellään. Toisin on itämaisissa kulttuureissa, joissa vanhoilla ihmisillä  on kunnioitettava viisaus. Kun joku kolmikymppinen osaa it-hommat paremmin kuin vanhempi, niin kuvitellaan sitten tietävän kaikesta vähän enemmän. Elämä on paras opettaja. Vasta vanhempana tajuaa, kuinka nolo on nuorena saattanut olla 

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken".  Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa  Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.

Tämä! Ap ei kerro ollenkaan lähtötilannetta!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kysymys: miksi ajatellaan, että sen vanhemman ihmisen kokemus olisi jotenkin parempi tai oikeampi?

Olen 36 v ja ainakin itse ajattelen, että monet nykynuoret ovat paljon viisaampia kuin nuoret omassa nuoruudessani. Toki on heitä, joilla asiat ovat huonommin, mutta monet nuoret voivat nykyisin todella hyvin ja ovat fiksuja.

Kyllä minäkin koen kypsyneeni vuosien aikana. En silti sano, että nuoren minun ajatukset olisivat kypsymättömiä. Ne ovat sukupolveni edustajan ajatuksia.

olet siinä iässä, että muistelmat kannattaisi jo kirjoittaa.

Yritän vain saada tuon kaiken mahtumaan aikajanalle: yliopisto, 10 vuotta työkokemusta, lapsia monikossa ja 30 v ikää... 🤔 

Monesti työpaikoille tulee nuoria, jotka selkeästi odottavat muilta (vanhemmilta) jotain ylisevuotavaa kunnioitusta, koska ovat nuoria. Ovat hyvin perillä oikeuksistaan, mutta muille eivät niitä suo. Puhuvat rohkeasti vahvoja mielipiteitään, mutta eivät salli niitä muille. Haluavat arvostusta ja huomiota, mutta silti itse vähättelevät muita. Aloittajakin itse muistaa mainita yliopistotutkinnon ja oman lapsen sekä parisuhteen. Ikäänkuin ne olisivat korreloimassa hänen fiksuuttaan. Joskus kannattaa vähän hiljentää vauhtiaan ja havainnoida, miten muut kokevat asioita. Siitä huolimatta, että pitää itseään kovinkin fiksuna...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

Miten nopeasti teit tutkinnon ja oliko se kandi vai maisteri? Jos olet 34v  tai 36 v niin miksi olet mielestäsi 3-kymppinen? Taidat olla lähemmäs 4-kymppinen, että olet ehtinyt tuon kaiken tehdä. Ehkä ne 5-kymppiset ei tykkää sun valehtelusta?

Vierailija kirjoitti:

Länsimaissa vanhempia ihmisiä aina vähätellään. Toisin on itämaisissa kulttuureissa, joissa vanhoilla ihmisillä  on kunnioitettava viisaus. Kun joku kolmikymppinen osaa it-hommat paremmin kuin vanhempi, niin kuvitellaan sitten tietävän kaikesta vähän enemmän. Elämä on paras opettaja. Vasta vanhempana tajuaa, kuinka nolo on nuorena saattanut olla 

Kunnioitus tulee ansaita. Aina. Myös vanhojen. Länsimaissa (en tiedä itämaista) tänäpäivänä vanhukset eivät ole viisaita, vaan täys kaheleita. On dementiaa ja Alzheimeria, diagnosoimatonta autismia jne. Näkemystäni toki värittää se, että olen töissä vanhusten huollossa ja harvassa on ne kaverit, joiden vanhemmat olisivat jotenkin viisaita, tai edes jossain määrin kartalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaisin kans tulla sanomaan että niputtavat sinut koska eivät voi sietää ajatusta että joku on kaunis, nuori ja fiksu ja he eivät enää ole. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tai voihan sitä myös sanoa että tuo ei ole korrektia nykypäivänä ja on ikärasismia siinä missä vanhempienkin ihmisten vähättely ja sivuuttaminen. 

