Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita 80-luvulla oli huonosti?
Olen syntynyt 80-90-luvun taitteessa, joten en oikeasti tiedä kasarin huonoja puolia, mutta minulle 80-luku esittäytyy vähän joka saralla huippuvuosikymmenenä. Mutta kai siinä jotain huonoa oli?
Kommentit (1082)
Olihan se ympäristön ja eläinten kohtelu kyseenalaista. Moni silloin ihan normaali tapa aiheuttaisi tänä päivänä someraivon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karpolla on asiaa -ohjelma oli tosi hyvä, mutta se toi esille 80-luvun Suomen pahimmat puolet.
Viinaa taisi kulua aika paljon?
Paljon vähemmän kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Mutta veroprosentti oli vastaavasti 10-15%
En kyllä tuollaisia veroprosentteja muista. Onko sulla jotain faktaa tuon väitteesi tueksi?
Totta. Tappeluja oli paljon ja myös poliisit olivat kovaotteisia. Saisivat olla tänä päivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Mutta veroprosentti oli vastaavasti 10-15%
En kyllä tuollaisia veroprosentteja muista. Onko sulla jotain faktaa tuon väitteesi tueksi?
Menin töihin 1990. Maksoin veroa 17%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vertaan omaa entistä asuinaluettani nykyaikaan niin kyllä 80-luvulla oli parempaa vaikka silloinkin sitä pidettiin huonona. 80-luvulla oli juoppoja ja häiriökäytöstä. Kuppilat menivät aikaisin kiinni ja juopot jatkoivat huutamista kadulla. Keskiyöhön mennessä kaikki olivat kuitenkin joko sammuneet tai lähteneet pois.
Nykyään sama alue on edelleen huono, mutta tavallaan paljon pahempi. Kaikki vanhat juopot ovat kasvaneet horsmaa jo vuosikaudet. Tilalle on tullut narkkareita ja sekakäyttäjiä. Julkisilla paikoilla myydään aineita, pistellään, poltellaan ja ollaan sekaisin. Nykypäivän narkkarit ovat paljon arvaamattomampia kuin ne menneisyyden juopot, jotka ehkä huutelivat perään ja kuseskelivat nurkkiin. Heidän käytöksensä oli kuitenkin ennakoitavaa ja siten helpompi hallita. Ei silloin lojunut käytettyjä ruiskeita puistoissa tai ahdistavia ulkomaalaisia jengejä kadun kulmilla. Kaupatkin menivät kiinni ihmisten aikoihin eikä niiden eteisiin kertynyt mitään sekalaisia porukoita. Väkivaltaa oli, mutta ne olivat lähinnä juoppojen välisiä nyrkkitappeluita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainojen korot oli huikeita. Eka asuntolaina oli 11 % vaikka oli omia ASP-säästöjä.
Mutta veroprosentti oli vastaavasti 10-15%
En kyllä tuollaisia veroprosentteja muista. Onko sulla jotain faktaa tuon väitteesi tueksi?
Menin töihin 1990. Maksoin veroa 17%.
Pari pientä virhettä: 1990 ei ole -80-lukua ja 17% ei ole 10-15%.
Ja paljonkohan mahdoit tienata? V. -24 tuohon 17% pääsi n. 2000 euron kk-tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat kännissä väkivaltaisempia.
Joka aikakaudella on ongelmansa.
Toi on totta, että dokattiin enemmän eikä rankkaakaan ryyppäämistä karsastettu kuten nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen ulkomaille oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin.
Erityisesti reittilennot oli tuolloin todella kalliita.
Mutta silloin oli interrail-kortit, joilla pääsi reissaan Eurooppaan edullisesti.
1 100 markkaa vuonna 1990 (eli ei enää 80-lukua), joka oli se kalliimpi Interrail-kortti jolla sai ilmaiset lauttamatkatkin niin Välimerellä kuin Itämerelläkin. Ja Dubliniin.
