mies raivoaa
Tuleeko kaikista miehistä pitkissä suhteissä kärtsyjä huutajia? Miehestä kuoriutui parin ensimmäisen vuoden jälkeen enenevässä määrin tällainen, mutta tyhmänä naisena tein vielä tämän kanssa parikin lasta. Menneellä viikolla hänellä meni hermot jopa kolme kertaa ja aina nuo tilanteet eskaloituu ihan järjettömiksi. Mitää fyysistä väkivaltaa ei siis ole, mutta mies on todella ruma suustaan ja ei nyt tule mieleen sellaista loukkasta mitä en hänen suustaan olisi kuullut. Isäni on samanlainen ja en ihan todella tiedä onko vaihtoehdot sietää huutamista tai olla yksin.
Toisaalta mies on hyvä isä ja lapset rakastavat häntä. Tuntuu vaan aika mahdottomalta opettaa lapsille että toisia ihmisiä pitää kohdella hyvin ja vihanhallintaa kehittää kun nelikymppisellä isälläkään ei ole homma hallussa. Terapiat on käyty mutta todellista halua muutoksen ei sitten vissiin ole kun ei näy onnistuvan. Miehen mielestä vika on minussa koska minulla on joskus omia mielipiteitä ja en aina komppaile häntä.
Olen miettinyt eroa, mutta se tarkoittaisi sitä että lapsilla olisi kaksi kotia ja esim. joulut viettäisin ilman lapsia. Jotenkin se tuntuu tosi surulliselta ajatukselta, mutta toisaalta ehkä löytäisin muista eronneista vertaistukea. Minun puoleltani ei siis ole isovanhempia eikä perhettä mutta miehen puolelta on. Synttäreiksi varmaan saisin lapset kun mies mielellään jättää juhlien järjestämisen minulle.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Tulee. On kokemusta vanhoista miehistä ja kyllä niistä on tullut äreitä aina yli 40v.
Toisin kuin naisista yli 40 v?
Hyvä miesviha-aloitus: vain miehet raivoavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele toimimaan ja käyttäytymään oikein niin miehen ei tarvitse huutaa ja ojentaa.
Ok. Esimerkkinä yksi näistä tilanteista oli sellainen että meidät oli kutsuttu brunssille miehen kaverille. Kaveri oli pyytänyt tuomaan salaatin. Miehen mielestä tyhmää viedä salaatti kun kukaan ei syö aamulla salaattia. Sanoin että jos olisin sinä niin veisin sen salaatin kun on pyydetty, tai sitten kommunikoisin kaverin kanssa että tuonkin jotain muuta. Tästä miehellä meni hermot "kun alan neuvomaan". En siis missään vaiheessa vaatinut että tehdään milään tavalla, itselleni aivan sama. Sanoin vaan miten itse tekisin. Ja ei siis mennyt mitenkään vähän ne hermot, vaan sieltä tuli huudot ja loukkaukset. Itse olin taas vähän kysymysmerkkinä siinä kun tosiaan itsellä ei ollut yhtikäs minkäänlaista tunnelatausta siinä mukana.
Vaikutat rasittavalta besserwisseriltä ja ohjeistamispäälliköltä joka tarkoittaa hyvää mutta saa lähellään olevat tuntemaan itsensä lapsiksi jotka eivät saa ajatella itse koska sinä tiedät aina paremmin miten toimia. En yhtään ihmettele miehen vihaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee. On kokemusta vanhoista miehistä ja kyllä niistä on tullut äreitä aina yli 40v.
Toisin kuin naisista yli 40 v?
En minä ainakaan raivoa vaikka olen yli 50v nainen.
Omasta miehestä ainakin tuli. En vain osaa hoitaa käytännön asioita lähteäkseni. Lapsi oireilee, enkä tiedä missä määrin se johtuu miehen raivosta ja pahenisiko hänen tilanne jos eroaisimme.
Vierailija kirjoitti:
On muuten ihana olla kotona, kun kukaan ei huuda eikä mökötä.
t: kiukuttelevasta miehestä 16 vuoden jälkeen eronnut
Näin on. Itse erosin yhteisen 17v jälkeen, kun ukon vaihdevuodet nelikymppisenä teki siitä mulle täysin tuntemattoman ihmisen. Aina huonolla tuulella, ärtynyt, naama nutturalla, mihinkään ei enää suostunut lähtemään, eikä meillä lopulta ollut enää mitään yhteistä. Nyt sinkkuna 5v ja nautin todella tästä, ettei enää tarvitse päivittäin katsoa toisen myrtsiä naamaa, ja miettiä, että mikä sitä taas vaivaa.
