Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua, että miten se, että minä huomaan kahvin loppuneen ja lisään sen ostoslistalle on mitenkään riippuvainen siitä, keitä muita taloudessa asuu ja mitä heidän aivonsa rekisteröivät. 

Jos tarkoitus on sanoa, että mies ei koskaan huomaa kahvin loppuneen eikä laita sitä kauppalistalle, kyse ei ole metatöistä ja niiden paljoudesta, vaan siitä, että mies on itsekäs eikä huomioi muita kahvinjuojia.

Vierailija kirjoitti:

Kovasti täällä jotku protestoivat metatöitä vastaan tai jopa kieltävät niiden olemassa olon, mutta eivät kuitenkaan pysty antamaan mitään konkreettisia esimerkkejä siitä kuinka pyörittävät arkeaan ilman metatöitä. 

Rutiinilla.

Kun pöydillä pyörii vaikkapa astioita, ne nostetaan tiskikoneeseen. Pyykkiä pestään, kun kori alkaa täyttymään, jos pesuainetta ei ole, pestään seuraavan kauppakerran jälkeen. Kaupassa käydään viikottain, usein samana päivänä tai päivän heitolla ja ostetaan puuttuvat asiat, joita on viikon aikana listaan kertynyt.

Tulevat tapahtumat merkitään kalenteriin ja siinä yhteydessä sovitaan, kumpi ne hoitaa. Se, joka ei hoida, ei hössötä taustalla, että muistitkos tuon tai tämän. Jos toinen unohtaa, se on hänen mokansa. Jos minä unohdan, se on minun mokani. 

Ennen kaikkea arki sujuu joustamalla: joskus jokainen mokaa, unohtaa, tulee yllättäviä juttuja, silloi

"Tulevat tapahtumat merkitään kalenteriin ja siinä yhteydessä sovitaan, kumpi ne hoitaa. Se, joka ei hoida, ei hössötä taustalla, että muistitkos tuon tai tämän. Jos toinen unohtaa, se on hänen mokansa. Jos minä unohdan, se on minun mokani."

Siinä metatyöt siis tehty. Se on juuri tuota. Hössötys ei ole metatöitä. Todella monella käsitteen ymmärrys hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeellä nämä kaikki nykyajan humpuukit menevät läpi??

Meta my ass...🤣

Nykyään ei nimenomaan mene läpi! Omat 50-luvulla syntyneet vanhempanikin ovat vielä sitä sukupolvea, että äiti hoitaa kaiken ja sen mitä ei hoida, delegoi isälle. Isä istuu kärjistetysti sohvalla ja odottaa valmista/ käskyä. Miehen vanhemmilla ihan sama juttu, ja niin koko tuolla meidän keski-ikäisten vanhempien sukupolvella, osittain vielä meidänkin sukupolvella. Omassa parisuhteessani tämä vanha malli ei todellakaan ole mennyt läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin mielestäni tuo on iha normaalia arkea. Peruskotitöitä, joita meillä tekee se, joka ehtii. Kauppalistaa tehdään vain, jos on jotain spessua. Normaalit ostokset menee ihan hyvin ilmankin. Just pohdittiin miehen kanssa pari viikkoa sitten, että nuohooja pitäisi tilata. Mies tilasi. Ja tilasi samalla myös lisää polttopuita, kun tuli siitä nuohoojasta mieleen. Minä taas tilasin autoon renkaiden vaihdon, kun ajattelin, että josko kerrankin ajoissa. Huolto tilataan, kun auto siitä ilmoittaa. Tässä toki pitää vähän tsekata aikatauluja, että kuka ja milloin sen auton voi viedä.

Pyykkiä pestään, kun sitä alkaa olla kori täynnä. Jos on joku tarve jollekin tietylle likapyykissä olevalle vaatteelle, niin sitten se pesee, jolla on se tarve.

Ongelma tässä lienee se, että monessa perheessä tuo "tekee joka ehtii" ja HUOMAA ei toimi, koska se toinen ei vaan huomaa tai tajua. Tai halua tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Normaali elämä ei ole metatyö. Jos tietoisesti tekee lapsia, pitää heistä ja heidän asioistaan huolehtia. Ei voi tulla yllätyksenä. Vuoroviikkoisätkin onnistuvat pitämään lapsensa hengissä. Voidaanko sitä pitää ihmeenä? Asiat hoituvat kyllä vähemmälläkin stressaamisella.

