Lue keskustelun säännöt.
40+ eronnut nainen, löysitkö uuden miehen eron jälkeen?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri joka n. 45v:nä erosi ja pari vuotta myöhemmin löysi uuden oman ikäisensä kumppanin, jonka kanssa ovat olleet jo kymmenen vuotta naimisissakin. Aivan ihanan oloinen pari. Perhe-elämä molemmilla niin hyviltä kuin huonoilta osiltaan jo koettu ja nyt viikonloput, lomat ja pian koittavat eläkepäivät heillä menee yhteisen tärkeän harrastuksen parissa!
Niin. Ihanan oloinen pari. Et voi tietää kuinka ankeaa heidänkin elämänsä oikeasti on.
Niin, sen takia käytinkin tuota oloinen sanaa. Eihän koskaan voi toisen pään sisään nähdä, mutta voisin kuvitella ettei tuossa iässä tuolla elämänkokemuksella enää kenenkään kanssa yhdessä väkisin pysyttäisi jos se yhteiselämä aivan ankeaa olisi. Eri asia tosiaan nuorempana kun on lapset ja asuntolainat hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä mies tekisi tuon ikäisellä naisella?
Vierailija kirjoitti:
Mies menehtyi tapaturmaisesti kun olin 36v.
Olin 40v, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän oli 41v. Nyt pari vuotta myöhemmin elämämme kahdessa taloudessa siihen saakka kunnes hänen teinit lentävät omilleen. Meillä ei ole kiire mihinkään ja tiedämme, että ne päivät jolloin saamme olla yhdessä koko ajan ovat tulossa. Life is good.
Joku kysyi, miksi kukaan haluaa olla parisuhteessa? Voin vastata tähän omalta osaltani. Kun toinen puoli otetaan pois, sen mukana lähtee puolet, ihan kuin värit katoaisivat. Et voi jakaa asioita toisen kanssa, sitä jäin kaipaamaan. Ei ole sitä toista, jolle voit sanoa, "muistatko silloin kun...". Ei ole enää kuin sinun muistot. Ihaninta on olla jonkun kanssa joka jakaa samat arvot, huumorintajun ja uteliaisuuden maailmaa kohtaan. Elämän ja kokemusten jakaminen saa minut onnelliseksi.
Olet läheisriippuvainen, jos olet ilman toista ihmistä vain puolikas.
Vierailija kirjoitti:
Erosin 46 vuotiaana,2kk erosta tapasin nuoremman miehen jonka kanssa halusin seksisuhteen. No, tässäpä ollaan saman katon alla viisi vuotta myöhemmin.
Minä 51 ja mies 38.
Jännä että miehen kertoessa vastaavaa, hänet dissataan tilastoilla joiden mukaan normaali ikäero on vain pari vuotta ja mies on lähes aina vanhempi.
Mutta uskoo ken tahtoo :D
Erosin 35-vuotiaana, uusi suhde saman ikäisen lapsettoman miehen kansa. Erottiin hetkeksi vähän päälle nelikymppisinä, muutettin uudelleen yhteen ja yhdessä oltu siitä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mies tekisi tuon ikäisellä naisella?
...no jos et sitä vielä tiedä, niin sulla ei ilmeisesti kovastiole kokemuksia naisista.
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt, mutten ole etsinytkään. Ehkä joku hakee joskus kotoa. Jos ei, niin sekin ok.
joku remppareiska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei löydy ja miksi pitäisi löytyä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mies tekisi tuon ikäisellä naisella?
miksei tekisi? ei naiset tuossa iässä vanhene kuten jotkut samanikäiset miehet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt, mutta en ole etsinytkään. Ehkä joku minut Prismasta bongaa joku kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli kun olin 48v. Sen jälkeen olin vajaan vuoden sinkkuna. Seksisuhteesta kehkeytyi vuoden seurustelu. Sitten pienen tauon jälkeen uusi suhde ja avoliitto, kesti 2,5 vuotta. Äijä paljastui narsistiksi. 1.5 vuotta sinkkuna ja nyt taas uudi suhde. Tää vois olla se loppuelämän mies.
Jotkut on kyllä ehtiväisiä, vähän väliä on uusi suhde.
Vähän väliä 😂
Vuosi, puolitoista ja 2,5 vuotta kestäneet suhteet. Eihän siinä kerkeä edellinen kommentoija ees kissaa sanoa 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erottuu,löyty ihan ihme heppuja.Lopetin etsimisen.Ei vieläkään uutta.Vaikka olen simpsakka.Ei enää kiinnosta ukot.
