Mitä mä teen kun oon "kyllästynyt" aviomieheeni
Parikymmentä vuotta yhdessä, nuoresta asti.
Lapset jo teinejä ja asunto maksettu.
Miehessä ei ole mitään vikaa, hän on se sama fiksu ja komea tyyppi johon rakastuin nuoruudessa. Yhdessä on hyvä olla ja meillä on tulevaisuuden haaveita myös, mutta mitään uutta tai kivaa tämä liitto ei enää tarjoa.
Tuntuu pahalta tätä edes kirjoittaa tänne muiden luettavaksi.
Onkohan normaalia pitkässä suhteessa? Ennen näitä ajatuksia ei ollut.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on isohko omakotitalo ja myös hevosharrastus, joka sitoo tietysti yhteen. Aika paljon rakennettu tätä yhteistä elämää, joten pikainen "erotkaa" ei ole mikään vastaus tähän kysymykseeni. Näen sen yksinkertaisten ihmisten tapana ratkoa ongelmia. Ap
Ratkoa ongelmia? Mitään ongelmaa ei ole, paitsi sinun kusipäisyytesi. Ei tarvitse ratkoa mitään muuta ongelmaa kuin lopettaa olemasta kusipää.
Ap selvästi tarvitsisi oikein imelästi tunteistaan valheellisesti tarinoivan mutta pohjilmmiltaan syvästi traumatisoituneen epäluotetettavan, epärehellisen ja epävakaan tyypin jonka kanssa kokea hetkien intohimon ja seikkailun. Kyllä perhe pitää rikkoa sen vuoksi. V*ttu eletään kun vielä ehditään, sanoi Ismo Alankokin aikanaan.
Heppatyttöä kyllästyttää, kun mies on ok ja talo maksettu eikä teinit enää tartte mudee. Yleensä tuossa vaiheessa mies hankkii sivusuhteen.
Vierailija kirjoitti:
En näe, että miehen "vaihto" toisi mitään sen parempaa, eikä siinä mitään järkeä olisikaan koska oma mies on ihan täysi kymppi mieheksi kaikin puolin.
Mitä tässä tilanteessa yleensä voi tehdä? Ap
Katso asiaa ulkopuolisen silmin
Voit ruveta vetään kokkelii vaikka jonkun hottiksen kanssa.
"En näe, että miehen "vaihto" toisi mitään sen parempaa, eikä siinä mitään järkeä olisikaan koska oma mies on ihan täysi kymppi mieheksi kaikin puolin."
Kympin mies vitosen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Hirveän usein naiset avautuu tästä samasta aiheesta että mies on täydellinen mutta silti pitäisi päästä takaisin k ullikaruselliin, eikö naisille riitä mikään?
Naiset haluavat aina pohjimmiltaan jännämiehen, joka välillä hakkaa ja välillä halaa. Välillä panee ja välillä pettää. Draamaa, draamaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies raukka. 20v vessasta alas, kun nyt yhtäkkiä ei ole enää mitään "uutta" ja haluat lähteä lutkimaan.
Ero olisi hyvä siksi, että mies ehtisi löytää uuden tasapainoisen suhteen.
Nyt tilanne on se, että ap ei ääneen sano mikä vaivaa. Pohtii muutaman vuoden ja hommaa jännämiehen ja eroaa.
Eroaisi ajoissa, niin miehellä olisi mahdollisuus uuteen suhteeseen
Miehelläkö ei ole vastuuta omasta elämästään? Hänkö ei voi erota vaimosta, joka on kyllästynyt häneen, vaan täytyy vain kärsiä, kunnes vaimo toimii ja laittaa eron vireille?
Ehkä mies on ihan tyytyväinen tilanteeseensa tai ainakin ymmärtää, ettei se vaihtamalla paranisi.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä vaihdevuosissa, olen 41v.
Ehkä toki esivaihdevuosien oireita?
S.ksiä meillä on useasti, sekään ei ole ongelma, ihan tavallista touhua. Mulla on vaan jotenkin tyhjä olo ja mies on väsynyt ja vetäytyvä. Mitään riitaa meillä ei ole asioista, arki sujuu ja lapset ovat hyvinvoivia.
