Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä joskus tunnetta ettei kukaan ymmärrä?
16.10.2024 |
Esimerkiksi ystävät tai edes oma puoliso. Olen menettänyt vanhempani teini-ikäisenä ja tämä aika vuodesta, syksy, pyhäinpäivä ja lähestyvä joulu on aina ollut hyvin tunteikasta aikaa. Haluaisin itse vaan rauhoittua kotiin, mutta monesta paikasta tuppaa kaikenlaista syksy- ja halloweenbileitä, pikkujouluja ja ihmiset miettii jouluakin. En jaksaisi olla mukana menossa, tämä herkkä aika vaikuttaa jaksamiseeni, huomaan että tarvin enemmän yksinoloa ja aikaa itselle. Kun kieltäydyn kutsusta, jätän menemättä tai sanon etten jaksa tai halua puhua esim pikkujoulusta alkaa kysely että no mikä on, vaikka läheiset kaikki tietää taustani. Miten voisi saada ihmiset ymmärtämään paremmin?
Kommentit (46)
No. Jos onkin, se johtuu todellaki siitä, että se jolle yrittää jotain sanoa, ei kykene ymmärtämään, koska hänellä ei kykyä ole.
Hän kuuntelee ennemmin oman käsityskykytasonsa edustajaa.
Esim. päihdetyypin johdattelemat alaikäiset, ei ne mua kuuntele, vaan sitä päihdetyyppiä...ja joutuvat siten hakoteille, mut se hakoteillä oleminen on ilmeisen kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän niinku aina tuo tunne, aina kun olen hereillä. Unissakin olen aina hukassa ja etsimässä jotaki .
Ymmärrän, että joku ymmärtää. Ei me olla niin erityisiä loppujen lopuksi.
Sano kyselijöille, että syksyllä haluat rauhoittua, siinä se.
Loukkannutko jos sinua ei kutsuttaisi?
Toivoisin erityisesti puolisoni ymmärtäisi. Hän ei ymmärrä tarvettani rauhaan ja kotona olemiseen vaikka olen yrittänyt puhua monta kertaa, hänestä on myös ihan ok mennä itse bileisiin vaikka olen toivonut että oltaisiin halloweenina vain kotona kahdestaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pitäiskö sun kumppanin jäädä pois jostain juhlista ollaksesi sun kanssa vain koska sä et halua osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Siis pitäiskö sun kumppanin jäädä pois jostain juhlista ollaksesi sun kanssa vain koska sä et halua osallistua?
No ei mutta toivoisin ymmärtävän että en ole juhlatuulella ja olisin mieluummin hänen kanssaan. En pidä halloweenista enkä halua juhlia sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemukseni mukaan vain saman kokenut voi ymmärtää. Suurin osa ihmisistä menettää vanhempansa vasta keski-ikäisinä eikä heillä ole sellaista käsitystä mitä on menettää vanhemmat nuorena. Heidän ei tarvitse tuntea surua ja ikävää tai miettiä haudanhoitoa tai kynttilän viemistä haudalle vaan he saavat huolettomasti bilettää koko nuoruutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottumuksia voi muuttaa. Syksystä voi tehdä mukavaakin aikaa jos suostuu päästämään irti synkistelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei saanut viettää halloweenia kun olin lapsi koska isäpuolen isä. En tiedä miten se liittyi halloweeniin koska ei ollut edes kuollut silloin, mutta kaikenlainen hauskanpito oli täysin kiellettyä. Pyhäinpäivänä taas piti käydä hautausmaalla ja olla kotona hipihiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vain saman kokenut voi ymmärtää. Suurin osa ihmisistä menettää vanhempansa vasta keski-ikäisinä eikä heillä ole sellaista käsitystä mitä on menettää vanhemmat nuorena. Heidän ei tarvitse tuntea surua ja ikävää tai miettiä haudanhoitoa tai kynttilän viemistä haudalle vaan he saavat huolettomasti bilettää koko nuoruutensa.
Tai sitten he vain käsittelevät sen menetyksen ja jatkavat omaa elämäänsä. Tunnen useamman ihmisen, joka on menettänyt vanhemman alaikäisenä eikä heistä kellään ole tuollaista kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavaa oireilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vain saman kokenut voi ymmärtää. Suurin osa ihmisistä menettää vanhempansa vasta keski-ikäisinä eikä heillä ole sellaista käsitystä mitä on menettää vanhemmat nuorena. Heidän ei tarvitse tuntea surua ja ikävää tai miettiä haudanhoitoa tai kynttilän viemistä haudalle vaan he saavat huolettomasti bilettää koko nuoruutensa.
Kerro toki millaista se on.
Ahdistus siitä, etten saa asioita aikaan tai kykene menemään mihinkään. Kun joudun tekemään jotain mistä en pidä, niin kroppani lopettaa toimimisen lähes täysin. Menetän siis kykyni liikkua ja puhua. Vaikka olisi kuinka tärkeä asia tai vaikka itse haluaisin tehdä sen pois alta, niin en kykene, koska kroppa ei vaan toimi. Kukaan tapaamani ihminen tai edes terveydenhuollon ammattilainen ei ymmärrä mitä se on tai miltä se tuntuu. Minulle sanotaan, että pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asiat tai epämielyttävien asioiden tekeminen kuuluu vaan elämään. Se on todella turhauttavaa. Yritän tosissani ja kaikki luulevat minun olevan tahallani hankala. Jopa ex-puoliso väitti, että tarkoituksella sabotoin menojamme ja aiheutan myöhästymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vain saman kokenut voi ymmärtää. Suurin osa ihmisistä menettää vanhempansa vasta keski-ikäisinä eikä heillä ole sellaista käsitystä mitä on menettää vanhemmat nuorena. Heidän ei tarvitse tuntea surua ja ikävää tai miettiä haudanhoitoa tai kynttilän viemistä haudalle vaan he saavat huolettomasti bilettää koko nuoruutensa.
Ehkä kaikki ei vaan halua rypeä menneisyydessä. Nuohan on täysin valittavissa olevia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut viettää halloweenia kun olin lapsi koska isäpuolen isä. En tiedä miten se liittyi halloweeniin koska ei ollut edes kuollut silloin, mutta kaikenlainen hauskanpito oli täysin kiellettyä. Pyhäinpäivänä taas piti käydä hautausmaalla ja olla kotona hipihiljaa.
Ei kukaan läheisensä menettänyt vietä halloweenia.
Joo, oli ja meni. Itsesääliä taisikin olla!
Alue: Aihe vapaa
Teet oikein kun kieltäydyt. Sano ettet ole juhlaihminen, että tavataan sitten erikseen joskus rauhassa ja kun on kaikilla aikaa. Kumppanisi pitäisi todella ymmärtää sinua. Saat olla kotona. Jokainen kaipaa ymmärrystä ja lämpöä.