Mitä nämä niin sanotut metatyöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Naiset elää tulevaisuudessa. Suunnittelevat koko ajan, että elämä on täydellistä seuraavassa hetkessä. Elämä ei ole läsnäoloa vaan suorittamista.

Mies reagoi ongelmaan kun törmää siihen. Hänen ei tarvitse etukäteen käyttää niin paljon energiaa asioiden suunnitteluun ja ottaa kaikkia mahdollisia skenaarioita huomioon jos esim pyykkiaine onkin loppu.

Eläkää enempi hetkessä, silloin kun elämä tapahtuu. Tosin menneessä (=traumat) tai tulevassa (=metatyöt) on naisten tapa elää ja se on tietenkin miesten vika.

Miesten elämä ei myöskään kaadu siihen jos jouluna ei olekaan jouluverhoja.

Joo, noihin hetkessä eläjiin on kyllä törmätty. Niistä aiheutuu haittaa muillekin. Koko porukka joutuu odottamaan, kun yksi tekee jotain, jonka olisi voinut hoitaa aiemmin valmiiksi.

Miesten elämä kaatuu, jos nainen ei ole muistanut uusia ehkäisypillerireseptiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista hössötystä. 

Olet sitten varmaan mennyt liian pienillä tennareilla kouluun lumimyrskyssä ilman aamiaista ja kirjat kotona.

Herran pieksut. Minut on kasvatettu ajattelemaan ja tekemään järkeviä ratkaisuja. Osasin kyllä ottaa kirjat mukaan kouluun ja panna lämmintä päälle yms. 

Eli joku on tehnyt metatyötä sen suhteen mitä sinun tarvitsee ottaa mukaan ja kasvattanut sinut tekemään tuota samaa metatyötä.

Onko kasvatuskin jo metatyötä ? 

No sehän se vasta metatyötä onkin. Sinun täytyy olla itse tietoinen kaikista niistä suoritettavista velvollisuuksista mitä lapsen tulee tehdä ja sen jälkeen opettaa ne hallitusti lapselle samalla kuitenkin valvoen että kaikki tulee tehtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan ole sanonut, että kaupassa käynti tai pyykinpesu olisivat metatöitä. Se, että suunnittelee mitä kaupasta ostaa ja milloin mitäkin pyykkiä pitäisi pestä, on sitä metatyötä. 

On tämä nyt vaikea termi ihmisten ymmärtää.

Ei, vaan aikuisen ihmisen on vaikea ymmärtää, mitä hemmetin niin hankalaa suunnittelemista näissä arjen asioissa on, että siitä voidaan käyttää minkään sortia termiä, jota kuvataan sanalla työ.

Eli toisinsanoen sinäkin myönnät metatyön olemassaolon, teet sitä itsekin, mutta jostain syystä kiukustut kyseisestä sanasta.

Suhteen alussa, siinä ihanassa vaaleanpunaisessa kuplassa teette kaiken ja sitten kun se kupla alkaa puhjeta, odotatte että mies tajuaisi itsekin tehdä jotain. Joku esim uhriutui siitä, että joutuu pakkaamaan miehen matkalaukun ja huolehtia, että mies ehtii työmatkalle. Siis wtf. Kuka on kouluttanut miehen tähän toimintamalliin? Ihan kuin miehet olisi jotain vajaaälyisiä ihmisiä, jotka ei pärjää elämässä jos joku ei tee metatöitä heidän puolestaan. Miten sinkkumiehet ovat ylipäänsä hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset elää tulevaisuudessa. Suunnittelevat koko ajan, että elämä on täydellistä seuraavassa hetkessä. Elämä ei ole läsnäoloa vaan suorittamista.

Mies reagoi ongelmaan kun törmää siihen. Hänen ei tarvitse etukäteen käyttää niin paljon energiaa asioiden suunnitteluun ja ottaa kaikkia mahdollisia skenaarioita huomioon jos esim pyykkiaine onkin loppu.

Eläkää enempi hetkessä, silloin kun elämä tapahtuu. Tosin menneessä (=traumat) tai tulevassa (=metatyöt) on naisten tapa elää ja se on tietenkin miesten vika.

Miesten elämä ei myöskään kaadu siihen jos jouluna ei olekaan jouluverhoja.