Erosin pitkästä liitosta, kun puolisoni löysin itselleen uuden naisen.
En etsinyt uutta miestä, ajatuskin kammotti. Joten oli aikamoinen yllätys, että törmäsin nykyiseen mieheeni vain puoli vuotta eron jälkeen. Meillä synkkasi ja koska olimme molemmat vapaita, aloimme seurustella, aikanaan menimme naimisiin, enkä enää osaisi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Että joskus näissä asioissa voi käydä ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mies tekisi tuon ikäisellä naisella?
...no jos et sitä vielä tiedä, niin sulla ei ilmeisesti kovastiole kokemuksia naisista.
Nainen ei huolehdi omaa osuuttaan menoista.
Nainen ei siivoa
Nainen ei kokkaa
Nainen keskittyy viemään mieheltä ja estämään sen menoja vaikka ystävien kanssa.
Sinäkään et keksinyt mitään muuta vastausta kuin tuollaisen "no jos et tiedä..." Me molemmat tiedämme oikean vastauksen.
Kiitos diagnoosistasi. Et ehkä ole kokenut tilannetta, jossa puoliso menehtyy yllättäen? Kyllä siitä hieman puolikas olo joksikin aikaa jää. Eikä se milläänlailla liity läheisriippuvuuteen, vaan suruun ja menetykseen.
En ole kokenut ongelmaksi olla ilman parisuhdetta, mutta onnellisessa parisuhteessa eläessä elämä on kuitenkin huomattavasti täyteläisempää.
Ap
Sanotaan nyt näin että kun sen kurssin tässä "elämänkoulussa" olin suorittanut, en haikaillut jatko-opintoihin.
Valmistuin hyvin arvosanoin, henkisesti ja psyykkisesti kutakuinkin ehjänä vaikka pientä remonttia pitikin tehdä.
Ukosta en tiedä, kuuluu kipuilevan vieläkin vaikka olikin ns. syyllinen eroon. Ja siitä on sentään vuosia aikaa.
Tyttäremme on aikuinen ja hänelle on tuntojaan tuskaillut, ei mennytkään elämä loistavasti kun pääsi minusta eroon.
Elämäni on hyvää ja sitä en aio pilata. Kun nyt tiedän miten haluan elämäni menevän niin olen tyytyväinen. En ole enää nuori ja naiivi, olen oppini ottanut kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin jo alta kolmekymppisenä, ja eron jälkeen tuntui ettei löydy ketään, vaikka mulla ei ole edes lapsia. Ehkä vähän luovutin jo enkä edes etsinyt yhtä paljon. Nelikymppisenä kaikki taas muuttui kun samanikäisissä alkoi olla taas myös sinkkuja. Tarjontaa riitti. Vakavasti aloin seurustella 45-vuotiaana ja nyt ollaan oltu 10 v yhdessä. En voisi toivoa suhteelta enempää.
Olin juuri kirjoittamassa tänne, että erosin 25-vuotiaana, nyt olen 35 eikä ole löytynyt ketään! Luulen juurikin, että tuo 40+ voisi olla hyvä ikä löytää kumppani, kun silloin erotaan varmaan enemmän? Sitä odotellesssa :D
Täälläkin yksi nelikymppinen jonka ystäväpiirissä alkaa näkymään eronneita. Itse nyt pari vuotta sinkkuna mutta en (vielä) välttämättä halua edes uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen keskittyy viemään mieheltä ja estämään sen menoja vaikka ystävien kanssa.
Tämän takia se ero useimmiten tulee, siis naisen aloitteesta, kun miesten asenne parisuhteeseen on se että se on heiltä jotenkin pois. Sen sijaan että keskityttäisiin nauttimaan siitä omasta kumppanista niin halutaan elää edelleen sinkkuelämää suhteessa. Ei sellaista Peter Pania aikuiset naiset jaksa kauaa katsella.
Vierailija kirjoitti:
Otin vain vakipanon. Ei koskaan uutta miestä, kiitos.
on ne jotkut syntyneet kultalusikka syvällä hanurissa. Voi vaan ottaa vakipanon kun siltä tuntuu . Miehiltä tollainen vaatii miljoonien omaisuutta että mahdollisuus vakipanoon .
Erosin 46 vuotiaana,2kk erosta tapasin nuoremman miehen jonka kanssa halusin seksisuhteen. No, tässäpä ollaan saman katon alla viisi vuotta myöhemmin.
Minä 51 ja mies 38.