Mitä mä teen kun oon "kyllästynyt" aviomieheeni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies raukka. 20v vessasta alas, kun nyt yhtäkkiä ei ole enää mitään "uutta" ja haluat lähteä lutkimaan.

Ero olisi hyvä siksi, että mies ehtisi löytää uuden tasapainoisen suhteen. 

Nyt tilanne on se, että ap ei ääneen sano mikä vaivaa. Pohtii muutaman vuoden ja hommaa jännämiehen ja eroaa. 

Eroaisi ajoissa, niin miehellä olisi mahdollisuus uuteen suhteeseen

Miehelläkö ei ole vastuuta omasta elämästään? Hänkö ei voi erota vaimosta, joka on kyllästynyt häneen, vaan täytyy vain kärsiä, kunnes vaimo toimii ja laittaa eron vireille? 

Ottakaa omaa aikaa. Olet varmasti elänyt koko aikuisikäsi pääasiassa miehellesi ja perheellesi. Nyt sinun pitäisi keksiä, kuka olet? Elämän suuret saavutukset on saavutettu: talo maksettu ja lapset melkein aikuisia. Ota vaikka kuukausi palkatonta ja lähde joogaamaan Balille. Tai no, viikonloppumatka YKSIN jonnekin olisi varmasti jo hyvä alku. Olkaa erillään, niin tajuatte toistenne arvon.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani ei tuo mitään lisäarvoa elämään, niin en ymmärrä näitä "ihan hyvä mies" kommentoijia. Ei se kumppani ole mikä pakollisuus, joka pitää olla. Miksi tyytyä johonkin "ihan hyvään". Itse aloin katsoa miestäni 18 vuoden jäljeen ja mietin, että enhän minä tarvi tuota ihmistä yhtään mihinkään, joten lopetin koko touhun. 

No ei toki ole pakko, mutta itse ainakin tiedän pärjääväni ihan hyvin ilman miestäkin. Osaan ns. miesten työt ja palkkanikin on ylimmässä tulodesiilissä. En varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään. Miehelläni on myös hyvä palkka ja osaa myös kaikki kotityöt. Hänkään ei tarvitse minua. Mutta se juuri onkin parasta. Kumpikin tietää, ettei kumpikaan varsinaisesti tarvitse toista tai ole tästä riippuvainen. Siispä voi olla varma, että toinen on vierellä siksi kun haluaa olla siinä.

Minusta tuo on ihan normaalia. Ei kannata erota. Ruvetkaa tutustumaan toisiinne uudestaan ja keksikää kaikkea kivaa yhdessä? Tiedä mitä outoa ja yllättävää toisesta ja itsestä paljastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo syytti minua kaikesta rutiinista. Hän ei vaan nähnyt omaa vaikutusta siihen, miksi se perhe-elämä oli niin rutiinin omaista. Hän ei itse sietänyt muutoksia aikatauluissa. Syytti minua juuri siitä kuinka seksiä on aina samaan aikaa ja samalla kaavalla. En koskaan vaan saanut lähestyä häntä muuna aikoina ja jos yritin, hän tuomitsi ne. Hän kielsi itse kaiken puhumisen ja muutoksen. Ei halunnut ylläpitää parisuhdetta vaan vaan lähti itse viettämään iltoja muussa seurassa. Tiedän, että yritin kaikkeni tehdä parisuhteesta mielenkiintoisemman. Vaimo silti kehitti päässään oman näkemyksensä. Kun vaimo alkoi sekoilemaan, naiset hänen kaveripiirissään erosivat. Sekoilu taisi tarttua ja varmaan yhdessä kilpaa haukkuivat miehiänsä. 

Hyvin tyypillinen bloggari Sami Minkkisen fani siis.

Jos mies on oikeasti tuollainen kun ap kuvaillut niin tämä löytää uuden naisen heti kun haluaa jos eroon päätyisivät. Yli 40v naisen on huomattavasti vaikeampi löytää kun niistä samanikäisistä miehistä on kiinnostuneita nuoremmatkin naiset. Voi käydä hyvin niin että ap jäisi sinkuksi tai sitten vaihtaa väsyneeseen noin 60v mieheen jolla entistä vähemmän tarjottavaa. Sinkkuna taas on monessa tilanteessa vähempiarvoinen koska muut naiset eivät halua ylijäämänaisia mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos sen miehen sijaan toteaisit olevasi kyllästynyt nykyiseen elämääsi...ihan uskomatonta että pitää sitä miestä alkaa syyttämään. 

Juuri näin. Oletko saavuttanut elämässäsi kaikki tavoitteesi? Uskallatko mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle? Oletko turvallisuusnarkomaani?

Puhuit tyhmistä ihmisistä, lillitkö omassa erinomaisuudessasi turvallisessa kuplassa, jossa ikävystyt kuoliaaksi.

Repäise irti. Lähde josikin aikaa vaikka johonkin kehitysmaahan vapaaehtoistyöhön. Haasta itsesi. Joudut oppimaan uutta. Myös itsestäsi.

Ei elämä pyöri pelkän avioliiton ympärillä.