Nyt ei ole kyse siitä mihin miehen maailma kaatuu tai on kaatumatta, vaan siitä että ne lapset huolehditaan kunnialla. Itsekästä ajatus, että sitä metatyötä tehtäisiin ajatellen mitä mieltä sinä olet jostain jouluverhoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, kun lämmitysöljy olikin päässyt loppumaan. jne.

Ei, vaan minulla on normijärki, joka mahdollistaa ilman metailua arjen asioiden hahmottamisen. Olen tietoinen, että jos kahvia on vähän, se kohta loppuu, syksy tarkoittaa, että renkaiden vaihtoaika on edessä, vessapaperia pitää ostaa, kun on enää pari rullaa jäljellä, tiedän, missä kunnossa uikkarini ovat, öljyä ostettiin kun sitä vielä käytettiin sama määrä joka kerta kerran vuodessa samaan aikaan, jne jne.

Ol

Edelleen jos ei osaa kauppalista tehdä ilman että tekee siitäkin työnumeron niin ehkä on parempi olla syömättä. Tämä just ihmetyttää minkä helevetin takia normaali elämästä tehdään niin iso numero. Onko ihmiset niin vajaita nykyisin että maito purkin ostosta ja kalsareiden pesusta pitää tehdä työnumero ? Älkää tehkö lapsia kun niiden ruoassa ja vaatteissa pitäminenkin on nykyisin niin helevetin iso työ. Vielä 5 vuotta sitten se oli elämää ja päivänselvää että näin toimitaan, tänä päivänä siitä märistään ja ollaan tehty iso työ kun kirjoitetaan paperille maitoa kaksi purkkia ja paskapaperia kahdeksan rullan pakkaus 

Minun mieheni herää lasten nälkään vasta siinä vaiheessa, kun on jo nälkä. Pahimmassa tapauksessa lähtee silloin vasta kauppaan, mutta vähintään alkaa silloin vasta kokata.

Ellei sitten ota pakkasesta jotain, jonka minä olen sinne valmiiksi varalle kokannut.

Elää akuutista tilanteesta toiseen, ei siis valmistauduta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Eli vaihdat auton renkaat siinä vaiheessa, kun on jo lumi maassa. Hoksaat aamulla, että kahvi on loppu kun et ollut tajunnut ostaa sitä. Ihmettelet vessanpöntlöllä, milläs nyt perse pyyhitään, kun unohtui ostaa vesspaperia. Pakkaat lomamatkalle, ja huomaat siinä hetkessä, että uikkarit ovatkin jo hiutuneet käyttökelvottomiksi ja joudu ostamaan uudet sitten paikan päällä. Heräät aamulla kylmässä talossa, kun lämmitysöljy olikin päässyt loppumaan. jne.

Ei, vaan minulla on normijärki, joka mahdollistaa ilman metailua arjen asioiden hahmottamisen. Olen tietoinen, että jos kahvia on vähän, se kohta loppuu, syksy tarkoittaa, että renkaiden vaihtoaika on edessä, vessapaperia pitää ostaa, kun on enää pari rullaa jäljellä, tiedän, missä kunnossa uikkarini ovat, öljyä ostettiin kun sitä vielä käytettiin sama määrä joka kerta kerran vuodessa samaan aikaan, jne jne.

Olen siis selvillä siitä, mitä talossani on tai ei

Ja kaiken tuon tiedostaminen on sitä metailua. Kun havaitset kahvin vähenevän, aivosi rekisteröi sen ja tekee suunnitelman sen ostamista varten. Itseksesi eläessä homma toimii kiinnittämättä sen enempää siihen huomiota (ellei ole esim. adhd, joka sit muuttaa yksineläjänkin arjen toisenlaiseksi). Kun elää muiden kanssa ja heidän aivot eivät rekisteröikään kahvin loppua ym. alkaa niillä metatöillä olla toisenlainen merkitys.

Metatyö=Nykyajan Bull sittiä 

Huvipuistosta: mielestäni pakollista metatyötä on suunnitella, millä mennään ja suurin piirtein koska (tai tarkkaan, jos julkiset), onko sopivat vaatteet saatavilla ja sään mukaiset varusteet ja tarvitaanko reppua, vesipulloa tms. 

Aamupäivän pyykit eivät sinänsä liity tuohon.

Moni metatyöstä menee ihan huomaamatta ja energiaa syömättä. Ongelmaksi se tulee, jos sitä ei tee tarpeeksi ja arki sakkaa tai toinen joutuu tekemään kaiken, kuormittuu ja kokee tilanteen epäreiluksi.