Matkustamisessa kasarilla ja vielä ysärilläkin oli hienointa se, että matkailijoita ei ollut niin paljon. Nykyään kun menee Amsterdamiin, joka paikka on tukossa, koska siellä on niin paljon matkailijoita. 80-luvulla sai nähdä kaupunkilaisten arjen ja osallistua siihen hiljaisesti itsekin.
Kaveri kävi just amsterdamissa pari päivää ja oli tyhjää. Ei ihmisiä. Ei turisteja, eikä paikallisia. Ihmeteltiin tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kaikki hölmöilyt ja mokaamiset, myös ikätasoisuuttaan anteeksiannettavat sellaiset, kerrottiin perheen ulkopuolisille lapsen nöyryyttämiseksi ja nolaamiseksi. Meillä kerrottiin aina välillä tukistamiset ja piiskan vyöllä saamisetkin, ne miellettiin normaalin rajoissa olevaksi kasvatukseksi, ja vaikka ne oli jo teoriassa laissa kielletty, niin ymmärrys siitä että se ei ole mikään pelkkä löysä suositus oli vasta hitaasti tuloillaan.
Äiti oli kotiäitinä ja lempiharrastuksensa oli roikkuminen lankapuhelimessa kertomassa kavereilleen/sisaruksilleen lastensa uusimmat arkaluontoiset yksityisasiat. Ja oli sentään pohjimmiltaan hyvää tarkoittava äiti johon olemme lapset yhä hyvissä väleissä, ei sellainen narsisti-/hirviöäiti joista täälläkin kuulee kertomuksia.
Tämä on järkyttävää luetteavaa, että niin moni kertoo jopa 80-luvulta noista ruumiillisista kurittamisista, ja jopa jollain remmillä tai vyöllä lyömisistä. Itse synnyin 50.luvulla eli lähinnä nuistan asioita 60-luvulta lähtien, ehkä pari kertaa 3-4-vuotiaana olen saanut vitsaa, jotain remmiä en ikinä. Tosin äitini oli opettaja, että ehkä oli saanut valistusta ruumiillisen kurituksen haittapuolista, isäni taas ei puuttunut asioihin millään tavoin vaan ulkoisti lastenkasvatuksen äidille.
Muistan jonkun tilanteen, kun olimme kylässä ja perheen lapsilla oli jotain kärhämää keskenään, tyttö meni valittamaan isälleen, joka kutsui heti pojan kuritettavaksi sen enmpään asiaa mitenään selvittämättä. Muistan sen järkytyksen tunteen, kuun vyön läjähdukset kaikuivat naapurihuoneesta, muutti kyllä käsitystäni perheen isästä pysyvästi. No, perheet ovat erilaisia, ei kai siitä muuta voi päätellä, liekö yhteiskuntaluokilla vaikutusta, en tiedä, mutta olen yllättynyt, että 80-luvulla ilmeisesti sitten jossain on vielä tuollaista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ruoka oli huonoa. Kaupasta ei saanut mitään ja ruoka oli älyttömän kallista. Oli tyyliin omenoita, maitoa ja jauhoja. Jo viinirypäleet oli erikoista kallista herkkua, niitä käytettiin lähinnä kakkujen koristeena.
Syötiin perusruokaa kuten perunoita, lihapullia ja ruskeaa kastiketta. Aina se kastike. Ja aina ne perunat. Perunat oli huonoja, koulussa sanottiin kumiperunoiksi kun niitä pystyi pompottamaan kuin kumipalloa.
Älä nyt ihan hullutja puhu! Sinulla menee 50- ja 80-luvut nyt sekaisin keskenään, lienetkö elänyt kummallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden takaisessa Munkkivuori-sarjassa oli paljon näitä asioita. Ala-asteelta vasta päässeiden tyttöjen autoiluikäiset poikaystävät, epämukavien asioiden salailu lapsilta, lasten lyöminen, paha yksitoikkoinen ruoka, oman käden oikeus, tupakointi sisällä lapsiperheissä, kummallisten pelottavien uskomusten leviäminen totena koska ne eivät ole googlattavissa.