Mene oikeasti jonnekin terapiaan tutkimaan enemmän omaa sielunmisemaasi ja elämäntilannetta. Olet aika nuorena vetänyt jo ruuhkavuodet läpi ja yhden elämänjakson taitekohdassa. Tuossa kohtaa matkaa tulee monenlaista itsensä kanssa kohtaamisen ja uuden elämän sivun kääntämisen tarvetta pintaan. Avioero ei todellakaan kannata eikä paranna oloasi yhtään! Ole onnellinen, että saat tuonkin raskaan elämänviheen rämpiä läpi joku rinnallasi äläkä hölmöyttäsi heitä sitä hukkaan.

Paljon on hyvää vielä edessä kun vaan jaksat tämän vaikean ajanjakson polun kulkea läpi. Tuossa ikävaiheessa alkaa usein myös kaveri/tuttava/perhepiirissä olla enemmän kuolemia ja sekin herättää vaikeita sisäisiä kriisejä. Älä pakene äläkä eroa, vaan kohtaa noita tunteita hyvällä terapeutilla ja hyvien ystävien kanssa.

Ja menkää parisuhdeviikonlopulle! Niistä voi saada tosi paljon irti keski-iän kriiseilyjen lomassa. Niitäkin järjestetään erilaisten teemojen ympärille. Ja miten ihanaa se onkaan löytää oma kumppani taas uudelleen. 

Jospa miehesi ei voi teidän suhteessa hyvin ja vaistoat sen? Siitä tulee se lakoninen fiilis. 

Jos mies on ns. tämän nähnyt ja pohtii jotain uutta ts. miettii, josko tämä on kaikki, mitä elämällä on tarjota. 

Vierailija kirjoitti:

Jospa miehesi ei voi teidän suhteessa hyvin ja vaistoat sen? Siitä tulee se lakoninen fiilis. 

Jos mies on ns. tämän nähnyt ja pohtii jotain uutta ts. miettii, josko tämä on kaikki, mitä elämällä on tarjota. 

Projisointi on epävakaiden ja narsistien tapa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole tätä aloitusta tehnyt aiemmin. 

Lisään myös, että nuoruus oli hyvin intohimoa täynnä ja suurta rakkautta, siis olen päätynyt yhteen ensirakkauteni kanssa. Intohimoakin löytyy edelleen kun sille on aikaa.

Muistakaahan kuitenkin arvostelijat, että jos et ole kokenut mun elämää (olen pysynyt uskollisena ja omistanut elämäni perheelleni) ja pitkää suhdetta, et välttämättä ymmärrä mistä yritän kertoa.

Mähän todella toivon, että tämä on loppuelämäni liitto, siksi nämä omat ajatukset niin ongelmallisia ovatkin.

Mies on etäinen koska varmasti huomaa tyytymättömyyteni.

Ap

Niin siinä käy kun ihminen saa kaiken elämässä liian helposti. Mitään ei enää osata arvostaa. Luuletko, että sinun uskollisuutesi ja perheen hyväksi toimiminen on jotain erityistä? Ei ole. Ne on minimivaatimuksia useimmille ihmissuhteessa. Valitat, että mies on tylsä. Olisko kiva vaihtaa johonkin jännämieheen? Saisit miettiä pettääkö se, pelaako rahanne, milloin pahoinpitelee sinut tai milloin mielenterveyso ongelmat iskevät. Elämä yhtä vuoristorataa- sellaisenkin haluaisit kun sinulla on liian tasaista? Ota nyt aikuinen nainen itseäsi niskasta kiinni ja ala kehittää itse itseäsi. Ongelmasi ovat selvästi jossain muualla kuin suhteessasi. Ehkä olet vaan unohtanut omat harrastuksesi ja itsenäisyytesi pitkässä suhteessa. Ala siis etsiä omaa itseäsi, siinä ei kuitenkaan tarvitse erota tai rikkoa perhettä. Jos kuitenkin miehestäsi haluat eroon, niin eiköhän hänenlaiselle ole ottajia jonoksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole tätä aloitusta tehnyt aiemmin. 

Lisään myös, että nuoruus oli hyvin intohimoa täynnä ja suurta rakkautta, siis olen päätynyt yhteen ensirakkauteni kanssa. Intohimoakin löytyy edelleen kun sille on aikaa.

Muistakaahan kuitenkin arvostelijat, että jos et ole kokenut mun elämää (olen pysynyt uskollisena ja omistanut elämäni perheelleni) ja pitkää suhdetta, et välttämättä ymmärrä mistä yritän kertoa.

Mähän todella toivon, että tämä on loppuelämäni liitto, siksi nämä omat ajatukset niin ongelmallisia ovatkin.

Mies on etäinen koskaa  varmasti huomaa tyytymättömyyteni.

No minä elän pitkässä liitossa ja olen päälle kuuskymppinen. Jossain vaiheessa 40 vuoden jälkeen tuli kriisi itseni kanssa. Tässäkö tämä elämä oli. Minulle onni kuitenkin oli, että lapset oli vielä alaikäisiä tuolloin. En niin ehtinyt murehtia omaa elämääni.

