Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on sisaruksia
18.10.2024 |
Oletteko huomanneet eriarvoisuutta kohtelussa? Omilla vanhemmilla etenkin äidillä oli jonkinlainen ajatusmalli, että vanhin sisarus ei voinut tehdä mitään väärin. Olen aina miettinyt, että mistä tämä johtui. Vaikka tämä jäi kiinni varastamisesta ja itse tunnusti tekonsa, niin äitini väänsi tarinan jollain ihme mentaaliakrobatialla tämän vanhimman sisarukseni eduksi. Varkauden uhrilla ei ollut mitään väliä (ei edes saanut rahojaan / tavaroitaan takaisin).
Olen kehittänyt teorian, että kaikki johtui huonosta omatunnosta koska tämän vanhimman sisarukseni isä ei ollut kuvioissa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä epäilen, että perheessä on äidin suosikkilapsi, siskoni. Minä olen tällä hetkellä inhokki. Voi hyvin olla, etten olisi jos voisin paremmin. Nyt olen niin raskasta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen, että perheessä on äidin suosikkilapsi, siskoni. Minä olen tällä hetkellä inhokki. Voi hyvin olla, etten olisi jos voisin paremmin. Nyt olen niin raskasta seuraa.
Itseäni ei kiinnosta vaikka olisin inhokki, mutta ihmetyttää vain se että voidaan jonkilaisen asemaan perustuvan suosion varrella ohittaa ilmiselvät vääryydet, joita tehdään toisia kohtaan. Se on omasta mielestäni lähinnä mielisairasta.
Mun äidille, ja kyllä isällekin, esikoinen on aina ollut hänelle rakkain, vaikka hän on tehnyt ihan törkeitä asioita ja esim. hylännyt vanhemmat vuosiksi.
Mä, keskimmäinen, satuin olemaan samaa sukupuolta kuin esikoinen, joten mä olen aina ollut "tarpeeton". Kuopus taas oli toista sukupuolta ja näin sai jälleen erityisaseman kuten esikoinenkin.
Tää kuvio on ollut ihan mun lapsuudesta samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen, että perheessä on äidin suosikkilapsi, siskoni. Minä olen tällä hetkellä inhokki. Voi hyvin olla, etten olisi jos voisin paremmin. Nyt olen niin raskasta seuraa.
Itseäni ei kiinnosta vaikka olisin inhokki, mutta ihmetyttää vain se että voidaan jonkilaisen asemaan perustuvan suosion varrella ohittaa ilmiselvät vääryydet, joita tehdään toisia kohtaan. Se on omasta mielestäni lähinnä mielisairasta.
Niinpä. Sopii myös yhteen mt-ammattilaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi sisarus on vuosikymmenten ajan pompottanut meidän perhettä ihan oman päänsä mukaan. On pitänyt taipua vaikka mihin, koska muuten hän saa hermoromahduksen ja me muut ollaan syyllisiä hänen mielenterveysongelmiinsa ja diagnooseihinsa, joista useat on keksitty aina sen mukaan, mitä joku hänen kaverinsa on saanut.
Aikuinen ihminen vetää itkupotkuraivareita ja pilaa muiden juhlatunnelman, arjen, elämän. Jos jollain on elämässä kriisi, hänellä on aina astetta pahempi ja taas mennään... Toisaalta, kun hänellä menee lujaa, niin kenelläkään muulla ei voi olla elämässä mitään yhtä kivaa, ja taas hän on keskipiste.
Ja koko ajan vanhemmat ymmärtää. Meidän muiden lasten elämässä ei tapahdu koskaan mitään yhtä merkityksellistä kuin tämän erityisen sisaruksen. Yritän pysytellä nykyään mahdollisimman erossa sekä vanhemmistani että tästä sisaruksestani eli pidetä mitään yhteyksiä. En kaipaa elämääni draamaa. En tarvitse enää vanhempieni hyväksyntää ja rakkautta voidakseni hyvin. Nuorempana olisin kyllä tarvinnut.
Muiden pitää syrjäyttää oma elämänsä, ettei vaan tämä yksi ääliö pahoita mieltään. Ja me "lapsetkin" ollaan jo keski-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen, että perheessä on äidin suosikkilapsi, siskoni. Minä olen tällä hetkellä inhokki. Voi hyvin olla, etten olisi jos voisin paremmin. Nyt olen niin raskasta seuraa.
