Mitä kadut eniten elämässäsi? Kuinka vanha olet?

Etten tehnyt enemmän lapsia, ja alottanut jo parikymppisenä. On yksi lapsi, toki erittäin läheisiä ollaan ja on parasta mitä olen saanut aikaan tässä elämässä. 2 lasta olisi ollut kiva. 

Mutta en valita, mutta harmittaa välillä. Onneksi musta tulee mummo jos kaikki menee hyvin. Ties montako lasta mua vielä kutsuu mummoksi. Odotan innolla. Elämässä ei oikeasti ole muuta järkeä kuin perhe, se on tärkeintä mitä on. Ja  terveys.

Tässä iässä sen vasta kunnolla ymmärtöä ja perhettään arvostaa. Äitikin on vielä elossa, ja sisarukset. 

52v

Huonoja miessuhteita. Täysin hukkaan heitettyä elämää niiden helvetin aikuisvauvojen kanssa. Incelit jaksaa vätkyttää naisten korkeista kriteereistä, mutta vasta näillä kilometreillä tajuan, että mun kriteerit oisi saaneet olla vielä paljon korkeammalla. N41

Te jotka kadutte perheen perustamista, miksi päädyitte perustamaan perheen? 

53v. 

Vähän samaa kuin aiemmin tuolla. Olis pitänyt vaan nuorena jannuna röyhkeesti panna pimuja. Ei siihen aikaan käyty tämmöistä ahdistelukeskustelua, oli liian herrasmies jos silloin. 9 lk olisi pitänyt vastata myönteisesti Virpin treffikutsuun joka tuli minulle täytenä yllätyksenä. Myöhemmin sitten olisi pitänyt vaan tyytyä seksisuhteeseen Liisan kanssa, hän olisi ollut siihen valmis mutta minä halusin koko naisen. En saanut lopulta sit sitä seksiäkään enkä Liisaa. 2021 olisi pitänyt suostua työtarjoukseen minkä sain, olin liian lojaali silloiselle työnantajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kadutte perheen perustamista, miksi päädyitte perustamaan perheen? 

Tätä mäkin vähän ihmettelen. Ehkäisyä on ollut tarjolla jo aika pitkään, samoin valinnan vapaus. 

Sitä, etten pitänyt hampaistani parempaa huolta ja olin auringossa jonkin verran. Nyt on implantit suussa ja maksaläikkiä kasvoilla.

Sitä, etten laihduttanut jo kymmeniä vuosia sitten, vasta nyt eläkkeellä.

Sitä, että tein liian tunnollisesti työni, olisinpa lusmuillut niin kuin muutkin.

N68v

Elämää

N54

Vierailija kirjoitti:

N50, sitä etten koskaan aktiivisesti etsinyt miestä, vaikka olisin kaivannut parisuhdetta ja perhettä. Jotenkin vaan oletin, että kyllä kun vaan elää elämäänsä, ja nauttii elämästään, niin joku siihen kuvioon tulee. Eipä tullut koskaan. Sitten sitä huomasi, että hups, vaihdevuodet alkoi, lapsettomaksi siis jäin ja yksinkin olen, täysin hukattu elämä.

Minulla sama.

N45

Eli toiset katuu perheen perustamista ja toiset perustamatta jättämistä. Turha siis piestä itseään kun valinta voi osoittautua vääräksi, teki miten päin vaan. Minä en koskaan saanut lapsia ja suren sitä välillä, mutta kieltämättä joskus mietin että jos niitä olisi niin miettisinkö että miksi lähdin tähän. 

Se että en opiskellut ajoissa mitään tutkintoa vaan keskityin päihteisiin, sekoiluun ja juhlimiseen, ja näiden jälkeen tein liudan lapsia, joille en osannut olla kovin hyvä äiti. Mun olisi ollut parempi olla yksin, selvinpäin ja mennä terapiaan.

Yritin kyllä saada apua jo teininä, mutta vanhempieni mielestä mulla oli vaan murkkuikä ja psykiatrinen sairaanhoitaja ei halunnut ottaa mua enää vastaanotolle, kun en puhunut hänen mielestään riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen hankkiminen se varmaan oli se iso virhe joka haaskasi elämän hukkaan.