Ja silti ihmiset olivat 80-luvulla suurimman osan aikaa ihan perusonnellisia (minäkin olin sarjassa kuvattujen lasten kaltaisena lapsena) koska paremmasta ei tiedetty. Asiat olivat monella mittapuulla aidosti todella huonosti, mutta se on eri asia kuin se, että niiden olisi koettu olevan huonosti.
Kuka koki ja kuka ei. Suomessa tehtiin itsemurhia enemmän kuin nykyään. Ei kaikki kokeneet oloaan hyväksi.
Hyvää oli kuitenkin se, että silloin uskottiin yhtei
Kuinka harmi, ettet ollut paikalla varoittamassa muita Neuvostoliiton tulevasta romahduksesta, voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä oli, mutta vuokra-asunnot olivat PK-seudulla kiven alla. Asuinkin oli puolet tuosta vuosikymmenestä Tukholmassa paljolti tuosta syystä; edullinen asunto Tukholman kantakaupungissa piti otteessaan. Suomi ja Helsinki muistuttivat itäeurooppalaisia maata/kaupunkia mm. asenneilmastoltaan, onneksi tämä(kin) on muuttunut. Ihmisten elintaso oli alhaisempi, katukuvassa oli paljon vähemmän ns. tyylikkäitä pukeutujia, autokanta oli Läntiseen-Eurooppaan verrattuna huomattavasti vanhempi.
Lentomatkailu oli kalliimpaa ennen halpisyhtiöitö. Esim. pakettimatka Välimerelle maksoi helposti kuukauden palkan parikymppisen ylioppilaan täysiaikaisilla työtuloilla, reittilennoilla vieläkin enemmän. Vapaa liikkuminen työn perässä rajoittui Pohjoismaihin, mihinköhän olisikaan päätynyt jos Suomi olisi ollut EU:n jäsen jo tuolloin.
HIV/AIDs aiheutti ahdistusta, mitään toivoa sairastuneilla ei ollut ja t
"80-luvulla kannatti ostaa oma asunto, koska asuntojen hinnat olivat noin kolmasosa nykyhinnoista ja duunareiden olivat silloin melkein samat kuin nyt. Kolme huonetta ja keittön sai pääkaupunkiseudun lähiöistä 50 000 eurolla nykyrahaksi muutettuna."
Ihan Pikkuisen nyt heittää sinulla nuo tiedot. Me ostimme vuonna 1987 kaksion Vantaalta; sen velaton hinta oli 300 000 markka, joka näkyy sivuston https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html mukaan olevan vuoden 2023 rahassa 110 086,82 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on varma tätä ketjua luettuani on, että meillä on ollut omat todellisuutemme, ja todella paljon on tässä ketjussa kerrottua, mitä en lainkaan omasta elämästäni tai lähipiiristäni tunnista. Ilmeisesti olen ollut onnekas, ja fiksujen ihmisten ympäröimä. Eli meillä on kaikilla oma 80-lukumme, jotka näemmä poikkeavat paljonkin toisistaan.
15-v täyttäneet sai ostaa tupakkaa ja ostivatkin.
Nuoret vetivät todella paljon viinaa. Muutama miljardi aivosolua mennyt siinä.
"Keitäs likka kahvit"-kulttuuri työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen ulkomaille oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin.
Erityisesti reittilennot oli tuolloin todella kalliita.
Mutta silloin oli interrail-kortit, joilla pääsi reissaan Eurooppaan edullisesti.
1 100 markkaa vuonna 1990 (eli ei enää 80-lukua), joka oli se kalliimpi Interrail-kortti jolla sai ilmaiset lauttamatkatkin niin Välimerellä kuin Itämerelläkin. Ja Dubliniin.