Itse käyttäisin arkipäiväisistä asioista termiä toiminnanohjaus ja metatyöksi arkirutiinista poikkeavia asioita. Toki rutiinit ovat tarvinneet muodostuakseen metatyötä tai huomaamatta syntyneen rutinoitumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista hössötystä. 

T. Miesvauva. Ei vastuuta mistään kun äiti huolehtii.

Yrititkö nyt jotenkin loukata? Heräsit jo aamulla miettimään, että tänään yrität loukata miehiä niin paljon kuin on mahdollista?

Loukkaavaa on vähätellä sitä työtä, jota muut tekevät myös sinun arjen eteen. Ihan sama, onko vähättelijä mies vai nainen.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä. Miten teitä siellä kotona arvostetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Voi hyvätavaton että ihminen voi tehdä elämästään hankalan. 

Siis, etkö sä suunnittele viikkiasi ollenkaan? Menet kauppaan ja ostat mitä sattuu silloin huvittamaan? 

Isäni oli yksinhuoltaja ja olihan se välillä aika masentavaa. Ruokaa oli aina, mutta mitään tuoreita kasviksia ei ollut ikinä. Sain aika varhain hoitaa itse itseni. Vaatteet olivat aina pieniä, muistan vieläkin kuinka kivuliasta oli olla liian pienissä kengissä. Serkkujen vanhoissa vaatteissa kuljin. Mitään synttäreitä ei vietetty ikinä. Isä antoi rahaa, jos muisti. Jouluna ei ollut mitään koristeita, kuusta tms. Jotain laatikoita ja kinkkua sentään oli. Kadehdin kavereita, joilla oli synttärit, harrastuksia, kauniita vaatteita ja joiden vanhemmat saattoivat tehdä lapselle jopa voileivän tai kaakaota. Erityisesti on jäänyt mieleen, miten eräs kaveri sai joulukalenterin, jossa oli äidin valitsemia pikkulahjoja pussukoissa. Kerran isällä oli naisystävä, joka vei mut kauppaan ja sain valita vaatekerran ja kengät. Muistan tätä naista vieläkin lämmöllä.

En haluaisi olla katkera, mutta pakko sanoa, että isä meni vanhemmuudessaan helpoimman kautta. Ei siinä lasta ajateltu. Onneksi olin kiltti ja rauhallinen lapsi, koska murrosikäisenä mulla ei ollut enää mitään kunnioitusta isääni kohtaan ja erilaisella luonteella olisin voinut päätyä ties mihin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kauhean idealistinen käsitys "kotielämästä", kun nuorena muutin miehen kanssa yhteen. Kesti oikeasti vähän aikaa ymmärtää, että ei mulla ole pakko koko ajan olla sairaalasiistiä ja pyykkikori tyhjä ja tiskit tiskattu ja kupit värikoodattu kaappiin.

Tein kamalasti myös sitä metatyötä, suunnittelin viikon ostoksia, jne. Yritin sitkeästi riidellä myös miestä tähän mukaan, ennen kuin todella ymmärsin, mitä olen tekemässä: koko hyvä suhde oikeasti voi kaatua siihen, että mä en ymmärrä, että tämä ei ole kovin tärkeää.

Siis ei tärkeää edes mulle, en mä nyt mitään erityistä nautintoa edes saanut siitä, että kaikki on koko ajan tip ja vielä enemmän top. Stressasin aivan hulluna, mahakin usein kipeä, pää kipeä ja ei sitä paljon kaapin värisävyt helpottaneet.

Aloin ottamaan rennommin ja onnellisemmin. Oikeasti kannattaa tehdä lista niistä omista metatöistä ja miettiä, mikä näistä itselle on

Se hyvin hoidettu metatyö nimenomaan helpottaa arkea ja vie painetta pois. Siksihän sitä tehdään. Ei metatyö ole sitä, että värikoodaa astioita tai jynssää kotiaan sairaalapuhtaaksi.

Tässä asiassa selkeästi paljon väärinymmärrystä, et mistä siinä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nsinööriaivoisille miehille on paljon helpompi opettaa, että pyykkiä pestään esim. ti, to ja su klo 18, kun vaatia heitä aktiivisesti seuraamaan pyykkikasan kokoa ja reagoimaan siihen.

