Onko teillä joskus tunnetta ettei kukaan ymmärrä?

Meksikossa bailataan ku kuolema tulee!

24/7/365. Vastaus otsikon kysymykseen. Ap, et voi vaatia puolisoasi viettämään kanssasi aikaa kotona, jos hän haluaisi olla syysjuhlissa. Kuulostat ankeuttajalta, sori nyt vaan. En oleta, että ymmärrät tätä kommenttia, sillä koen, etten tule oikeastaan koskaan ymmärretyksi, mutta en aio ulista siitä täällä. Tsemii nyt silti.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin erityisesti puolisoni ymmärtäisi. Hän ei ymmärrä tarvettani rauhaan ja kotona olemiseen vaikka olen yrittänyt puhua monta kertaa, hänestä on myös ihan ok mennä itse bileisiin vaikka olen toivonut että oltaisiin halloweenina vain kotona kahdestaan. Ap

Miksi sinä et yritä ymmärtää puolisoasi? Hän voi tehdä niin kuin haluaa eli mennä juhliin ja olla ihmisten parissa. Sinä voit tehdä niin kuin haluat eli olla kotona rauhassa. Kuulostat tosi rasittavaa läheisriippuvaiselta. 

Ei ole ollut.

Mä en tiedä liittyykö tämä pelkästään enää suruun, jos kumppanit on erilaisia ja toinen tykkää biletyksestä. Onneksi omani on samaa laatua, ja tykkää viettää mielummin kotona aikaa mun kanssa. Mutta mitä tulee kokemiini menetyksiin, niin todellakin koen ettei ymmärrä minua.

Mielestäni ei tarvitse edes selitellä miksi olet mielummin kotona. Suurinta osaa ihmisistä ei nämä henkilökohtaiset tragediat kovinkaan kiinnosta, koska ei ne ymmärrä muiden sisintä. Ja iso osa yrittää unohtaa ikävät asiat elämässä ylipäätänsä. Ei kannata vaivautua, että saisit muut ihmiset ymmärtämään lukuunottamatta puolisoa.

Siis oikeastiko ap selittää kotiin jäämistään jollain teinivuosien menetyksellä? Hei haloo! Ei mikään ihme, jos ihmiset ei ymmärrä tuollaista typerää selittelyä, jossa syitä etsitään jostain vuosikausien takaisista asioista. Mikset vain sano, ettet ole juhlatuulella vaan haluat rauhoittua ja levätä kotona? 

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä liittyykö tämä pelkästään enää suruun, jos kumppanit on erilaisia ja toinen tykkää biletyksestä. Onneksi omani on samaa laatua, ja tykkää viettää mielummin kotona aikaa mun kanssa. Mutta mitä tulee kokemiini menetyksiin, niin todellakin koen ettei ymmärrä minua.

Mielestäni ei tarvitse edes selitellä miksi olet mielummin kotona. Suurinta osaa ihmisistä ei nämä henkilökohtaiset tragediat kovinkaan kiinnosta, koska ei ne ymmärrä muiden sisintä. Ja iso osa yrittää unohtaa ikävät asiat elämässä ylipäätänsä. Ei kannata vaivautua, että saisit muut ihmiset ymmärtämään lukuunottamatta puolisoa.

Niin, tai sitten ihmiset suhtautuu niihin menetyksiin eri tavoilla. Kaikille läheisensä menettäneille koko vuoden ajasta ei tule mitään suruaikaa.

Täysin ohis muista, mutta

tuntuu, että olen ainut Naton vastustaja, joka inhoaa militarismia ja haluaisi puhua rauhasta ( ei Ukrainassa Venäjän ehdoilla tietenkään ) ja diplomatiasta. Jotenkin tuntuu, että muut suomalaiset ovat flipanneet sotapsykoosiin - kukaan ei halua kuulla sanaakaan Afganistanin erikoisoperaatiosta tai Usan imperialistisesta teroilusta ja maailman hegemoniasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä liittyykö tämä pelkästään enää suruun, jos kumppanit on erilaisia ja toinen tykkää biletyksestä. Onneksi omani on samaa laatua, ja tykkää viettää mielummin kotona aikaa mun kanssa. Mutta mitä tulee kokemiini menetyksiin, niin todellakin koen ettei ymmärrä minua.