Matkustamisessa kasarilla ja vielä ysärilläkin oli hienointa se, että matkailijoita ei ollut niin paljon. Nykyään kun menee Amsterdamiin, joka paikka on tukossa, koska siellä on niin paljon matkailijoita. 80-luvulla sai nähdä kaupunkilaisten arjen ja osallistua siihen hiljaisesti itsekin.
Kaveri kävi just amsterdamissa pa
Jos Amsterdam kyseessä niin en ihmettele tyhjyyttä
Vierailija kirjoitti:
Se mikä on varma tätä ketjua luettuani on, että meillä on ollut omat todellisuutemme, ja todella paljon on tässä ketjussa kerrottua, mitä en lainkaan omasta elämästäni tai lähipiiristäni tunnista. Ilmeisesti olen ollut onnekas, ja fiksujen ihmisten ympäröimä. Eli meillä on kaikilla oma 80-lukumme, jotka näemmä poikkeavat paljonkin toisistaan.
Tästä ketjusta huomaa myös sen, että moni ei joko ymmärrä tai muista keskustelun varsinaista aihetta. Kerrotaan yhden ihmisen kokoisesta näkökulmasta ja vielä useammin vain verrataan nykyaikaan. Vaatii vaivaa palata mielessään monta kymmentä vuotta taaksepäin ja jättää nykyminä kokonaan kyydistä pois. Se kasariminä aikoinaan viis veisasi siitä, oliko kännyköitä ja niissä nettiä vai ei.
Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät 80-lukua nähneetkään. Mutta ainahan ihmisellä on mielipide, ja monilla se pyrkii esiin, vaikkei olisi aiheellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kaikki hölmöilyt ja mokaamiset, myös ikätasoisuuttaan anteeksiannettavat sellaiset, kerrottiin perheen ulkopuolisille lapsen nöyryyttämiseksi ja nolaamiseksi. Meillä kerrottiin aina välillä tukistamiset ja piiskan vyöllä saamisetkin, ne miellettiin normaalin rajoissa olevaksi kasvatukseksi, ja vaikka ne oli jo teoriassa laissa kielletty, niin ymmärrys siitä että se ei ole mikään pelkkä löysä suositus oli vasta hitaasti tuloillaan.
Äiti oli kotiäitinä ja lempiharrastuksensa oli roikkuminen lankapuhelimessa kertomassa kavereilleen/sisaruksilleen lastensa uusimmat arkaluontoiset yksityisasiat. Ja oli sentään pohjimmiltaan hyvää tarkoittava äiti johon olemme lapset yhä hyvissä väleissä, ei sellainen narsisti-/hirviöäiti joista täälläkin kuulee kertomuksia.
Tämä on järkyttävää luetteavaa, että niin moni kertoo jopa 80-luvulta noista ruumiillisista kurit
Mä muistan vielä 2000-luvun alkupuolellakin, kuinka kaverini isä antoi kaverin veljelle selkään silmiemme edessä. Syynä vain se, että veli nimitti kaveriani paskapääksi. Muistan kuinka järkyttynyt olin, sillä en ollut ennen nähnyt tuollaista kuritusta tai kuullut, että kenellekään ikäiselleni olisi sellaista annettu. Toki tiesin, että sellainen oli joskus "ennen vanhaan" ollut yleisempää.
Vierailija kirjoitti:
15-v täyttäneet sai ostaa tupakkaa ja ostivatkin.
Nuoret vetivät todella paljon viinaa. Muutama miljardi aivosolua mennyt siinä.
"Keitäs likka kahvit"-kulttuuri työpaikoilla.
Vuoden 1976 tupakkalain mukaan tupakkaa ei saanut myydä alle 16-vuotiaille.
80-luvulla oli vielä puhelinkoppeja siellä täällä ja sai sovittua missä tavattiin, joka yleensä oli Stokkan kellon alla tai kukkiksella, joka oli Rautatientorin aseman kukkakioskin edessä. Niihin ei voinut kuitenkaan ilmoittaa, jos oli myöhässä.