Ei, vaan metatyöt ovat osa normaalia arkea. Ne eivät ole yhtään sen monimutkaisempia kotitöitä kuin ne konkreettisetkin kotityöt. Ongelma muodostuu vain silloin jos kahden aikuisen suhteessa kaikki metatyöt kasaantuvat toiselle aikuiselle ja toisesta aikuisesta tulee pahimmillaan tämän metatyön kohde. Silloin suhde ei ole enää tasa-arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun jokin menee metailuksi, liikutaan muulla tasolla kuin asian ytimessä, etäännytään ehkä varsinaisesta asiasta, kodin näkymättömille kotitöille (näkymättömälle tekijälle) annettiin nimi, metatyöt. Nyt kysymys kuuluu, näkeekö mies teidät nyt paremmin? 

Metavaimo, tuo näkymätön henkilö joka tekee näkymättömiä kotitöitä. Tämän metavaimon pitäisi nyt tehdä meta-analyysi. Muiden elämän tämä kyllä osaa järjestellä, mutta ei omaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Normaalia elämää jotka hoituvat isommin ajattelematta. Ihmeellinen meteli tyhjästä. Yh isä

Sua ei yhtään ketuttaisi, jos sun arkea jakaa toinen aikuinen, joka ei ota vastuuta mistään tai osoita mitään oma-aloitteisuutta sen suhteen, että koti ja arki pyörii edes jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä ihmeellä nämä kaikki nykyajan humpuukit menevät läpi??

Meta my ass...🤣

Nykyään ei nimenomaan mene läpi! Omat 50-luvulla syntyneet vanhempanikin ovat vielä sitä sukupolvea, että äiti hoitaa kaiken ja sen mitä ei hoida, delegoi isälle. Isä istuu kärjistetysti sohvalla ja odottaa valmista/ käskyä. Miehen vanhemmilla ihan sama juttu, ja niin koko tuolla meidän keski-ikäisten vanhempien sukupolvella, osittain vielä meidänkin sukupolvella. Omassa parisuhteessani tämä vanha malli ei todellakaan ole mennyt läpi. 

Mutta monelle monelle muulle näyttää menevän. Js se on yksin miehen vika. 

Huvipuistosta: mielestäni pakollista metatyötä on suunnitella, millä mennään ja suurin piirtein koska (tai tarkkaan, jos julkiset), onko sopivat vaatteet saatavilla ja sään mukaiset varusteet ja tarvitaanko reppua, vesipulloa tms. 

Ah, kuin mun exän suusta! Ensin suunnitellaan ja vensklataan kolmen huvipuiston kesken tuntikaupalla, että mikä valitaan, vaikka ei niissä nyt niin kamalasti eroa ole ja vihdoin saadaan yksi valittua. Sitten venslataan aikaa, lähdetään kahdelta eikun onkin siskon kanssa sovittu kirpparilla käynti ja kun se saadaan sovittua, aletaan muu suunnittelu.

Ja sitten The Päivä on pilalla, kun penska sotkee sen sopivan vaatteen just ennen lähtöä, bussi on myöhässä ja sääkään ei ole semmoinen kuin piti.

Sitäkään en tajua, mitä suunnittelemista siinä on, tarvitaanko reppua. Totta kai tarvitaan kuten myös vesipulloa ja kaikkea muuta IHAN TAVALLISTA mitä nyt lasten kanssa ulos mennessä on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Metatöitä ovat muun muassa sängystä nouseminen, vessassa käyminen ja itsensä ruokkiminen. Mikä vaan, mistä pääsee uhriutumaan ja esiäidit nauravat haudoissaan.

Tiedätkö, kuinka typerän kuvan itsestäsi annat, kun et tiedä yhtään mistä puhut, mutta puhut silti?

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua,

Eivät nuo kuvaamasi esimerkit ole metatyötä. Aivan absurdi ajatus, että metatyötä olisi se, että havaitsee lähestyvän auton, eikä kävele sen alle.

Metatyö on ihan nimensäkin mukaan työtä työstä, eli töiden suunnittelua. Metatöillä siis tarkoitetaan kotitöiden ja muiden arkivastuiden suunnittelua ja organisointia. Pyykinpesu ei ole metatyötä, mutta se että suunnittelee koska pestään lakanapyykki ja koska taas hienopyykki on metatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua,

Minä ymmärrän, koska omat aivoni eivät sitä havainnointia tee ja se vaikeuttaa elämää aika suuresti. Olen myös huono tekemään aikatauluja, to do-listoja ja muodostamaan rutiineja. Kyllä mieskin alkaisi tajuta metatyön käsitteen ja merkityksen, jos asuisi kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon jo vaihtanut talvirenkaat, ihan omatoimisesti. Ei tarvinnut metatöitä.

