Lue keskustelun säännöt.
40+ eronnut nainen, löysitkö uuden miehen eron jälkeen?
Kommentit (81)
Ei löytynyt. Kaksi narsistia kyllä tuli peräjälkeen vastaan deittipalstoilta ja opin silloin tuntemaan millaisesta asiasta kyse. Sen jälkeen en ole enää edes etsinyt. Olen hyväksynyt sen että olen yksineläjä loppuikäni. N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenä on mahdolliset lapset tehty. Miksi pitäisi "löytää" uusi mies?
Tämä. Avaaja varmasti luulee, kuten suurin osa miehistä luulee, että minkä tahansa ikäinen nainen kaipaisi miestä, samoin kuin minkä tahansa ikäinen mies kaipaa kaunotarta.
Miehiä löytyy vaan ei parisuhdetta. Mulle tro tuli hyvin pitkästä suhteesta 42-vuotiaana. Löysin kyllä erosta toivuttuani nopeasti miehen. Ja toisen. Kolmannen... Nyt 14 vuotta myöhemmin olen heittänyt lopulta hanskat tiskiin, sillä riittävä laaja otos siitä että 40+ ja 50+ miehet haluavat kevyitä ja lyhyitä tapailusuhteita vaikka suhteen alussa myyvät itsensä myös pitkää suhdetta etsivinä. Saattavat vuoden tapailun (itse olen tulkinnut seurusteluksi) jälkeen kadota noin vain kun kiireitä ja ilmestyä parin vuoden päästä uudelle kierrokselle että meillähän oli niin kivaa, miksi ei taas vietetä kesää yhdessä.
Sinkkuna nyt vuosi...ei kukaan ole halunnut seurustella kanssani. Tapailua hetken, kevyttä suhdetta kyllä....etsivät jotain parempaa. Ikää mulla 47v ja nainen oon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenä on mahdolliset lapset tehty. Miksi pitäisi "löytää" uusi mies?
No itse en ainakaan ole parisuhteessa siksi, että saisin tehtailla lapsia. Ihan muut syyt ovat siinä taustalla.
Aloitus on naista väheksyvä, arvostakaa itseänne edes hieman enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on työkaveri joka n. 45v:nä erosi ja pari vuotta myöhemmin löysi uuden oman ikäisensä kumppanin, jonka kanssa ovat olleet jo kymmenen vuotta naimisissakin. Aivan ihanan oloinen pari. Perhe-elämä molemmilla niin hyviltä kuin huonoilta osiltaan jo koettu ja nyt viikonloput, lomat ja pian koittavat eläkepäivät heillä menee yhteisen tärkeän harrastuksen parissa!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri joka n. 45v:nä erosi ja pari vuotta myöhemmin löysi uuden oman ikäisensä kumppanin, jonka kanssa ovat olleet jo kymmenen vuotta naimisissakin. Aivan ihanan oloinen pari. Perhe-elämä molemmilla niin hyviltä kuin huonoilta osiltaan jo koettu ja nyt viikonloput, lomat ja pian koittavat eläkepäivät heillä menee yhteisen tärkeän harrastuksen parissa!
Niin. Ihanan oloinen pari. Et voi tietää kuinka ankeaa heidänkin elämänsä oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli kun olin 48v. Sen jälkeen olin vajaan vuoden sinkkuna. Seksisuhteesta kehkeytyi vuoden seurustelu. Sitten pienen tauon jälkeen uusi suhde ja avoliitto, kesti 2,5 vuotta. Äijä paljastui narsistiksi. 1.5 vuotta sinkkuna ja nyt taas uudi suhde. Tää vois olla se loppuelämän mies.
Jotkut on kyllä ehtiväisiä, vähän väliä on uusi suhde.
On siinä juu ehtimistä, jos on vuoden puoltoista aina välissä sinkkuna. Jotkut vaihtaa lennosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli kun olin 48v. Sen jälkeen olin vajaan vuoden sinkkuna. Seksisuhteesta kehkeytyi vuoden seurustelu. Sitten pienen tauon jälkeen uusi suhde ja avoliitto, kesti 2,5 vuotta. Äijä paljastui narsistiksi. 1.5 vuotta sinkkuna ja nyt taas uudi suhde. Tää vois olla se loppuelämän mies.
Jotkut on kyllä ehtiväisiä, vähän väliä on uusi suhde.