52v

 Sama ..jos saisi ottaa alusta niin en varmasti laittaisi perhettä ....nyt kumminkin olen onnellinen loppusuoralla kun lapset omillaan ja ukon laitoin seuraavalle .😁

       Veit sanat suustani ....minäkin viimein saan olla yksin vapaanaa ..Aaaaahhhh...👍👍👍👍👍👍

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kadutte perheen perustamista, miksi päädyitte perustamaan perheen? 

Nuoruuden hölmöyttä ..Heti kun laspi lähti omilleen lähdin myös itsekin hyvin kiireellä .  😆

Vierailija kirjoitti:

Neitsyyden menetys maniapäissäni pelimiehelle. Patologiselle valehtelijalle anteeksi antaminen kymmeniä kertoja.

Toivottavasti aika olisi tuonut etäisyyttä eikä nuo pyöri mielessäsi jatkuvasti. Itselläni oli vaikea, alkoholinhuuruinen nuoruus ja paljon ikäviä juttuja sattui. Joskus välähtelee vieläkin mieleen mikä osaa olla raskasta mutta etiäpäin. Toivon kaikkea hyvää ja mielenrauhaa sulle.

Ensimmäistä avioliittoani tavallaan kadun, toisaalta se opetti kantapään kautta, mitä en halua (vaikka siihen asti olin kuvitellut haluavani). Mutta ehkä sen opin olisi voinut saada vähän helpommallakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

N50, sitä etten koskaan aktiivisesti etsinyt miestä, vaikka olisin kaivannut parisuhdetta ja perhettä. Jotenkin vaan oletin, että kyllä kun vaan elää elämäänsä, ja nauttii elämästään, niin joku siihen kuvioon tulee. Eipä tullut koskaan. Sitten sitä huomasi, että hups, vaihdevuodet alkoi, lapsettomaksi siis jäin ja yksinkin olen, täysin hukattu elämä.

Mä taas etsin miestä superaktiivisesti ikävuodet 20-35, mutta sain vain pari lyhyttä suhdetta jotka miehet päätti. 

En voi oikeastaan katua mitään kun en koe että huonot valinnat nuorena olisivat voineet olla mitenkään sen parempia silloisissa olosuhteissa ja silloisella ymmärryksellä. Joskus sitä tietysti toivoo ettei elämä olisi ollut niin traumaattista ja hankalaa mutta olen kuitenkin aika vahva ihminen nykyään. Olisinko sitä ellei kaikkea sitä paskaa olisi tapahtunut? Voisinko tänä päivänä aidosti auttaa muita jos en olisi tullut itsekin melkoisen mankelin läpi? 

Monta asiaa olisi jäänyt tekemättä, jos olisin aikaisempia elämänvalintoja tehdessäni omannut sen elämänkokemuksen joka minulla nyt on. Olisiko elämäni nyt parempaa vai huonompaa, sitä on mahdotonta tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka kadutte perheen perustamista, miksi päädyitte perustamaan perheen? 

Tätä mäkin vähän ihmettelen. Ehkäisyä on ollut tarjolla jo aika pitkään, samoin valinnan vapaus. 

Hetkellinen optimistisuuskohtaus, liika puolison myötäily, tilapäinen vauvakuume.

Ei lapsia oikein enää vupsi-pari synnytyksen jälkeen saa ehkäisty, se on sitten vaan lusikoitava soppa mikä tuli keitettyä.

Etten ostanut tiettyjä osakkeita noin 20 vuotta sitten 

Vierailija kirjoitti:

Eli toiset katuu perheen perustamista ja toiset perustamatta jättämistä. Turha siis piestä itseään kun valinta voi osoittautua vääräksi, teki miten päin vaan. Minä en koskaan saanut lapsia ja suren sitä välillä, mutta kieltämättä joskus mietin että jos niitä olisi niin miettisinkö että miksi lähdin tähän. 

Ihmisellä on monasti halu ja kaipaus saada sitä mitä ei ole.