Kesäsaunan laittanut talviteloille, tilannut polttopuita seuraaviksi 5 vuodeksi. En tarvinnut mitään metatyötä, enkä uhriutunut niiden takia.

M

Mites sun vanhempien joululahjat ja kummipojan rippijuhlat? Mahtuuko puku ja onko lahja hankittu? Vanhempainyhdistys pitää kans halloweenjuhlat, oletko jo leiponut ja hankkinut koristeita ja monarin avaimet?

Itse en eksän kanssa edes tajunnut, että aikuinen ihminen ei ymmärrä tarkistaa ennen juhlia, että puku mahtuu päälle. Minun vikahan se sitten oli, kun en muistuttanut juhlista JA puvusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua,

Sinä kirjoitat reagoinnista. Metatyö on suunnittelua ja ennakointia.

Vaikkapa muutto ei suju ilman metatyötä tai remontti tai uuden auton osto tai vakuutuksien kilpailuttaminen, sijoittaminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistosta: mielestäni pakollista metatyötä on suunnitella, millä mennään ja suurin piirtein koska (tai tarkkaan, jos julkiset), onko sopivat vaatteet saatavilla ja sään mukaiset varusteet ja tarvitaanko reppua, vesipulloa tms. 

Ah, kuin mun exän suusta! Ensin suunnitellaan ja vensklataan kolmen huvipuiston kesken tuntikaupalla, että mikä valitaan, vaikka ei niissä nyt niin kamalasti eroa ole ja vihdoin saadaan yksi valittua. Sitten venslataan aikaa, lähdetään kahdelta eikun onkin siskon kanssa sovittu kirpparilla käynti ja kun se saadaan sovittua, aletaan muu suunnittelu.

Ja sitten The Päivä on pilalla, kun penska sotkee sen sopivan vaatteen just ennen lähtöä, bussi on myöhässä ja sääkään ei ole semmoinen kuin piti.

Sitäkään en tajua, mitä suunnittelemista siinä on, tarvitaanko reppua. Totta kai tarvitaan kuten myös vesipulloa ja kaikkea muuta IHAN TAVALLISTA mitä nyt lasten kanssa ulos mennessä on o

Tuohan on nimenomaa esimerkki siitä kuinka metatyötä ei ole tehty. Aletaan vasta lähtöpäivänä miettimään mihin huvipuistoon mennään, ei olla mietitty mitä muita asioita on sovittu sille päivälle (siskon kanssa kirpparireissu), ei ole suunniteltu vaatehuoltoa kun sotkeentuneen vaatteen tilalle ei ole mitään sopivaa, säätäkään ei ole tarkistettu.

Kuinka helpolla olisikaan päässyt, jos olisitte tehneet vähän sitä metatyötä noiden asioiden suunnitteluksi ja pakanneet jopa ne reput valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että ap:n metatyöt on hoitanut ensin äiti ja sen jälkeen vaimo. 

Valvoit koko yön tätä miettien ja tulit nyt  vaahtopallot pöksyissä kertomaan oivalluksesi? 

Miten tää naisviha aina liitetään metatyö-keskusteluun? Edes ap ei välty metatöiltä, ellei elä omissa liemissään. Tai sit tosiaan äiti/vaimo hoitaa ihan kaiken.

Metatyö lienee lähinnä optimointia. Mikä on hyödyllistä, silloin kun työllä on jokin tavoite (muu kuin saada tunnit täyteen).

Tässähän onkin se ongelma, että täällä koko ajan väitetään, että optimointia tulee tehdä täsmälleen samojen tehtävien kanssa uudelleen ja uudelleen ja koko ajan.

Se jos mikä on erittäin tehotonta ja samalla uuvuttavaa, etenkin, jos sitä tekee yksi muiden puolesta, joita ei kiinnosta tuo optimointirumba laisinkaan.

Jos oikeasti tarvitsee joka pyykkikerta optimoida uudelleen ja syyllistää toista, että joutuu sen tekemään, niin onhan siinä toiminnanohjauksessa todellakin jotain vialla.