On siinä juu ehtimistä, jos on vuoden puoltoista aina välissä sinkkuna. Jotkut vaihtaa lennosta
Onhan koettu muutamassa vuodessa jo neljä suhdetta ja avoliittokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 42-vuotiaana 19v liiton jälkeen ja olin ensin sinkkuna vuoden, sitten kaukosuhteessa 2.5v, taas sinkkuna ja nyt avoliitossa 48-vuotiaana ihanan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli kun olin 48v. Sen jälkeen olin vajaan vuoden sinkkuna. Seksisuhteesta kehkeytyi vuoden seurustelu. Sitten pienen tauon jälkeen uusi suhde ja avoliitto, kesti 2,5 vuotta. Äijä paljastui narsistiksi. 1.5 vuotta sinkkuna ja nyt taas uudi suhde. Tää vois olla se loppuelämän mies.
Jotkut on kyllä ehtiväisiä, vähän väliä on uusi suhde.
On siinä juu ehtimistä, jos on vuoden puoltoista aina välissä sinkkuna. Jotkut vaihtaa lennosta
Onhan koettu muutamassa vuodessa jo neljä suhdetta ja avoliittokin.
Ja useampia kevyitä tapailuja myös. Kotonako pitäisi yksin kökkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenä on mahdolliset lapset tehty. Miksi pitäisi "löytää" uusi mies?
No itse en ainakaan ole parisuhteessa siksi, että saisin tehtailla lapsia. Ihan muut syyt ovat siinä taustalla.
Aloitus on naista väheksyvä, arvostakaa itseänne edes hieman enemmän.
Haluaisin itselleni parisuhteen. Onko tämä itseni väheksymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin alkuun löytää uuden, mutta sitten yhtäkkiä ja ehkä vähän huonojen kokemustenkin kautta kiinnostus lopahti täysin. Ajatuskin parisuhteesta tuntuu ihan hullulta, miksi ihmeessä lähtisin moiseen. Eli nyt panostan ja olen jo viime vuodet panostanut omaan elämääni ja itseeni ja olen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenä on mahdolliset lapset tehty. Miksi pitäisi "löytää" uusi mies?
Miksi kukaan yleensäkään ikinä haluaa elämänkumppanin itselleen? En ymmärrä. Miksei kaikki vaan halua elää yksin?
Mä erosin jo alta kolmekymppisenä, ja eron jälkeen tuntui ettei löydy ketään, vaikka mulla ei ole edes lapsia. Ehkä vähän luovutin jo enkä edes etsinyt yhtä paljon. Nelikymppisenä kaikki taas muuttui kun samanikäisissä alkoi olla taas myös sinkkuja. Tarjontaa riitti. Vakavasti aloin seurustella 45-vuotiaana ja nyt ollaan oltu 10 v yhdessä. En voisi toivoa suhteelta enempää.
Vierailija kirjoitti:
Mä erosin jo alta kolmekymppisenä, ja eron jälkeen tuntui ettei löydy ketään, vaikka mulla ei ole edes lapsia. Ehkä vähän luovutin jo enkä edes etsinyt yhtä paljon. Nelikymppisenä kaikki taas muuttui kun samanikäisissä alkoi olla taas myös sinkkuja. Tarjontaa riitti. Vakavasti aloin seurustella 45-vuotiaana ja nyt ollaan oltu 10 v yhdessä. En voisi toivoa suhteelta enempää.
Olin juuri kirjoittamassa tänne, että erosin 25-vuotiaana, nyt olen 35 eikä ole löytynyt ketään! Luulen juurikin, että tuo 40+ voisi olla hyvä ikä löytää kumppani, kun silloin erotaan varmaan enemmän? Sitä odotellesssa :D
En ole löytänyt eron jälkeen ja en ole aktiivisesti etsinytkään. Ennen koronaa tapailin, mutta ei niistä oikein tullut mitään. Toisella kaverilla oli toinen nainen samaan aikaan ja toisella miehellä oli pornoriippuvuus. Nyt olen ystävä exän kanssa, josta erosin, mutta ei ole mitään muuta yhteistä elämää. Ei ole oikein aikaa parisuhteelle. En ole sen tyyppinen nainen, joka mukavuudenhalusta ja tottumuksesta lähtee täysillä seurustelemaan. Minun täytyisi olla todella rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kun olin 34v, nyt 40v eikä kunnon miestä ole löytynyt vaikka olen käynyt paljon vaihtoehtoja läpi. Aina vaan paljastuu jotain esim. pettää tai ei oikeasti halua vakavaa suhdetta.
Deittiappeissa hauskinta on nämä naiset, jotka käyvät paljon miehiä läpi ja valittavat, etteivät miehet sitoudu, eivätkä huomaa ironiaa.
En ole etsinyt, enkä usko että haluan enää uutta suhdetta. Viihdyn paremmin yksin.