Se on se 40-42v kun nuo ero-oireet iskevät. Todella moni ystävä on laittanut elämänsä aivan uusiksi tässä iässä. Jokin hormonijuttu sen on pakko olla. Olisko mahdollista jutella miehelle, että kaipaat jotain säpinää? Tai järjestä jokin irtiotto yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sun elämä on tyhjää ja tylsää, niin ei kai se sen miehen vika ole (jos on kerta täysi kymppi). Sinuna miettisin että miten saada taas mielekästä sisältöä arkeen. Kehitä itseäsi, opettele vaikka joku uusi taito. Osta moottoripyörä, ala tekemään keramiikkaa, lähde opiskelemaan tai mikä nyt ikinä tuntuisi susta hauskalta.
Mies on näiltä osin täys kymppi:
Luotettava, fiksu, komea, liikunnallinen, hyvä isä, rehti, hyvä työssään, seksikäs ja pidetty tyyppi. Hirveän kiltti. Oli 18v. kun aloimme seurustella, joten kyllä me ollaan aikuisiksi kasvettu yhdessä.
Ehkä se miinus tulee juuri siitä, että hän ei haasta mua ihmisenä enää millään tavalla. Rakastaa mua yli kaiken ja tekee kaiken perheensä eteen. Ap
Miten aviomiehen pitäisi haastaa sinut ihmisenä? Mikä ihmisi
Erosin ihan oikeiden ongelmien takia. Nyt olen ollut jo vuosia uudessa liitossa tällaisen ns. tylsän miehen kanssa. Hänet aikoinaan jätettiin kun vaimo kaipasi jännitettä. Näinhän se taitaa olla, ettei asioita osaa arvostaa, kun on saanut kaiken helpolla. Oma ex-liittoni oli kamala. Siinä oli henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Erosin viimein kun kuvaan tuli fyysisen väkivallan uhka. Sitä taustaa vasten arvostan tasaista, turvallista liittoa todella paljon. Yhtään en vanhaa jännää elämää kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä vaihdevuosissa, olen 41v.
Ehkä toki esivaihdevuosien oireita?
S.ksiä meillä on useasti, sekään ei ole ongelma, ihan tavallista touhua. Mulla on vaan jotenkin tyhjä olo ja mies on väsynyt ja vetäytyvä. Mitään riitaa meillä ei ole asioista, arki sujuu ja lapset ovat hyvinvoivia.
Se on se 40-42v kun nuo ero-oireet iskevät. Todella moni ystävä on laittanut elämänsä aivan uusiksi tässä iässä. Jokin hormonijuttu sen on pakko olla. Olisko mahdollista jutella miehelle, että kaipaat jotain säpinää? Tai järjestä jokin irtiotto yhdessä.
Ja muutamaa vuotta myöhemmin asiat ovat raunioina. Sitä saa mitä tilaa. Elämä on valintoja.
Miten keskusteluyhteys miehesi kanssa? Voitko puhua hänelle asiasta? Arki tuppaa etäännyttämään puolin toisin, mutta puhuminen saattaa auttaa. Miehesi todennäköisesti aistii rilanteen, vaikkei puhu
Vierailija kirjoitti:
En näe, että miehen "vaihto" toisi mitään sen parempaa, eikä siinä mitään järkeä olisikaan koska oma mies on ihan täysi kymppi mieheksi kaikin puolin.
Mitä tässä tilanteessa yleensä voi tehdä? Ap
Elät elämääsi kuten ennenkin. Kaikille pareille tulee kyllästymisen vaihe, joka menee aikanaan ohi. Teillä on ilmeisesti rauhallista, turvallista ja kuitenkin onnellista elämää. Keksi itsellesi vaikka joku uusi harrastus tai ala lukemaan kirjoja sinua kiinnostavasta aiheesta. Tämä vaihe menee ohi pitkässä suhteessa ja silloin olet taas onnesi kukkuloilla. Kaikkea hyvää pitkään ja läpi elämän kestävään liittoosi :)
Mitä teet? Joko kasvat aikuiseksi tai jätät sen sian. Veikkaan jälkimmäistä.