Minut sivuutetaan vielä näin 40-vuotiaanakin välillä ja syy on etten ole voinut saada lapsia. Silloin ei kuulemma voi tietää elämästä mitään. Ihmiset osaa olla uskomattoman loukkaavia ja typeriä. 

Kaikki tuo on tietynlaista vallakäyttöä. Nuo ihmiset eivät kyllä todennäköisesti ole olleet koskaan kauniita saati fiksuja. 

Luultavasti he ovat huomanneet, etteivät itse ole tienneet elämästä paljon mitään ennen kuin ovat saaneet lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

Miten nopeasti teit tutkinnon ja oliko se kandi vai maisteri? Jos olet 34v  tai 36 v niin miksi olet mielestäsi 3-kymppinen? Taidat olla lähemmäs 4-kymppinen, että olet ehtinyt tuon kaiken tehdä. Ehkä ne 5-kymppiset ei tykkää sun valehtelusta?

Ja ne lapsetkin vielä, älä unohda! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa tilanteissa saat vähättelyä? Olen itse 57v ja kyllä itseäni välillä risoo, kun joku kolmikymppinen puhuu suurella suulla tietäen "kaiken".  Ehkä olet pätenyt ja joku siitä suivaantunut? Kolmikymppiset valitettavasti ovat juuri kaikkein itsetietoisimpia. Eivät enää nuoria ja nöyriä, mutta elämääkään ei vielä juuri mittarissa. Silti itsetunto tapissa  Elämänkokemuksen saa vain elämällä. Toki eroja siinäkin on, mikä on kellekin vaikeaa, mutta itsellänikään ei mitään helppoa ole elämä ollut, mutta silti tunnen vasta nyt itseni aikuiseksi.

Mitä se aikuisuus sitten kenellekin on. Itselleni oli nuorena, noin 15-20v, aika hämmentävää tajuta, että ei se aikuisuus ollutkaan oikeastaan mitään niin ihmeellistä kuin joskus lapsena oli kuvitellut, joten kyllä jo parikymppisenä tunsin olevani aikuinen.

Niinpä, mitä tässä keskustelussa tarkoitetaan aikuisuudella tai elämänkokemuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaisin kans tulla sanomaan että niputtavat sinut koska eivät voi sietää ajatusta että joku on kaunis, nuori ja fiksu ja he eivät enää ole. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tai voihan sitä myös sanoa että tuo ei ole korrektia nykypäivänä ja on ikärasismia siinä missä vanhempienkin ihmisten vähättely ja sivuuttaminen. 

Minut sivuutetaan vielä näin 40-vuotiaanakin välillä ja syy on etten ole voinut saada lapsia. Silloin ei kuulemma voi tietää elämästä mitään. Ihmiset osaa olla uskomattoman loukkaavia ja typeriä. 

Kaikki tuo on tietynlaista vallakäyttöä. Nuo ihmiset eivät kyllä todennäköisesti ole olleet koskaan kauniita saati fiksuja. 

Luultavasti he ovat huomanneet, etteivät itse ole tienneet elämästä paljon mitään ennen kuin ovat saaneet lapsen.

Epäilemättä. Onhan lapsen saanti toki elämää mullistava kokemus, mutta aika mustavalkoista ja kapeakatseista ajattelua ettei lapseton tiedä elämästä MITÄÄN. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Länsimaissa vanhempia ihmisiä aina vähätellään. Toisin on itämaisissa kulttuureissa, joissa vanhoilla ihmisillä  on kunnioitettava viisaus. Kun joku kolmikymppinen osaa it-hommat paremmin kuin vanhempi, niin kuvitellaan sitten tietävän kaikesta vähän enemmän. Elämä on paras opettaja. Vasta vanhempana tajuaa, kuinka nolo on nuorena saattanut olla 

Kunnioitus tulee ansaita. Aina. Myös vanhojen. Länsimaissa (en tiedä itämaista) tänäpäivänä vanhukset eivät ole viisaita, vaan täys kaheleita. On dementiaa ja Alzheimeria, diagnosoimatonta autismia jne. Näkemystäni toki värittää se, että olen töissä vanhusten huollossa ja harvassa on ne kaverit, joiden vanhemmat olisivat jotenkin viisaita, tai edes jossain määrin kartalla. 