No mutta. Jos insinööriaivolle osuu palaveri, josta pääsee kotiin vasta 18.15, pitääkö koko metailu ottaa uusiksi ja sovitaanko uusi pyykkäysaika samalle vai eri päivälle, riittääkö, että metaillaan vain tämän yhden kerran pyykit ja miten tämä tiistain vaihtunut aika mahdollisesti vaikuttaa torstain pyykkiaikaan ja entäpä, jos villekalle-eemeli tarvitseekin huomiseksi juuri sen mr hau hau-paidan?

Vai olisko se aikuinen mies kuitenkin kykeneväinen mittailemaan pyykkikorin ja siinä olevien vaatteiden välistä avaruudellisia mittasuhteita?

Metatyön ei tosiaankaan tulisi olla synonyymi paskalle avioliitolle, jossa toinen on ajautunut nössöyttään hoitamaan jopa ajattelun muiden puol

No ollaan tasaisen paskoja meidän avioliitossa, koska itselläkin on monia asioita joita en myöskään huomaa ellen aikatauluta ja laita muistutuksia. Meille toimii erittäin hyvin rutiinien aikatauluttaminen. Se voi olla joillekin aivan mahdoton konsepti ja sitten voidaankin kilpailla puolison kanssa ja tapella kumpi huomaa asiat nopeammin ja hoitaa hommat paremmin. Näitä on nähty, me ei tykätä nalkuttaa tai olla passiivisaggressiivisia jupisijoita, vaan ennakoijia.

 

Onneksi on citymarket 24/7.😂 Olen aamu kuudelta ajanut cittariin hekemaan ehjiä kumisaappaita lapselle. 

Metatyö lienee lähinnä optimointia. Mikä on hyödyllistä, silloin kun työllä on jokin tavoite (muu kuin saada tunnit täyteen).

Vierailija kirjoitti:

Muistutan vielä, että sinkuilla ei ole metatöitä, kun joku sinkku tulee kohta ihmettelemään, että hänellä ei niitä ole.

Mulla on metatöitä sinkkuna. Mulla on myös ADHD, joten jos mulla olis perhe, olisin varmaan lataamossa tai lapset kulkis pyjamassa kouluun.

Normaali elämä ei ole metatyö. Jos tietoisesti tekee lapsia, pitää heistä ja heidän asioistaan huolehtia. Ei voi tulla yllätyksenä. Vuoroviikkoisätkin onnistuvat pitämään lapsensa hengissä. Voidaanko sitä pitää ihmeenä? Asiat hoituvat kyllä vähemmälläkin stressaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Oon jo vaihtanut talvirenkaat, ihan omatoimisesti. Ei tarvinnut metatöitä.

Kesäsaunan laittanut talviteloille, tilannut polttopuita seuraaviksi 5 vuodeksi. En tarvinnut mitään metatyötä, enkä uhriutunut niiden takia.

M

No hyvä. Mä tarvin metatyötä tuohonkin, kun mietin, missä välissä ehtis käydä ne renkaat vaihtamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on välttämätöntä ajattelutyötä, jonka unohtaminen hankaloittaa merkittävästi arjen sujumista. Se on ennakoimista, suunnittelemista, aikatauluttamista, delegoimista ja seuraamista. 

Kauppalistan laatiminen, päivän aikataulun suunnittelu, lapsen syntymäpäiväjuhlien valmistelu, kotitöiden jakaminen perheen kesken, pyykinpesunesteen kulumisen seuraaminen...

Voi hyvätavaton että ihminen voi tehdä elämästään hankalan. 

Siis, etkö sä suunnittele viikkiasi ollenkaan? Menet kauppaan ja ostat mitä sattuu silloin huvittamaan? 

Olen eri. Nainen, jonka ADHD-seula meni punaiselle, mutta lääkäri epäröi. En osaa tehdä kauppalistaa. Jos satun osaamaan, en muista katsoa sitä kaupassa. Ostan mitä sattuu. Kun tulee nälkä, en yhtään muista, mitä jääkaapissa on. Saatan tilata ruokaa tai lähteä ulos syömään. Sitten heidän osan ruoasta roskiin. 

Mies ei tajua kärsiä yllä kuvatusta toiminnasta niin yleisesti kuin nainen. 

P.s. olen just ravintolassa ja tuossa mies teki metatyötä kertoessaan lapsille päivän tulevan aikataulun ja mitä kenenkin pitää muistaa. Äiti ei ole mukana.