40+ eronnut nainen, löysitkö uuden miehen eron jälkeen?

Löysin eron jälkeen tai oikeastaan keskellä elämäni rakkauden, joka ei halunnut minua. En usko, että rakastan enää koskaan.

Aluksi en muutamaan vuoteen edes halunnut mitään suhdetta, mutta sitten kun aloin haluta, niin aika nopeasti alkoi löytyä tapailuja yms. Varsinainen suhde löytyi vuosi siitä kun aloin etsiä. Vuotta vanhempi mies.

Mulla on treffisuhde, josta voi hyvällä onnella kasvaa vakituinen seurustelu-sellainen. Kiirettä ei ole. Elän itselleni ja lähipiiri, kuten aikuiset lapset, ovat tärkeitä. Miehellä on vielä kasvavia nuoria kotonaan.

Olen 43 ja juuri tuli ero pitkästä suhteesta. Kammoksuttaa ajatuskin, että pitäisi lähteä mukaan tähän nykypäivän tapailukulttuuriin ja jonnekin Tinderiin. Tapaillaan monia samaan aikaan jne. Ei kiitos.

Löytyi, useampikin, mutta täysiä k*sipäitä

Sama mu-l-uk-ku se on seuraava ja sitä seuraava. Miksi erotaan ja uusi pitäisi 'löytää'?

Uusi mies tuli kuvioihin kun olin 43v, edellisestä erosin 30v. Kesti uuden löytäminen, en kyllä alku erovuosina etsinytkään vaan keskityin uraan. 

Erosin 36-vuotiaana ja nyt 46-vuotiaana seurustelen jälleen. Toiveissa olisi että tämä kestäisi lopun elämää. 

Miksi ihmeessä haluaisin? Nyt ei tarvitse olla mieliksi, pyykätä, kokata... 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisin? Nyt ei tarvitse olla mieliksi, pyykätä, kokata... 

Ei parisuhde tarkoita sitä, että täytyy tehdä yksin kaikki kotityöt. Tai edes asua yhdessä. Ja valtaosa sinkuistakin kyllä pyykkää ja kokkaa... Kannattaa valikoida kumppani huolella - ainakin itsellä ovat kaikki miespuoliset kumppanit tehneet kotitöitä. Tosin vain yhden kanssa olen asunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen 43 ja juuri tuli ero pitkästä suhteesta. Kammoksuttaa ajatuskin, että pitäisi lähteä mukaan tähän nykypäivän tapailukulttuuriin ja jonnekin Tinderiin. Tapaillaan monia samaan aikaan jne. Ei kiitos.

En minä ainakaan ole tapaillut monia samaan aikaan. Yhden kiinnostavan löysin Tinderistä ja olen tapaillut vain häntä.

Otin vain vakipanon. Ei koskaan uutta miestä, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin jo alta kolmekymppisenä, ja eron jälkeen tuntui ettei löydy ketään, vaikka mulla ei ole edes lapsia. Ehkä vähän luovutin jo enkä edes etsinyt yhtä paljon. Nelikymppisenä kaikki taas muuttui kun samanikäisissä alkoi olla taas myös sinkkuja. Tarjontaa riitti. Vakavasti aloin seurustella 45-vuotiaana ja nyt ollaan oltu 10 v yhdessä. En voisi toivoa suhteelta enempää.

Olin juuri kirjoittamassa tänne, että erosin 25-vuotiaana, nyt olen 35 eikä ole löytynyt ketään! Luulen juurikin, että tuo 40+ voisi olla hyvä ikä löytää kumppani, kun silloin erotaan varmaan enemmän? Sitä odotellesssa :D

Vastenmielinen ajatus, että pitäisi jonkun jämät ottaa ja oikein odotella niitä. Jokin syyhän siihen on, että ne suhteet eivät kestä. Juuri tuollaisessa tilanteessa nainen joutuu usein jonkun katkeron kusettamaksi, joka esittää, että tässä nyt ollaan yhdessä, vaikka ukko on vannonut itselleen, että kyse on korkeintaan kevyestä seksisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin jo alta kolmekymppisenä, ja eron jälkeen tuntui ettei löydy ketään, vaikka mulla ei ole edes lapsia. Ehkä vähän luovutin jo enkä edes etsinyt yhtä paljon. Nelikymppisenä kaikki taas muuttui kun samanikäisissä alkoi olla taas myös sinkkuja. Tarjontaa riitti. Vakavasti aloin seurustella 45-vuotiaana ja nyt ollaan oltu 10 v yhdessä. En voisi toivoa suhteelta enempää.