Mietin että miten lapset tuohon suhtautuu? Huutava isä? Pyytääkö anteeksi?
Tänne on taas jotkut mielestään tosi vitsikkäät trollit vastailleet. Peladta lapsesi tuosta toksisesta perhetilanteesta, ei ole normaalia. Huutaminen on väkivaltaa. Sanoit että mies käyttää kamalia rumia haukkumasanoja. Luuletko että lapset eivät tajua ja huomaa tuota? Se että ei lyö, ei ole mikään puolustus. Jatkakaa terapiaa yhdessä tai yksin ja laitat selvät rajat sille miten sinua saa kohdella. Jos hän ei kunnioita rajoja niin ero. Haluatko että lapsesikin joutuvat jatkamaan tuota sukupolvien ketjua?
Aloittaja täällä. Kyllä todellakin sanon miehelle vastaan, tosin yritän parhaani olla huutamatta ja en kyllä halua alentua miehen tasolle siinä että alan käyttämään jotain haukkumasanoja.
Tuolla edellä olen listannut ne syyt miksi olen sietänyt ja edelleen siedän tuollaista käytöstä. En haluaisi mieheni kohtelevan minua kuin pomoaan, kyllä parisuhteessa on oltava lupa näyttää enemmän tunteita. Ei se silti tarkoita sitä että voi huutaa ja nimitellä.
Lisään vielä että arjen pyörittämisessä mies tekee kyllä yleensä osansa ja koen lapsiperhearjen aika raskaaksi. En tiedä miten jaksaisin jos ei olisi sitä joku jakamassa, meillä ei tosiaan ole mitään tukiverkkoa kotipaikkakunnalla.
Meillä isäntä muuttuu oudoksi kun on ollut vanhempiensa kanssa tekemisissä. Vanhemmat puuttuvat joka asiaan jos on mahdollista ja kävelevät kaikkien yli ilman kuuntelua. Hirveän voimakkaita ihmisiä ja yleensä kaikki mitä sieltä tulee on negatiivista.
Onko miehesi lähipiirissä joku ihminen joka voisi aiheuttaa osan miehesi käytöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja täällä. Kyllä todellakin sanon miehelle vastaan, tosin yritän parhaani olla huutamatta ja en kyllä halua alentua miehen tasolle siinä että alan käyttämään jotain haukkumasanoja.
Tuolla edellä olen listannut ne syyt miksi olen sietänyt ja edelleen siedän tuollaista käytöstä. En haluaisi mieheni kohtelevan minua kuin pomoaan, kyllä parisuhteessa on oltava lupa näyttää enemmän tunteita. Ei se silti tarkoita sitä että voi huutaa ja nimitellä.
Lisään vielä että arjen pyörittämisessä mies tekee kyllä yleensä osansa ja koen lapsiperhearjen aika raskaaksi. En tiedä miten jaksaisin jos ei olisi sitä joku jakamassa, meillä ei tosiaan ole mitään tukiverkkoa kotipaikkakunnalla.
Oletko ajatellut, mistä tuo tunne tulee? Siis mies oikeasti ilmaisee vihantunteen sinua kohtaa. Ilmaiseeko muita tunteita enemmän niin, että voisit sellaiseen aikaan keskustella siitä, että huutamisen on loputtava?
Mun mieheni alkoi raivota. Diagnosoitiin masennus. Sai lääkityksistä jeesiä. Raivoilu väheni, mutta jatkui. Sain tarpeekseni ja sanoin että riittää- jos ei opettele puhumaan kuten ihmiset niin lähden. Mies aloitti terapian. Tajusi oikeassti miten kuormittavaa raivoaminen on ollut mulle ja lapsille. Halusi muuttua. Opetteli uuden tavan olla. Puitiin parisuhdetta ja dynamiikkaamme. Nyt ollaan eletty jo vuosikausia ilman aikuisen ylettömiä raivareita.
Ota puheeksi.
Onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi lähipiirissä joku ihminen joka voisi aiheuttaa osan miehesi käytöksestä?
Aloittaja itse.
Kuulostaa siltä että mies on kestänyt AP:n henkistä väkivaltaa vuosikausia ja nyt alkanut oireileen. Kokemusta on narsismista ja projisoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele toimimaan ja käyttäytymään oikein niin miehen ei tarvitse huutaa ja ojentaa.
