Mitä mä teen kun oon "kyllästynyt" aviomieheeni

Ndlikymppisenähän tapahtuu toinen erobuumi. Kun lapset on tehty nuorena, tulee kyllästyminen ja alkaa kaduttaa, kun ei saanut elää nuoruutta. 

Sitten vedetään glitterit päälle ja korkkarit kattoon ja ollaan vahvoja naisia taas sinkku markkinoilla. 

Tämä on niiiiin nähty

Vierailija kirjoitti:

Ndlikymppisenähän tapahtuu toinen erobuumi. Kun lapset on tehty nuorena, tulee kyllästyminen ja alkaa kaduttaa, kun ei saanut elää nuoruutta. 

Sitten vedetään glitterit päälle ja korkkarit kattoon ja ollaan vahvoja naisia taas sinkku markkinoilla. 

Tämä on niiiiin nähty

Ja sitten hiipii katkeruus. Joka loppu viimein johtuu omista ratkaisuista. Turvaudutaan päihteisiin usein.

Kannattaisi varmaankin keskustella miksi mies on väsynyt ja etäinen?

Olen eronnut mies.X kertoi eromme syyksi, että olen liian kiltti. En ole itse sitä mieltä on kai paheita vaikka en polta,nautin alkoholia en juo sitä humaltumis tarkoituksessa,harrastan musiikkia.En ole myöskään sitä mieltä että nainen kuuluu nyrkin ja hellan väliin. ps rystysiin sattuu jos vähän oikasee.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jos jatkuvasti toisen pitäisi tarjota jotain virikkeitä ja uutta tai kivaa ettei tylsisty, ei sovellu parisuhteeseen. Eikö ennemmin kannattaisi ostaa vaikkapa lippu sirkukseen ja mennä sinne viihtymään ilman sitoumuksia.

Minäpä en ostanut sitä sirkuslippuakaan mutta en myöskään lähtenyt parisuhteeseen josta en todellakaan mitään iloa saa.

Minä olen ihminen joka ei siihen sovellu, myönnän ja allaviivaan. En kestäisi  jotain ihmistä kymmeniä vuosia elämässäni, se olisi painajainen.

Olen tiennyt se aina.  Jo 9-vuotiaana sanoin vanhemmilleni että miestä ja lapsia en koskaan hanki. Ja se on pitänyt kautta vuosien. 

Haluan että minulla on oma koti joka on vain minun.  Minulla on täysi vapaus ilman että joku kyselee ja tenttaa ja yrittää rajoittaa.  Ilman että on otettava huomioon.  Ilman että on tehtävä kompromisseja ja siedettävä.  Ja kun tämän tiedän, ajattelen että tein ja teen täysin oikein kun pysyttelen yksin ilman parisuhteen sitoumuksia.

Lapsia en kuitenkaan olisi halunnut enkä halua ja sekin puoli järjestyy kyllä jos sitä haluaa, ilman parisuhdetta. 

Minulle ei myöskään kenenkään toisen tarvitse tarjota yhtään mitään virikettä tai kivaa, hankin sen itse jos tunnen tarvetta.  Kotini ovi aukeaa molempiin suuntiin, voin lähteä etsimään viihdettä ja voin mennä kotiin ja viihtyä yksin hiljaisuudessa ja rauhassa hyvän kirjan seurassa.  Mikä voi olla tämän parempaa?

Vapauta mies luontoon. Anna hänelle mahdollisuus löytää rakastava kumppani, joka nauttii yhteisestä elämästä.

Sinä et nyt arvosta sitä mitä sinulla on. Ja onko tyytymättömyytesi miehen vika? Ehkä olet itse muuttunut tylsäksi.  Ei onnellisuuttaan voi toisen varaan laskea. Koita itse miettiä miten saat omasta elämästäsi kiinnostavampaa. Se on sitten eri asia jos mies ei enää tarjoa läheisyyttä ja seksiä tai huomioi sinua.

Varmaan joku sanonut, mutta sanon vielä. Puhu miehesi kanssa tunteistasi. Jos hän ei pysty puhumaan asiasta, menkää terapiaan. Koittakaa yhdessä keksiä ratkaisua. Yksin kun vatvot, et pääse mihinkään. Kipinä on mahdollista löytää uudelleen jos haluaa. Oliko sitä kipinää edes alussa, jos olettekin vain järkisuhteessa? Jos kaikki muut asiat on hyvin ettekä halua erota, koittakaa keksiä jokin ratkaisu joka miellyttää molempia. Puhukaa, puhukaa, puhukaa.

Mitä sen nyt väliä vaikka mies on ihan kiva, ja täydellinen.

Ei kai elämä kliseisesti tarvi silti mennä saman ihmisen kanssa teinistä hautaan?

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi ajatus siitä, miltä tuntuisi jos mies haluaisikin yhtäkkiä jotain muuta, ja aikoisi erota. Aloin itse satsaamaan enemmän parisuhteeseen huomioimalla puolisoa ja järjestämällä kivaa yhteistä tekemistä. Sieltä ne tunteet löytyi taas ja sain itsekin lisää huomiota mieheltäni.