Viisaus ja älykkyys ovat eri asioita.

Alzheimer-potilaskin voi olla viisas joissain asioissa. Esim. luopua oma-aloitteisesti autosta ja ajokortista, kun huomaa, ettei liikenteessä ajaminen enää onnistu. Näitäkin tapauksia on.

Joku nuori taas voi olla samaan aikaan hyvin älykäs mutta tehdä tyhmiä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaisin kans tulla sanomaan että niputtavat sinut koska eivät voi sietää ajatusta että joku on kaunis, nuori ja fiksu ja he eivät enää ole. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tai voihan sitä myös sanoa että tuo ei ole korrektia nykypäivänä ja on ikärasismia siinä missä vanhempienkin ihmisten vähättely ja sivuuttaminen. 

Minut sivuutetaan vielä näin 40-vuotiaanakin välillä ja syy on etten ole voinut saada lapsia. Silloin ei kuulemma voi tietää elämästä mitään. Ihmiset osaa olla uskomattoman loukkaavia ja typeriä. 

Kaikki tuo on tietynlaista vallakäyttöä. Nuo ihmiset eivät kyllä todennäköisesti ole olleet koskaan kauniita saati fiksuja. 

Luultavasti he ovat huomanneet, etteivät itse ole tienneet elämästä paljon mitään ennen kuin ovat saaneet lapsen.

Epäilemättä. Onhan lapsen saanti toki elämää mullistava kokemus, mutta aika mustavalkoista ja kapeakatseista ajattelua ettei lapseton tiedä elämästä MITÄÄN. 

Joillakin ihmisillä on tapana kärjistää asioita puhuessaan.

Onko se, muuten, autismin kirjon ominaisuus, että ottaa kirjaimellisesti kaiken mitä sanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

Miten nopeasti teit tutkinnon ja oliko se kandi vai maisteri? Jos olet 34v  tai 36 v niin miksi olet mielestäsi 3-kymppinen? Taidat olla lähemmäs 4-kymppinen, että olet ehtinyt tuon kaiken tehdä. Ehkä ne 5-kymppiset ei tykkää sun valehtelusta?

Ja ne lapsetkin vielä, älä unohda! 

Toisilla on ruutia enemmän kuin toisilla, niin se vain on. Tiedän perheen jossa alle kolmikymppisinä suoritettu 2 maisterintutkintoa, 1 väitöskirja, tehty 3 lasta ja rakennettu omakotitalo, ostettu hevonen ja 2 koiraa. Sivusta seurannut kauhulla. Mutta hyvin vetävät. Itsestäni ei olisi ollut samaan. Ei lähellekään. 

Tuo on outoa ja epäkohteliasta.

Sinänsä ovat kyllä oikeassa, ikä ja eletty elämä tuo tietoa ja kokemusta. Olisihan se aika hassua, jos eletyt vuodet eivät kasvattaisi ihmistä. 

Ajattelin kolmekymppisenä maisterina  olevani fiksu ja kokenut ja nyt viiskymppisenä hymähtelen sille, kuinka kokematon tuolloin vielä olin. 

Mutta ei näitä asioita toisille sanota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Sanoin olevani kolmekymppinen, en 30 v. Olen siis yli 30 v. Työelämässä aloitin heti yliopiston jälkeen.

Ap

25-v valmistunut, lapsia? Eli olet vähintään 37'v, jos lapsia on 2. Tuskin kukaan pitää nelikymppistä liian nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?

Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.

Samaa ihmettelen itsekin, yliopisto tutkintoa ei kukaan saa kaksikymppisenä. 

Muuhun en ota kantaa kuin, että suoraan lukiosta yliopistoon ja 24v maisterintutkinto kasassa. Ja ihan perus 5v siellä opiskelin. 

Ohitan tämän. E