Ok. Esimerkkinä yksi näistä tilanteista oli sellainen että meidät oli kutsuttu brunssille miehen kaverille. Kaveri oli pyytänyt tuomaan salaatin. Miehen mielestä tyhmää viedä salaatti kun kukaan ei syö aamulla salaattia. Sanoin että jos olisin sinä niin veisin sen salaatin kun on pyydetty, tai sitten kommunikoisin kaverin kanssa että tuonkin jotain muuta. Tästä miehellä meni hermot "kun alan neuvomaan". En siis missään vaiheessa vaatinut että tehdään milään tavalla, itselleni aivan sama. Sanoin vaan miten itse tekisin. Ja ei siis mennyt mitenkään vähän ne hermot, vaan sieltä tuli huudot ja loukkaukset. Itse olin taas vähän kysymysmerkkinä siinä kun tosiaan itsellä ei ollut yhtikäs minkäänlaista tunnelatausta siinä mukana.
Juurikin tämä. Aloittajakin mainitsi kuinka mies saa muka toimia kuten itse haluaa, mutta silti oli pakko sanoa ääneen miten aloittajan mukaan pitäisi toimia. Tällä samalla tyylillä kun nainen tahkoaa vuosikaudet, niin takaan että aika helvetin monesta miehestä tulee vihainen. Pikku hiljaa tässä jatkuvassa 24/7 koulutuksessa olevans alat tuntea olevasi aina väärässä tai että toimit virheellisesti. Osa reagoi alistumalla, osa tulee vihaisiksi, osa nostaa kytkintä ja etsii itselleen paremman puolison. Aloittajan mies, olkoonkin sitten todellinen henkilö tai mielikuvitusmies, kuuluu toistaiseksi tuohon keskimmäiseen kategoriaan mutta toivon hänen oman onnellisuutensa vuoksi että tajuaa lähteä suhteesta.
Siis ihan oikeasti nyt miehet, siis naisella ei saa olla omaa mielipidettä ollenkaan? Tai jos on niin ainakaan sitä ei saa sanoa ääneen kun se voidaan ottaa neuvomisena.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti nyt miehet, siis naisella ei saa olla omaa mielipidettä ollenkaan? Tai jos on niin ainakaan sitä ei saa sanoa ääneen kun se voidaan ottaa neuvomisena.
Oma mielipide on eri asia kuin jatkuva neuvominen ja ohjeistaminen jos toinen ei toimi juuri sillä tavalla kuin sinä toimisit. Kannattaa muistaa että naiset ja miehet ovat ajatusmaailmaltaan lähtökohtaisesti erilaisia. Nainen kokee neuvomisen ystävällisyytenä ja rakkauden osoituksena, kun taas mies kuulee ne samat sanat usein täsmälleen toisin, etenkin silloin jos samaa tapahtuu jatkuvasti: sinä et osaa, osaan sinua paremmin, tässä sinulle ohjeet koska minä tiedän paremmin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule. Ei oltaisi oltu 20 vuotta yhdessä, jos olisi alkanut raivota.
Surullista on sekin, että kasvaa perheessä, jossa joutuu kävelemään munankuorilla, kun huoltaja on epävakaa. Siitä saa huonon parisuhteen mallin, mäkin valitsin niillä eväillä ekan puolisoni aivan väärin. Rajat on osattava vetää eikä antaa kohdella itseään tai lapsiaan huonosti.
Sama täällä. Lisäksi uuvuin työelämässä todella nopeasti, kun olin oppinut sen mallin kotoa, että minä olen se jonka pitää sopeutua ja miellyttää, ettei vanhempi saa jotain omituista raivaria. Aina oli sellainen stressi, että mistä seuraava kilari syntyy.
Yritin sitten taipua vaikka minkälaisella mutkalle ja siitä seurasi burnis aika nuorena. Parisuhdetta ei ole, kun en osaa valita hyvin, niin olen ilman. Ehkä en alitajuisesti osaa ottaa rakkautta vastaan, kun en ole sellaiseen tottunut. Kuka tietää. Mutta pelastakaa lapsenne tuolta, jos pystytte.
Ihan hirveää henkistä väkivaltaa joo mainita että on musta kohteliasta kaveria kohtaan viedä mitä on pyydetty. Kummasti ei kuitenkaan kaveriaan kutsunut idiootiksi kun oli pyytänyt sitä salaattia eikä ymmärtänyt ettei kukaan syö sitä aamulla. Vai ymmärtämistähän kuitenkin että aika nopeasti on entinen kaveri jos kohtelee ketään muuta sanoinkin minua.
Ei kai vaan norjalainen? Juokse.