Mielestäni ei tarvitse edes selitellä miksi olet mielummin kotona. Suurinta osaa ihmisistä ei nämä henkilökohtaiset tragediat kovinkaan kiinnosta, koska ei ne ymmärrä muiden sisintä. Ja iso osa yrittää unohtaa ikävät asiat elämässä ylipäätänsä. Ei kannata vaivautua, että saisit muut ihmiset ymmärtämään lukuunottamatta puolisoa.

Niin, tai sitten ihmiset suhtautuu niihin menetyksiin eri tavoilla. Kaikille läheisensä menettäneille koko vuoden ajasta ei tule mitään suruaikaa.

Ja siksi mä annoinkin vinkin, että ei kannata lähteä niille edes selittelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä liittyykö tämä pelkästään enää suruun, jos kumppanit on erilaisia ja toinen tykkää biletyksestä. Onneksi omani on samaa laatua, ja tykkää viettää mielummin kotona aikaa mun kanssa. Mutta mitä tulee kokemiini menetyksiin, niin todellakin koen ettei ymmärrä minua.

Mielestäni ei tarvitse edes selitellä miksi olet mielummin kotona. Suurinta osaa ihmisistä ei nämä henkilökohtaiset tragediat kovinkaan kiinnosta, koska ei ne ymmärrä muiden sisintä. Ja iso osa yrittää unohtaa ikävät asiat elämässä ylipäätänsä. Ei kannata vaivautua, että saisit muut ihmiset ymmärtämään lukuunottamatta puolisoa.

Niin, tai sitten ihmiset suhtautuu niihin menetyksiin eri tavoilla. Kaikille läheisensä menettäneille koko vuoden ajasta ei tule mitään suruaikaa.

Ja siksi mä annoinkin vinkin,

Miksi pitäisikään? Kokemukset on aina subjektiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä liittyykö tämä pelkästään enää suruun, jos kumppanit on erilaisia ja toinen tykkää biletyksestä. Onneksi omani on samaa laatua, ja tykkää viettää mielummin kotona aikaa mun kanssa. Mutta mitä tulee kokemiini menetyksiin, niin todellakin koen ettei ymmärrä minua.

Mielestäni ei tarvitse edes selitellä miksi olet mielummin kotona. Suurinta osaa ihmisistä ei nämä henkilökohtaiset tragediat kovinkaan kiinnosta, koska ei ne ymmärrä muiden sisintä. Ja iso osa yrittää unohtaa ikävät asiat elämässä ylipäätänsä. Ei kannata vaivautua, että saisit muut ihmiset ymmärtämään lukuunottamatta puolisoa.

Niin, tai sitten ihmiset suhtautuu niihin menetyksiin eri tavoilla. Kaikille läheisensä menettäneille koko vuoden ajasta ei tule mitään suruaikaa.

Ja siksi mä annoinkin vinkin, että ei kannata lähteä niille edes selittelemään. 

No sitten on ainakin ihan turha odottaa saavansa asiaa mitään ymmärrystä, jos tuomitsee toiset jo ennakolta.

Eri

Ja mitenhän se eroaa tästä ongelmasta, ettei ne ymmärrä vaikka on yritetty selittääkin?

Kannattaa ehkä miettiä miten paljon tuo haittaa elämää jos kerran koko syksyn ja joulukin tarkoittaa sosiaalista eristätymistä.

Ei vanhemman kuoleman tarvitse tarkoittaa sellaista.

Kokeile lähteä liikkeelle ja tehdä jotain kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehkä miettiä miten paljon tuo haittaa elämää jos kerran koko syksyn ja joulukin tarkoittaa sosiaalista eristätymistä.

Ei vanhemman kuoleman tarvitse tarkoittaa sellaista.

Sinulta ei taida olla vanhempaa kuollut. Kun nuorena menettää vanhemman jää jäljelle vain tyhjyys. Monelle aikuisellekin vanhemmat on itsestäänselvyys. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehkä miettiä miten paljon tuo haittaa elämää jos kerran koko syksyn ja joulukin tarkoittaa sosiaalista eristätymistä.

Ei vanhemman kuoleman tarvitse tarkoittaa sellaista.

Sinulta ei taida olla vanhempaa kuollut. Kun nuorena menettää vanhemman jää jäljelle vain tyhjyys. Monelle aikuisellekin vanhemmat on itsestäänselvyys. Ap

Elämä on sitä mitä itse tekee siitä.