Hyvä vastaus. Pelon säväys siitä, että menettäisitkin hyvän miehen, luo varmasti säväystä ja säpinää. Samoin varmasti herättelee tunteita ja aktivoi tekoihin, jotka auttaa ylläpitämään parisuhdetta ja kipinää. Liikaa en miehen kanssa puhuisi aiheesta ja ongelmoittaisi tilannetta ellei vaikuttaisi, että mieskin on kyllästymässä.



Sekin on myös ihan ok, että hakee järkevällä tavalla jännitystä muualta. Eli siis ystävistä, harrastuksista ja elämyksistä - ei sivusuhteesta. Tästä voi puhua miehen kanssa ihan ilmaistakseen, että on vähän keski-iän kriisiä tuloillaan ja kaipaat elämään säpinää, mutta että kyseessä ei ole mikään punainen lippu siitä, että olet uutta etsimässä tai jo löytänyt. Tuollainen voi nimittäin siltä vaikuttaa, jos yllättäen toisella hirveästi menoja ja uudessa harrastuksessa kuluu aikaa.

En kyllä osaa auttaa sinua tässä asiassa. Itse en onnistu kumppania saamaan millään, olen näkymätön miehille ja jäin lapsettomaksi vastoin tahtoani. Se että sinä olet saanut kaiken tuon, ja olet silti tyytymätön ja tarvitset aina vain lisää ja lisää ja lisää, on minun perspektiivistäni aivan käsittämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun elämä on tyhjää ja tylsää, niin ei kai se sen miehen vika ole (jos on kerta täysi kymppi). Sinuna miettisin että miten saada taas mielekästä sisältöä arkeen. Kehitä itseäsi, opettele vaikka joku uusi taito. Osta moottoripyörä, ala tekemään keramiikkaa, lähde opiskelemaan tai mikä nyt ikinä tuntuisi susta hauskalta. 

Mies on näiltä osin täys kymppi:

Luotettava, fiksu, komea, liikunnallinen, hyvä isä, rehti, hyvä työssään, seksikäs ja pidetty tyyppi. Hirveän kiltti. Oli 18v. kun aloimme seurustella, joten kyllä me ollaan aikuisiksi kasvettu yhdessä.

Ehkä se miinus tulee juuri siitä, että hän ei haasta mua ihmisenä enää millään tavalla. Rakastaa mua yli kaiken ja tekee kaiken perheensä eteen. Ap

Sori nyt ap, mutta kuulostaa, että olet todella kiittämätön siitä mitä elämä on sinulle antanut. Oletko narsisti? Mietit vaan minä minä minä. Kun sinulla on tylsää, teet miehestä syntipukin. Toivottavasti havahdut ajoissa ennen kuin menetät kaiken omaa typeryyttäsi. Moni etsii koko elämänsä tuollaista suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen nyt väliä vaikka mies on ihan kiva, ja täydellinen.

Ei kai elämä kliseisesti tarvi silti mennä saman ihmisen kanssa teinistä hautaan?

Tuhannen eron kautta yksinäiseen ja katkeraan vanhuuteen käy joidenkin elämän tie.

Aloita mindfulness. 

Tai vaihda työpaikkaa? 

Anna naapurin sedälle piparia ja katso miltä tuntuu sen jälkeen

Jos miehesi on avomielinen ja rakastaa sinua, niin hän antaa sinulle luvan käydä välillä seikkailemassa kunhan jätät sydämen kotiin. Voipi suhteenne parantua ihan uudelle tasolle. Pohdi asiaa.

Taas tämä sama aloitus..

Kiitos vastauksista.

Miehelleni olen asioista puhunut, varoen, koska en halua loukata. 

Kyllä mä myös myönnän, että olen vähän kiittämätön, koska mitään suuria haasteita ei ole elämässäni ollut. Mies on kohdellut aina hyvin, melkein kuin prinsessaa.

Mutta mä olen hyvän kohtelun ansainnut, koska olen ollut aina myös hyvä elämänkumppani hänelle. Ap

Mä en ole tätä aloitusta tehnyt aiemmin. 

Lisään myös, että nuoruus oli hyvin intohimoa täynnä ja suurta rakkautta, siis olen päätynyt yhteen ensirakkauteni kanssa. Intohimoakin löytyy edelleen kun sille on aikaa.

Muistakaahan kuitenkin arvostelijat, että jos et ole kokenut mun elämää (olen pysynyt uskollisena ja omistanut elämäni perheelleni) ja pitkää suhdetta, et välttämättä ymmärrä mistä yritän kertoa.

Mähän todella toivon, että tämä on loppuelämäni liitto, siksi nämä omat ajatukset niin ongelmallisia ovatkin.

Mies on etäinen koska varmasti huomaa tyytymättömyyteni.

Ap

Olin samassa tilanteessa, mies ei innostunut mistään uudesta. Rassasi vehkeitään autotallissa ja minä tein omiani sisällä. Yritin vaikka mitä uuttaa potkua avioliittoomme, mikään ei onnistunut kuin ehkä hetken. Päätin lähteä ja alkaa elää uudelleen elämääni. Olin silloin 42v. Otin siis avioeron ja muutin asustelemaan itasekseni. Tutustuin uusiin ihmisiin. Löysin myös seksuaalisuuteni uudelleen. Välillä on villiäkin menoa XUlaisten kanssa. Nautin naiseudestani ja itsenäisyydestäni. Olen uusi ihminen. Kaikki on nyt hyvin tai vieläkin paremmin. Ihanaa elämää.