Olin juuri kirjoittamassa tänne, että erosin 25-vuotiaana, nyt olen 35 eikä ole löytynyt ketään! Luulen juurikin, että tuo 40+ voisi olla hyvä ikä löytää kumppani, kun silloin erotaan varmaan enemmän? Sitä odotellesssa :D

Vastenmielinen ajatus, että pitäisi jonkun jämät ottaa ja oikein odotella niitä. Jokin syyhän siihen on, että ne suhteet eivät kestä. Juuri tuollaisessa tilanteessa nainen joutuu usein jonkun katkeron ku

Mitkä jämät? 

Voihan sitä kasvaa erilleen. Tilanteita on paljon erilaisia. Aika negatiivinen maailmankatsomus sinulla että näät ihmiset jonain katkerina hyväksikäyttäjinä. Vai projisointi itseäsi?  Kukaan ei ole täydellinen. Et sinäkään, enkä minä. Kaikella rakkaudella.

Ei ole vapaata aikaa niin, että ehtisi tutustua kehenkään. Käyn töissä, opiskelen ja vähäinen loppuaika on varattu lapsille. 

Kohta 8v. sinkkuna. En ole myöskään etsinyt. Keskityn lapsiin ja omaan hyvinvointiin (omaan hyvinvointiini ei siis kuulu parisuhde). Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa voin harkita. Eli vielä 10-12v. ainakin sinkkuna. Ehkä sitten voi kiinnostaa tai sitten ei.

Löytyi, mutta osoittautui vanhan toisinnoksi, joten erosin uudelleen. Rakastan vapauttani enkä enää ala kenenkään piiaksi. Minun sukupolveni miehet tuntuvat olevan kaikki vain äitiä vailla. 

Ei ole löytynyt. 7v yksin ilman mitään. Juurikaan ketään treffikumppaneista ei oikein sykähdytä.  Yksi oli jees mutta ei ollut kiinnostunut.

N49

Ei ole "löytynyt", koska en suostu enää ottamaan huonoa. Suurin osa miehistä on "ottajia", eli naisten tarjoamat palvelut (rakkaus, huomio, huolehtiminen, kotityöt...) kyllä kelpaa, mutta mitään eivät anna takaisin. Parempi olla yksin yksin ja huolehtia vain itsestään, kuin suhteessa yksin ja huolehtia itsensä lisäksi myös miehestä. 

Mies menehtyi tapaturmaisesti kun olin 36v. 

Olin 40v, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän oli 41v. Nyt pari vuotta myöhemmin elämämme kahdessa taloudessa siihen saakka kunnes hänen teinit lentävät omilleen. Meillä ei ole kiire mihinkään ja tiedämme, että ne päivät jolloin saamme olla yhdessä koko ajan ovat tulossa. Life is good. 

Joku kysyi, miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa? Voin vastata tähän omalta osaltani. Kun toinen puoli otetaan pois, sen mukana lähtee puolet, ihan kuin värit katoaisivat. Et voi jakaa asioita toisen kanssa, sitä jäin kaipaamaan. Ei ole sitä toista, jolle voit sanoa, "muistatko silloin kun...". Ei ole enää kuin sinun muistot. Ihaninta on olla jonkun kanssa joka jakaa samat arvot, huumorintajun ja uteliaisuuden maailmaa kohtaan. Elämän ja kokemusten jakaminen saa minut onnelliseksi.