Aika paljon olen kokenut läpi elämäni kroonista ulkopuolisuuden tunnetta. Tuntuu, kuin olisin eri planeetalta. Pidän ihan erilaisista asioista, minulla on outoja mielipiteitä. Ihmiset tuntuvat usein kovilta, kylmiltä ja he kiinnittävät huomiota pintapuolisiin asioihin. He miettivät, miltä asiat näyttävät, miltä oma ulkonäkö näyttää, miltä oma koti näyttää, ovatko ns. kulissit kunnossa.

Ennenkuin leimaatte lumihiutaleeksi, olen kyllä vanhemmiten löytänyt samankaltaisia, mutta heitä on kovin vähän. 

Tuntuu siis usein, että ihmisten enemmistö ei ymmärrä minua, mutta olen jo tottunut siihen. Olen löytänyt oman tapani elää.

AP, sinusta välittyy syvällisen ihmisen kuva. Minä ymmärrän noita tunteita, joita sinä tunnet. Minäkään en viihdy bileissä tai ihmisjoukoissa, bileet eivät ole minulle hauska tapahtuma vaan rasitus. Kuuntele sitä mitä sisimpäsi sanoo. Jos yrität aina miellyttää muita, kumppaniasi, sukulaisia, oma äänesi vaikenee etkä voi hyvin. 

Minä en enää suostu joka kissanristiäisiin vain siksi että se on normi. Valitsen ne kaikkei pakollisimmat. Olen oikein mielelläni tylsä ankeuttaja, koska näin voin paremmin ja olen valoisampaa seuraa kaikkein lähimmilleni.

Valoa sinulle AP. 

Ehkä löydät AP oman heimosi, jonka kanssa saat olla yhdessä muiden kanssa rauhallisemmalla tavalla. Minäkin olen löytänyt sellaisia ihmisiä. Emme biletä yhdessä, vaan luomme taidetta, juttelemme, syömme kaikkea hyvää. 

Ehkä sinun tapasi olla yhdessä ja juhlia ei ole juominen, tanssiminen ja kreisibailaaminen vaan joku aivan muu. Onko se yhdessä retkeily, taiteilu tai ihan vain keskustelu? 

Olet kokenut suuren menetyksen, joka on saanut sinut ajattelemaan syvällisemmin. Tutki sitä kohtaa itsessäsi lisää. Älä kiellä sitä, että olet syvämietteinen ja kyseenalaistat niitä normeja, joihin lähiympäristö ehkä ajoittain yrittää pakottaa. Ole raatorehellinen itsellesi. 

Minun kumppanini ymmärsi vasta vuosikymmeniä myöhemmin tarpeeni olla mieluummin yksin kuin ihmishulinoissa. Pidin siitä alusta asti kiinni, ja koska en ole muuttunut sosiaalisemmaksi 30 vuodessa, pakkohan se vain on hyväksyä. Minun ja lähelläni olevien. Toiset ymmärtävät sen syvällisesti, toiset eivät. Pääasia on, että olen uskollinen itselleni. 

Vierailija kirjoitti:

AP, sinusta välittyy syvällisen ihmisen kuva. Minä ymmärrän noita tunteita, joita sinä tunnet. Minäkään en viihdy bileissä tai ihmisjoukoissa, bileet eivät ole minulle hauska tapahtuma vaan rasitus. Kuuntele sitä mitä sisimpäsi sanoo. Jos yrität aina miellyttää muita, kumppaniasi, sukulaisia, oma äänesi vaikenee etkä voi hyvin. 

Minä en enää suostu joka kissanristiäisiin vain siksi että se on normi. Valitsen ne kaikkei pakollisimmat. Olen oikein mielelläni tylsä ankeuttaja, koska näin voin paremmin ja olen valoisampaa seuraa kaikkein lähimmilleni.

Valoa sinulle AP. 

Kyllähän ap saa jäädä pois juhlista jos niin haluaa, mutta ap:n ongelma tässä one, että hän olettaa myös kumppaninsa jättäytyvän pois juhlista hänen takiaan ja hänen syistään. Mielestäni se on aika itsekästä.

En tiedä mikä käsitys sinulla on juhlista, mutta kaikki juhlat ei todellakaan ole mitään kreisibailaamista.