Itseäni ei kiinnosta vaikka olisin inhokki, mutta ihmetyttää vain se että voidaan jonkilaisen asemaan perustuvan suosion varrella ohittaa ilmiselvät vääryydet, joita tehdään toisia kohtaan. Se on omasta mielestäni lähinnä mielisairasta.
Elämä menee niin, että toisilla on aina enemmän ihmisarvoa kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äidille, ja kyllä isällekin, esikoinen on aina ollut hänelle rakkain, vaikka hän on tehnyt ihan törkeitä asioita ja esim. hylännyt vanhemmat vuosiksi.
Mä, keskimmäinen, satuin olemaan samaa sukupuolta kuin esikoinen, joten mä olen aina ollut "tarpeeton". Kuopus taas oli toista sukupuolta ja näin sai jälleen erityisaseman kuten esikoinenkin.
Tää kuvio on ollut ihan mun lapsuudesta samanlainen.
Mä olin vanhempi tytär ja keskimmäinen lapsi. En suosittele. Veli oli äidin entisestä, lyhyestä avioliitosta, ja tämä koki hänet välillä omakuvakseen. Tasa-arvoon toki pyrittiin, mutta sukupuoleni perusteella olin trauma-antenni. Ja kuulemma todella toivottu, just.
Perheessä ja ympärillä tapahtui kaikenlaista, mihin ei osattu suhtautua ja varautua. Vanhemmat olivat nepsyjä, ja elämänhallinta niin ja näin.
Ylipäänsä lasten tärkeimmät kasvukohdat osuivat kasautuneiden kriisien ydinkohtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen, että perheessä on äidin suosikkilapsi, siskoni. Minä olen tällä hetkellä inhokki. Voi hyvin olla, etten olisi jos voisin paremmin. Nyt olen niin raskasta seuraa.
Itseäni ei kiinnosta vaikka olisin inhokki, mutta ihmetyttää vain se että voidaan jonkilaisen asemaan perustuvan suosion varrella ohittaa ilmiselvät vääryydet, joita tehdään toisia kohtaan. Se on omasta mielestäni lähinnä mielisairasta.
Elämä menee niin, että toisilla on aina enemmän ihmisarvoa kuin toisilla.
Yhdessä jutussa kiusaa tehdään ainakin ns. hyväosaisille. Joidenkin huono-osaisten oloja parannetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun veli ei koskaan voinut tehdä mitään väärin. Aina minua, isosiskoa, rangaistiin, jos veli teki tyhmyyksiä. Minun olisi pitänyt vahtia ja olla parempi.
Mulla muuten sama, paitsi mulla oli pikkusisko. Sai pentuna tehdä ilman kuria ihan mitä huvittaa, minä en saanut.
Mä synnyin vajaa vuosi mun sisaren jälkeen. Isosisko sai aina kaiken huomion. Vanhemmat ei koskaan osallistuneet mihinkään mun luokan tapahtumiin, vanhempainiltoihin tmv., koska ei niissä vuodessa mikään muutu.
Meillä oli kuitenkin vuosiluokka eroa ja eri luokanvalvojat. Toimintatavat poikkeaa aina opettajakohtaisesti, vaikka pääsääntö olisi sama.
Toki lapsena jo olisin arvostanut sitä, että vanhempi olisi ollut kiinnostunut mun asioista. Se, mistä oltiin kiinnostuneita oli se, että en ollut koulussa yhtä hyvä kuin siskoni. Olisi pitänyt olla. Kun en osannut läksyjä yhtä hyvin tai koulusta tuli huonompi numero, tuli myös turpaan.
Hyviä muistoja jäänyt paljon lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoana poikana olin varmasn kolmen siskoni mielestä etuoikeutettu, mutta ei tule juuri mitään sellaista asiaa mieleen, jossa tämä olisi ilmennyt. Yksi siskoistani oli sellainen rääväsuu ja teki muutenkin mitä halusi ja hänen hölmöilyistään oli aina seurauksia ja rajoituksia kaikille. Itse sain osakseni vähättelyä onnistumisistani, varmaan se korreloi toisen vanhemman mielestä sitä, että olin muka sukupuoleni vuoksi etuoikeutettu.
Minä olen täällä ,siskot on tuolla ja veli vielä jossain,vanhemmat kuolleet.Ei meillä kyllä ollut lapsena mitään suosikkeja.
Mun veli ei koskaan voinut tehdä mitään väärin. Aina minua, isosiskoa, rangaistiin, jos veli teki tyhmyyksiä. Minun olisi pitänyt vahtia ja olla parempi.