Siinä se elämä meni eteen päin ja nyt olen suunnattoman tyytyväinen, ettei kumpikaan halunnut erota, kun oma ikäkriisi tuli. Elämä on hyvää ja tasapainoista. 

Mutta voi toimia toisinkin. Ystäväni erosi kriisivaiheessaan ja on nyt 63 vuotiaana löytänyt uuden, kiihkeän rakkauden ja fb täyttyy matkakuvista, lahjoista, joita mieheltä saa ja onnellisesta elämästä. 

Joten ei voi sanoa etukäteen, mikä ratkaisu on oikea. Voi käydä miten vain

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani ei tuo mitään lisäarvoa elämään, niin en ymmärrä näitä "ihan hyvä mies" kommentoijia. Ei se kumppani ole mikä pakollisuus, joka pitää olla. Miksi tyytyä johonkin "ihan hyvään". Itse aloin katsoa miestäni 18 vuoden jäljeen ja mietin, että enhän minä tarvi tuota ihmistä yhtään mihinkään, joten lopetin koko touhun. 

Jos mies on na. hyvä mies eli vastuunsa kantava ja huolehtivainen aviomies ja isä, hän tuo lisäarvoa (huolenpitoa, kumppanuutta, vakautta). Se lisäarvo ei vain ole mitään uutta ja jännittävää.

Toivottavasti ap:n mies kyllästyy myös, ottaa eron ja etsii nuoremman ja paremman kumppanin.

Sanot että olet omistanut elämäsi perheellesi. Ehkä nyt, kun lapset isoja, omistautumistasi ei enää samalla tavalla tarvita ja siitä tulee tyhjä olo. Luulet että vika on nyt parisuhteessa, koska aiemmin elämäsi tavoitteet ja tarkoitus liittyivät parisuhteeseen ja perheeseen. 

 

Sinuna keskittyisin omiin haaveisiin, mitä ne ovat? Mitä toivot? Mistä tykkäät? 

 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on oikeasti tuollainen kun ap kuvaillut niin tämä löytää uuden naisen heti kun haluaa jos eroon päätyisivät. Yli 40v naisen on huomattavasti vaikeampi löytää kun niistä samanikäisistä miehistä on kiinnostuneita nuoremmatkin naiset. Voi käydä hyvin niin että ap jäisi sinkuksi tai sitten vaihtaa väsyneeseen noin 60v mieheen jolla entistä vähemmän tarjottavaa. Sinkkuna taas on monessa tilanteessa vähempiarvoinen koska muut naiset eivät halua ylijäämänaisia mukaan. 

Tämä on niin totta! Tuttavani erosi hyvästä miehestä ihan vaan kyllästymistään. Tämä nainen järkyttyi pahan kerran, kun mies ei jäänytkään itkemään perään vaan löysi heti uuden. Nainen kun oli ajatellut, että mieskin jää sinkuksi ja auttaa edelleen ns. miesten töissä, ottaa lapset hänen aikataulujensa mukaan, hoitaa naisen lemmikin, joulut vietetään yhdessä jne. Hänelle oli yllätys, että ei päässytkään baariin ja treffeille miten vain, vaan lapsellisina viikonloppuina pitikin olla lasten kanssa ja että lemmikkikin piti viedä hoitolaan, kun mies järjesti elämänsä oman mielensä eikä exän mielen mukaan. Lemmikki ei siis ollut ennen yhteinen vaan nainen otti sen eron jälkeen.

Vie mies kirpputorille omaan koppiin. Ehkä joku maksaa siitä jotain.

Hanki salarakas. Niin miehetkin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun elämä on tyhjää ja tylsää, niin ei kai se sen miehen vika ole (jos on kerta täysi kymppi). Sinuna miettisin että miten saada taas mielekästä sisältöä arkeen. Kehitä itseäsi, opettele vaikka joku uusi taito. Osta moottoripyörä, ala tekemään keramiikkaa, lähde opiskelemaan tai mikä nyt ikinä tuntuisi susta hauskalta. 

Mies on näiltä osin täys kymppi:

Luotettava, fiksu, komea, liikunnallinen, hyvä isä, rehti, hyvä työssään, seksikäs ja pidetty tyyppi. Hirveän kiltti. Oli 18v. kun aloimme seurustella, joten kyllä me ollaan aikuisiksi kasvettu yhdessä.

Ehkä se miinus tulee juuri siitä, että hän ei haasta mua ihmisenä enää millään tavalla. Rakastaa mua yli kaiken ja tekee kaiken perheensä eteen. Ap

Miten aviomiehen pitäisi haastaa sinut ihmisenä? Mikä ihmisiä vaivaa kun ihan hyvät suhteet rikotaan kun kaivataan "haasteita". Ap;n haaste on selvitä liitossa joka on hyvä, se jos mikä on vaikeaa kun ei koko ajan ole uutta jännitettä.  Tunnen useamman ihmisen joka ei tätä tilannetta kestänyt ja erosivat,rikottiin kaikki mitä oli rakennettu, lapsetkin kärsi ja aikuiset katuivat. Tunnen myös pariskuntia jotka olleet yhdessä vuosikymmeniä, terveitä perheitä ja tasapainoisia lapsia.