Meidän viime lauantaihin liittyviä metatöitä. Mies auttamassa kaverinsa muutossa, pojalla turnaus toisella paikkakunnalla, toisella tytöistä kaverisynttärit.

Mies selvitti etukäteen, onko pojalle kimppakyyti ja kuka on kyyditsemässä. Tämä siksi, että mies hoitaa pojan harrastukseen liittyvät asiat. Mies delegoi minulle pojan viemisen joukkuekaverille sovittuna kellonaikana ja muistutti, että annan pojalle mukaan ruokarahaa. Mies myös tarkisti perjantai-iltana, että kaikki pelikamat on pakattu.

Minä puolestani tarkistin jo aiemmin viikolla, että tytön juhliin haluama mekko sopii vielä, koska edellisestä käyttökerrasta on aikaa. Jos se ei olisi mahtunut, oltaisiin voitu ostaa uusi samalla kauppareissulla kun ostettiin kaverille lahja ja kortti. Lauantaina huolehdin, että lähdetään riittävän ajoissa, että ehditään viedä poika kaverin luokse ennen juhlia.

Olin myös varannut toiselle tytölle kampaaja-ajan juhlien ajaksi ja listannut, mitä tarvitaan samalla reissulla kauppakeskuksesta. Sisältäen mukana olevan tytön kaverille synttärilahjan seuraavan viikonlopun juhliin. Ennen lähtöä tarkistin kauppalistan, otin sen ja kassit mukaan koska olin suunnitellut että käydään kotimatkalla ruokakaupassa.

Mikään ei ollut ylivoimaista tai kuormittavaa, osa meni ihan huomaamatta muiden asioiden sivussa, mutta jos näitä ei olisi suunniteltu ja organisoitu, oltaisiin oltu lauantaiaamuna sormi suussa, että mitäs nyt tehdään. Ja kyllä, nämä ovat normaalia arjen (ja pyhän) organisointia, mitä myös metatyöksi kutsutaan

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Kuten aiemmin sanoin: tuolla perusteella siis kaikki ajattelu ja asioiden huomioiminen on metatyötä. Jos huomioin, että auto näyttää tulevan, enkä ala näin ollen ylittämään katua, olen tehnyt metatyötä. Jos näen, että ulkona on ihana auringonpaiste ja päätän lähteä ulos, olen tehnyt metatöitä.

Juuri tämä onkin pointtini: en ymmärrä, miksi elämään kuuluvaa normaalia havainnointia ja siihen liittyviä rutiinitoimenpiteitä kutsutaan nykyään metatyöksi.

Sitäkään en tajua,

Jos et ymmärrä, mitä eroa on elää perheenä ja elää yksin, et varmaan ymmärrä myöskään eroa siinä, että rakennat savimajan itsellesi vs. rakennatte savimajan neljälle vs. rakennatte Notre Damen.

Jossain vaiheessa ajateltavaa on niin paljon, ettei pelkkä fiilispohjalta puuhastelu riitä. Jonkun on pakko alkaa seurata, missä Matti, Pentti ja Tane on, tekeekö ne oikeaan aikaan oikeita asioita, milloin Kake tuo seuraavan kuorman savea ja onko savi oikeanlaatuista jne. Jos mitään ei yhtään suunnitella, niin muksuille tulee loppuelämän kivut liian pienissä kengissä kulkemisessa, kaikkien elämänlaatu laskee kun muksut ovat kipeänä niin usein kuin mahdollista eikä niin harvoin kuin mahdollista, niiden hampaat lahoaa suuhun kunnes oppivat itse varaamaan hammaslääkäriajan jne jne. 

Lähinnä ahdistaa ajatella, että joku tahtoo 150 000 euron ja 20 vuoden projekteja ajatuksella ihan sama, ei kine, ja tulee jos on tullakseen. En mä antaisi sellaiselle luonteelle minkäänlaista projektia :DD

Sua ei yhtään ketuttaisi, jos sun arkea jakaa toinen aikuinen, joka ei ota vastuuta mistään tai osoita mitään oma-aloitteisuutta sen suhteen, että koti ja arki pyörii edes jotenkin?

Ketuttaisi aivan sairaasti. Mutta en näe, mitä ihmeen tekemistä erityisesti metatöillä on tämän asiantilan kanssa. 

Kyllä tuossa tilanteessa on aika moni asia pielessä, jopa niin pielessä, että joku koska pestään hienopyykki ja sen suunnittelu tuskin tulisi mieleeni, kun alkaisin asiaa ratkoa.