Mitä kadut eniten elämässäsi? Kuinka vanha olet?

Omaa syntymääni kadun minäkin. En jaksais mitään tätä elämän suorittamista. Pääsis jo Luojan luo, joka tämmöisen vetelyksen ja laiskamadon, huonon uskovaisen antoi syntyä.

Ikää 49v.

Väärän ammatin valinta risoo vielä eläkkeellä ollessakin, eläke pieni eikä kymmenien vuosien työstä ole jäänyt kuin pas... käteen.

Pakkohan sitä on jotenkin kituuttaa päivästä seuraavaan, ikää on jo paljon eikä lisätulojen hankinta enää onnistu.

Vääriä miessuhteita. Ja sitä, että kuvittelin kolmekymmppisenä, että lasten saannilla ei ole mikään kiire. Yhtään en sitten lopulta saanut kun alettiin yrittää. 

Etten uskaltanut seurata unelmiani nuorempana. Onneksi seuraan niitä nyt mutta olisihan sellainen 30 vuoden etumatka ihan kiva. 

N53

Valitsin tunteella opiskelualan enkä tehnyt järkeviä sivuainevalintoja opiskeluaikanakaan. Leivän saaminen pöytään on ollut todella vaikeaa, paljon silpputyötä ja stressiä työnsaannista. Nyt ikääntyvänä naisena töitä on entistä vaikeampi saada. Eläkkeestä tulee pieni.

55v

Sitä, että päätin 37-vuotiaana jäädä asumaan nykyiseen kaupunkiini. Silloin olisi ollut tarjolla järkevä vaihtoehto. Nyt olen jumissa suomenruotsalaisessa tuppukylässä. Olen 59-vuotias.

Se että kuvittelin että poikaystävän/puolison löytäminen on muka tärkeintä. Se oikea tuli sitten kun oli tullakseen (36-vuotiaana), sitä olisi ihan hyvin voinut rauhassa odotella ja panostaa enemmän opintoihin, uraan ja maailmanmatkailuun.

Jätin mm ottamatta opiskelupaikan ulkomailla vastaan koska mulla oli ihq mies kierroksessa... opiskelupaikka kadutti vuosia, ko miestä en edes muista. 

Etten jättänyt henkisesti väkivaltaista kumppania heti kun tajusin asian vaan säälin häntä (psyykkinen sairaus) ja roikuin suhteessa. Uuvuin pahasti mikä vaikutti kielteisesti lapseni hyvinvointiin.

54v

Vierailija kirjoitti:

Kohta 50. Eniten kaduttaa, etten ollut tyttöjen kanssa teininä rohkeampi/röyhkeämpi ja nussinut enemmän nuorta lihaa.

 

Mistä teitä idi ootteja riittää? Ta pA itsesi, olet pelkkää paskaa. 

Etten laittanut hytin ovea lukkoon sillä eräällä risteilyllä, ja meitä häirittiin juuri sillä hetkellä kun jotain olisi tapahtunut. Nyt en saa koskaan tietää millaista se olisi ollut.

Se etten halunnut lapsi nuorempana, sain ainokaiseni nelikymppisenä ja tajusin vasta silloin että haluaisin monta lisää. 

Ssri masennuslääkkeisiin koskemista nuorena. Maksuna oli pysyvät seksuaalihäiriöt

Kadun eniten sitä että synnyin tähän paskaan maailmaan ja yhteiskuntaan. Miksi en olisi voinnut vaikka syntyä kuolleena? Kärsimystä ja yhtä tuskaa täällä tolvanoiden kanssa on elää surkeassa yhteiskunnassa.

Kadun siis syntymääni, jälkiabortti olisi voinut olla hyvä kohdallani.

Ikää 25v

Vierailija kirjoitti:

Neitsyyden menetys maniapäissäni pelimiehelle.

Sama paitsi etten ollut maniassa vaan sekaisin miehestä muuten vaan ja uskoin kaikki hänen lurittelunsa. Traumatisoiva kokemus jonka jälkeen monet asiat elämässäni alkoivat mennä päin persettä.

Aloitin röökin polton. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että päätin 37-vuotiaana jäädä asumaan nykyiseen kaupunkiini. Silloin olisi ollut tarjolla järkevä vaihtoehto. Nyt olen jumissa suomenruotsalaisessa tuppukylässä. Olen 59-vuotias.

Mikä estää muuttamasta? Talo ei mene kaupaksi? 

Kun katottiin kansakoulussa yläluokan opettajan persettä huussin alapuolelta

ja sitä kun se asetteli isoa sojottavaa kulliaan alaspäin reikään...

NIin mä pierasin ja se huomas meidät!!

Väärää opiskelualaa yliopistossa sekä sitä, että en edes yrittänyt hankkia lapsia. N59

En nyt viitsi katua, mutta välistä olisi voinut jäädä kolme vaikeaa parisuhdetta ja alkon kuittaus. Nämä kaikki vei tolkuttomasti energiaa ja aikaa kaikelta tuottavammalta ja kivalta. Olisin voinut hoidattaa mun sosiaaliset pelot nuorena, että olisi ollut helpompaa töissä ja opiskeluissa. Lapsia sain onneksi vielä viime metreillä kivan miehen kanssa, niin en ihan ole katkeroitunut.

Elämättä jäänyttä elämää